Missä fiksut vapaat miehet on?

Mä olen tavannut neittideittien kautta lukuisia älykkäitä ja komeitakin miehiä. Nyt löytyneistä paras ja fiksuin tosin asuu töissään, joten sekin voi vaikuttaa tarjonnan puutteeseen.

Yleisesti ottaen olen aina ihmetellyt sitä, kuinka muka "hyviä miehiä" ei löydy. Niitähän on pilvin pimein vapaana, aina tulee eroja ja muuta. Tosin parhaat eivät liene vapailla markkinoilla kauaa, mutta silti. Tosiaan itse olen tavannut netin kautta monia kunnollisia, tavallisia miehiä. Nämä suhteet ovat kaatuneet muihin syihin kuin miehen fiksuuden tai kunnollisuuden puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyneet naisten prinsessasyndroomailuun. Nettideiteillä miehet eivät ole lähtökohtaisesti ihmisiä alkuunkaan naisille ja sitä myöten naiset kohtelevat deittikokelaita kuin roskaa.

Tämä.

Kieltäydyn olemasta joku marakatti jonka pitää hypätä tulisen renkaan läpi päästäkseen treffeille. Joko olet valmis kohtaamaan vertaisenasi tai unohdetaan koko juttu.

t. fiksu vapaa mies

'

Tässä on vaan se haaste, että jotta minä voisin kohdata sinut vertaisenani, sinun pitäisi OLLA vertaiseni.

Kuulostaa siltä että puhut tasoista tässä, niitä ei kuulemma ole eräiden palstalaisten mukaan. Ylimielisyys in huono juttu deittimarkkinoilla.

Eksä on fiksu, komea ja varakas. Lopetin suhteen, koska hän on työnarkomaani. 

Työt meni kaiken edelle. Ei sellaista jaksa kauaa katsella. 

Nyt hän tapailee naisia miltä töiltään ehtii. Tämä viimeinen tuttavuus on jo valittanut, että yhteistä aikaa on niin vähän.  

Vierailija kirjoitti:

Just löytyi fiksu ja keskustelutaitoinen mies deittipalvelusta. Hänellä on erittäin mielenkiintoinen profiili. Tosin moni muukin oli hänet bongannut. Oli saanut enemmän yhteydenottoja kuin itse oli ottanut yhteyttä. Ja hän oli ottanut yhteyttä vain muutamaan naiseen minut mukaan lukien. Ei todellakaan ole mikään sarjaviestittäjä. Perusasiat just kuin tuolla Bätshelör35helsinki-profiiliilla tuossa ylempänä.

Odotas nyt ensin, että jotain tapahtuu. Pelimiehet osaavat kyllä esittää mitä vain.

Missäkö fiksut miehet on? Töissä tällä hetkellä. Illalla harrastamassa. Loppuviikko työreissussa ulkomailla. Viikonloppuna mökkiä laittamassa kesäkuntoon.

En ole netissä. Ainoastaan tavattavissa livenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin itsenäinen nykynainen tarvitsee miestä? Kaksinaismoralinen nykynainen ei tiedä mitä se itsekään haluaa. Naisen vaatimukset miehille tuntuvat olevan hyvin ristiriidassa ja kun tarkemmin ajattelee, miltei mahdotonta kenenkään toteuttaa.

Kysymys voidaan esittää myös toisin päin. Mihin itsenäinen nykymies tarvitsee naista? Sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen, joten ne jotka sen parisuhteen haluaa on niitä häviäjiä tässä itse keksimässämme ideologiassa.

Juuri näinhän asia on. Miehet ja naiset eivät enää tarvitse toisiaan, kumpikin pärjää hienosti omillaan.

