Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset tappelee KOKO AJAN
06.05.2018 |
Meillä oli tosi seesteiset kaksi-kolme ekaa vuotta. Nyt lapset 3v ja 6v ja ne tappelee koko s******* ajan. Etenkin 3v on koko ajan hämmentämässä soppaa sotkemalla isomman leikkejä. Toisaalta isompi on erinomaisen hyvä kaikenlaisessa juonittelussa ja no suoraan sanottuna.. aukomaan päätänsä (vänkää vastaan, haukkuu, huutaa, raivoaa, ulisee ja vinkuu jos ei tehdä niinkuin hänen arvonsa haluaa).
En jaksa enää yhtään selvitellä näitä loputtomia riitoja. Enkä selvitäkkään. En tosin jaksa kuunnellakkaan. Välillä laitetaan toinen lapsi lastenhuoneeseen ja toinen olkkariin leikkimään ja koiraportti väliin, en sitten tiedä onko sekään hyvä juttu..
Toisessa hetkessä taas kaulailevat toisiaan ja on niin hyvää pataa keskenään. Normaalia, mutta miten te jaksatte tätä??
Kommentit (27)
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. "Ilolla" kesälomaa odottaen.... lapset 13, 10, 6 ja 2.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. "Ilolla" kesälomaa odottaen.... lapset 13, 10, 6 ja 2.
Ilmoitin juuri päiväkotiin että lapset on lomalla kesä-heinäkuun. Mikä emävirhe.
Vierailija kirjoitti:
😁
- yhden lapsen vanhempi -
"Kyllä sisarus pitää olla. Lapsista on seuraa toisilleen. Kaksi menee siinä missä yksikin."
😁 - yhden aikuisen vanhempi -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummina ihmettelen sitä, että 9,8 ja6 v lapsenlapseni ovat kotona niin kovalla kurilla, että tappelevat todella harvoin ja sekin on lähinnä sanasotaa.
Muistan aivan hyvin, että omat lapset tappelivat koko ajan, mutta nyt aikuisina ovat ihan hyviä kavereita. eivät sentään aseita käyttäneet, mutta lyömistä, tönimistä yms. sanasodan lisäksi.
Itse tappelin veljeni kanssa ihan sikana ja olin aina äidin mielestä syntipukki, kun pojathan ovat ainoita oikeita lapsia(äitini mielestä).
En jaksanutkaan. Kun sain lapsista tarpeekseni jätin heidät isälleen joka ei halunnut osallistua kansani rajojenvetoon lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mummina ihmettelen sitä, että 9,8 ja6 v lapsenlapseni ovat kotona niin kovalla kurilla, että tappelevat todella harvoin ja sekin on lähinnä sanasotaa.
Muistan aivan hyvin, että omat lapset tappelivat koko ajan, mutta nyt aikuisina ovat ihan hyviä kavereita. eivät sentään aseita käyttäneet, mutta lyömistä, tönimistä yms. sanasodan lisäksi.
Itse tappelin veljeni kanssa ihan sikana ja olin aina äidin mielestä syntipukki, kun pojathan ovat ainoita oikeita lapsia(äitini mielestä).
Ehkä siellä arvostetaan rajoja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin 4- ja 6-vuotiaat ottaa päivittäin yhteen - joskin myös leikkivät sulassa sovussa päivittäin.
Olen aika hyvin saanut nuo riitatilanteet aina ratkaistua ilman rangaistuksia, mutta joskus olen joutunut esimerkiksi ottamaan kokonaan pois sen lelun/kynän/palapelin/tabletin/younameit, jolloin vetäytyvät molemmat murjottamaan tahoillensa eri huoneisiin. Tosin jos tiedän, kummalla kyseinen materia oli ensin, niin silloin tilanne ratkeaa siihen, että hän sen saa myös sillä kertaa pitää.
Joskus uhkaan karkkipäivän perumisella tai tosi aikaisin nukkumaanmenoajalla. Joskus laitan rähisijän ulos 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Mitä aitoutta tuollainen nyt sitten muka opettaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Mitä aitoutta tuollainen nyt sitten muka opettaa?
