Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä koskaan olla yksin kotona (etenkin yön yli)? Mitä pelkäät?
08.05.2018 |
Inhottaa myöntää, että pelkään olla yksin. Olen aikuinen, perheellinen nainen. Epäilen, että pelot johtuvat siitä, että jouduin liian aikaisin olemaan lapsuudessa paljon yksinäni. Muistan pelänneeni koulun jälkeen yksin kotona ollessani aivan hysteerisesti. En pelännyt mitään ulkoapäin tulevaa uhkaa, vaan lähinnä säikyin outoja ääniä, pelkäsin "kummituksia" jne. Muistan aina välillä paenneeni ulos puutarhaan, kun en uskaltanut olla sisällä. Kerroin peloista vanhemmilleni, he lähinnä ärsyyntyivät ja tokaisivat, että "typerää, ei siellä mitään pelättävää ole!".
Inhottavaa, kun toisaalta on kova tarve olla yksin ja nautin siitä rauhasta, kun joskus saa olla ylhäisessä yksinäisyydessä MUTTA tätä varjostavat nuo epämääräiset pelot.. Onko muilla samaa? Miten olet jäsennellyt asian? Kunpa saisin tämän jotenkin päässäni järjestykseen :( Etenkin illat ja yöt on aika kauheita, kun pelkään ja säpsähtelen hereille yms.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen sama ongelma. Lapsuus oli traumaattinen ja turvaton monellakin tavalla ja jouduin olemaan paljon yksin jo alle kouluikäisenä. En oikeastaan ymmärrä mitä pelkään yksinolossa. Nautin siitä päiväaikaan ja tarvitsen paljon omaa rauhaa, mutta illan pimetessä alkaa kummalliset pelkotilat, joiden syystä en oikein ota selvää. Pimeä pelottaa, yö ja ilta pelottaa, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Kai ne lapsuuden ahdistavat tilanteet heijastuvat nykyhetkeen. Asun mieheni kanssa kahdestaan ja olen muutaman kerran vuodessa yksin hänen ollessa toisella paikkakunnalla. Olen aina ilahtunut kun saan olla yksin ja suunnittelen innoissani kaikkea tekemistä. Päivät sujuvatkin hyvin mutta illat ja yöt menee ihan plörinäksi. En nuku, säpsähtelen jne. vaikka tiedän sen olevan täysin naurettavaa.
Tämä voisi olla minun tekstiäni! Itselleni myös ne yksinolohetket ovat todella tervetulleita kaipaan yksin olemista, suunnittelen innoissani tekemistä ja päivät menevätkin todella kivasti. Nytkin olen miettinyt kaikenlaista ihanaa puuhastelua, herkuttelua, leffaa, lukemista yms. Sitten tulee ilta ja tuskin uskallan meikkejä pestä, kun pelottaa mitä "selän takana tapahtuu". Ja sitten tuleekin yö - nukahtaminen on vaikeaa ja sitten alkaa hereille säpsähtely, kun on ensin "lietsonut" itsensä siihen paniikkiin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Meillä on onneksi koira joten mun ei tarvi koskaan olla ihan yksin. Ilman koiraa olisin varmaan puolipaniikissa aina..
Sama kuin sulla, olin jo pienenä liikaa yksin ja omasin varsin vilkkaan mielikuvituksen jo silloin. En vielä aikuisenakaan pelkää mitään konkreettista vaan juuri jotain mörköä. Säälittävää.
No juuri tätä itsekin häpeän – olisipa pelko edes sitä tasoa, että joku murtovaras tulee, mutta ei. Minä pelkään yli 3-kymppisenä mörköä ja pimeää… :(
Älä huoli, meitä on paljon muitakin. Väitän että tämä on todella yleinen ilmiö mutta tästä ei vain haluta puhua kun pelätään hulluksi leimaamista. Varmastikin kyseessä on joku primitiivinen tuntemattoman pedon pelko, joka on esihistoriallisina aikoina auttanut hengissä selviämisessä, sillä ihminen on ollut eniten vaarassa juuri pimeässä ja yksin.
Pelkään tulipaloa. En mitään yliluonnollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Meillä on onneksi koira joten mun ei tarvi koskaan olla ihan yksin. Ilman koiraa olisin varmaan puolipaniikissa aina..
Sama kuin sulla, olin jo pienenä liikaa yksin ja omasin varsin vilkkaan mielikuvituksen jo silloin. En vielä aikuisenakaan pelkää mitään konkreettista vaan juuri jotain mörköä. Säälittävää.
No juuri tätä itsekin häpeän – olisipa pelko edes sitä tasoa, että joku murtovaras tulee, mutta ei. Minä pelkään yli 3-kymppisenä mörköä ja pimeää… :(
Älä välitä, et ole ainoa. Meitä riittää kyllä. Itsekin olen melkein nelikymppinen mutta en esimerkiksi pysty istumaan sängyn reunalla koska jokin sängyn alla saattaa tarrata nilkoista. :D Mun mies tietää mun pelkotiloista ja sen mielestä ne ei ole säälittäviä mutta huvittavia kyllä.
