7-vuotias tyttäreni toi kotiin toisen lapsen leluja

Tuskin kukaan vanhempi haluaa, että lapsi antaisi noin kalliita leluja pois kavereille.

7v on jo niin iso että ymmärtää pelisäännöt. Meidän lapsi ei saa antaa omiaan eikä ottaa vastaan toisen leluja. Ettei tule ruinaamisia tai epäselvyyksiä. Kerran oli antanut jotain tarroja ja kaverin äiti soitti huolissaan että oliko oikeasti annettu.Vaihtaa saa- kaikilla kavereilla ei ole lupa siihen. Mutta koulukamat, petsit jne kyllä ovat menneet vaihtoon. Joskus katuu kauppojaan mutta se on sitten oma murheensa.

Puutuin lapseni vaihtokauppoihin siinä vaiheessa, kun isommat lapset höynäyttivät lastani. Hän oli 4 - 5-vuotias ja isommat lapset 8 - 9-vuotiaita. Silmieni alla lapset vaihtoivat tavaransa takaisin. Sen jälkeen meillä olikin sitten sellainen sääntö, että leluja ei vaihdeta, ei oteta lainaksi eikä anneta lainaksi. 

Vierailija kirjoitti:

7v on jo niin iso että ymmärtää pelisäännöt. Meidän lapsi ei saa antaa omiaan eikä ottaa vastaan toisen leluja. Ettei tule ruinaamisia tai epäselvyyksiä. Kerran oli antanut jotain tarroja ja kaverin äiti soitti huolissaan että oliko oikeasti annettu.Vaihtaa saa- kaikilla kavereilla ei ole lupa siihen. Mutta koulukamat, petsit jne kyllä ovat menneet vaihtoon. Joskus katuu kauppojaan mutta se on sitten oma murheensa.

En luottaisi siihen, että 7-vuotias vielä ymmärtää pelisääntöjä, jos ei aikuinen selitä, mitä eroa on vaihtokaupan, lainaamisen ja varastamisen välillä. Samoin reiluutta ja epäreiluutta pitää opettaa. En ole koskaan ymmärtänyt vanhempien välinpitämättömyyttä, kun lapsille pitäisi opettaa moraalia ja eettisiä arvoja. 

Oma siskoni osteli luokkakavereilleen kyniä ja kumeja kaupan laskuun (lähikaupassa oli meillä kauppatili, joka maksettiin kerran kuukaudessa. Se oli sitä aikaa, kun vielä oli mahdollista) ihan vain, koska luokkakaverit pyysivät. Ystävällisenä lapsena hän halusi ilahduttaa heitä.

Äidin piti sitten kertoa siskolleni, että nyt toiset lapset käyttävät hyväkseen hänen kiltteyttään. Hän neuvoi sitäkin, miten pidetään puoliaan. Jos äitini ei olisi puuttunut tähän touhuun, kauppalaskuista olisi äkkiä tullut ylivoimaisen isoja. 

Lasun paikka jos tuollaisia joutuu täältä kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

Lasun paikka jos tuollaisia joutuu täältä kyselemään.

Rauhoitus nyt vähän ja vedä henkeä oikein syvään.

On täällä hullumpiakin kyselty kuin sitä, miten me menettelisimme hänen tilanteessaan ja onko meillä muilla sattunut samanlaista. 

Äitinä on aina lohdullista huomata, ettei oma lapsukainen ole sittenkään ainutlaatuinen, kieroon kasvanut lapsirikollinen vaan elää yhtä kehityskautta, jossa tarvitaan vanhempien opastusta.

Muistan itsekin, miten lasteni ollessa pieniä sormi meni välillä suuhun ja piti istahtaa hetkeksi miettimään, mitähän tässä tekisi, jotta tulisi meneteltyä kasvatuksellisesti oikein.  Jos silloin olisi ollut av, olisin varmaan itsekin tehnyt tänne aloitteita milloin mistäkin.  Yleensä esikoisen kanssa vanhemmat elävät vielä ainutlaatuisia hetkiä, mutta seuraavan lapsen kanssa jo helpottaa, kun rutiinia on kertynyt.

Ap, hyvä aloitus. Olet varmaan jo päättänytkin, miten menettelet oman lapsesi suhteen. 

Muistan kun ollessani 6-7 -vuoden ikäinen kaverini antoi minulle ison kassin lelujaan. Olin luonnollisesti innoissani, mutta äitini palautti lelut kaverille takaisin. Näin toimisin itsekin sijassasi. Eivät tuon ikäiset lapset vielä ymmärrä lelujen hintojen ym. päälle, vaan haluavat lähinnä ilahduttaa kaveriaan :)

Jätä se sika.

Palautat, yksinkertaista. Selität lapsellesi, ettei ota mitään vastaan, jotka annetaan ilman vanhempien läsnäoloa. Jos jatkossa kertoo, että vanhemmat olivat paikalla, niin soitat ja tarkistat asian. Olen valiteetavasti joutunut tilanteisiin, jossa yhden pikku kleptomaanin taskut piti tarkistaa aina, ja tavaraa oli tukittu joka paikkaan, alushousuja myöten. Oli ikävää, lapsi oli 6 v. Mutta ei voinut mitään, piti laittaa porttikielto meille.