No ei nyt ihan. Suurin juttu mikä on muuttunut on taloustilanteet. Ennen naiset tarvitsivat miestä pysyäkseen leivässä ja talossa lämpimänä, nykyään kun kaiken saa viimeistään sossun luukulta niin naisia ei enää kiinnosta. Eli Suomeksi, jos nainen ei hyödy miehestä taloudellisesti niin mies on epäkiinnostava. Ja naisethan ei ole lokkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kaveria (27 v.), jotka ovat fiksuja ja vapaita miehiä. Molemmilla on koulutus-, työ- ja raha-asiat siinä kunnossa, että näiden takia naiset eivät ylenkatso. Toinen on käynyt paljon nettitreffeillä ja tuskastunut siihen, kun homma ei mätsää. Vaikuttaa nykyisin vihaavan maailmaa sen takia ja luovuttaneen koko naisenetsintähomman. Toinen viihtyy paljon omissa oloissaan ja ei tunnu oikein käyvän missään, missä voisi kohdata ikäisiään naisia. Molempien kroppa ja pukeutuminen on perustasoa, joka nyt ei saa yhtään naista kuolaamaan heidän peräänsä, mutta eivät he vastenmielisiltäkään näytä.

Väitän, että molemmilla on asenneongelma naisiin. Toinen vihaa heitä, koska on tullut torjutuksi liian monta kertaa ja toiselle naiset ovat ufoja. Kumpikin on mielipiteissään aika jyrkkä ja töksäyttelevä, ja rahansa he haluavat käyttää itseensä.

Aivan kehityskelpoisia yksilöitä kuitenkin ja naisen rakkaudella kummasta tahansa saisi hyvän miehen, mutta töitä se vaatisi.

Väitän, että molemmilla on asenneongelma naisiin. Toinen vihaa heitä, koska on tullut torjutuksi liian monta kertaa ja toiselle naiset ovat ufoja. Kumpikin on mielipiteissään aika jyrkkä ja töksäyttelevä, ja rahansa he haluavat käyttää itseensä.

Niin sinä väität, ja olisiko niin että se asenneongelma on sinulla?  Ihanko sinkkumies käyttää itse tienaamansa rahat itseensä? Sinuunko ne pitäisi käyttää?

Aivan kehityskelpoisia yksilöitä kuitenkin ja naisen rakkaudella kummasta tahansa saisi hyvän miehen, mutta töitä se vaatisi.

Tässä menee 99% naisista metsään. Yksikään nainen ei merkittävällä tavalla kykene muuttamaan miestä mieleisekseen, vaikka voimafantasioissanne ja prinsessaharhoissanne niin kuvittelette. Mikä edes saa sinutkin niin kuvittelemaan?

Olen lainaamasi kirjoittaja ja olen mies. Minä ja muut parisuhteessa olevat miehet käytämme rahaa parisuhteeseemme emmekä pelkästään itseemme. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 200 €:n ravintolaillallista tai vaikka lastenvaunujen hankintaa. Jos kaikki tällainen on vastenmielistä ja ei halua tarjota rahoistaan naiselle osaakaan, niin se vaikuttaa vaikuttavan kielteisesti pariutumismahdollisuuksiin.

Mielestäsi siis sinkkumiehen kuuluu ostaa lastenvaunut varastoon ja maksaa nettideiteille 200 euron illallisia? Ja ei, en usko hetkeäkään että olet mies.

Ihan vain ohiksena huomauttaisin, että aika kärkkäästi luit tekstin. Lastenvaunut olivat selvästi vain malliesimerkki mahdollisista tulevaisuuden hankinnoista. 200€ illallinen taas on minusta ihan luontevaa maksaa, jos ollaan pidempään seurusteltu, toista rakastaa ja itsellä on paljon rahaa. 

Seurustelun edellytys on mielestäni toiseen panostaminen. Se voi olla rahaa esimerkiksi yhteisen tekemisen muodossa (en tarkoita laukkuja, vaatteita tms.) JOS toisella sattuisi olemaan sitä runsaasti tai ajallista panostusta tai henkistä panostusta esimerkiksi keskustelun muodossa. En olisi varmastikaan valmis seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei jollakin tavalla panosta minuun ja halua minulle hyvää ja samoja asioita kuin itsellä on. Minä en ole vain rusinat pullasta (seksi), vaan etsin ihmistä, joka haluaa jakaa asiat kanssani. 