Pimeä on paha. Makuuhuone yläkerrassa, vessa alakerrassa. Yöllinen vessahätä aiheuttaa aikamoisen shown johon kuuluu hiipimistä ja paniikkijuoksua..
Vierailija kirjoitti:
Öisin pelkään yksin. En mitään mörköjä tai kummituksia vaan ihan eläviä ihmisiä (varkaita ja raiskaajia). Asun omakotitalossa ja helppo olisi tänne murtautua ensimmäisen kerroksen ikkunoista. On kerran yritettykin, tosin en silloin vielä tässä asunut. Kerrostalossa asuessani en pelännyt.
Sama. Kerrostalossa asun siis minäkin. Ei pelota yhtään. Mutta kun menen vanhemmilleni talon- ja koiranvahdiksi heidän reissatessa, pelottaa öisin hirveästi.
Okt keskellä metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua pelotti ihan hirveästi ikävuodet 20-30, ja pelkäsin nimenomaan yliluonnollisia asioita, en koskaan mitään todellista uhkaa. Jännä kyllä, pelkäsin eniten jos olin isäni tai äitini (eronneet) kotona yksin, en niin paljon omassa kämpässä. Satunnaisesti pelkäsin 3-kympin jälkeenkin, vaikka sain lapsiakin. Nyt olen 39 ja nuo pelot ovat tämän viime vuosikymmenen aikana loppuneet. Olisi kyllä todella hauska saada jonkun psykiatrin/terapeutin analyysi siitä, mistä tämä johtui!
Mua pelottaa, jos oon yksin myöhään illalla/yöllä. Eikä siinä oo mtn järkee, koska oon asunu yksin ja sillo ei pelottanu ollenkaa, nyt kun taas on jotenki tottunu et aina on joku (lapset tai mies tai molemmat) ni en osaakaa olla yksin pelkäämättä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kerrostalossa eikä pelota. Omakotitalossa todennäköisesti pelottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Meillä on onneksi koira joten mun ei tarvi koskaan olla ihan yksin. Ilman koiraa olisin varmaan puolipaniikissa aina..
Sama kuin sulla, olin jo pienenä liikaa yksin ja omasin varsin vilkkaan mielikuvituksen jo silloin. En vielä aikuisenakaan pelkää mitään konkreettista vaan juuri jotain mörköä. Säälittävää.
No juuri tätä itsekin häpeän – olisipa pelko edes sitä tasoa, että joku murtovaras tulee, mutta ei. Minä pelkään yli 3-kymppisenä mörköä ja pimeää… :(
Älä välitä, et ole ainoa. Meitä riittää kyllä. Itsekin olen melkein nelikymppinen mutta en esimerkiksi pysty istumaan sängyn reunalla koska jokin sängyn alla saattaa tarrata nilkoista. :D Mun mies tietää mun pelkotiloista ja sen mielestä ne ei ole säälittäviä mutta huvittavia kyllä.
Pimeä on paha. Makuuhuone yläkerrassa, vessa alakerrassa. Yöllinen vessahätä aiheuttaa aikamoisen shown johon kuuluu hiipimistä ja paniikkijuoksua..
Kiitos!! :)
Aivan ihana kuulla, että joku muukin on samanlainen <3 Tuo viimeinen kommenttisi toi hymyn huulille - show, hiipiminen ja paniikkijuoksu :D Vaikka TIEDÄN että se ei oikeasti ole yhtään hauskaa, vaan siinä on tosi kyseessä silloin.
Mun poika sanoi joskus, että yöllä tullessaan meidän väliin, hän lähtee kävellen liikkeelle, mutta alkaa heti juosta jos "kuulee jonkun rapsahduksen tai äänen jostain" - eli ollaan samalla tasolla kuin viisivuotias poikani :) En viitsinyt todeta hänelle, että kuule niin äitikin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissa ei ole melkein koskaan pelottanut, ja ne muutamat kerrat ovat tulleet siitä jos ulkona on levotonta (viimeksi naapurilla pihakekkerit ja joku kävi kolistelemassa ikkunalautaa). Vanhempien talossa maalla taas sitten eri asia, hyvillä mielin en siellä yksin nuku. Talo on vanha puutalo, joka päästelee milloin minkälaista rasahdusta muuten hiljaisuuden vallitessa. Mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan. Lapsena ei ollenkaan pelottanut ja tykkäsin jos talo oli tyhjänä, en tiedä mistä tämä muutos tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Meillä on onneksi koira joten mun ei tarvi koskaan olla ihan yksin. Ilman koiraa olisin varmaan puolipaniikissa aina..
Sama kuin sulla, olin jo pienenä liikaa yksin ja omasin varsin vilkkaan mielikuvituksen jo silloin. En vielä aikuisenakaan pelkää mitään konkreettista vaan juuri jotain mörköä. Säälittävää.
No juuri tätä itsekin häpeän – olisipa pelko edes sitä tasoa, että joku murtovaras tulee, mutta ei. Minä pelkään yli 3-kymppisenä mörköä ja pimeää… :(
Älä välitä, et ole ainoa. Meitä riittää kyllä. Itsekin olen melkein nelikymppinen mutta en esimerkiksi pysty istumaan sängyn reunalla koska jokin sängyn alla saattaa tarrata nilkoista. :D Mun mies tietää mun pelkotiloista ja sen mielestä ne ei ole säälittäviä mutta huvittavia kyllä.
