Dokumenttiprojekti: Arvet minussa

Vain itsesnsä puolesta voi antaa anteeksi. Ylipäätään kummaallista, että muut ovat antamassa anteeksi lapsille tehtyjä vääryyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Aivan sairas kommentti, varmaan suoraan Porvoosta. Vastaanpa silti. Kyseessä on lapseen kohdistuva RIKOS. Ei rikoksen kohteen tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä seurauksia rikosilmoituksella on rikoksen tekijälle. Eikä tosiaankaan tarvitse moisen takia jättää rikosilmoitusta tekemättä. Hyväksikäyttäjän pitäisi ajatella omien tekojen seurausta kohteelle ja jättää se rikos tekemättä!

Myöskään hyväksikäytön kohteella ei ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Harvoinpa tekijä edes pyytää anteeksi. (Ellei sitten manipuloidakseen lasta: "sinun täytyy antaa anteeksi, ja kun olet antanut anteeksi, asia pitää unohtaa ja siitä ei saa enää puhua". Varsinkin tällaisen kuvion jälkeen on todella vahingoittavaa vaatia teon kohteelta anteeksiantoa.)

On paljon rikoksia, jotka yksi ihminen tekee toiselle jotain pahaa kahden kesken. Jos soveltaa tuota sinun periaatettasi, että asiat sovitaan näiden kahden kesken, eikä kukaan muu saa tietää mitään, niin esim. suurimmasta osasta väkivalta-, seksuaali- tai henkirikoksesta ei voisi käynnistää minkäänlaista oikeusprosessia. Eli tämän sinun periaatteesi johtaisi vain siihen, että rikokset lakaistaisiin maton alle. Periaatteesi on rikoksen tekijöitä suojeleva ja pitää yllä vaikenemisen kulttuuria.

Onneksi on olemassa myös rohkeita ihmisiä, jotka omilla teoillaan murtavat tätä seksuaalirikoksiin liittyvää hiljaisuutta - niitä jotka uskaltavat puhua ja niitä jotka uskaltavat kuunnella. Heille nostan hattua. Tällaisia ihmisiä tarvitaan paljon lisää.

HYVIN ANNOIT VASTINETTA TUOLLE JOLLEKIN, JOKA IKÄÄN KUIN PUOLUSTELEE SEKSUAALISTA RIKOLLISTA JA IKÄÄN KUIN ANTEEKSI ANNOLLA UHRIN PUOLELTA ASIA OLISI KUITATTU! 

Mistä lähtien seksuaalisuus on ollut rikollista,pitäiskö homotkin taas vanhasta muistista laittaa vankilaan.

:D hiusten halkoja-oikeinkirjoituksen ojentajalle vinkiksi: Lue täällä ikään kuin olisit juttelemassa kulmabaarin pöydän ääressä, jossa jutellaan ilman oikeinkirjoitussääntöjä mielessään.

Vierailija kirjoitti:

Näihin viimeisimpiin viesteihin tähän aiheeseen liittyen tässä ketjussa viitaten, niin itse olen kylläkin joskus jopa katunut, että olen kertonut omasta lapsuuden kokemuksestani tällä saralla tultuani aikuiseksi muillekin kuin vain lähiomaisilleni ja tietenkin terapeuteilleni, joiden kanssa olen lapsuuden traumaattista kokemustani käynyt lävitse elämäni aikana silloin tällöin.

Sillä tottahan se on, että uhrina saat kyllä tietynlaiset suhtautumiset syyllisen eli häiriköitsijäni läheisiltä, eli sinut hylätään pois piireistä, eikä jotkut halua olla missään tekemisissä pakollisia sukulaisjuhlia enempää uhrin kanssa.