Minulle oli itsestään selvää, kun tapasin mieheni, että minä maksoin lähes kaiken, mitä yhdessä tehtiin. Minä olin töissä ja hän opiskeli. Maksoin leffat, illalliset, matkat jne. Se tuntui ihan normaalilta. Jossain vaiheessa osat kääntyivät ja mies maksoi kaiken, kun opiskelin lisää. Edelleen olemme yhdessä. 

En tarkoita tällä, että miehen pitäisi maksaa ensimmäiset, toiset tai kolmannetkaan treffit. Jossain vaiheessa kuitenkin itse ajattelen, että jos toinen on selvästi varakkaampi, eikä asioita voitaisi muuten yhdessä tehdä, on selvää, että se varakkaampi haluaa vapaaehtoisesti tarjota toiselle saman kuin itselle.

Vierailija kirjoitti:

Naiset selaavat Tinderiä ja arvioivat sinustakin, että onko tarpeeksi pituutta, lihaksia, onko naama kuinka lähellä elokuvien miesihannetta, mitenkä tuo koulutusaste, onkohan työ hyväpalkkainen, olisiko bonuksena hyvä sukutausta, ovatko harrastukset trendikkäitä...

Ei ainakaan itseäni kiinnosta tuollainen karjamarkkina lainkaan. Tapaan mieluummin tulevat ystävät ja kumppanit spontaanisti.

Kyllä mä silti luulen, että ainankin omassa lähipiirissä naiset etsivät tavallisia miehiä eikä ole tuollaisia kriteereitä. Tinderistä olen itse löytynyt mieheni ja samoin moni tuttuni. Ei tarvitse olla pitkä, en tykkää lihaksista, en tykkää yleisestä miesihanteesta, ei kiinnosta koulutustausta (toki mieluiten jokin peruskoulun jälkeinen koulutus), ei hyväpalkkainen työ eikä todellakaan sukutausta tai en edes halua että miehellä on trendikkäitä harrastuksia. Että pieni prosentti oikeasti etsii tuollaista kuvailemaasi miestä ja nämäkin ovat sellaisia fitnessnaisia, joiden instagramit täyttyvät belfieillä ja miljoonilla selfieillä. 

Harmi, että sulle on jäänyt tuollainen karjamarkkinaolo tinderistä. Mä itse en oikein tapaa ulkomaailmassa ketään, niin tuo osottautui omalla kohdallani parhaimmaksi välineeksi etsiä kumppani. Miehelläni ei ollut paljon matcheja ja hän ei ole yleiseltä kauneusihanteelta komea. Onneksi löydettiin kuitenkin toisemme ja en pelkän ulkonäön perusteella alkanut häntä arvioimaan vaan annoin sydämen. Hän on minuun silmääni komea, luonteemme käyvät yhteen ja viihdymme molemmat kotona. 

En pidä, että naisia tai miehiä yleistetään yhdeksi samaksi ihmisryhmäksi. Naiset sitä, miehet tätä. Mä en itse ainankaan halua naisena, että mut liitetään johonkin prinsessaharhailijaksi tai että mulle kelpaisi vain jokin alfamies. Olen ihan oma yksilöni enkä pelkkä nainen. Se on toki totta, että tinderissä ja muissa nettitrefipaikoissa naiset voivat olla pinnallisempia kuin ulkomaailmassa. Että joillekkin voi sopia tavata ulkomaailmassa, jossa sinua ei arvostella pelkän ulkonäön ja profiilitekstin perusteella. Mulle taas tosiaan sopi paremmin tuollainen netissä tapahtuva lähestymistapa. 

Enpä ole kehdannu listata itseäni sinne kaikkien arvioitavaks ja arvosteltavaks. Kaipa sitä pitäis koittaa, kun en oikein muuten taida naisia missään tavata.

Väittäisin olevani ainakin jollain mittarilla fiksu, koska pääsin yliopistoon kovasti kilpaillulle linjalle. Tiedän, että älykkyys=/=viisautta yms. Ja "fiksuus" on jokin kombinaatio monista ominaisuuksista.

Itselläni on sellainen ongelma, että jos ihastun johonkin naiseen, niin ajatukseni jumiutuvat häneen. Siinä tilassa en pysty keskittymään kouluun, tieteeseen tai työhön 100%:ti.

