Näen vieläkin painajaisia isäviikonlopuista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Ilkeitä? Ilkeä kehoittaa sinua ottamaan tilanne haltuun puhumalla siitä esim. isälle tai teraupeutille? 

Luepa tarkemmin keskusteluun tulleet viestit.

"Turhasta märisijä sinä olet."

"Yllättävää. Tuon lapsuuden trauman takia eläkepaperit jo vetämässä?"

"Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?"

Ei kovin mukavaan sävyyn kirjoitettuja... Emme tiedä, mitä ap:n isä on hänelle tehnyt. Kyseessä voi olla jopa seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka ap on "unohtanut", mutta kuitenkin tunteensa tavallaan tiedostavat asian ja isän näkeminen tuntuu ikävältä.

 Ei niillä koskaan mitään erityisen kamalaa edes tapahtunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Ilkeitä? Ilkeä kehoittaa sinua ottamaan tilanne haltuun puhumalla siitä esim. isälle tai teraupeutille? 

Luepa tarkemmin keskusteluun tulleet viestit.

"Turhasta märisijä sinä olet."

"Yllättävää. Tuon lapsuuden trauman takia eläkepaperit jo vetämässä?"

"Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?"

Ei kovin mukavaan sävyyn kirjoitettuja... Emme tiedä, mitä ap:n isä on hänelle tehnyt. Kyseessä voi olla jopa seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka ap on "unohtanut", mutta kuitenkin tunteensa tavallaan tiedostavat asian ja isän näkeminen tuntuu ikävältä.

*reps*

Negatiiviset viestit taitavat tulla isiltä, jotka pelkäävät että lapsensa ei ehkä oikeasti haluakaan tulla heidän luokseen viikonlopuille.

Yhtä tällaista tapausta seuraan vierestä, tosi surullinen olo lapsen puolesta. Isä säätelee kaiken eikä lapsen mielipidettä kuunnella lainkaan. Lasta ahdistaa kovasti isän luona vierailut. Mutta mitään ei voi tehdä, koska isä ei ole fyysisesti väkivaltainen.

Sympatiat siis sinulle, ap. Nyt olet vapaa, olet aikuinen, päätät itse minne menet ja mitä teet. Sinulla on vapaus ja valta valita oletko isääsi yhteydessä. Päästä taakka harteiltasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Ilkeitä? Ilkeä kehoittaa sinua ottamaan tilanne haltuun puhumalla siitä esim. isälle tai teraupeutille? 

Luepa tarkemmin keskusteluun tulleet viestit.

"Turhasta märisijä sinä olet."

"Yllättävää. Tuon lapsuuden trauman takia eläkepaperit jo vetämässä?"

"Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?"

Ei kovin mukavaan sävyyn kirjoitettuja... Emme tiedä, mitä ap:n isä on hänelle tehnyt. Kyseessä voi olla jopa seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka ap on "unohtanut", mutta kuitenkin tunteensa tavallaan tiedostavat asian ja isän näkeminen tuntuu ikävältä.

Sinä se kunnon sivujuonipäivityksen keksit. Mieti vähän itsekin mitä kirjoitat. Aloittaja voi tuon kaiken vielä mielessään mieltää tapahtuneeksi ja se ei auta häntä kyllä yhtään.

Itselläni ongelmana eivät olleet unet, vaan yleinen isän näkemisen aiheuttama ahdistus. Minulla tosin taustalla on myös ihan selkeät syyt (alkoholi ja vaikea luonne tai mahdollisesti mt-ongelmat) joiden takia ahdistus on tullut. Elämäni helpottui huomattavasti, kun ymmärsin ja hyväksyin, että kaikki ihmiset eivät ole mukavia eikä kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissä, vaikka he olisivatkin biologisesti läheisiä. Joskus ei vaan kaikkien kanssa toimi, ja sen sijaan että kuluttaa itsensä loppuun yrittäen pitää väkisin yllä jonkilaista suhdetta, joskus on vaan parempi päästää irti.

Sen ei tarvitse olla mikään teatraalinen välien katkaisu tai tunteikas tilitys, vaan ihan kaikessa hiljaisuudessa antaa luvan itselleen laittaa oma hyvinvointi edelle, ja olla pitämättä yhteyttä ihmiseen, joka vie kaiken energian ja hyvinvoinnin itsestä. Tämän voi tehdä joko väliaikaisesti, tai lopullisesti.