Luitkohan viestini kokonaan? Jos keinoni on mielestäsi huono, mitä tarjoaisit tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😁
- yhden lapsen vanhempi -
"Kyllä sisarus pitää olla. Lapsista on seuraa toisilleen. Kaksi menee siinä missä yksikin."
😁 - yhden aikuisen vanhempi -
Niin pitääkin olla. Niin niistä onkin. Niin ne usein meneekin.
En mistään hinnasta valitsisi yksilapsisuutta, vaikka tää turhasta tappelu nyt korpeekin 😊 Kyllähän ne hetket kun lapset halaa toisiaan ja sanoo että olet minun rakas tai isompi puolustaa pienempäänsä jne on kaiken sen arvoista lopulta. Minäkin tappelin siskon kanssa pienenä ja nyt sitä suhdetta ei korvaisi yksikään kaverisuhde.
Täytyykin kysyä omalta äidiltä miten se jaksoi meitä 😂
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Mitä aitoutta tuollainen nyt sitten muka opettaa?
Luitkohan viestini kokonaan? Jos keinoni on mielestäsi huono, mitä tarjoaisit tilalle?
No luin. Todella teennäistä. "Kehotan lapsia halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja" wtf? Tilalle se, että järkiinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Pääongelma on se tappeleminen ja sille tulee saada loppu heti eikä mahdollisesti joskus kaukana tulevaisuudessa jolloin lapset ovat kehittyneet sen verran, etteivät enää lähtökohtaisesti kiusaa toisiaan ja tappele jos jokin juttu kiukuttaa.
Hyvin usein lapset hoksaavat lopettaa tappelun vasta yläasteikäisinä vaikka heitä kuinka yrittäisi siihen opettaa, ja sitä ennen se on paljolti vanhempien (ja opettajien) vastuulla rangaistuksin ja muin keinoin varmistaa, että lapset tottelevat sääntöjä eivätkä tappele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Mitä aitoutta tuollainen nyt sitten muka opettaa?
Luitkohan viestini kokonaan? Jos keinoni on mielestäsi huono, mitä tarjoaisit tilalle?
No luin. Todella teennäistä. "Kehotan lapsia halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja" wtf? Tilalle se, että järkiinnyt.
En ymmärrä, mitä oikein keuhkoat. Lapset tykkäävät tosi paljon toisistaan ja haluavat aina halata toisiaan esim. aamulla, kun toinen lähtee eskariin ja toinen päiväkotiin. Mutta kun välit ovat olleet välillä huonot, lasten keskinäinen käytös on ollut lähinnä vihamielistä. Siinä on auttanut se, että olen muistuttanut toisen huomioimisesta ja halaamisesta.
En kyllä ymmärrä, miten joku jaksaa jankata tällaisesta. Huvinsa kullakin.
Mitäpä jos et kiinnittäisi huomiota ollenkaan heihin. Katsoisit vain salaa etteivät satuta toisiaan oikeasti. Minä toimin noin aikoinaan ja meillä lapset huomasivat miltä tuntuu, kun lyödään ja takaisin vielä kovempaa jne. sanoinkin heille tuon jälkeen, ettei riita lopu koskaan, jos aina pitää antaa takaisin. Riitely loppui kokonaan jonkin ajan kuluttua ja ihan oikeasti viimeksi riitelivät 9 vuotta sitten. Lapsilla on ikäeroa 2 vuotta, nykyään eivät paljon puhu, kun eletään teinivaihetta. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon rangaistus vaan jokaisesta tappelusta, niin kyllä se homma vähitellen talttuu.
Hah, no eipä kyllä taltu sitten yhtään! Huvittavia nämä, jotka kuvittelevat, että lapset saa rankaisemalla huomioimaan toisiaan...
