Näen vieläkin painajaisia isäviikonlopuista

Terapia.

Annat jo anteeksi sen lapsuutesi.

Jaxuhali<3

Vierailija kirjoitti:

Terapia.

Käyn jo terapiassa masennuksen takia.

Ap

Muuta neuvoa ei kai ole, kuin löytää ulos mikä asiassa ahdistaa. Syy ahdistukselle.

Se voi olla vaikeaa yksin löytää. Keskusteluterapia voisi olla hyvä. Toinen ihminen näkee ulkopuolelta ja eri näkökulmasta. Osaava terapeutti tietää asettaa oikeanlaiset kysymykset ja näkövinkkelit joiden avulla itse helpommin löydät syyt ja seuraukset.

Takana ei tarvitse olla mitään maata mullistavaa traumaa. Jo vanhempien ero ja erilleen muutto on valtava mullistus lapselle. Se ravistelee koko olemassaolon perustusta.  

Tällaiset käsittelemättömät asiat vie valtavasti henkisiä voimavaroja. Siksi kannattaisi pyrkiä niistä irti.

Asiasta puhuminen ja vertaistuki. 

koita luoda läheisempija luottavaisempi suhde isääsi. Joskus kun vanhempi saa lapsen vielä itse ollessaan henkisesti lapsi, ei se isyys tule kaikille automaattisesti. Vanhemmatkin tekee virheitä, mutta iän myötä hekin kasvaa ihmisinä, ja kenties koitaa korjata virheitä. Anna tilaisuus ssiihen edes. Pelotteliko äitisi sinua ennen isän luo menoa, tai yrittikö luoda isästä "mörköä" sinulle? Usein näin käy, kun on riitaisa ero, äiti puhuu isästä negatiivisesti lapsilleen jotta saisi puolelleen heidät riidoissa. NÄe äitisi puheet sellaisina mitä ne on, ja isäsi omin uusin silmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia.

Käyn jo terapiassa masennuksen takia.

Ap

Yllättävää. Tuon lapsuuden trauman takia eläkepaperit jo vetämässä?

Vierailija kirjoitti:

koita luoda läheisempija luottavaisempi suhde isääsi. Joskus kun vanhempi saa lapsen vielä itse ollessaan henkisesti lapsi, ei se isyys tule kaikille automaattisesti. Vanhemmatkin tekee virheitä, mutta iän myötä hekin kasvaa ihmisinä, ja kenties koitaa korjata virheitä. Anna tilaisuus ssiihen edes. Pelotteliko äitisi sinua ennen isän luo menoa, tai yrittikö luoda isästä "mörköä" sinulle? Usein näin käy, kun on riitaisa ero, äiti puhuu isästä negatiivisesti lapsilleen jotta saisi puolelleen heidät riidoissa. NÄe äitisi puheet sellaisina mitä ne on, ja isäsi omin uusin silmin.

Isäni oli yli kolmekymppinen kun synnyin... No saattoihan hän silti olla henkisesti lapsi. Äiti ei koskaan puhunut isästä negatiiviseen sävyyn vaan aina neutraalisti. Oikeasti tekisi vaan mieli katkaista kokonaan välit isään ja yrittää unohtaa hänet, mutta siitä tulisi varmaan aika huono omatunto... :/

Ap

Mitä isäsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Vierailija kirjoitti:

Mitä isäsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Emme ole keskustelleet asiasta... Isä ei edes tiedä, että hänen luokse meneminen on tuntunut vaikealta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä isäsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Emme ole keskustelleet asiasta... Isä ei edes tiedä, että hänen luokse meneminen on tuntunut vaikealta.

Ap

Pitäisikö sinun sitten ottaa tilanteesta todellista vastuuta käymällä asia läpi "ongelman" aiheuttajan kanssa, eikä olla passiivisena tilanteen vietävissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä isäsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Emme ole keskustelleet asiasta... Isä ei edes tiedä, että hänen luokse meneminen on tuntunut vaikealta.

Ap

Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Miksi et pitänyt etkä pidä isästäsi?

Jos ei mitään ikävää tapahtunut, niin miksi isällesi meno oli sitten niin vastenmielistä?

Turhasta märisijä sinä olet. Sinulla tulee aina olemaan henkisiä ongelmia jos et ota itseäsi niskasta kiinni ja muuta asennettasi. Suurin ongelma on oma asenteesi.

Lopeta asioiden vatvominen ja negatiivisten asioiden etsiminen. Päätä olla positiivinen ja hymyile. Pian huomaat, että se tuleekin luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Ilkeitä? Ilkeä kehoittaa sinua ottamaan tilanne haltuun puhumalla siitä esim. isälle tai teraupeutille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä isäsi on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Emme ole keskustelleet asiasta... Isä ei edes tiedä, että hänen luokse meneminen on tuntunut vaikealta.

Ap

Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?

Onko sinulla kaikki hyvin? Apua on saatavilla, jos voit pahoin.

Eihän ap missään antanut ymmärtää, että hän uskoisi palstakirjoittelun ratkaisevan ongelmansa. 

Ap, oletko puhunut terapeutillesi tästä asiasta?

Tuo on aika yleistä että stressaavat elämänvaiheet jää uniin vuosikymmeniksi. Moni mies näkee esim. armeijaunia melkein koko ikänsä. Minulla toistuu opintojen loppuvaihe unissa, olen jo menossa hakemaan tutkintotodistusta kunnes huomaan että joku olennainen kurssi on jäänyt suorittamatta. Oikeasti olen valmistunut jo yli 10 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ilmeisesti virhe kirjoittaa tänne, kun on tullut ilkeitä viestejä. :/ En jaksaisi nyt yhtään.

Ilkeitä? Ilkeä kehoittaa sinua ottamaan tilanne haltuun puhumalla siitä esim. isälle tai teraupeutille? 

Luepa tarkemmin keskusteluun tulleet viestit.

"Turhasta märisijä sinä olet."

"Yllättävää. Tuon lapsuuden trauman takia eläkepaperit jo vetämässä?"

"Ja nyt kuvittelet, että ajanvietteenä käytettävälle palstalle kirjoittaminen ratkaiseen ongelmat sen sijaan, että puhuisit asioista isäsi kanssa?"

Ei kovin mukavaan sävyyn kirjoitettuja... Emme tiedä, mitä ap:n isä on hänelle tehnyt. Kyseessä voi olla jopa seksuaalinen hyväksikäyttö, jonka ap on "unohtanut", mutta kuitenkin tunteensa tavallaan tiedostavat asian ja isän näkeminen tuntuu ikävältä.