Äitipuolen odotusaika

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Olemassa olevat lapset pitää ensisijaisesti ottaa huomioon. Heille muutos on suurin ja he on jo kokeneet eron järkyttävimmän seurauksen ja menettäneet yhteisasumisen ja arjen jakamisen toisen vanhemman kanssa. Ja nyt he joutuu vielä jakamaan sen vanhemman uuden puolison ja tulevan lapsen kanssa. Sinun lapsesi syntyy siihen kaikkeen ja hänen ei tarvitse samalla tavalla tottua luopumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Onko äitipuolen raskaus vähemmän sallittu ja iloittu asia kuin muiden naisten? ON

Tämä ei ole minun mielipiteeni vaan se valitettavan yleinen näkemys asiaan. Äitipuoli on se perheen rikkoja, joka vie lapsilta isän. Äitipuoli on se joka tekee sen ankkurilapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Koska yleensä heille isä ja äiti ovat siinä lähellä joka päivä, ei tarvitse "tankata vanhempaa" kuten niiden lasten, jotka näkevät toista vanhempaa satunnaisesti tai vaikka joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Väitettiinkö tässä niin? Tämä asia ei ole mitenkään perhemuotoon sidottu asia. Oli perhe sitten uusio-, ydin tai yhdenvanhemman perhe jo olemassa olevien lasten pitäisi tulla ensin eikä heidän kustannuksellaan tehdä lisää lapsia.

En ole enää raskaana, mutta ei minun pitänyt asiaa mitenkään piilotella. Miehen lapsista varsinkin tyttö ihan tykkäsikin siitä ajatuksesta, että tuleva vauva on hänelle osittain sukua. Eikä mies lapsilleen mitään hyvitellyt. Ihan normaalisti on elelty ja kaikki on mennyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Heitä ei pompotella kahden kodin välissä, heillä ei ties kuinka  monetta puolivanhempaa, eikä puolisisaruksia niin äidillä kuin isälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Väitettiinkö tässä niin? Tämä asia ei ole mitenkään perhemuotoon sidottu asia. Oli perhe sitten uusio-, ydin tai yhdenvanhemman perhe jo olemassa olevien lasten pitäisi tulla ensin eikä heidän kustannuksellaan tehdä lisää lapsia.

Lasten kustannuksella? Avaatko vähän, miten ap ja miehensä ovat tässä tehneet lisää lapsia olemassa olevien lasten kustannuksella?

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Ei ap:lla ole olemassa olevia lapsia.

Minusta kuulostaa erikoiselta että lapset pahastuisivat uudesta pikkusisaruksesta. Jonkinasteinen mustasukkaisuus tietenkin on oletettavaa.

Tavallisessa ydinperheessäkin käydään läpi niitä tunteita, että nyt pitää vanhempien lasten kanssa tehdä paljon kun kohta ei enää pysty antamaan jakamatonta huomiota. Ne ajatukset ovat ehkä voimakkaimpia äidillä jolla on jo lapsia, koska uusi vauva sitoo niin paljon fyysisestikin (jo raskausaikana). Samoja tunteita on tietty myös perheen toisella vanhemmalla.

Teidän kohdalla perheen isällä nuo tunteet ovat enemmän pinnalla kuin sinulla kun perheen muut lapset eivät ole sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Ei ap:lla ole olemassa olevia lapsia.

Hohhoijaa...mutta miehellä on. Eikä niitä nyt voi palauttaa, että mies voisi toisena päivätyönään palvoa naistaan ja tämän tulevaa lasta. Epäreilu asetelma on ollut jo ennen raskautta, mutta ap teki henkilökohtaisen arvovalinnan tehdä lapsen kyseisen miehen kanssa. Nyt hän joutuu vaan elämään sen kanssa, että ei voi omia kaikkea miehen aikaa itselleen ja omalle lapselleen. Ja ihan turha uhriutua tuosta tulojen vähentymisestäkään.  Se kuuluu asiaan, kun niitä omia valintojaan elämässään tekee.

Onneksi miehelleni on tehty vasektomia, ei pääse syntymään tällaista sekoiluasetelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Väitettiinkö tässä niin? Tämä asia ei ole mitenkään perhemuotoon sidottu asia. Oli perhe sitten uusio-, ydin tai yhdenvanhemman perhe jo olemassa olevien lasten pitäisi tulla ensin eikä heidän kustannuksellaan tehdä lisää lapsia.

Lasten kustannuksella? Avaatko vähän, miten ap ja miehensä ovat tässä tehneet lisää lapsia olemassa olevien lasten kustannuksella?

Talous, yhteinen aika, jne...

Kohta se on ap joka itkee kuinka isän maksamat elatukset on pois heidän perheeltä ja niiltä pitää saada alemmas.

