Lue keskustelun säännöt.
Puolison pahoinvointi
06.05.2018 |
Naiseni on luonteeltaan pelokas, joten tutustuminen ja rakastuminen otti melkoisesti kärsivällisyyttä ja voimavaroja. Vaivannäkö kuitenkin kannatti, sillä herttaisempaa ja uskollisempaa puolisoa saa hakea. Hän on myös empaattinen ja älykäs nainen.
Puolisoni kärsii kuitenkin ahdistuksesta ja lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Lisäksi perfektionismi uhkaa aika ajoin verottaa liikaa voimia. Hänet on myös raiskannut lukioikäisenä päihderiippuvaisen ex-poikaystävän toimesta.
Psyyken ongelmat vaikeuttavat puolisoni työllistymistä ja muutenkin tutustumista uusiin ihmisiin. Opiskelemme samalla alalla ja näin valmistumisen kynnyksellä, ovat hänen oireensa pahentuneet ja tuskaisuus lisääntynyt. Olen myös saanut hänet kiinni viiltelystä. Miten pystyn tukemaan puolisoani? En kestä nähdä hänen kärsimystään.
Kommentit (16)
<3 Kuuntele ja ole tukena. Joku lääkitys ehkäpä? Keskusteluapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi tehdä mitään. Voit suositella psykologia ja lääkitystä.
Halaa usein, ota syliin, silitä ja tee kaikkesi, että hän rentoutuu siitä läheisyydestä. Kehu, ihaile... muista kertoa miten tärkeä ja arvokas hän on ihan vaan itsenään. Anna jatkuvasti myönteistä palautetta. Et voi tietää miten tärkeää se on hänelle.
Kehittele jotain piristävää tekemistä. Laita vaikka ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat hyväsydämiseltä ja aidolta ihmiseltä ap. Viiltelystä kiinnijääminen kuulostaa huolestuttavalta ja avun hakeminen siksi oli mielestäni nyt tärkeää. YTHS:llä on toimivat palvelut, ja sieltä pääsee keskusteluavun pariin. Myös opiskelijoiden keskusteluryhmiä on, joista saa vertaistukia. Jos ette ole yliopistolla, niin löytyisikö koulultanne vastaavia palveluita? Useissa kaupungeissa on lukuisia kolmannen sektorin mielenterveysjärjestöjä, jotka monet tarjoavat erilaisia edullisia tai maksuttomia palveluita/ryhmiä/kriisiapua/tai ihan vain yhteistä hengailua. Jos löydätte jonkun nuorille aikuisille suunnatun, niin suosittelen sellaista. Jos haluat kertoa mistä kaupungista olette, niin voimme miettiä tässä langassa yhdessä, että mikä voisi olla hyvä reitti avun hakemiseen.
Olen itse hyvin samankaltaisen taustan omaava kuin puolisosi (tosin ilman viiltelytaipumuksia), ja minulle on eniten auttanut keskusteluterapia, vertaistuki toisista ikäisistäni mielenterveyskuntoutujista ja kavereiden/avopuolison tuki. Suurin kynnys oli varmaan siinä, että uskaltauduin tutustua muihinkin ihmisiin puolison lisäksi, mutta se ehdottomasti kannatti. Toisten seurassa oleminen ja yhteinen tekeminen auttoi siihen, ettei tarvitse olla kaikkea vapaa-aikaa kaksin myrkyllisten ajatusten kanssa. Itselleni lääkkeistä ei ole ollut apua, vaikka olen kokeillut niitä lukuisia eri merkkejä. Kognitiivinen keskusteluterapia, jossa on tietoisuustaito-harjoituksia on ollut toimivinta itselleni ja oloni on sen kautta vähän helpottunut myös.
Jaksamista sinulle itsellesi ap. Muista myös että sinä voit myös uupua ja sairastua hoitaessasi puolisoa. Sinulle voisi tehdä hyvää käydä vertaistukiryhmässä jossa on miekenterveysongelmaisten puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hyväsydämiseltä ja aidolta ihmiseltä ap. Viiltelystä kiinnijääminen kuulostaa huolestuttavalta ja avun hakeminen siksi oli mielestäni nyt tärkeää. YTHS:llä on toimivat palvelut, ja sieltä pääsee keskusteluavun pariin. Myös opiskelijoiden keskusteluryhmiä on, joista saa vertaistukia. Jos ette ole yliopistolla, niin löytyisikö koulultanne vastaavia palveluita? Useissa kaupungeissa on lukuisia kolmannen sektorin mielenterveysjärjestöjä, jotka monet tarjoavat erilaisia edullisia tai maksuttomia palveluita/ryhmiä/kriisiapua/tai ihan vain yhteistä hengailua. Jos löydätte jonkun nuorille aikuisille suunnatun, niin suosittelen sellaista. Jos haluat kertoa mistä kaupungista olette, niin voimme miettiä tässä langassa yhdessä, että mikä voisi olla hyvä reitti avun hakemiseen.
Olen itse hyvin samankaltaisen taustan omaava kuin puolisosi (tosin ilman viiltelytaipumuksia), ja minulle on eniten auttanut keskusteluterapia, vertaistuki toisista ikäisistäni mielenterveyskuntoutujista ja kavereiden/avopuolison tuki. Suurin kynnys oli varmaan siinä, että uskaltauduin tutustua muihinkin ihmisiin puolison lisäksi, mutta se ehdottomasti kannatti. Toisten seurassa oleminen ja yhteinen tekeminen auttoi siihen, ettei tarvitse olla kaikkea vapaa-aikaa kaksin myrkyllisten ajatusten kanssa. Itselleni lääkkeistä ei ole ollut apua, vaikka olen kokeillut niitä lukuisia eri merkkejä. Kognitiivinen keskusteluterapia, jossa on tietoisuustaito-harjoituksia on ollut toimivinta itselleni ja oloni on sen kautta vähän helpottunut myös.
Mielestäni tässä tosi huonoja ideoita on avun hankkiminen jostain kolmannen sektorin puolelta tai tutustuminen muihin mt-kuntoutujiin/vertaistuki. Koittaisi nyt lähteä hakemaan apua vaikka omasta kunnasta. Osa noista vinkeistähän vaan vie tilannetta huonompaan.
Saako puolisosi ammattiapua?