Dokumenttiprojekti: Arvet minussa

Luin, että poikien tapauksia ei ohjelmassa ollut siksi, että miehet eivät suostuneet näyttämään kasvojaan. Miesten ja poikien keskuudessa ilmeisesti koetaan uhriksi joutuminen vielä häpeällisempänä.

Mielestäni "koskettava" on liian laimea ja puhkikulunut sana kuvaamaan tätä ohjaaja Marja Kurikan dokumenttia, mikä tekee hyvin vaikean aiheen niin viisaasti ja inhimillisesti näkyväksi aitojen ihmisten ja heidän kokemustensa kautta.

Ei voi kuin ihailla millä rehellisyydellä ja sinnikkyydellä tartuttu yhteen yhteiskunnan vaikeammista aiheista : lasten hyväksikäytöstä.

Katsojan hiljaiseksi mykistävällä rohkeudella lapset nyt aikuisena murtavat häpeän tulemalla esiin omalla äänellään, puhuen nyt kameralle kuin sille luotettavalle uskotulle joka ei lapsena ollut pelastamassa, joka ei osannut katsoa, ei halunnut uskoa.

Tämä on dokumentti jolla on merkitystä.

Tämä on dokumentti joka on tärkeä.

Tämä on dokumentti joka voi oikeasti pelastaa ahdistunutta löytämään reitin toipumiselle. Antaa nimen tuskalleen.

Koska rikottu tämän nähtyään ei taatusti koe enää olevansa yksin kipunsa kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän yhteiskunnassa ei lapsia ja nuoria kuunnella eikä auteta. Ja varsinkin tyttöjä syyllistetään kaikesta. Nytkin joku tässä tuo esille, että miksi poikia ei ollut ohjelmassa. Ihan kuin naisten pitäisi vaieta siksi, kun ei poikia ole tässä otettu esille.

Oma veljeni käytti minua hyväksi ja hänen kaverinsa, yhdessä tuumi . Äitini miesystävä yritti käyttää hyväkseen. Ei äiti auttanut. Syytti minua, että yritin pilata hänen elämänsä.

Ohjelmassa mietin niitä elämänmittaisia jälkiä. Ei mikään terapia voi niitä haavoja korjata. Arpia jää ja joskus avohaavat.

           Tuommoisen  totaalisen toisen ihmisyyttä epäkunnioittavan toiminnan kohteeksi jos joutuu,

niin ihmiselle saattaa jäädä (täysin ilman omaa syytä) vaikeus tunnistaa ja määritellä omia yksityisiä rajojaan ja itsemääräämisoikeutta. Hän saattaa ajatella että hänelle saa tehdä mitä vain .

          Rajat on hahmotettavissa ja löydettävissä uudelleen ihan terapiassa, mistä löytyy terve ja arvostava suhtautuminen itseen jälleen ja näin ahdistus kokemuksista vähenee.

Eniten järkytti dokumentissa se, että yksi uhreista oli avautunut ammattitaidottomalle auttajalle joka oli pahentanut tilannetta entisestään tivaamalla tytöltä tyyliin : mitäs sä sitte teit? (aiheuttaakseen tilanteen).

Vierailija kirjoitti:

Nämä pikkulapset. Kukaan ei ollut heitä suojelemassa. Ja yhä edelleenkin nämä samat pikkulapset nousevat näissä ihmisissä esiin. Tietenkin. Missä heidän vanhempansa olivat? Missä oli isät? Missä äidit? Eikä äidit kuunnelleet, eivätkä nähneet. Miten itse toimisin ja suhtautuisin, jos joskus joutuisin asian eteen? Ei nämä ole asioita, joita aina tapahtuu pelkästään muille.