Useinhan nämä tunteet eivät myöskään ole vastavuoroisia, joten ihastumisen aiheuttama ajatusten harhautuminen johtaa vain työtehon laskuun ja turhiin sydänsuruihin. Tällöin suoriudun elämästäni vertaisiani miehiä huonommin ja jään heistä jälkeen.

Itselleni on siis paljon hyödyllisempää pidättäytyä interaktiosta naisten kanssa, jottei oma elämänhallinta mene metsään.

Taidan olla tällainen arkkityypillinen putkiaivo. Yksi asia kerrallaan.

Ja jos nyt totta puhutaan, niin harva nainen on poliittisesti samoilla linjoilla minun kanssani. Kaiken lisäksi, ihastun aina poliittisiin vastakohtiini. Jotenkin tyhmästi uskon yin&yang: "Vastakohdat täydentävät toisiaan" -mentaliteettiin. Täytyy tuostakin ajatusmallista päästä eroon ja etsiä itselle perinteinen suomalainen naisellinen vahva nainen. Ei mitään maailmanhalaajia enää. (Joita on siis tinder täynnä. No yllättäen perinteiset naiset eivät käytä tinderiä....What i fool i was)

Tällä hetkellä mieleni on onneksi rauhallinen ja aion myös pitää sen rauhallisena ja vapaana. 

Olen fiksu mies ja tavoittelen noita nuoria ja kauniita tyttöjä. Sellaisia onnistun myös saamaan. Mielelläni seurustelisin myös vanhemman naisen kanssa mutta noissa ikäluokissa tarjonta on kuraa joten enpä kuitenkaan.

Sanoisin ettei näillä kansanvälisillä markkinoilla suomalaisilla naisilla ole paljon saumaa. Kauneutta, ystävällisyyttä, sosiaalisuutta ei pahemmin ole verrattuna tiettyihin muihin kansalaisuuksiin. Onneksi moni mies (minä mukaanlukien) nykyisin matkustaa paljon työn puolesta tai muuten joten tietää arvonsa.

Ehkä joku päivä suomalaiset naiset oppivat miten peliä pelataan. Suosittelisin yrittämään mutta enpä usko että otatte neuvosta vaarin. Helpompaa se omassa narsistisuudessaan vakuutella kaikille ettei mikään ole pielessä ja vientiä löytyy.

Lievästi ärsyttää nämä naisten aloitukset ettei muka fiksuja miehiä löydy. Väitän tinderöintini perusteella, että täysin naisista itsestään kiinni ettei löydy. Suurinosa ei vastaa edes viesteihin. Kyllä niitä fiksuja löytyy kun annettaisiin mahdollisuus tutustua.

M35

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin olevani ainakin jollain mittarilla fiksu, koska pääsin yliopistoon kovasti kilpaillulle linjalle. Tiedän, että älykkyys=/=viisautta yms. Ja "fiksuus" on jokin kombinaatio monista ominaisuuksista.

Itselläni on sellainen ongelma, että jos ihastun johonkin naiseen, niin ajatukseni jumiutuvat häneen. Siinä tilassa en pysty keskittymään kouluun, tieteeseen tai työhön 100%:ti.

Useinhan nämä tunteet eivät myöskään ole vastavuoroisia, joten ihastumisen aiheuttama ajatusten harhautuminen johtaa vain työtehon laskuun ja turhiin sydänsuruihin. Tällöin suoriudun elämästäni vertaisiani miehiä huonommin ja jään heistä jälkeen.

Itselleni on siis paljon hyödyllisempää pidättäytyä interaktiosta naisten kanssa, jottei oma elämänhallinta mene metsään.

Taidan olla tällainen arkkityypillinen putkiaivo. Yksi asia kerrallaan.

Ja jos nyt totta puhutaan, niin harva nainen on poliittisesti samoilla linjoilla minun kanssani. Kaiken lisäksi, ihastun aina poliittisiin vastakohtiini. Jotenkin tyhmästi uskon yin&yang: "Vastakohdat täydentävät toisiaan" -mentaliteettiin. Täytyy tuostakin ajatusmallista päästä eroon ja etsiä itselle perinteinen suomalainen naisellinen vahva nainen. Ei mitään maailmanhalaajia enää. (Joita on siis tinder täynnä. No yllättäen perinteiset naiset eivät käytä tinderiä....What i fool i was)

Tällä hetkellä mieleni on onneksi rauhallinen ja aion myös pitää sen rauhallisena ja vapaana. 