Hei ap!

Läpikäymäsi tunteet ovat varmasti aivan normaaleja ja taatusti sallittuja :) Minulla oli kuvailemasi kaltaisia tunteita, vaikka odotin vauvaa ydinperheeseen. Koin, ettei kuopuksen raskautta kukaan ottanut samalla tavalla kuin esikoisen. MINÄ en toivonut huomiota itselleni, mutta olisin kaivannut sen tunteen, että vauva on lähipiirille (mummit, vaarit, tädit yms.) yhtä odotettu kuin esikoislapsemmekin. Se on täysin normaalia <3

Tekstisi perusteella kuulostaa siltä, että olet ajatteleva ihminen ja katsot asioiden eri puolia - muidenkin näkökulmasta. Olet varmasti hyvä äitipuoli kuin hyvä äitikin. Älä välitä typerien ja pahansuopien ihmisten kommenteista (joita tässäkin ketjussa valitettavasti taas on), vaan ole armollinen omille tunteillesi - niissä ei ole mitään väärää.

Ihanaa, että miehesi huomioi lastensa tunteet tällä tavalla ja ihanaa, että sinä ymmärrät sen (vrt. kommenttisi heidän matkastaan). Olisipa kaltaisiasi äitipuolia enemmän :) Esimerkiksi oma "äitipuoleni" katkaisi kokonaan minun ja isäni välit, kun olin ihan vauva. Siinä perspektiiviä sinua arvosteleville. Sellainen idea tuli, että voisitkohan yrittää saada lapsipuolet mukaan odotukseen? Voisivatko he miettiä nimiehdotuksia, olla mukana järjestelemässä vauvan huonetta tms? jotain, jotta he tuntisivat, että tuleva vauva on heidän siskonsa/veljensä? Jos jättäisitte nuo "puolisiskot ja puoliveljet" kokonaan sanavarastosta jo nyt?

Kaikkea hyvää ja ihanaa odotusta, saatteko kesävauvan? <3

Lisäksi saan tuntea syyllisyyttä siitä että tulot pian vähenevät, joten koetan ansaita vielä lisätienestejä samalla kun muu perhe käyttää niitä matkustamalla ym...

Ei hyvää päivää...sinä siis hyvittelet miehelle ja lapselle tulevaa vauvaa? Mies syyllistää tuossa tulo asiassa? Halusiko hän edes koko lasta? 

ps. miten pärjäät yksinhuoltajana?

Minusta te teette vääriin siinä, että peitätte raskautta kun teidän pitäisi ottaa lapset mukaan sisaruksen odotukseen. Vaikka lapset ei ole sinun sinunkin pitäisi olla läsnä heidän elämässä osoittaakseesi että sinä et ole menossa mihinkään ja te olette perhettä ettekä mitään puolikaita ihmisiä sillä sellaisia ei ole.

Tuo rahajuttu nyt on ihan urpo, miehesi on ollut ihan yhtä lailla tekemässä uutta vauvaa, ei sinulla ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä. Vai syytteleekö miehesi sinua?

Muuten en oikein ymmärrä - kyllä minäkin ydinperheen äitinä piilottelin raskautta vanhemmilta lapsilta kunnes varmistui, että vauva on hengissä ja ok, ja vähän sen jälkeenkin, koska raskaus on leikki-ikäiselle pitkä aika odottaa. Ja tietenkin isän kuuluu antaa lapsilleen uusperhekuviossa paljon aikaa ja huomiota, se nimenomaan ehkäisee ongelmia lasten välillä myöhemmin.

Etkö voi iloita raskaudesta ystäviesi ja perheesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo olemassa lapset tulee ensin. 

Miksei ydinperheissä tarvitse näin ajatella?

Koska yleensä heille isä ja äiti ovat siinä lähellä joka päivä, ei tarvitse "tankata vanhempaa" kuten niiden lasten, jotka näkevät toista vanhempaa satunnaisesti tai vaikka joka toinen viikko.

Toisaalta ekan raskausajan jälkeen tämä muuttuu kaikilla, ei voi enää keskittyä hautomaan uutta elämää, kyllä se olemassaoleva lapsi vaatii huomion ja ajan.

Monen tiedän kokeneen myös "mustasukkaisuutta", jos naiselle raskaus on ensimmäinen, mutta mies on jo kokenut sen kaiken aiemmin. Ihan ymmärrettäviä tunteita, sama vaikkapa häiden suhteen, mutta ei ylitsepääsemättömiä.

Meillä on jo aikuiset lapset ja tulossa toivottu onnellinen myöhäinen yllätys. Olen jo viikolla 18 ja silti mies ei ole vieläkään kertonut omille lapsilleen. Kyllä kieltämättä hieman pohdituttaa miksei kerro.