HUHUH, mitä kehtaatkin kysellä, että missä olivat vanhemmat, kun heidän lastaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi? Tajuatko tollukka sitä tosiasiaa, että eihän tuonlaiset seksuaaliset hyväksikäyttäjät toimintaansa tee hyväksikäytettävän vanhempien tai muidenkaan silmien alla. Piilotoimintaahan seksuaalinen hyväksikäyttäminen lapseen kohdistuen.

Toisaalta hyväksikäytetyn lapsen on häpeällisen toiminnan ja tekijän uhkailujen vuoksi (lapsen iästä riippuen tietystikin) on erittäin vaikeaa mennä kertomaan kenellekään sairaasta kohtelustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli järkyttävää kuunnella. Itketti koko ajan, koitin kuitenkin loppuun asti katsoa. Miten ne lapset eivät edes tienneet että ne miehet ovat rikollisia. Eikö tyttölapsia enää varoiteta  vaarallisista sedistä. Meillä kupungissa kyllä puhuttiin jo 5-6- vuotialle usein näistä. Me tytöt yhdessä varottiin juuri tällaista. Olen sitä ikäpolvea, joka sai kulkea Helsigissä avain kaulassa ennen kouluikää. Ei silloin ollut sopivaa jättää tyttöjä samaan huusholliin nuorten tai vanhempien miesten kanssa, oli käytännössä sellainen "esiliina mukaan kulttuuri".  Ei siinä kerrottu oliko siis maalta vai kaupungista. Kaikki vain laitettiin tyttöjen häpeäksi, ja kamala kuraattori kun hoitant heti sitä asiaa.

No nehän oli heille tuttuja miehiä, ei mitään namusetiä. Isä, isäpuoli, naapuri, äidin ystävä, jne. Harva äiti varoittelee omasta isästä tai pystyy ajattelemaan että oma aviomies tekisi mitään tuollaista.

Tämä! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä on useimmissa tapauksissa perhepiiristä esim. oma isoveli, ja eikä tekijä ole aina pedofiili. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä meidän yhteiskunnassa ei lapsia ja nuoria kuunnella eikä auteta. Ja varsinkin tyttöjä syyllistetään kaikesta. Nytkin joku tässä tuo esille, että miksi poikia ei ollut ohjelmassa. Ihan kuin naisten pitäisi vaieta siksi, kun ei poikia ole tässä otettu esille.

Oma veljeni käytti minua hyväksi ja hänen kaverinsa, yhdessä tuumi . Äitini miesystävä yritti käyttää hyväkseen. Ei äiti auttanut. Syytti minua, että yritin pilata hänen elämänsä.

Ohjelmassa mietin niitä elämänmittaisia jälkiä. Ei mikään terapia voi niitä haavoja korjata. Arpia jää ja joskus avohaavat.

Älä alistu uhriutumiseen ja  pitäämään itseäsi huonompana ja älä missään nimessä ala palvomaan sinulle aiheutettuja arpia märkivinä avohaavoina.  Tekijän puolella on syyllisyys ja saa mädäntyä pystyyn koko ihmissaasta, joka on kajonnut sillä tavalla lapseen. 

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Siis kannatat uhrin kantilta katsottuna rikollisen toimijan salaamista? Ootko ihan tosissasi?

Ymmärrätkö, että lapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttäminen on tekijän osalta aina VÄÄRIN! Ja itse tekijä vastaa ihan itse myös teoistaan, eikä uhrin tarvitse ajatella tekijän omaisten ja koko suvun myötähäpeämisiä, ja sitä paitsi eihän pahantekijän väärintekoja lueta koko syyllisen sukukunnalle.  Pahantekijä itse vastaa omista tekemisistään ihan yksin, kun on kajonnut lapseen.