Hei, kuulostat aivan minulta. Olen nainen tosin. Juuri nyt painin sen kanssa, kun pitkän sinkkuuden jälkeen löysin jonkun, joka kolahti, mutta nyt oma sisäisen eloni on aivan kamalaa vuoristorataa. Melkein kaipaan sitä sinkkuuden helppoutta. Yksinäisyys jäyti silloin, mutta eipä tämä pakkomielteisyyskään mukavaa ole.

Jaan myös tuon poliittisiin vastakohtiin ihastumisen, joka sekin aiheuttaa mielenvaivaa. Lähtökohtana ihan kiva, vastakohdat voivat täydentää ja opettaa, mutta käytännössä kyllä aiheuttaa yhteentörmäyksiä ja haasteita, kun esimerkiksi elämän tavoitteet ovat erilaisia.

Silti on mielestäni hienoa, että olet ilmeisesti tunteellinen mies ja välität noin paljon. Itse kokisin minuun kohdistuvan huomion ihanana, jos vaan satuttaisiin olemaan molemmat kiinnostuneita toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin itsenäinen nykynainen tarvitsee miestä? Kaksinaismoralinen nykynainen ei tiedä mitä se itsekään haluaa. Naisen vaatimukset miehille tuntuvat olevan hyvin ristiriidassa ja kun tarkemmin ajattelee, miltei mahdotonta kenenkään toteuttaa.

Kysymys voidaan esittää myös toisin päin. Mihin itsenäinen nykymies tarvitsee naista? Sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen, joten ne jotka sen parisuhteen haluaa on niitä häviäjiä tässä itse keksimässämme ideologiassa.

Juuri näinhän asia on. Miehet ja naiset eivät enää tarvitse toisiaan, kumpikin pärjää hienosti omillaan.

No ei nyt ihan. Suurin juttu mikä on muuttunut on taloustilanteet. Ennen naiset tarvitsivat miestä pysyäkseen leivässä ja talossa lämpimänä, nykyään kun kaiken saa viimeistään sossun luukulta niin naisia ei enää kiinnosta. Eli Suomeksi, jos nainen ei hyödy miehestä taloudellisesti niin mies on epäkiinnostava. Ja naisethan ei ole lokkeja.

Bullshit. Mä en ole yhdeltäkään Tinderin chatissa tapaamaltani mieheltä kysynyt mitään työtilanteesta, koulutustasosta tai varallisuudesta. Tuommoiset asiat ei kiinnosta mua pätkääkään, olen ns. omillani toimeentuleva ja tarvittaessa voin auttaa miestäkin, mikäli hänen oma rahatilanteensa ei salli tehdä asioita kanssani, joita haluaisin mielelläni hänen kanssaan tehdä. Mulla on jo (melkein oma) talo, muuhun en tarvi rahaa enkä sitä säästelekään "pahan päivän varalle" sen kummemmin. 

Viimeisimmät treffit n. pari kuukautta sitten johtivat tapailuun/orastavaan parisuhteeseen, enkä ole edelleenkään kysynyt miehen finassipuolta. Eipä hänkään ole kysellyt minun rahoistani. Kun ei tuommoiset asiat oikeasti tuo mulle mitään lisäarvoa suhteeseen. Jos on vähemmän rahaa niin sitten tehdään halvempia/ilmaisia juttuja, ei siinä sen kummempaa. Ei rahalla voi onnea mitata. 

Naimisissa.

