Musta on hassua, että uhriutumisesta aina "syytetään"

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Kyse on siitä, että jotkut ihmiset eivät näe omaa vastuuta omassa elämässään. Ovat jotenkin kohtalouskoisia ja kaikki on muiden käsissä. Kun joku elämässä menee pieleen, on helpompaa uhriutua kuin yrittää muuttaa elämäänsä.

NIMENOMAAN! Hvin sanottu! Koko uhrin loppuelämä on MUIDEN KÄSISSÄ; muiden tekojen ja tekemisten riepoteltavana, ei omissa käsissä koskaan. Mulla on tällainen sukulainen, ja tismalleen samoista kotioloista olemme lähtöisin, mutta ai hyvänen aika sitä keski-ikäisen naisen loputonta lapsuusasioiden kaivelua ja jankutusta! Ei kukaan sitä jaksa vuodesta toiseen kuunnella, kun mitään niin karmeaa ei häenlle edes tapahtunut kuin joillekkin oikeasti hakatuille tai rais....ille lapsille. Se EI LOPU IKINÄ!

Hänen mukaansa vanhempien olisi suurinpiirtein pitäneet olla monimiljonäärejä jotka kustantaa keski-ikäiselle lapselleean OKTm autot, luksuselämä , ja aivan kaiken!! Ja jos ei saa heiltä kolmanne velkansa maksajaa, se on loputon marmatus ja viha heitä kohtaan! jos vanhemmat ei olleet 70-luvulla täydellisiä ihmsiä nykyisten mittapuiden mukaan, niin hän on UHRI lopunelämäänsä. ja se asian muille muistuttaminen EI LOPU MIHINKÄÄN: omat lapsensa sillä välin hunningolla kun äiti puhuu miten kamalat hänen vanhemmat oli.

Voi sua sukulaisesi pikku uhria. Miksi kuuntelet sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä. Suomi olisi parempi paikka jos ihmiset eivät jäisi märehtimään kohtaloaan vaan pyrkisivät eteenpäin. Joku kohteli sua huonosti? Sait potkut töistä? Sure aikasi ja puske elämässä eteenpäin.

Entä jos ei ole noin hyvä itsetunto kuin sinulla, vaan asia menee paljon pahemmin ihon alle? Entä jos on kasvatettu uskomaan, että se oli osoitus muiden silmissä vioistasi?

Kun on aikuinen, ei ole enää sen lapsuuden kasvatuksen varassa, kasvu ja kehitys ei tyssää aikuistumiseen. Ellei osaa päästää itse irti lapsuuden tyhmistä malleista, voi hankkia apua.

Helpompi tietysti syyttää kaikesta vanhempia, kun ottaa vastuu itsestä ja omista ratkaisuista. Että on ihan itse tehnyt valtaosan niistä päätöksistä jotka ovat johtaneet huonoon lopputulokseen.

Eikä se itsetunto ole mikään automaattinen resepti onneen ja autuuteen. Se että pitää itseä hyvänä ja arvokkaana ei mitenkään vielä takaa, että muut kokisivat sinut samoin.

Kyse taitaa olla pitkälti myös sanan tulkinnasta. Onhan toki niin, että toiset uhriutuvat ihan työkseen ja syyttävät toisia ihan kaikesta. Toisaalta jotkut kokevat uhrin minkäänlaisen avautumisen asiasta uhriutumiseksi.

Katkeroituminen on toinen asia, millä ihmisiä lyödään aika reippaasti. Ei saisi olla katkera mistään, toisaalta jotkut käyttävät sanaa aika huolettomasti. Exäni käytti tuota sanaa lyömäaseena minua kohtaan ihan surutta - sanoin mitä tahansa, olin katkeroitunut lehmä. Samaan aikaan hän saattoi syvästi loukkaantuneena kertoa olevansa ikuisesti katkera siitä sun tästä. Hänen kohdallaan katkeroituminen oli oikeutettua ja paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä. Suomi olisi parempi paikka jos ihmiset eivät jäisi märehtimään kohtaloaan vaan pyrkisivät eteenpäin. Joku kohteli sua huonosti? Sait potkut töistä? Sure aikasi ja puske elämässä eteenpäin.

Entä jos ei ole noin hyvä itsetunto kuin sinulla, vaan asia menee paljon pahemmin ihon alle? Entä jos on kasvatettu uskomaan, että se oli osoitus muiden silmissä vioistasi?

Kun on aikuinen, ei ole enää sen lapsuuden kasvatuksen varassa, kasvu ja kehitys ei tyssää aikuistumiseen. Ellei osaa päästää itse irti lapsuuden tyhmistä malleista, voi hankkia apua.

Helpompi tietysti syyttää kaikesta vanhempia, kun ottaa vastuu itsestä ja omista ratkaisuista. Että on ihan itse tehnyt valtaosan niistä päätöksistä jotka ovat johtaneet huonoon lopputulokseen.

Eikä se itsetunto ole mikään automaattinen resepti onneen ja autuuteen. Se että pitää itseä hyvänä ja arvokkaana ei mitenkään vielä takaa, että muut kokisivat sinut samoin.