Ymmärrätkö edes sitä tosiasiaa, että miksi nämä lapsiin kohdistuvat seksirikokset tulevat ylipäätänsä liian myöhään esille?  Katsos, kun kohteena on viaton ja voimaton lapsi, ja lapsena on pikkusen paha lähteä ajamaan omaan itseensä kohdistunutta rikollista toimintaa oikeuden eteen.  Edellisen vuoksi nämä rikokset pysyvät kyllä taatusti liian kauan pimennossa, ja kuten tuossa dokkarissakin tuli esille se tosiasia, että syylliselle ei edes voitu enää jutun vanhentumisen takia saada tuomiota aikaiseksi, joten näissä jutuissa voisikin olla kokonaan aikarajaton asian vieminen oikeuden eteen!

Ei millään anteeksiannolla ole mitään merkitystä tämän kaltaisissa jutuissa.  Se vain lisää tälläistä toimintaa, kun tekijä tietää, että saattaa päästä kuin koira veräjästä rikollisesta toiminnastaan.

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Että minä inhoan kaltaistasi ihmistä syvästi.  Ehdotat siis uhrille antaa anteeksi rikolliselle hyväksikäyttäjälleen, joka on pahimmassa tapauksessa pilannut koko lapsuuden ja loppuelämän uhriltaan.   Seuraukset on kannettavanaan vain syyllisellä, eikä koko tekijän perheellä ja läheisillä!  Kestäköön, kun on ollut kanttia kiusata lasta tuolla iljettävällä tavalla.

Katsoin dokumentin. Karmeita tarinoita, ei voi muuta sanoa. Oksettaa melkein. Miten totaalisesti lapsen elämä voidaan pilata, tekijöinä tutut, kivat miehet.

OT//Dokumentti kosketti omalta osalta myös siksi, että pystyn samaistumaan tuohon epävakaaseen ja dissosioivaan käytökseen. Suljettu osasto oli kovalla käytöllä 16 -vuotiaasta 20 -vuotiaaksi omalla kohdalla samalla lailla lapsuuden traumojen takia, vaikken seksuaalista väkivaltaa/hyväksikäyttöä kokenutkaan. Meinasivat siellä pahimmillaan ettei minusta tulisi ikinä yhteiskuntakelpoista.

Riitti ihan yhden ko. dokumentin kertojan kuvaus oman äidin puolustamisesta pienenä saamaan kyynelpadot auki. Tällä hetkellä mulla menee kuitenkin viimeinkin hyvin. Diagnooseja riittää, mutta olen saanut taas elämän syrjästä kiinni ja sain myös ilouutisen pääsystä korkeakouluun, minkä eteen tein kovasti töitä. Alkaa tuntumaan jo normaali-ihmisen elolta menneisyyteen nähden //

Olkaa valppaina muksujanne hoitavien ihmisten kanssa. Ikinä ei voi olla varma. Kuunnelkaa lapsianne, he ottavat monesti liian suuria taakkoja kantaakseen liian nuorina. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaaminen rikkoo aikuisen, saati sitten pienen lapsen, joka turvautuu lähimpiin ihmisiin ja oppimiinsa turvasatamiin enemmän kuin missään muussa vaiheessa elämäänsä. Se kun rikotaan tällaisella vääryydellä, on koko ihmisen elämä sen jälkeen yhtä paskaa. Suoraan sanottuna.

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Aivan sairas kommentti, varmaan suoraan Porvoosta. Vastaanpa silti. Kyseessä on lapseen kohdistuva RIKOS. Ei rikoksen kohteen tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä seurauksia rikosilmoituksella on rikoksen tekijälle. Eikä tosiaankaan tarvitse moisen takia jättää rikosilmoitusta tekemättä. Hyväksikäyttäjän pitäisi ajatella omien tekojen seurausta kohteelle ja jättää se rikos tekemättä!

Myöskään hyväksikäytön kohteella ei ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Harvoinpa tekijä edes pyytää anteeksi. (Ellei sitten manipuloidakseen lasta: "sinun täytyy antaa anteeksi, ja kun olet antanut anteeksi, asia pitää unohtaa ja siitä ei saa enää puhua". Varsinkin tällaisen kuvion jälkeen on todella vahingoittavaa vaatia teon kohteelta anteeksiantoa.)