Yngwie Malmsteen kirjoitti:

uskomatonta mutta totta, tapaamani helluntalaisnainen 30 v ei osannut keittää kahvia kahvinkeittimellä!!! ja puhumattamaan siitä että olisi osannnut tehdä ruokaa, valmisruokia söi aina

matikka 5 koulussa

olisi se pitänyt jättää jo ajoissa

En minäkään nelikymppisenä miehenä osaa kahvia keittää, kun en ole sitä ikinä juonut. Ei se nyt niin ihmeellistä ole jos ajattelee. Tietysti jo se, että et juo kahvia, tuntuu olevan monille aivan käsittämätön ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Olen fiksu mies ja tavoittelen noita nuoria ja kauniita tyttöjä. Sellaisia onnistun myös saamaan. Mielelläni seurustelisin myös vanhemman naisen kanssa mutta noissa ikäluokissa tarjonta on kuraa joten enpä kuitenkaan.

Sanoisin ettei näillä kansanvälisillä markkinoilla suomalaisilla naisilla ole paljon saumaa. Kauneutta, ystävällisyyttä, sosiaalisuutta ei pahemmin ole verrattuna tiettyihin muihin kansalaisuuksiin. Onneksi moni mies (minä mukaanlukien) nykyisin matkustaa paljon työn puolesta tai muuten joten tietää arvonsa.

Ehkä joku päivä suomalaiset naiset oppivat miten peliä pelataan. Suosittelisin yrittämään mutta enpä usko että otatte neuvosta vaarin. Helpompaa se omassa narsistisuudessaan vakuutella kaikille ettei mikään ole pielessä ja vientiä löytyy.

Fiksu mies, mutta ei ole omaksi kelvannut edes niille ulkomaan prinsessoille? Niinpä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kaveria (27 v.), jotka ovat fiksuja ja vapaita miehiä. Molemmilla on koulutus-, työ- ja raha-asiat siinä kunnossa, että näiden takia naiset eivät ylenkatso. Toinen on käynyt paljon nettitreffeillä ja tuskastunut siihen, kun homma ei mätsää. Vaikuttaa nykyisin vihaavan maailmaa sen takia ja luovuttaneen koko naisenetsintähomman. Toinen viihtyy paljon omissa oloissaan ja ei tunnu oikein käyvän missään, missä voisi kohdata ikäisiään naisia. Molempien kroppa ja pukeutuminen on perustasoa, joka nyt ei saa yhtään naista kuolaamaan heidän peräänsä, mutta eivät he vastenmielisiltäkään näytä.

Väitän, että molemmilla on asenneongelma naisiin. Toinen vihaa heitä, koska on tullut torjutuksi liian monta kertaa ja toiselle naiset ovat ufoja. Kumpikin on mielipiteissään aika jyrkkä ja töksäyttelevä, ja rahansa he haluavat käyttää itseensä.

Aivan kehityskelpoisia yksilöitä kuitenkin ja naisen rakkaudella kummasta tahansa saisi hyvän miehen, mutta töitä se vaatisi.

Väitän, että molemmilla on asenneongelma naisiin. Toinen vihaa heitä, koska on tullut torjutuksi liian monta kertaa ja toiselle naiset ovat ufoja. Kumpikin on mielipiteissään aika jyrkkä ja töksäyttelevä, ja rahansa he haluavat käyttää itseensä.

Niin sinä väität, ja olisiko niin että se asenneongelma on sinulla?  Ihanko sinkkumies käyttää itse tienaamansa rahat itseensä? Sinuunko ne pitäisi käyttää?

Aivan kehityskelpoisia yksilöitä kuitenkin ja naisen rakkaudella kummasta tahansa saisi hyvän miehen, mutta töitä se vaatisi.

Tässä menee 99% naisista metsään. Yksikään nainen ei merkittävällä tavalla kykene muuttamaan miestä mieleisekseen, vaikka voimafantasioissanne ja prinsessaharhoissanne niin kuvittelette. Mikä edes saa sinutkin niin kuvittelemaan?

Olen lainaamasi kirjoittaja ja olen mies. Minä ja muut parisuhteessa olevat miehet käytämme rahaa parisuhteeseemme emmekä pelkästään itseemme. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 200 €:n ravintolaillallista tai vaikka lastenvaunujen hankintaa. Jos kaikki tällainen on vastenmielistä ja ei halua tarjota rahoistaan naiselle osaakaan, niin se vaikuttaa vaikuttavan kielteisesti pariutumismahdollisuuksiin.