Niin mutta jos muut eivät koe, niin se ei määrittele sellaista, jolla on se hyvä itsetunto, sehän se koko itsetunnon pointti onkin, ei se, että sen jälkeen muutkin pitävät sinusta. My gaad, etkö sitä nyt tajua?

Ja siis kyllä aikuinen on sen varassa, mitä lapsuudessa sai, esimerkiksi jos opit, ettei sinua ymmärrä kukaan, niin miten helppoa kuvittelet olevan avun etsimisen silloin?

Ja eihän tuossa ole kysymys lapsuuden typeristä malleista irtipäästämisestä, vaan siitä, ettei ole tilalle malleja, jotka toimisivat, vaikka miten päästäisi irti mistä.

Ja jos ei sinua ymmärretä, niin et saa niitä uusiakaan malleja, koska edelleen ymmärrys puuttuu siitä, millainen sinä olet ja mitä sinä tarvitset.

Sitä voi olla aikuisena itsekin mahdotonta ymmärtää, jos lapsuus on ollut tietynlainen. Tietynlaista uskottelua ja jopa manipulaatiota.

Helppoahan se on sinun kuvitella muista vaikka mitä, mutta ymmärtäminen, se on sulle kovin vaikeaa.. koitapa opetella vähän sitä tuon kuvittelemisesi sijaan.

Kaikki 'uhriutumiseksi' väitetty ja siitä syytetty ei kuitenkaan ole sitä ollenkaan.

Luuleeko tuon sanan syyttävään sävyyn  käyttäjä, että se antaa hänelle ilman muuta kohdella kaveriaan  kuin jotain vanhaa tiskiharjaa tai loppuunkäytettyä lattiarättiä?

Voisiko olla että esim. toisen ihmisen jatkuva, pääsääntöisesti vain ja yksinomaan ankaran negatiivinen ja aivan kohtuuton  arvostelu

(...kaikista pienimmistäkin ,oikein keksimällä keksityistä tekosyistä)

voi jatkua hänen taholtaan ystäväänsä kohtaan loppumattomiin  ilman minkäänlaista vastaansanomista tämän taholta?

Onko jotain 'uhriutumista' siinä että esim.vain  pyytää kaveriaan lopettamaan negatiivisen arvostelun joka kokemasi mukaan vaikuttaa ainoasta negatiivisella tavalla omaan mieleesi ja jopa henkiseen jaksamiseesi?

Tuossa uhriutumisessa ihmetyttää se että jollekin tapahtuu jotakin ikävää niin se ymmärretään ja päätä silitetään. Sitten on ihmisiä joille on tapahtunut paljon ikäviä asioita niin heitä vaan potkitaan päähän tai ignoorataan se kärsimys. Eli jonkun pieni kärsimys on suurempi asia kuin toisen jatkuvat kärsimykset. Eli en ymmärrä sitä miten joku saa olla enemmän "uhri" kuin joku toinen? En tarkoita että kenenkään pitää uhriutua loppuelämäkseen vaan sitä että joku saa uhriutua ja joku toinen ei ?

Eli jollakin on kuollut vaikka kaikki läheiset eikä sillä saisi olla mitään merkitystä, mutta jollakin on kuollut joku mummo niin häntä paapotaan ja säälitään ja hän saa uhriutua mutta ensiksi mainittu ei vaan häneen kohdennetaan vielä lisää ankaruutta ja kylmyyttä eikä ensiksi mainittu saisi osoittaa tunteitaan tai puhua kärsimyksestään. Jälkimmäinen saa tukea ja ymmärrystä ja uhriutua ihan rauhassa ^

Vierailija kirjoitti:

Kaikki 'uhriutumiseksi' väitetty ja siitä syytetty ei kuitenkaan ole sitä ollenkaan.

Luuleeko tuon sanan syyttävään sävyyn  käyttäjä, että se antaa hänelle ilman muuta kohdella kaveriaan  kuin jotain vanhaa tiskiharjaa tai loppuunkäytettyä lattiarättiä?

Voisiko olla että esim. toisen ihmisen jatkuva, pääsääntöisesti vain ja yksinomaan ankaran negatiivinen ja aivan kohtuuton  arvostelu

(...kaikista pienimmistäkin ,oikein keksimällä keksityistä tekosyistä)

voi jatkua hänen taholtaan ystäväänsä kohtaan loppumattomiin  ilman minkäänlaista vastaansanomista tämän taholta?

Onko jotain 'uhriutumista' siinä että esim.vain  pyytää kaveriaan lopettamaan negatiivisen arvostelun joka kokemasi mukaan vaikuttaa ainoasta negatiivisella tavalla omaan mieleesi ja jopa henkiseen jaksamiseesi?

Uhriutumista on jäädä kaverin vaikutuspiiriin ja valittaa kaverin käytöksestä. 

Etsi kavereita, jotka kohtelevat sinua hyvin! Tai elä itseksesi.

ei kai nainen voi ymmärtää mikä on vikana uhriutumisessa. 

Esimerkkinä Valkeakosken uhrin vanhemmat jotka uhriutuvat joka saatanan paikassa nykyään ikään kuin olisivat ainoita maailmassa jotka ovat kokeneet jotain tuollaista. HUOH!