On paljon rikoksia, jotka yksi ihminen tekee toiselle jotain pahaa kahden kesken. Jos soveltaa tuota sinun periaatettasi, että asiat sovitaan näiden kahden kesken, eikä kukaan muu saa tietää mitään, niin esim. suurimmasta osasta väkivalta-, seksuaali- tai henkirikoksesta ei voisi käynnistää minkäänlaista oikeusprosessia. Eli tämän sinun periaatteesi johtaisi vain siihen, että rikokset lakaistaisiin maton alle. Periaatteesi on rikoksen tekijöitä suojeleva ja pitää yllä vaikenemisen kulttuuria.

Onneksi on olemassa myös rohkeita ihmisiä, jotka omilla teoillaan murtavat tätä seksuaalirikoksiin liittyvää hiljaisuutta - niitä jotka uskaltavat puhua ja niitä jotka uskaltavat kuunnella. Heille nostan hattua. Tällaisia ihmisiä tarvitaan paljon lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli järkyttävää kuunnella. Itketti koko ajan, koitin kuitenkin loppuun asti katsoa. Miten ne lapset eivät edes tienneet että ne miehet ovat rikollisia. Eikö tyttölapsia enää varoiteta  vaarallisista sedistä. Meillä kupungissa kyllä puhuttiin jo 5-6- vuotialle usein näistä. Me tytöt yhdessä varottiin juuri tällaista. Olen sitä ikäpolvea, joka sai kulkea Helsigissä avain kaulassa ennen kouluikää. Ei silloin ollut sopivaa jättää tyttöjä samaan huusholliin nuorten tai vanhempien miesten kanssa, oli käytännössä sellainen "esiliina mukaan kulttuuri".  Ei siinä kerrottu oliko siis maalta vai kaupungista. Kaikki vain laitettiin tyttöjen häpeäksi, ja kamala kuraattori kun hoitant heti sitä asiaa.

Suurin osa pedofiileistä ei vaikuta "vaarallisilta sediltä", vaan ovat vanhempia, isäpuolia, opettajia, ystävällisiä naapureita ja pyrkivät ensin luomaan luottamussuhteen uhriin. Silloin ei lapsi ymmärrä mitä tapahtuu. Yksi tyttöhän oli kontannut karkuun, kun kyseessä oli ollut joku ei niin tuttu, satunnainen lapsenvahti.

Suurin osa pedofiileistä ei ole "vaarallisia setiä", vaan ovat vanhempia, isäpuolia, opettajia, ystävällisiä naapureita.

Korjasin

Vaikka lapset tarinoivatkin usein, he valehtelevat harvoin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsilla, joita ei ole hyväksikäytetty, ei myöskään yleensä ole tarkkaa käsitystä intiimistä seksuaalikäyttäy-

tymisestä. Tilastojen mukaan suurin osa lasten hyväksikäyttökertomuksista pitää paikkansa.

Hyväksikäyttäjä on usein lapselle tuntematon.Tavallisimmin hyväksikäyttäjä on henkilö, jonka lapsi tuntee ja joka nauttii lapsen luottamusta.

Hyväksikäyttäjä näyttää epäsiistiltä, julmalta tai muulla tavoin epäilyttävältä.Hyväksikäyttäjät tulevat kaikista yhteiskunta- kerroksista, ja suurin osa heistä näyttää aivan ”tavallisilta”. Isät, isoisät, sedät, tädit, äidit, äitipuolet, sisarukset, opettajat, lääkärit, papit, naapurit – kirjo on moninainen.

Hyväily, koskettelu tai poskisuudelma ei ole hyväksikäyttöä eikä vahingoita lasta – päinvastoin, se voi olla jopa hyvää ja opettavaista.Jokainen aikuisen tai vanhemman lapseen osoittama suora tai epäsuora seksuaalissävyt-

teinen kontakti on potentiaalisesti vahingollinen. Reaktio seksuaaliseen hyväksikäyttöön on yksilöllinen riippumatta hyväksikäyttötavasta tai sen kestosta ja laajuudesta.

