Lue keskustelun säännöt.
Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?
Minulla fb-kirppiksellä:
1. Olin myymässä 4 eurolla lasten takkia. Ostaja sanoi ensin, ettei pysty tarkalleen sanomaan, mihin kellonaikaan käy hakemassa seuraavana päivänä. Odotettiin koko päivä kotona. Klo 20 ilmoitin, että mennään nyt nukkumaan, oletan, että ostaja ei ole tulossa. Hän vastasi olevansa meillä 10 min. päästä. Osti 4 euron ostoksensa, ja tuhlasi kaikkien aikaa siihen koko päivän.
2. Myyjä oli myymässä muumimukeja. Vastasin sähköpostilla, että voin ostaa, ja maksan pyyntihinnan 15€. Myyjä vastasi viikon päästä, että on ollut matkoilla, mutta ei myy sillä hinnalla. Vastasin vihaisena, että jos hän itse määrittelee hinnaksi 15€, niin miksi kenenkään pitäisi maksaa enemmän. Hän vastasi, että on tutustunut huutonetin hintoihin, ja sama muki on siellä puolet kalliimpi. En vastannut enää mitään. Hän laittoi vielä yhden viestin, että jos kiinnostaa, voin tulla mukia katsomaan, on priimakuntoinen.
Kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (2608)
Vierailija kirjoitti:
Joku aika sitten myin vanhan musiikkisoittimen, joka oli ollut viimeiset pari vuotta säilöttynä varastossa. Ostaja löytyi aika nopeasti ja lupasin jo siinä varaushetkellä myydä 20€ halvemmalla mitä pyynti oli, tarkoituksena vain päästä tästä eroon. Ostaja tuli sitten illalla ja haimme yhdessä soittimen varastosta. Hän väänteli ja käänteli sitä sen verran minkä pystyi ja sanoi ostavansa sen. Lähti matkoihinsa tyytyväisenä.
Illalla noin 23 aikoihin ovipuhelin soi ja mieheni vastasi siihen. Luulin sielä olevan ruokalähetti, koska mieheni tilaa usein iltaisin ruokaa kotiinkuljetuksella, mutta kävikin ilmi että sielä oli tämä ostaja?? Olin ihan puulla päähän lyöty, että mitä ihmettä se tekee täällä tähän aikaan. Hän kertoi miehelleni, että haluaa palauttaa soittimen koska se ei ollutkaan mieleinen ja hän käytti siihen viimeiset rahansa, mistä minä sitten kieltäydyin. Me emme olleet sopineet mitään palautuksesta ja oli myös todella outoa, että hän tuli ilmoittamatta ovemme taakse. Emme päästäneet ostajaa sisälle ja hän soitti ovipuhelimella muutaman kerran, sepitti jotain itkutarinaa miten hän käytti viimeiset rahansa tähän ja hänestä piti tulla muusikko... mitä vielä. Sanoimme ettemme enää vastaa hänelle ja hänen tulee lähteä, mutta hän ilmoitti jäävänsä niin pitkäksi aikaa kunnes tulisimme ulos ja palauttaisimme rahat.
Ja niinhän hän jäikin... Hän oli yhteensä kaksi tuntia alakerrassa tähyilemässä ikkunoista sisälle ja kun hän näki meidät, alkoi huutelu. Mieheni ilmaisi hänelle monta kertaa ettemme palauta rahoja ja hänen pitää lähteä. Hän sanoi tekevänsä rikosilmoituksen ja levittävänsä koko naapurustoon lappusia missä on minun nimeni ja että varastin hänen rahansa.
Minua ahdisti tämä niin paljon, että olisin halunnut soittaa poliisit jo sinä aikana kun hän soitteli ovipuhelimella, mutta mieheni ei suostunut. Nukuin yön aikana vain koiran unta ja pelkäsin vielä pari päivääkin tämän jälkeen, että tämä ostaja olisi jossain nurkan takana odottamassa.
Huh mikä tyyppi, pelottaisi minuakin.
Ja sitten ihmiset ihmettelevät, kun joku ei halua antaa kotiosoitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ostamassa tori.fi haalaria ja olin jonossa.No myyjä ilmoitti että oli mennyt ja ostaja oli aamulla hakenut sen sovitusti (olin siis jonossa koska oli sovittu nouto jo). No kahden viikon päästä tuli vihainen yv että ostanko sen haalarin vai en ...?
Mulla on onneksi myös kokemuksia tosi hyvin sujuneista kaupoista, mutta on sitten myös näitä ostajia jotka sanovat tulevansa klo 16 mutta saapuvatkin klo 19... En ymmärrä??? Tai yhtäkkiä eivät enää vastaa vaikka aiemmin olivat ihan ostamassa. Kuinka vaikeeta olis edes ilmoittaa ettei haluakaan ostaa?
Kerran olin ostamassa käytettyjä kestovaippoja, menin sitten myyjän luo niitä katsomaan ja hakemaan. Ilmoituksessa oli lukenut jokaiselle vaipalle hinta (1-3 e/kpl), ja että jos ostaa kaikki pois niin sovitaan joku kimppahinta. No minä totesin vaipat nähtyäni että juu kyllä minä nämä kaikki ostaisin, mikäs näiden pakettihinta nyt olisi. Myyjä alkoi siinä laskemaan että no tämä oli 3 e, tämä 2 e jne, laski yksittäishinnat vaan yhteen. Oli jo poistanut ilmoituksen tori.fistä, ja väitti ettei siellä mitään kimppahinnasta lukenut. No, en jaksanut väitellä muutamista euroista, joten maksoin sitten pyydetyn summan, mutta vähän mautonta toimintaahan tuo oli.