Tämä on valitettavan yleinen tilanne, että hyväksikäytettyä yritetään eri tavoin vähätellä, hiljentää ja/tai eristää yhteisöstä. Monelle hyväksikäytöstä kuuleminen on niin raskasta, että he mielummin kieltävät asian olemassaolon, varsinkin jos tekijänä on joku tuttu. Tuossa dokumentissakin oli useita kokemuksia tästä (vanhempi oli aluksi kieltänyt asian, kaveripiiri oli hylännyt, jopa psykologi vähätellyt asiaa ja syyllistänyt uhria). Kaikkein tavallisinta tällainen kieltäminen on ymmärtääkseni insestitapauksissa - monelle on liian ylivoimaista ajatella, että sellaista tapahtuu omassa yhteisössä ja siksi on ikään kuin helpompi hylätä uhri, joka kokemuksestaan uskaltautuu kertomaan. Tämä on usein tosi traumaattista hyväksikäytetylle ja vahvistaa hänen (vääristynyttä) käsitystään, että hän itse on viallinen ja syyllinen. Surullinen ilmiö kaiken kaikkiaan.

Ihminen, joka ei ole kokenut elämässään lapsuudenaikaista seksuaalista häirintää, ei voi tietää, miten paljon sellainen häirintä voikaan ihmistä vahingoittaa ja rikkoa ihmismieltä.  Pahat muistot kulkevat aina mukanasi, et voi koskaan niitä unohtaa, vaikka et niitä koko ajan muistelisi, niin silti menneet tilanteet kaivelevat ihmislapsen sielua kauhoen välillä syvältä.  Kun lapsen rajoja rikotaan tuolla saralla, hän toipuu kyllä, mutta ei unohda ikinä väärinkohteluaan. Kun lasta häiritään seksuaalisuuden alueella vaikuttaa se häirittyyn ihmiseen koko lopun elämänsä tietyllä tavalla, kuten esim. toiseen ihmiseen luottaminen on vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

hirveää sekin että joku lapsi voi nauttia siitä, vaikka ei ymmärrä sitä tietenkään että se on väärin :(

Idioottimainen kommentti. Ei siinä ole mitään väärää, että lapsen keho reagoi niin kuin ihmiselle on ominaista. Tämä juuri voi aiheuttaa lisätraumatisoitumista, jos tuota ei ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan paljon "kuraa" on sadellut noiden dokkarissa puhuneiden viiden naisen päälle on jo lennätelty etenkin heidän häiritsijöittensä taholta?

Melkoisen rohkeita naisia, koska uskalsivat tulla esiin omilla naamoillaan ohjelmaan, sillä nykyaikana on vallan helppoa selvittää jopa anonyymeinä esiintyneiden henkilöiden nimet, ja näin olen itsekkin tehnyt eli Facebookin kautta olen saanut jo neljän naisen fb-profiilit tietooni etu- ja sukunimen kera.

Nyt olen miettinyt, että ottaisinkohan yhteyttä fb:n kautta johonkin heistä, sillä tarinat koskettivat, ja koska itsekkin olen ollut tietyn ajanjakson lapsuudessani seksuaalisen häirinnän kohteena, niin ymmärrän erittäin hyvin, millaiset sielulliset arvet tuonkaltainen häirintä jättää ihmiseen riippuen tietysti siitä, että millaista ko. ahdistelu on ollut ja minkä ikäinen lapsi on ollut häirinnän kohteena ollessaan.

Kuitenkin vaikka itse olen hakenut ja saanut terapia-apua, niin silti tulee tunne, ettei asiaa kuitenkaan halua levitellä ja revitellä ulkopuolisille, jotenkin hävettävää ja haluaa salata sen, mitä itse on saanut kokea tuolla saralla.  Onnekseni itse olin jo sen ikäinen lapsi, että ymmärsin asian vääryyden ahdistelijani puolelta, ja kykenin puolustautumaan pahimmilta teoilta, joita kiusaajani yritti toteuttaa, mutta kuitenkin tarpeeksi pahaa ehti tapahtua, liian paljon ja sen ikäisenä kuin mitä itse olin.  

Kunnioitan suuresti noita naisia, joilla kaikilla oli erittäin rajut koettelemukset olleet elämässään lapsuuden vuosinaan, ja toivon heille kaikille elämässään paljon kaikkea hyvää vastapainoksi sille kaikelle pahalle, mitä heille oli tehty vastoin tahtoaan.  Itse uskonkin niin, että myöhemmässä elämässään jossakin suhteessa olen saanut paljon enemmän hyvää kokea aikuisen elämässäni vastapainona tuolle lapsuuteni väärydelle; ja väärintekijälleni itselleen kyllä ns."rangaistus" tuli kuitenkin muussa muodossa, vaikka en asiaa edes nostanut tuomarikunnan eteen aikuiseksi vartuttuani syistä että....