Jos poika saa erektion, eikä tyttö valita tai osoita kokevansa epämukavuutta, ei tapahtunut ole hyväksikäyttöä.Fyysinen reaktio seksuaaliseen stimulaatioon merkitsee, että henkilön keho toimii normaalisti, eikä tällaista reaktiota voi koskaan pitää osoituksena lapsen kokemasta nautinnosta. Hyväksikäyttö on aina rikollista, tunsi uhri fyysistä nautintoa tai ei. Useimmiten lapsen ymmärrys ei riitä käsittämään tapahtunutta.

Lapsella on osavastuu hyväksikäyttöön rohkaisemisesta tai siitä, että hän antaa sen tapahtua.Aikuiset ovat vastuussa käytöksestään, eikä lasta voi ikinä saattaa vastuuseen aikuisen tekemisistä.

Hyväksikäytetty lapsi tai nuori on vaurioitunut loppuiäkseen.Saatuaan asianmukaista apua moni hyväksikäytetty lapsi paranee ja jatkaa elämäänsä kuin muut ikäisensä. Useimmiten hyväksikäyttö ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä, eikä hyväksikäyttöä voi päätellä mistään, ellei siitä kerrota.

Lapsi, jota hyväksikäytti samaan (tai eri) sukupuoleen kuuluva henkilö, kasvaa homoseksuaaliseksi.Hyväksikäyttäjän sukupuoli ei määrää lapsen seksuaalista suuntautumista.

Jos otan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin tai lastensuojeluun, lapseni viedään minulta pois.Viranomaisten tehtävä on varmistaa lapsen turvallisuus. Jos hyväksikäyttäjä asuu lapsen kotona, poistetaan mahdollisuuksien mukaan hänet, ei lasta.

Lasta hyväksikäytettiin, koska vanhemmat eivät pitäneet hänestä huolta tai neuvoneet häntä tarpeeksi.Hyväksikäyttäjällä on monia keinoja hankkia uhreja, ja hän on yksin vastuussa teoistaan. Moni hyväksikäyttäjä on mestari manipuloimaan sekä uhria että tämän läheisiä.

Lasta hyväksikäytettiin, koska rikoksentekijän puoliso ei pysty tyydyttämään häntä.Hyväksikäyttäjän seksuaalielämä patnerinsa kanssa voi olla täysin normaalia.

Hyväksikäyttäjä oli niin päihtynyt, ettei häntä voi pitää vastuullisena teostaan.Alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisenakin tekijä on vastuussa teoistaan, ja tarvitsee apua sekä päihdeongelmaansa että seksuaalikäyttäy-

tymiseensä.

Hyväksikäytetystä pojastani kasvaa pedofiili.Tilastoa, joka tukisi tätä väitettä, ei toistaiseksi ole. Suurin osa lapsena hyväksikäytetyistä aikuisista ei toista hyväksikäyttöään muihin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Aivan sairas kommentti, varmaan suoraan Porvoosta. Vastaanpa silti. Kyseessä on lapseen kohdistuva RIKOS. Ei rikoksen kohteen tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä seurauksia rikosilmoituksella on rikoksen tekijälle. Eikä tosiaankaan tarvitse moisen takia jättää rikosilmoitusta tekemättä. Hyväksikäyttäjän pitäisi ajatella omien tekojen seurausta kohteelle ja jättää se rikos tekemättä!

Myöskään hyväksikäytön kohteella ei ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Harvoinpa tekijä edes pyytää anteeksi. (Ellei sitten manipuloidakseen lasta: "sinun täytyy antaa anteeksi, ja kun olet antanut anteeksi, asia pitää unohtaa ja siitä ei saa enää puhua". Varsinkin tällaisen kuvion jälkeen on todella vahingoittavaa vaatia teon kohteelta anteeksiantoa.)

