Ahdistavat ihmissuhteet

Kertoisitko enemmän äitisi ja sisaruksesi välirikosta? Sellainen on todella rankkaa kaikille ja kertoo usein kylmästä pohjavireestä perheessä. Jokin ei ole kohdallaan, ja samasta syystä sinä luultavasti oireilet noin. Pelkäät kohtausta ja draamaa, koska tiedät sen repivän ihmisiä erilleen?

Voit toki opettaa itseäsi ja totuttautua siihen, että jokainen eripuraisuus ei ole paha asia, osa on hyvääkin, koska sen tarkoituksena on sovittaa erilaiset näkökulmat yhteen ja siis mahdollistaa yhteiselämä.

Enemmän kannattaa ehkä itsesikin katsoa asioita sen kautta, mitä pitäisi parantaa, mikä mahdollistaisi positiivisemman olemisentavan. Pystytkö ymmärtämään eri osapuolten näkökulmat, pystytkö sovittelemaan astumatta kenenkään varpaille?

Mikä on miehen ja tyttäresi ongelma, voisiko sitä auttaa jotenkin? Oletko varma, että et itse toiminnallasi kärjistä tilannetta, esimerkiksi kumartelemalla toiselle jolloin pyllistät toiselle? Minkä ikäinen tytär?

Kiitos kakkonen. Teit hyviä pohdittavia kysymyksiä. On ollut lapsuusperheessä ja nyt minunkin yh-perheessäni kaikenlaista ongelmaa. En tässä viitsi enempää avautua. Sitä vain tosiaan mietin ääneen että otan ilmeisesti liian herkästi ihmisten tunnetilat ja yritän olla sovitteleva ja kiltti. Kuluttaa voimia. Välillä haluaisin vain yksin erakoitua.

Asuuko mies tyttäresi kanssa samassa taloudessa? Miten mies kohtelee tyttöä? Annatko miehen läpsiä, nipistellä, nimitellä, komennella halventavasti... Olisiko mahdollista, että tapailisit miestä silloin, jos saat lapsen hoitoon. Jos siis haluat olla aikuisen miehen kanssa, joka ei tule lapsen kanssa toimeen. Itse en äitinä ymmärrä tällaisia kuvioita, toisaalta en kyllä lapsettoman kanssa edes seurustelisikaan. Tyttäresi tietää kyllä että äiti tykkää seksistä vieraan sedän kanssa, ja häpeää tätä. Kukaan lapsi ei halua vieraita aikuisia kotiinsa asumaan. Suhde mieheen on ihan vaan sinun toiveesi.

Miesjutuissa kannattaa muutenkin muistaa, että lapsi kyllä ymmärtää että se mies voi aina lähteä. Vaikka itse ajattelisit että TÄMÄ on nyt se suhde joka kestää, lapsi on jo joutunut oppimaan omasta isästään että ei senkään kanssa kestänyt. Lapset ovat näissä asioissa monesti vanhempiaan fiksumpia, siinä missä vanhemmat vaan toteuttavat omia itsekkäitä mielitekojansa.