Vierailija kirjoitti:

Näihin viimeisimpiin viesteihin tähän aiheeseen liittyen tässä ketjussa viitaten, niin itse olen kylläkin joskus jopa katunut, että olen kertonut omasta lapsuuden kokemuksestani tällä saralla tultuani aikuiseksi muillekin kuin vain lähiomaisilleni ja tietenkin terapeuteilleni, joiden kanssa olen lapsuuden traumaattista kokemustani käynyt lävitse elämäni aikana silloin tällöin.

Sillä tottahan se on, että uhrina saat kyllä tietynlaiset suhtautumiset syyllisen eli häiriköitsijäni läheisiltä, eli sinut hylätään pois piireistä, eikä jotkut halua olla missään tekemisissä pakollisia sukulaisjuhlia enempää uhrin kanssa.

Kamalaa.

Itse kääntäisin selkäni tuolle pedofiilille vaikka olisi miten läheinen, en uhrille. Tietyt teot ovat niin pahoja että ne saavat ihmisen menettämään ihmisyytensä mun silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näihin viimeisimpiin viesteihin tähän aiheeseen liittyen tässä ketjussa viitaten, niin itse olen kylläkin joskus jopa katunut, että olen kertonut omasta lapsuuden kokemuksestani tällä saralla tultuani aikuiseksi muillekin kuin vain lähiomaisilleni ja tietenkin terapeuteilleni, joiden kanssa olen lapsuuden traumaattista kokemustani käynyt lävitse elämäni aikana silloin tällöin.

Sillä tottahan se on, että uhrina saat kyllä tietynlaiset suhtautumiset syyllisen eli häiriköitsijäni läheisiltä, eli sinut hylätään pois piireistä, eikä jotkut halua olla missään tekemisissä pakollisia sukulaisjuhlia enempää uhrin kanssa.

Kamalaa.

Itse kääntäisin selkäni tuolle pedofiilille vaikka olisi miten läheinen, en uhrille. Tietyt teot ovat niin pahoja että ne saavat ihmisen menettämään ihmisyytensä mun silmissä.

Vastasit minun kirjoitukseeni, ja minun ahdistelijani ei ollut tietääkseni pedofiili tai en ole ainakaan saanut sellaista tietooni, että hän olisi ahdistellut muitakin; hän nimittäin on jo kuollut, mutta hän jätti jälkeensä omiakin lapsia, jotka jo aikuisia jne.

Haluan kommentoida tuota että kuinka paljon kuraa on satanut niskaan kun esiinnyin kasvoillani dokkarissa. Vain kaksi viestiä muutoin kaikki viestit yhteydenotot ovat olleet rohkaisevia ja asiallisia. Moni on avautunut lapsuusajan hyväksikäytöstä. Moni on lähtenyt hakemaan apua. Silmät auenneet. Tämä oli minun pointtini kun osallistuin tuohon dokkariin että joku saa avun tästä.

Meitä on paljon liikaa :(

Tästä asiasta ei pidä vaieta vaan nyt on aika puhua. Turha hyssyttely on lopetettava. Ja mitä anteeksi antamiseen tulee, niin koskaan en anteeksi anna En Koskaan. Jättää arvet todellakin mutta niitten kanssa on ollut opittava elämään. Paljon on vielä tehtävää jotta jokainen lapsi nuori saa apua.

Ensimmäinen kirjoitti:

Haluan kommentoida tuota että kuinka paljon kuraa on satanut niskaan kun esiinnyin kasvoillani dokkarissa. Vain kaksi viestiä muutoin kaikki viestit yhteydenotot ovat olleet rohkaisevia ja asiallisia. Moni on avautunut lapsuusajan hyväksikäytöstä. Moni on lähtenyt hakemaan apua. Silmät auenneet. Tämä oli minun pointtini kun osallistuin tuohon dokkariin että joku saa avun tästä.