On paljon rikoksia, jotka yksi ihminen tekee toiselle jotain pahaa kahden kesken. Jos soveltaa tuota sinun periaatettasi, että asiat sovitaan näiden kahden kesken, eikä kukaan muu saa tietää mitään, niin esim. suurimmasta osasta väkivalta-, seksuaali- tai henkirikoksesta ei voisi käynnistää minkäänlaista oikeusprosessia. Eli tämän sinun periaatteesi johtaisi vain siihen, että rikokset lakaistaisiin maton alle. Periaatteesi on rikoksen tekijöitä suojeleva ja pitää yllä vaikenemisen kulttuuria.

Onneksi on olemassa myös rohkeita ihmisiä, jotka omilla teoillaan murtavat tätä seksuaalirikoksiin liittyvää hiljaisuutta - niitä jotka uskaltavat puhua ja niitä jotka uskaltavat kuunnella. Heille nostan hattua. Tällaisia ihmisiä tarvitaan paljon lisää.

HYVIN ANNOIT VASTINETTA TUOLLE JOLLEKIN, JOKA IKÄÄN KUIN PUOLUSTELEE SEKSUAALISTA RIKOLLISTA JA IKÄÄN KUIN ANTEEKSI ANNOLLA UHRIN PUOLELTA ASIA OLISI KUITATTU! 

Näihin viimeisimpiin viesteihin tähän aiheeseen liittyen tässä ketjussa viitaten, niin itse olen kylläkin joskus jopa katunut, että olen kertonut omasta lapsuuden kokemuksestani tällä saralla tultuani aikuiseksi muillekin kuin vain lähiomaisilleni ja tietenkin terapeuteilleni, joiden kanssa olen lapsuuden traumaattista kokemustani käynyt lävitse elämäni aikana silloin tällöin.

Sillä tottahan se on, että uhrina saat kyllä tietynlaiset suhtautumiset syyllisen eli häiriköitsijäni läheisiltä, eli sinut hylätään pois piireistä, eikä jotkut halua olla missään tekemisissä pakollisia sukulaisjuhlia enempää uhrin kanssa.

Dokkarissa mukana olleista viidestä naisesta, yksi heistä kertoi, kuinka lapsuuden väärinkohtelunsa oli vaikuttanut suhtautumisena omiin lapsiinsa, ja heidän suojelemiseensa, ettei heidän tarvitsisi kokea samaa, jota hän oli joutunut kokemaan.

Ja vaikka oma kokemukseni lapsuuden häirinnästä oli huomattavasti lievempää kuin mitä noilla naisilla oli ollut, mutta kuitenkin sen enempää omaan kokemaani seksuaalisesta häirinnästäni avaamatta tällä palstalla, niin saman havaitsin itsestäni äitinä aikoinaan, kun omat lapseni olivat pieniä, niin pyrin ikään kuin varjelemaan ja suojelemaan heitä, etteivät vaan hekin joutuisi kokemaan samaa kuin itse olin joutunut, mutta silti tehtävä oli mahdotonta, sillä enhän kuitenkaan voinut kieltää lapsiltani menemästä esim. tutuille kavereilleen yökylään kouluikäisinä tai kesällä leireille, joissa yövyttiin, sukulaisten kesämökille lähisukulaisteni kanssa jne.

Kuinkakohan paljon "kuraa" on sadellut noiden dokkarissa puhuneiden viiden naisen päälle on jo lennätelty etenkin heidän häiritsijöittensä taholta?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lapset tarinoivatkin usein, he valehtelevat harvoin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsilla, joita ei ole hyväksikäytetty, ei myöskään yleensä ole tarkkaa käsitystä intiimistä seksuaalikäyttäy-

tymisestä. Tilastojen mukaan suurin osa lasten hyväksikäyttökertomuksista pitää paikkansa.

