Lapset tappelee KOKO AJAN

Joskus se ei lopu vielä aikuisenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

😁

- yhden lapsen vanhempi -

"Kyllä sisarus pitää olla. Lapsista on seuraa toisilleen. Kaksi menee siinä missä yksikin."

😁 - yhden aikuisen vanhempi -

Niin pitääkin olla. Niin niistä onkin. Niin ne usein meneekin.

En mistään hinnasta valitsisi yksilapsisuutta, vaikka tää turhasta tappelu nyt korpeekin 😊 Kyllähän ne hetket kun lapset halaa toisiaan ja sanoo että olet minun rakas tai isompi puolustaa pienempäänsä jne on kaiken sen arvoista lopulta. Minäkin tappelin siskon kanssa pienenä ja nyt sitä suhdetta ei korvaisi yksikään kaverisuhde.

Täytyykin kysyä omalta äidiltä miten se jaksoi meitä 😂

Ap

Hyvä homma. Mulla ei ole sisaruksia, en ole niitä kaivannut, kuten ei myöskään meidän lapsi, eikä miehenikään, jolla on 3. Siskonsa kanssa heittelivät lapsina toisiaan keittiöveitsillä ja ovat vihanneet toisiaan aikuisuuteen saakka. On kyllä mielenkiintoinen sisarusdynamiikka vierestä seurattavaksi.

Mulla taas äitiys...no, onneksi sen vaiheet tarvitsi käydä läpi vain kerran. Ei ollut mun juttu, mutta hoidin kunnolla, kun siihen lähdin.

On varmasti. Ei ihan tavallinen sisaruussuhde jos siihen kuuluu puukkohipat.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos et kiinnittäisi huomiota ollenkaan heihin. Katsoisit vain salaa etteivät satuta toisiaan oikeasti. Minä toimin noin aikoinaan ja meillä lapset huomasivat miltä tuntuu, kun lyödään ja takaisin vielä kovempaa jne. sanoinkin heille tuon jälkeen, ettei riita lopu koskaan, jos aina pitää antaa takaisin. Riitely loppui kokonaan jonkin ajan kuluttua ja ihan oikeasti viimeksi riitelivät 9 vuotta sitten. Lapsilla on ikäeroa 2 vuotta, nykyään eivät paljon puhu, kun eletään teinivaihetta.  :D

Tämä toimii vain, jos lapset ovat luonteeltaan suunnilleen samanlaiset. Itse olen nähnyt muutamassa perheessä, kuin yksi lapsista on saanut raivattua itselleen varsinaisen diktaattorin aseman. Yhdessä näistä perheistä nykyään sisarukset suorastaan pelkäävät isokokoista teiniveljeä, veli ei noudata mitään sääntöjä ja kiusaa ja rikkoo sisarustensa oikeuksia edelleen koko ajan. Sisarukset käytännössä ovat huomanneet parhaimmaksi taktiikaksi itselleen veljen täydellisen välttämisen. Toisessa taas isommat ovat hiljaisempia luonteita ja sopu säilyy, kun ei asettua poikkiteloin kuopuksen kanssa. Kolmannessa taas nelihenkisen perheen toiseksi vanhin käyttäytyy koko ajan törkeästi sisaruksiaan kohtaan, mutta he ovat niin tottuneita että alistuvat kohtaloonsa.

Lapset eivät todellakaan aika selvitä ristiriitojaan asiallisesti ja tasapuolisesti. Vanhemman rooli on valvoa tilannetta ja antaa riidellä riitoja puuttumatta kuitenkin valvoen tilannetta ja katsoen, että ketään ei sorreta.

Meillä 14-, 12- ja 9- vuotiaat.

Välillä oli melko ryminää, nyt taas enemmän sovussa touhuavat, joskin nuo murkut ottavat välillä yhteen.

Muistoja omasta lapsuudesta(2v nuorempi veli):

Ilmeisesti olimme kovia tappelemaan.

Isä osti meille pikku kirveet, olimme kai 9 ja 11v.

Tätimme kysyi huolestuneena, ettemme kai ala niiden kanssa tappelemaan.

-Positiivisuudella käsitteleminen:

Ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja ennenkaikkea ei toimi kaikilla lapsilla kaikissa tilanteissa.

-Älä välitä ja seuraa vain ettei tilanne mene fyysiseksi:

Ei toimi nollasta sataan kiihtyvien lasten kanssa jolloin nyrkki on lyömässä silmän räpäyksessä

-Puhuminen ja selittäminen:

Ei toimi koska monet lapset ovat kiihtyneenä tilanteessa todellakin ”kuuroja” järkipuheelle.

Siitä huolimatta kaikkea aina kokeillaan vaikka yleensä mikään taikakeino ei rauhoita tai pelasta tilannetta nopeasti. Osaan vaan kuvitella kun nämä positiivisuus paasaajat saavat oman lapsen tyyntymään jollain ”oletpas sinä niin iso ja vahva että jaksat jo itse... jne” luulevat että jos jollain toisella on ongelmia lasten riitatilanteiden kanssa niin vanhemmat ei osaa koittaa yhtä mestarillisia keinoja mitä hän vaikka totuus on että kun jollekin lapselle tehoaa joku tietty höpöttäminen niin toiselle lapselle ei tehoa. Kyllä se on pitkälle luonnekysymys. Jotkut kitisee ja natisee hiljaa ja heti ensimmäisen kehoituksen jälkeen ovat ihan ”ok äiti” ja jotkut eivät halua antaa periksi millään.

Lapset, jotka tappelevat, eivät ole normaaleja.

Hah, en jaksanut ja pinna oli tosi kireellä.

Nyt ovat jo 14 ja 16v. eivät ole tapelleet moneen vuoteen.

Tuli vaan muistot mieleen että raskasta aikaa oli, olin aivan loppu.

Pitää kuitenkin erottaa jos tulee tappelua.

Olet vastuussa lapsista ja ettei mitään haavereita tule.