Meitä on paljon liikaa :(

Tästä asiasta ei pidä vaieta vaan nyt on aika puhua. Turha hyssyttely on lopetettava. Ja mitä anteeksi antamiseen tulee, niin koskaan en anteeksi anna En Koskaan. Jättää arvet todellakin mutta niitten kanssa on ollut opittava elämään. Paljon on vielä tehtävää jotta jokainen lapsi nuori saa apua.

Hei "Ensimmäinen" dokkarissa Arvet minussa esiintynyt:  Katsoin viime keväänä kyseisen ohjelman, ja olen selvittänyt sinunkin nimesi ja facebookissa olen ajatellut ottaa yhteyttä viestiosion kautta, mutta sitten olen ajatellut, että miten suhtautuisit, ja voisinko luottamuksella kertoa oman tarinani sinulle omalla nimelläni, koska haluaisin valaa uskoa ja luottamusta elämään, sillä olenhan itsekkin kokenut vastaavaa, ja ikävästä kokemuksesta huolimatta olen pyrkinyt elämään niin, että asia ei olisi määrävänä vaikuttimena oman elämäni sujumiseen parhaimmalla mahdollisella tavalla, koska emmehän me väärinkohtelun kokemat ole syyllisiä, vaan tekijä on se syyllinen, joka on aiheuttanut meille sen ns. "arven", joka on jäänyt meidän itsemme käsiteltäväksemme koko lopun elämämme ajaksi jälkeen tapahtumien.  Olisi kuitenkin mukava tutustua "Ensimmäinen" :kin kanssa facen kautta, mutta sitten kuitenkin iskee jonkin asteinen kynnys ottaa yhteyttä, koska olen itse ihan vaitiolovelvollisten henkilöiden kanssa pääasiassa omaa lapsuuden kokemustani käsitellyt silloin tällöin tai sitten soitellut anonyyminä esim. Delfinsin puhelinpalveluun jne. ja pohtinut kyseistä väärinkohteluani muutaman kerran viimeisten vuosien aikana. 

Nm:llä "Ensimmäinen" :Hei vieläkin edellisen viestini kirjoittajana, haluaisin saada yhteyden sinuun facebookin mesessä, mutta voinko olla sata%:sen varma, että olet ihan oikea henkilö facebookissa, joka siinä Arvet minussa -dokkarissa esiintyi ensimmäisenä kokemuksensa kertojana teistä viidestä naisesta?????

Uskaltaisitko laittaa vaikkapa tänne minulle vaikkapa käännetyssä järjestyksessä sukunimesi ja etunimesi ekat kirjaimesi, niin lähettäisin sitten sinulle viestini fb.n mesessä?

Olen kylläkin selvittänyt myös kolme muuta nimineen, jotka olitte siinä kyseisessä dokkarissa mukana, ja hekin ovat facebookissa mukana, mutta ajattelin nyt ensin sinuun ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Nm:llä "Ensimmäinen" :Hei vieläkin edellisen viestini kirjoittajana, haluaisin saada yhteyden sinuun facebookin mesessä, mutta voinko olla sata%:sen varma, että olet ihan oikea henkilö facebookissa, joka siinä Arvet minussa -dokkarissa esiintyi ensimmäisenä kokemuksensa kertojana teistä viidestä naisesta?????

Uskaltaisitko laittaa vaikkapa tänne minulle vaikkapa käännetyssä järjestyksessä sukunimesi ja etunimesi ekat kirjaimesi, niin lähettäisin sitten sinulle viestini fb.n mesessä?

Olen kylläkin selvittänyt myös kolme muuta nimineen, jotka olitte siinä kyseisessä dokkarissa mukana, ja hekin ovat facebookissa mukana, mutta ajattelin nyt ensin sinuun ottaa yhteyttä.

Hei voi, jospa joku tuon "Ensimmäisen" dokkarissa kertoneen tarinan kertojan joku tuntisi tällä palstalla, niin olisitko ystävällinen ja vinkkaisit hänelle, mitä olen tänne viestitellyt, ja että haluaisin ottaa yhteyttä facen kautta!

Moni ihminen, joka ei ole itse kokenut lapsuuden aikaista seksuaalista hyväksikäyttöä tai pikemminkin väärinkäyttöä, eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, etteivät kaikki hyväksikäyttötapaukset ole varsinaisesti lapsista seksuaalisesti kiinnostuneiden tekosia eli ei väärintekijä läheskään aina ole varsinainen pedofiili!