Hyväksikäyttäjä on usein lapselle tuntematon.Tavallisimmin hyväksikäyttäjä on henkilö, jonka lapsi tuntee ja joka nauttii lapsen luottamusta.

Hyväksikäyttäjä näyttää epäsiistiltä, julmalta tai muulla tavoin epäilyttävältä.Hyväksikäyttäjät tulevat kaikista yhteiskunta- kerroksista, ja suurin osa heistä näyttää aivan ”tavallisilta”. Isät, isoisät, sedät, tädit, äidit, äitipuolet, sisarukset, opettajat, lääkärit, papit, naapurit – kirjo on moninainen.

Hyväily, koskettelu tai poskisuudelma ei ole hyväksikäyttöä eikä vahingoita lasta – päinvastoin, se voi olla jopa hyvää ja opettavaista.Jokainen aikuisen tai vanhemman lapseen osoittama suora tai epäsuora seksuaalissävyt-

teinen kontakti on potentiaalisesti vahingollinen. Reaktio seksuaaliseen hyväksikäyttöön on yksilöllinen riippumatta hyväksikäyttötavasta tai sen kestosta ja laajuudesta.

Jos poika saa erektion, eikä tyttö valita tai osoita kokevansa epämukavuutta, ei tapahtunut ole hyväksikäyttöä.Fyysinen reaktio seksuaaliseen stimulaatioon merkitsee, että henkilön keho toimii normaalisti, eikä tällaista reaktiota voi koskaan pitää osoituksena lapsen kokemasta nautinnosta. Hyväksikäyttö on aina rikollista, tunsi uhri fyysistä nautintoa tai ei. Useimmiten lapsen ymmärrys ei riitä käsittämään tapahtunutta.

Lapsella on osavastuu hyväksikäyttöön rohkaisemisesta tai siitä, että hän antaa sen tapahtua.Aikuiset ovat vastuussa käytöksestään, eikä lasta voi ikinä saattaa vastuuseen aikuisen tekemisistä.

Hyväksikäytetty lapsi tai nuori on vaurioitunut loppuiäkseen.Saatuaan asianmukaista apua moni hyväksikäytetty lapsi paranee ja jatkaa elämäänsä kuin muut ikäisensä. Useimmiten hyväksikäyttö ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä, eikä hyväksikäyttöä voi päätellä mistään, ellei siitä kerrota.

Lapsi, jota hyväksikäytti samaan (tai eri) sukupuoleen kuuluva henkilö, kasvaa homoseksuaaliseksi.Hyväksikäyttäjän sukupuoli ei määrää lapsen seksuaalista suuntautumista.

Jos otan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin tai lastensuojeluun, lapseni viedään minulta pois.Viranomaisten tehtävä on varmistaa lapsen turvallisuus. Jos hyväksikäyttäjä asuu lapsen kotona, poistetaan mahdollisuuksien mukaan hänet, ei lasta.

Lasta hyväksikäytettiin, koska vanhemmat eivät pitäneet hänestä huolta tai neuvoneet häntä tarpeeksi.Hyväksikäyttäjällä on monia keinoja hankkia uhreja, ja hän on yksin vastuussa teoistaan. Moni hyväksikäyttäjä on mestari manipuloimaan sekä uhria että tämän läheisiä.

Lasta hyväksikäytettiin, koska rikoksentekijän puoliso ei pysty tyydyttämään häntä.Hyväksikäyttäjän seksuaalielämä patnerinsa kanssa voi olla täysin normaalia.

Hyväksikäyttäjä oli niin päihtynyt, ettei häntä voi pitää vastuullisena teostaan.Alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisenakin tekijä on vastuussa teoistaan, ja tarvitsee apua sekä päihdeongelmaansa että seksuaalikäyttäy-

tymiseensä.