Me asumme samassa kaupungissa ja näemme edelleen toisinaan jossakin eikä siihen liity sen enempää draamaa, mutta en ota itse yhteyttä enkä pidä yllä välejä. Vastaan kyllä kohteliaasti, jos minulle puhutaan, mutta ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Negatiiviset viestit taitavat tulla isiltä, jotka pelkäävät että lapsensa ei ehkä oikeasti haluakaan tulla heidän luokseen viikonlopuille.

Yhtä tällaista tapausta seuraan vierestä, tosi surullinen olo lapsen puolesta. Isä säätelee kaiken eikä lapsen mielipidettä kuunnella lainkaan. Lasta ahdistaa kovasti isän luona vierailut. Mutta mitään ei voi tehdä, koska isä ei ole fyysisesti väkivaltainen.

Sympatiat siis sinulle, ap. Nyt olet vapaa, olet aikuinen, päätät itse minne menet ja mitä teet. Sinulla on vapaus ja valta valita oletko isääsi yhteydessä. Päästä taakka harteiltasi!

Sekä isä, lapsi ja minäkin odotamme että äidin mielestä lapsi on riittävän iso päättämään tuleeko vai eikö. On tosi surullinen olo lapsen puolesta, että äiti ei lastaan kuuntele vaan uhkailee, kiristää ja lahjoo että lapsi tulisi. Nyt vaan emme voi kuin sopeutua ja yrittää lohduttaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Negatiiviset viestit taitavat tulla isiltä, jotka pelkäävät että lapsensa ei ehkä oikeasti haluakaan tulla heidän luokseen viikonlopuille.

Yhtä tällaista tapausta seuraan vierestä, tosi surullinen olo lapsen puolesta. Isä säätelee kaiken eikä lapsen mielipidettä kuunnella lainkaan. Lasta ahdistaa kovasti isän luona vierailut. Mutta mitään ei voi tehdä, koska isä ei ole fyysisesti väkivaltainen.

Sympatiat siis sinulle, ap. Nyt olet vapaa, olet aikuinen, päätät itse minne menet ja mitä teet. Sinulla on vapaus ja valta valita oletko isääsi yhteydessä. Päästä taakka harteiltasi!

Henkinen väkivaltakaan ei ole lapsen etu. Isä säätelee? Entä äiti? Eikö hänkään ole lapsen puolella? Eipä tässä syyllistämisessä unohdeta, että lapsella on se äitikin...

Ja sitten ihmetellään, kun suomeen ei synny lapsia, kun kaikilla joku mt ongelma

Hei ap! Itsekin olen kärsinyt viikonloppunäkemisistä isäni kanssa. Hänen luokse meno stressasi aina ja tuntui, että minun mielipiteillä ei ollut valtaa eikä minua kuunneltu tai haluttu ymmärtää hänen luonaan. (Isäni on narsisti sekä ollut/on luultavasti vieläkin, henkisesti ja fyysisesti väkivaltainen) Viime vuonna laitoin välit poikki kokonaan sillä hän ei pystynyt käsittämään että mistä tunteeni johtuivat ja sen takia koin, että taaskaan hän ei pystynyt hyväksymään minua minuna. Ei ole mitään väliä onko hän sinun biologinen isäsi, paska ihminen on vaan paska. Jos hänen luokse meneminen aiheuttaa stressiä ja on epämukava olo, niin älä mene. Siitä ei kannata huonoa omaatuntoa kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Ilkeitä? Ilkeä kehoittaa sinua ottamaan tilanne haltuun puhumalla siitä esim. isälle tai teraupeutille? 

Luepa tarkemmin keskusteluun tulleet viestit.

"Turhasta märisijä sinä olet."

"Yllättävää. Tuon lapsuuden trauman takia eläkepaperit jo vetämässä?"

"Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?"

Ei kovin mukavaan sävyyn kirjoitettuja... Emme tiedä, mitä ap:n isä on hänelle tehnyt. Kyseessä voi olla jopa seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka ap on "unohtanut", mutta kuitenkin tunteensa tavallaan tiedostavat asian ja isän näkeminen tuntuu ikävältä.

Sinä se kunnon sivujuonipäivityksen keksit. Mieti vähän itsekin mitä kirjoitat. Aloittaja voi tuon kaiken vielä mielessään mieltää tapahtuneeksi ja se ei auta häntä kyllä yhtään.

Kyllähän tuohon nyt ihan selvästi liittyy jotain muutakin kuin vain tunne siitä, että ei voi olla isän seurassa oma itsensä. Joko ap ei halua siitä tässä keskustelussa kertoa tai sitten hän ei itsekään tiedä siitä, koska mieli yrittää suojella ikäviltä muistoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiiviset viestit taitavat tulla isiltä, jotka pelkäävät että lapsensa ei ehkä oikeasti haluakaan tulla heidän luokseen viikonlopuille.