Mielestäsi siis sinkkumiehen kuuluu ostaa lastenvaunut varastoon ja maksaa nettideiteille 200 euron illallisia? Ja ei, en usko hetkeäkään että olet mies.

Ihan vain ohiksena huomauttaisin, että aika kärkkäästi luit tekstin. Lastenvaunut olivat selvästi vain malliesimerkki mahdollisista tulevaisuuden hankinnoista. 200€ illallinen taas on minusta ihan luontevaa maksaa, jos ollaan pidempään seurusteltu, toista rakastaa ja itsellä on paljon rahaa. 

Seurustelun edellytys on mielestäni toiseen panostaminen. Se voi olla rahaa esimerkiksi yhteisen tekemisen muodossa (en tarkoita laukkuja, vaatteita tms.) JOS toisella sattuisi olemaan sitä runsaasti tai ajallista panostusta tai henkistä panostusta esimerkiksi keskustelun muodossa. En olisi varmastikaan valmis seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei jollakin tavalla panosta minuun ja halua minulle hyvää ja samoja asioita kuin itsellä on. Minä en ole vain rusinat pullasta (seksi), vaan etsin ihmistä, joka haluaa jakaa asiat kanssani. 

Minulle oli itsestään selvää, kun tapasin mieheni, että minä maksoin lähes kaiken, mitä yhdessä tehtiin. Minä olin töissä ja hän opiskeli. Maksoin leffat, illalliset, matkat jne. Se tuntui ihan normaalilta. Jossain vaiheessa osat kääntyivät ja mies maksoi kaiken, kun opiskelin lisää. Edelleen olemme yhdessä. 

En tarkoita tällä, että miehen pitäisi maksaa ensimmäiset, toiset tai kolmannetkaan treffit. Jossain vaiheessa kuitenkin itse ajattelen, että jos toinen on selvästi varakkaampi, eikä asioita voitaisi muuten yhdessä tehdä, on selvää, että se varakkaampi haluaa vapaaehtoisesti tarjota toiselle saman kuin itselle.

Kuka oikeesti laittaa 200 € illalliseen? Musta 10 € pitsa on kallis enkä ole edes mitenkään köyhä. Mä en todellakaan odottaisi, että mies tarjoaa tuon hintaisia illallisia. Kahvit saa tarjota, jos mä tarjoan sitten ensi kerralla.

N29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi kaveria (27 v.), jotka ovat fiksuja ja vapaita miehiä. Molemmilla on koulutus-, työ- ja raha-asiat siinä kunnossa, että näiden takia naiset eivät ylenkatso. Toinen on käynyt paljon nettitreffeillä ja tuskastunut siihen, kun homma ei mätsää. Vaikuttaa nykyisin vihaavan maailmaa sen takia ja luovuttaneen koko naisenetsintähomman. Toinen viihtyy paljon omissa oloissaan ja ei tunnu oikein käyvän missään, missä voisi kohdata ikäisiään naisia. Molempien kroppa ja pukeutuminen on perustasoa, joka nyt ei saa yhtään naista kuolaamaan heidän peräänsä, mutta eivät he vastenmielisiltäkään näytä.

Väitän, että molemmilla on asenneongelma naisiin. Toinen vihaa heitä, koska on tullut torjutuksi liian monta kertaa ja toiselle naiset ovat ufoja. Kumpikin on mielipiteissään aika jyrkkä ja töksäyttelevä, ja rahansa he haluavat käyttää itseensä.

Aivan kehityskelpoisia yksilöitä kuitenkin ja naisen rakkaudella kummasta tahansa saisi hyvän miehen, mutta töitä se vaatisi.

Väitän, että molemmilla on asenneongelma naisiin. Toinen vihaa heitä, koska on tullut torjutuksi liian monta kertaa ja toiselle naiset ovat ufoja. Kumpikin on mielipiteissään aika jyrkkä ja töksäyttelevä, ja rahansa he haluavat käyttää itseensä.

Niin sinä väität, ja olisiko niin että se asenneongelma on sinulla?  Ihanko sinkkumies käyttää itse tienaamansa rahat itseensä? Sinuunko ne pitäisi käyttää?