Hyväksikäytetystä pojastani kasvaa pedofiili.Tilastoa, joka tukisi tätä väitettä, ei toistaiseksi ole. Suurin osa lapsena hyväksikäytetyistä aikuisista ei toista hyväksikäyttöään muihin lapsiin.

Tämä teksti on muuten lainattu tuolta Traumayhdistyksen sivuilta, jossa on myös osio seksuaalisen hyväksikäytön puolelta.  Tuosta puuttuu yleiset väittämät ja luulot, joihin nuo on vastauksia.  Jäi kopioimatta ne väittämät, mutta ne löytyvät kyllä sieltä kys.sivulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oululainen kirjoitti:

Uhrin olisi silti syytä pysähtyä miettimään mitä seurauksia ilmoituksen tekemisellä on tekijälle, tekijän perheelle ja läheisille sekä myös uhrille itselle.

Monesti anteeksianto on parempi ratkaisu kuin katkeruus, riita ja rangaistuksen toivominen toiselle. Paha ei oikeuta vastaamaan pahalla.

Onhan hyväksikäyttö kahden ihmisen välinen ja siksi sovittavakin näiden kahden ihmisen välillä. En näe järkeä lähteä huutelemaan kahden ihmisen välisestä asiasta koko maailmalle.

Mutta ilmoituksen tekeminen on oma valita ja itse saa kantaa seurauksetkin.

Aivan sairas kommentti, varmaan suoraan Porvoosta. Vastaanpa silti. Kyseessä on lapseen kohdistuva RIKOS. Ei rikoksen kohteen tarvitse uhrata yhtään ajatusta sille, mitä seurauksia rikosilmoituksella on rikoksen tekijälle. Eikä tosiaankaan tarvitse moisen takia jättää rikosilmoitusta tekemättä. Hyväksikäyttäjän pitäisi ajatella omien tekojen seurausta kohteelle ja jättää se rikos tekemättä!

Myöskään hyväksikäytön kohteella ei ole mitään velvollisuutta antaa anteeksi. Harvoinpa tekijä edes pyytää anteeksi. (Ellei sitten manipuloidakseen lasta: "sinun täytyy antaa anteeksi, ja kun olet antanut anteeksi, asia pitää unohtaa ja siitä ei saa enää puhua". Varsinkin tällaisen kuvion jälkeen on todella vahingoittavaa vaatia teon kohteelta anteeksiantoa.)

On paljon rikoksia, jotka yksi ihminen tekee toiselle jotain pahaa kahden kesken. Jos soveltaa tuota sinun periaatettasi, että asiat sovitaan näiden kahden kesken, eikä kukaan muu saa tietää mitään, niin esim. suurimmasta osasta väkivalta-, seksuaali- tai henkirikoksesta ei voisi käynnistää minkäänlaista oikeusprosessia. Eli tämän sinun periaatteesi johtaisi vain siihen, että rikokset lakaistaisiin maton alle. Periaatteesi on rikoksen tekijöitä suojeleva ja pitää yllä vaikenemisen kulttuuria.

Onneksi on olemassa myös rohkeita ihmisiä, jotka omilla teoillaan murtavat tätä seksuaalirikoksiin liittyvää hiljaisuutta - niitä jotka uskaltavat puhua ja niitä jotka uskaltavat kuunnella. Heille nostan hattua. Tällaisia ihmisiä tarvitaan paljon lisää.

HYVIN ANNOIT VASTINETTA TUOLLE JOLLEKIN, JOKA IKÄÄN KUIN PUOLUSTELEE SEKSUAALISTA RIKOLLISTA JA IKÄÄN KUIN ANTEEKSI ANNOLLA UHRIN PUOLELTA ASIA OLISI KUITATTU! 

Mistä lähtien seksuaalisuus on ollut rikollista,pitäiskö homotkin taas vanhasta muistista laittaa vankilaan.

surullista

😔