Vääristynyt suhde lapsen ja aikuisen välillä voi alkaa syntymään jopa esim. serkusten tai insestinen suhde perheenjäsenten välillä aivan jostain pienestä väärinkäsityksestä tai vaan toisen osapuolen ymmärtämättömyydestään,  mutta olettaisin, että väärintekijällä on jonkin asteisesti häiriintynyt ajatuksen kulku, ettei väärintekijä käsitä jostain syystä vahingoittavansa toiminnallaan toista osapuolta, jonka hän saa yksinkertaisesti ylivoimallaan käsittelynsä kohteeksi uhkailemalla jollakin tai yksinkertaisesti käyttää vahvempana fyysistä väkivaltaa seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämisekseen sekä toisen osapuolen iästä tai muusta syystä kohteensa ymmärtämättömyyttään hyväkseen.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä voi olla ihan kuka tahansa, ja heitä riittää jokaisen yhteiskuntaluokan edustajista lähtien. 

Joko sinä otit yhteyttä mesessä? H.H nimimerkit.

Kaverini kertoi yläasteella kuinka hänen isänsä uuden vaimon isä ahdisteli häntä. Koitin sanoa hänelle, että sen on loputtava ja miksei kerro isälleen. Ei voinut kertoa, kun eivät kuulemma olisi uskoneet. Lopulta sai sen loppumaan, kun meinasi alkaa kiljumaan miehen tultua jälleen kerran häntä ahdistelemaan.

Toivottavasti hullu jätti pienet sisaret rauhaan, jotka olivat tyttärensä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ollut yhtään miestä kertomassa tarinaansa, tai edes lopun kuvissa? Taitaa olla pojille ja miehille vielä kovempi paikka kertoa tuollaisesta, sitähän pidetään hauskana vain.

Jossain ekstrapätkässä oli yksi mies kertomassa kokemuksiaan.

Niin ja dokkari on Areenassa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Aivan sairas kommentti, varmaan suoraan Porvoosta. Vastaanpa silti. Kyseessä on lapseen kohdistuva RIKOS. Ei rikoksen kohteen tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä seurauksia rikosilmoituksella on rikoksen tekijälle. Eikä tosiaankaan tarvitse moisen takia jättää rikosilmoitusta tekemättä. Hyväksikäyttäjän pitäisi ajatella omien tekojen seurausta kohteelle ja jättää se rikos tekemättä!

Myöskään hyväksikäytön kohteella ei ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Harvoinpa tekijä edes pyytää anteeksi. (Ellei sitten manipuloidakseen lasta: "sinun täytyy antaa anteeksi, ja kun olet antanut anteeksi, asia pitää unohtaa ja siitä ei saa enää puhua". Varsinkin tällaisen kuvion jälkeen on todella vahingoittavaa vaatia teon kohteelta anteeksiantoa.)

On paljon rikoksia, jotka yksi ihminen tekee toiselle jotain pahaa kahden kesken. Jos soveltaa tuota sinun periaatettasi, että asiat sovitaan näiden kahden kesken, eikä kukaan muu saa tietää mitään, niin esim. suurimmasta osasta väkivalta-, seksuaali- tai henkirikoksesta ei voisi käynnistää minkäänlaista oikeusprosessia. Eli tämän sinun periaatteesi johtaisi vain siihen, että rikokset lakaistaisiin maton alle. Periaatteesi on rikoksen tekijöitä suojeleva ja pitää yllä vaikenemisen kulttuuria.

Onneksi on olemassa myös rohkeita ihmisiä, jotka omilla teoillaan murtavat tätä seksuaalirikoksiin liittyvää hiljaisuutta - niitä jotka uskaltavat puhua ja niitä jotka uskaltavat kuunnella. Heille nostan hattua. Tällaisia ihmisiä tarvitaan paljon lisää.

HYVIN ANNOIT VASTINETTA TUOLLE JOLLEKIN, JOKA IKÄÄN KUIN PUOLUSTELEE SEKSUAALISTA RIKOLLISTA JA IKÄÄN KUIN ANTEEKSI ANNOLLA UHRIN PUOLELTA ASIA OLISI KUITATTU! 