Aivan kehityskelpoisia yksilöitä kuitenkin ja naisen rakkaudella kummasta tahansa saisi hyvän miehen, mutta töitä se vaatisi.

Tässä menee 99% naisista metsään. Yksikään nainen ei merkittävällä tavalla kykene muuttamaan miestä mieleisekseen, vaikka voimafantasioissanne ja prinsessaharhoissanne niin kuvittelette. Mikä edes saa sinutkin niin kuvittelemaan?

Olen lainaamasi kirjoittaja ja olen mies. Minä ja muut parisuhteessa olevat miehet käytämme rahaa parisuhteeseemme emmekä pelkästään itseemme. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi 200 €:n ravintolaillallista tai vaikka lastenvaunujen hankintaa. Jos kaikki tällainen on vastenmielistä ja ei halua tarjota rahoistaan naiselle osaakaan, niin se vaikuttaa vaikuttavan kielteisesti pariutumismahdollisuuksiin.

Mielestäsi siis sinkkumiehen kuuluu ostaa lastenvaunut varastoon ja maksaa nettideiteille 200 euron illallisia? Ja ei, en usko hetkeäkään että olet mies.

Ihan vain ohiksena huomauttaisin, että aika kärkkäästi luit tekstin. Lastenvaunut olivat selvästi vain malliesimerkki mahdollisista tulevaisuuden hankinnoista. 200€ illallinen taas on minusta ihan luontevaa maksaa, jos ollaan pidempään seurusteltu, toista rakastaa ja itsellä on paljon rahaa. 

Seurustelun edellytys on mielestäni toiseen panostaminen. Se voi olla rahaa esimerkiksi yhteisen tekemisen muodossa (en tarkoita laukkuja, vaatteita tms.) JOS toisella sattuisi olemaan sitä runsaasti tai ajallista panostusta tai henkistä panostusta esimerkiksi keskustelun muodossa. En olisi varmastikaan valmis seurustelemaan ihmisen kanssa, joka ei jollakin tavalla panosta minuun ja halua minulle hyvää ja samoja asioita kuin itsellä on. Minä en ole vain rusinat pullasta (seksi), vaan etsin ihmistä, joka haluaa jakaa asiat kanssani. 

Minulle oli itsestään selvää, kun tapasin mieheni, että minä maksoin lähes kaiken, mitä yhdessä tehtiin. Minä olin töissä ja hän opiskeli. Maksoin leffat, illalliset, matkat jne. Se tuntui ihan normaalilta. Jossain vaiheessa osat kääntyivät ja mies maksoi kaiken, kun opiskelin lisää. Edelleen olemme yhdessä. 

En tarkoita tällä, että miehen pitäisi maksaa ensimmäiset, toiset tai kolmannetkaan treffit. Jossain vaiheessa kuitenkin itse ajattelen, että jos toinen on selvästi varakkaampi, eikä asioita voitaisi muuten yhdessä tehdä, on selvää, että se varakkaampi haluaa vapaaehtoisesti tarjota toiselle saman kuin itselle.

Kuka oikeesti laittaa 200 € illalliseen? Musta 10 € pitsa on kallis enkä ole edes mitenkään köyhä. Mä en todellakaan odottaisi, että mies tarjoaa tuon hintaisia illallisia. Kahvit saa tarjota, jos mä tarjoan sitten ensi kerralla.

Helposti menee, jos ottaa useamman ruokalajin illallisen ja siihen vielä viiniarrangementin päälle. Eihän tuo ole kuin satanen per nenä. Viime kerralla ko. elämyksen (nimenomaan tämä on otettava elämyksenä, ei vain pötsin täyttönä) tarjosin minä, ei mies. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se taitaa olla, ne ovat niin vähissä, etteivät ehdi tai halua deittipalveluun. "Mies on kuin parkkipaikka, parhaat ovat varattuja ja vapaat invalideille."

Ja ei voi olla toteamatta tosiasiaa, sama koskee naisia. Ja ENNEN KAIKKEA naisia, joista voidaankin todeta seuraava 110% paikkaansa pitävä asia :

"Naiset ovat kuin vessat, puhtaat ovat varattuja ja vapaat paskottu täyteen"