Yhtä tällaista tapausta seuraan vierestä, tosi surullinen olo lapsen puolesta. Isä säätelee kaiken eikä lapsen mielipidettä kuunnella lainkaan. Lasta ahdistaa kovasti isän luona vierailut. Mutta mitään ei voi tehdä, koska isä ei ole fyysisesti väkivaltainen.

Sympatiat siis sinulle, ap. Nyt olet vapaa, olet aikuinen, päätät itse minne menet ja mitä teet. Sinulla on vapaus ja valta valita oletko isääsi yhteydessä. Päästä taakka harteiltasi!

Henkinen väkivaltakaan ei ole lapsen etu. Isä säätelee? Entä äiti? Eikö hänkään ole lapsen puolella? Eipä tässä syyllistämisessä unohdeta, että lapsella on se äitikin...

Äiti tekee parhaansa helpottaakseen lapsen oloa ja pitääkseen tapaamiset minimissä = isän mielestä lasta yritetään vieroittaa ja isän oikeuksia poljetaan. Äiti puhuu isästä neutraalisti, mutta ottaa vastaan lapsen itkut ja murheet. Kyse on aidosti lapsen parhaan turvaamisesta ja pahoinvoinnin helpottamisesta. Mutta kun isä on uhriutunut, hän ei näe omassa toiminnassaan vikaa.

Nämä tilanteet ovat todella hankalia, ongelmavanhempi voi olla kumpaa sukupuolta tahansa. Ja räksyttävä "minun oikeuteni"-ex pääsee yleensä niskan päälle, lapsesta välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Negatiiviset viestit taitavat tulla isiltä, jotka pelkäävät että lapsensa ei ehkä oikeasti haluakaan tulla heidän luokseen viikonlopuille.

Yhtä tällaista tapausta seuraan vierestä, tosi surullinen olo lapsen puolesta. Isä säätelee kaiken eikä lapsen mielipidettä kuunnella lainkaan. Lasta ahdistaa kovasti isän luona vierailut. Mutta mitään ei voi tehdä, koska isä ei ole fyysisesti väkivaltainen.

Sympatiat siis sinulle, ap. Nyt olet vapaa, olet aikuinen, päätät itse minne menet ja mitä teet. Sinulla on vapaus ja valta valita oletko isääsi yhteydessä. Päästä taakka harteiltasi!

"Isi" on saattanut ennen eroa olla perheessä kuin ulkopuolinen jäsen tai kypsymätön isän ja aviomiehen rooliin ehkä jopa vieraan tuntuinen lapselle, esimerkiksi . Sitten kun tulee ero ja tapaamiset, lapsi vierastaa kun maasta pitäisi polkaista läheinen suhde tähän toiseen vanhempaan joka aiemmin ollut henkisesti etäinen. Joskus näin (ja joo useinmiten tapaamiset sujuu ihan ookoo eli en yleistä).

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika yleistä että stressaavat elämänvaiheet jää uniin vuosikymmeniksi. Moni mies näkee esim. armeijaunia melkein koko ikänsä. Minulla toistuu opintojen loppuvaihe unissa, olen jo menossa hakemaan tutkintotodistusta kunnes huomaan että joku olennainen kurssi on jäänyt suorittamatta. Oikeasti olen valmistunut jo yli 10 vuotta sitten.

Juuri näin. Minäkin käyn unessa lukiota aina uudelleen ja uudelleen, vielä 40 vuoden jälkeenkin. Oikeasti en mene sinne enkä tapaa niitä ihmisiä eikä sinunkaan tarvitse tapailla isääsi. Harvenna tapaamisia ilman sen kummempaa draamaa, niin kun täällä joku neuvoikin. Voit olla kiireinen, voit muuttaa kauemmaksi. Tapaamiset voi jättää satunnaisiin isommassa porukassa ohimennen näkemisiin tai tarvittaessa lopettaa tyystin.

Väkinäisten tapaamisten sietäminen ja "normaalin" tai reippaan lapsen esittämisen rasittavuus - ylipäänsä jatkuva vastoin omaa tahtoa tapahtuva ja toistuva tilanne (vuosia!) kun ei sisimmässään viihdy eikä halua tai olisi mieluummin muualla, tämän kaiken yhteisvaikutus on ilmanmuuta mitä tehokkain seos tuleviin aikuisiän neuroottissin angstailuihin.

Vähällä pääsee hän, joka pelkillä painajaisilla lapsuusajan rankkaa potutustaan purkaa ulos vielä aikuisena.