Pimeä on paha. Makuuhuone yläkerrassa, vessa alakerrassa. Yöllinen vessahätä aiheuttaa aikamoisen shown johon kuuluu hiipimistä ja paniikkijuoksua..
Kiitos!! :)
Aivan ihana kuulla, että joku muukin on samanlainen <3 Tuo viimeinen kommenttisi toi hymyn huulille - show, hiipiminen ja paniikkijuoksu :D Vaikka TIEDÄN että se ei oikeasti ole yhtään hauskaa, vaan siinä on tosi kyseessä silloin.
Mun poika sanoi joskus, että yöllä tullessaan meidän väliin, hän lähtee kävellen liikkeelle, mutta alkaa heti juosta jos "kuulee jonkun rapsahduksen tai äänen jostain" - eli ollaan samalla tasolla kuin viisivuotias poikani :) En viitsinyt todeta hänelle, että kuule niin äitikin tekee.
Onneksi tulee kesä, ei ole pimeää. :D
Se muuten vielä että yöllisellä vessareissulla en voi katsoa ikkunaan tai peiliin. Pelkään että sieltä katsoo "jokin".
Opin neljävuotiaana lukemaan ja fiksuna likkana lueskelin kauhua ja noidan käsikirjaa yms jo alaluokilla ja alle kouluikäisenä. Ei ois kannattanut ei. Edelleen samat pelot kuin silloin. Jostain syystä silti katson edelleen kauhuelokuvia, jopa yksin ollessani (koira kainalossa tietenkin ja sitten en uskalla enää mennä yläkertaan nukkumaan vaan jään sohvalle). Masokistin vikaa ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen samanlainen. Meillä on onneksi koira joten mun ei tarvi koskaan olla ihan yksin. Ilman koiraa olisin varmaan puolipaniikissa aina..
Sama kuin sulla, olin jo pienenä liikaa yksin ja omasin varsin vilkkaan mielikuvituksen jo silloin. En vielä aikuisenakaan pelkää mitään konkreettista vaan juuri jotain mörköä. Säälittävää.
No juuri tätä itsekin häpeän – olisipa pelko edes sitä tasoa, että joku murtovaras tulee, mutta ei. Minä pelkään yli 3-kymppisenä mörköä ja pimeää… :(
Älä välitä, et ole ainoa. Meitä riittää kyllä. Itsekin olen melkein nelikymppinen mutta en esimerkiksi pysty istumaan sängyn reunalla koska jokin sängyn alla saattaa tarrata nilkoista. :D Mun mies tietää mun pelkotiloista ja sen mielestä ne ei ole säälittäviä mutta huvittavia kyllä.
Pimeä on paha. Makuuhuone yläkerrassa, vessa alakerrassa. Yöllinen vessahätä aiheuttaa aikamoisen shown johon kuuluu hiipimistä ja paniikkijuoksua..
Kiitos!! :)
Aivan ihana kuulla, että joku muukin on samanlainen <3 Tuo viimeinen kommenttisi toi hymyn huulille - show, hiipiminen ja paniikkijuoksu :D Vaikka TIEDÄN että se ei oikeasti ole yhtään hauskaa, vaan siinä on tosi kyseessä silloin.
Mun poika sanoi joskus, että yöllä tullessaan meidän väliin, hän lähtee kävellen liikkeelle, mutta alkaa heti juosta jos "kuulee jonkun rapsahduksen tai äänen jostain" - eli ollaan samalla tasolla kuin viisivuotias poikani :) En viitsinyt todeta hänelle, että kuule niin äitikin tekee.
Onneksi tulee kesä, ei ole pimeää. :D
Se muuten vielä että yöllisellä vessareissulla en voi katsoa ikkunaan tai peiliin. Pelkään että sieltä katsoo "jokin".
Opin neljävuotiaana lukemaan ja fiksuna likkana lueskelin kauhua ja noidan käsikirjaa yms jo alaluokilla ja alle kouluikäisenä. Ei ois kannattanut ei. Edelleen samat pelot kuin silloin. Jostain syystä silti katson edelleen kauhuelokuvia, jopa yksin ollessani (koira kainalossa tietenkin ja sitten en uskalla enää mennä yläkertaan nukkumaan vaan jään sohvalle). Masokistin vikaa ehkä.
Ihan kuin itseni kanssa tässä kirjoittelisin :D Mulla on myös taipumusta tuohon jännityksen hakuun, saatan katsoa jännittävää leffaa tai lukea jotain puistattavaa juttua netissä tms. Ihan älytöntä, koska sitten taas pelottaa ja paniikissa kouristellaan pitkin kämppää jos yöllä pitää käydä vessassa/juomassa. Tsemppiä meille :D
Pelkään, että joku mies tulee yhtäkkiä sisään ja laittaa pussin päähän. Varsinkin jos sillä on nahkahattu alkaa pelottaa. Pelottaa jos joku ampuu tykillä