Mistä lähtien seksuaalisuus on ollut rikollista,pitäiskö homotkin taas vanhasta muistista laittaa vankilaan.

Vain henkisesti hyvin sairas ihminen trollaa tällaisella aiheella. Sinulla ei ole minkäänlaista kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.

-eri

Miten hyvin voi muistaa tämmöistä kokemusta lapsuudesta? Eikös mieli voi jotenkin sulkea niitä selviämismekanismina? Minulla on tosi paljon ongelmia,mutta lapsuudessa oli väkivaltaa ja vanhemman alkoholismi seuraukset voi kai olla saman tyyppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli järkyttävää kuunnella. Itketti koko ajan, koitin kuitenkin loppuun asti katsoa. Miten ne lapset eivät edes tienneet että ne miehet ovat rikollisia. Eikö tyttölapsia enää varoiteta  vaarallisista sedistä. Meillä kupungissa kyllä puhuttiin jo 5-6- vuotialle usein näistä. Me tytöt yhdessä varottiin juuri tällaista. Olen sitä ikäpolvea, joka sai kulkea Helsigissä avain kaulassa ennen kouluikää. Ei silloin ollut sopivaa jättää tyttöjä samaan huusholliin nuorten tai vanhempien miesten kanssa, oli käytännössä sellainen "esiliina mukaan kulttuuri".  Ei siinä kerrottu oliko siis maalta vai kaupungista. Kaikki vain laitettiin tyttöjen häpeäksi, ja kamala kuraattori kun hoitant heti sitä asiaa.

No nehän oli heille tuttuja miehiä, ei mitään namusetiä. Isä, isäpuoli, naapuri, äidin ystävä, jne. Harva äiti varoittelee omasta isästä tai pystyy ajattelemaan että oma aviomies tekisi mitään tuollaista.

Tämä! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä on useimmissa tapauksissa perhepiiristä esim. oma isoveli, ja eikä tekijä ole aina pedofiili. 

Täytyy olla hyvin häiriintynyt perhe jos tapahtuu perheen sisällä. Ikäänkuin ongelma olisi jotenkin massiivinen ja hyssytelty piiloon. Jotain rajaa nyt.

Ainakin aiemmin nuo tyypit olivat jotenkin erilaisia elämänvalinnoiltaan, yksinäisiä ja usein alkoholisoituneita eläjiä. Helpompi sellaisen maastoutua isossa kaupungissa. Tunne-elämän täytyy olla hyvin kehittymätön jos lapseen kajoaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen, joka ei ole itse kokenut lapsuuden aikaista seksuaalista hyväksikäyttöä tai pikemminkin väärinkäyttöä, eivät ymmärrä sitä tosiasiaa, etteivät kaikki hyväksikäyttötapaukset ole varsinaisesti lapsista seksuaalisesti kiinnostuneiden tekosia eli ei väärintekijä läheskään aina ole varsinainen pedofiili!

Vääristynyt suhde lapsen ja aikuisen välillä voi alkaa syntymään jopa esim. serkusten tai insestinen suhde perheenjäsenten välillä aivan jostain pienestä väärinkäsityksestä tai vaan toisen osapuolen ymmärtämättömyydestään,  mutta olettaisin, että väärintekijällä on jonkin asteisesti häiriintynyt ajatuksen kulku, ettei väärintekijä käsitä jostain syystä vahingoittavansa toiminnallaan toista osapuolta, jonka hän saa yksinkertaisesti ylivoimallaan käsittelynsä kohteeksi uhkailemalla jollakin tai yksinkertaisesti käyttää vahvempana fyysistä väkivaltaa seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämisekseen sekä toisen osapuolen iästä tai muusta syystä kohteensa ymmärtämättömyyttään hyväkseen.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä voi olla ihan kuka tahansa, ja heitä riittää jokaisen yhteiskuntaluokan edustajista lähtien. 

Siinä mielessä ei, että tuo vaatii tietynlaisen kehityksen jotta tekoihin päädytään. Ja useimmista ihmisistä luontaisesti paitsi väärin myös puistattavaa. Kuka tahansa ei todellakaan pysty ahdistelemaan lasta.