Sitten itse asiaan. Mulla on nimittäin saman ikäiset lapset, jotka myös tappelevat ihan kotitarpeiksi. Se keino, josta olen saanut eniten apua, on kolikkopurkki. Laitoin molemmille lapsille purkit, joihin kerättiin vanhoja kolikoita. Kun kolikoita kertyi tiettyyn rajaan asti, lapset saivat haluamansa lelun. Kolikoita oli mahdollisuus ansaita tietty määrä päivässä, kun käyttäytyi sisarusta kohtaan mukavasti, sen lisäksi oli mahdollista saada lisäkolikoita tietyistä jutuista. Tappelut vähensivät saatujen kolikoiden määrää (osaa katsoin sormien läpi, kyllähän se on ihan luonnollista, että erimielisyyksiä tulee).
Kolikoiden keräily kesti pari kuukautta. Se on kuitenkin vaikuttanut tappeluita vähentävästi sen jälkeenkin, koska lapset itsekin hoksasivat, että on helpompaa, kun ei jatkuvasti ole haastamassa riitaa. Tarkoitukseni oli parantaa sisarusten välejä ja saada heidät näkemään toisensa positiivisessa valossa, mikä vähentää heidän halujaan nahistella ja kiusata. Huomioin muutenkin aina sitä, kun lapset ovat kilttejä ja huomaavaisia toisilleen ja kehotan heitä aina halaamaan toisiaan ja antamaan suukkoja.
Kyllä meillä edelleen tapellaan ihan reippaastikin, mutta enää ei ole koko ajan sitä jatkuvaa vääntöä, lyömistä ja kiusaamista. Monesti lapset leikkivät pitkään yhdessä ihan rauhassa. Muistutan heitä myös siitä, että yhteisen leikin voi jättää kesken, jos ei halua enää leikkiä, koska kun toinen ei ole enää täysillä mukana, tulee yleensä riitaa.
Positiivisen kautta. Ei se helppoa ole, mutta suosittelen kokeilemaan tätä.
Pääongelma on se tappeleminen ja sille tulee saada loppu heti eikä mahdollisesti joskus kaukana tulevaisuudessa jolloin lapset ovat kehittyneet sen verran, etteivät enää lähtökohtaisesti kiusaa toisiaan ja tappele jos jokin juttu kiukuttaa.
Hyvin usein lapset hoksaavat lopettaa tappelun vasta yläasteikäisinä vaikka heitä kuinka yrittäisi siihen opettaa, ja sitä ennen se on paljolti vanhempien (ja opettajien) vastuulla rangaistuksin ja muin keinoin varmistaa, että lapset tottelevat sääntöjä eivätkä tappele.
No, olen kuitenkin saanut hyviä tuloksia aikaan tuolla. Rankaisemalla en saanut aikaan mitään. Mutta tee toki sinä ihan kuten haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😁
- yhden lapsen vanhempi -
"Kyllä sisarus pitää olla. Lapsista on seuraa toisilleen. Kaksi menee siinä missä yksikin."
😁 - yhden aikuisen vanhempi -Niin pitääkin olla. Niin niistä onkin. Niin ne usein meneekin.
En mistään hinnasta valitsisi yksilapsisuutta, vaikka tää turhasta tappelu nyt korpeekin 😊 Kyllähän ne hetket kun lapset halaa toisiaan ja sanoo että olet minun rakas tai isompi puolustaa pienempäänsä jne on kaiken sen arvoista lopulta. Minäkin tappelin siskon kanssa pienenä ja nyt sitä suhdetta ei korvaisi yksikään kaverisuhde.
Täytyykin kysyä omalta äidiltä miten se jaksoi meitä 😂
Ap
Hyvä homma. Mulla ei ole sisaruksia, en ole niitä kaivannut, kuten ei myöskään meidän lapsi, eikä miehenikään, jolla on 3. Siskonsa kanssa heittelivät lapsina toisiaan keittiöveitsillä ja ovat vihanneet toisiaan aikuisuuteen saakka. On kyllä mielenkiintoinen sisarusdynamiikka vierestä seurattavaksi.
Mulla taas äitiys...no, onneksi sen vaiheet tarvitsi käydä läpi vain kerran. Ei ollut mun juttu, mutta hoidin kunnolla, kun siihen lähdin.
Alue: Aihe vapaa
Totahan se on. Mulla on vuoden ikäerolla kaksi poikaa ja on ollut kiva huomata, että joka asiasta saa tappelun aikaiseksi.