Laitoin eilen toriin ilmoituksen, haluan ostaa autooni (merkki ja malli) ajovalot, ehjillä korkeudensäätömoottoreilla.
Tänään tuli ensimmäinen vastaus.
"Ei löydy ajovaloja, mutta löytyy kyseiseen autoon sisustan osia" :-)
Vierailija kirjoitti:
Joku aika sitten myin vanhan musiikkisoittimen, joka oli ollut viimeiset pari vuotta säilöttynä varastossa. Ostaja löytyi aika nopeasti ja lupasin jo siinä varaushetkellä myydä 20€ halvemmalla mitä pyynti oli, tarkoituksena vain päästä tästä eroon. Ostaja tuli sitten illalla ja haimme yhdessä soittimen varastosta. Hän väänteli ja käänteli sitä sen verran minkä pystyi ja sanoi ostavansa sen. Lähti matkoihinsa tyytyväisenä.
Illalla noin 23 aikoihin ovipuhelin soi ja mieheni vastasi siihen. Luulin sielä olevan ruokalähetti, koska mieheni tilaa usein iltaisin ruokaa kotiinkuljetuksella, mutta kävikin ilmi että sielä oli tämä ostaja?? Olin ihan puulla päähän lyöty, että mitä ihmettä se tekee täällä tähän aikaan. Hän kertoi miehelleni, että haluaa palauttaa soittimen koska se ei ollutkaan mieleinen ja hän käytti siihen viimeiset rahansa, mistä minä sitten kieltäydyin. Me emme olleet sopineet mitään palautuksesta ja oli myös todella outoa, että hän tuli ilmoittamatta ovemme taakse. Emme päästäneet ostajaa sisälle ja hän soitti ovipuhelimella muutaman kerran, sepitti jotain itkutarinaa miten hän käytti viimeiset rahansa tähän ja hänestä piti tulla muusikko... mitä vielä. Sanoimme ettemme enää vastaa hänelle ja hänen tulee lähteä, mutta hän ilmoitti jäävänsä niin pitkäksi aikaa kunnes tulisimme ulos ja palauttaisimme rahat.
Ja niinhän hän jäikin... Hän oli yhteensä kaksi tuntia alakerrassa tähyilemässä ikkunoista sisälle ja kun hän näki meidät, alkoi huutelu. Mieheni ilmaisi hänelle monta kertaa ettemme palauta rahoja ja hänen pitää lähteä. Hän sanoi tekevänsä rikosilmoituksen ja levittävänsä koko naapurustoon lappusia missä on minun nimeni ja että varastin hänen rahansa.
Minua ahdisti tämä niin paljon, että olisin halunnut soittaa poliisit jo sinä aikana kun hän soitteli ovipuhelimella, mutta mieheni ei suostunut. Nukuin yön aikana vain koiran unta ja pelkäsin vielä pari päivääkin tämän jälkeen, että tämä ostaja olisi jossain nurkan takana odottamassa.
Ei ollut Hulukon Antti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun myy Fb-kirppareilla, niin ei voi kuin hämmästellä ihmisten tyhmyyttä. Itselläni saa otsasuonen erityisesti tykyttämään sellaiset, jotka ei lue ilmoitusta. Myin lasten luistimia ja tekstissä oli mainittu sisämitta. Ensimmäinen kyselijä kysyy, mikä on sisämitta. Siis oikeasti, mitä v**tua! Myin lasten kenkiä kuvan kanssa. Ostaja peruutti kaupan, koska huomasi vasta jälkeenpäin, että eihän nää olekaan pojalle sopiva väri. Selkeässä kuvassa punaiset kengät. Sitten on nämä jonottajat, jotka tulee jonoon kaikesta mahdollisesta ja alkavat sitten vasta mittailemaan lastaan, kun tulee ostovuoro. Miksi sitä lapsen jalkaa tai ihan sama mitä ”kai-kai” (oksettava lyhenne muuten) ei voi mitata etukäteen, että tietäisi edes suunnilleen, minkä kokoista kampetta on etsimässä lapselleen. Hyviä esimerkkejä tästä. Myin laskettelusuksia ja meillä niitä on ollut niin paljon, että tiedän, minkä mittainen suksi menee minkäkin mittaiselle lapselle. Yksi halusi sitten ostaa laskettelusukset, mutta alkoi sitten arpomaan, että ne ovat kyllä väärän mittaiset hänen lapselleen. Kysyin lapsen mittaa ja sukset olisivat olleet juuri oikean mittaiset, mutta tämä ostaja jäi sitten ihmettelemään omaa tietämättömyyttään. Ihan sama mulle.
Vierailija kirjoitti:
Mä en enään myy mitään mitä en uskalla jättää ovelle, niin monet oharit ja tinkaajat ja myöhästelijät on tullut odotettua turhaan. Kerron mistä tavara löytyy ja rahat postilaatikkoon. Kukaan ei ole vielä hakenut maksamatta.
Viime aikojen huonoin kokemus oli kun myin nahkaista lepakkotuolia (liian halvalla) kauhea kysely/jono/av, lisäkuvia/av kysyn mieheltä...taisi mennä 3 päivää kunnes vihdoin joku ostaja pääsi ovelle asti, hän sitten tinkaamaan ( tuotteesta missä näkyy facessa 70 ihmisen jono...), sanoin että ei lähde sillä hintaa, seuraava jonottaja vaati taas lisäkuvia, jätti kommentoimasta ja odottelin. Poistin myynnistä ja kuskasin Konttiin :) parempi mieli. En viitsinyt alkaa säätämään ilmaiseksi antoakaan, mitä pikkujuttujen kanssa käytän paljon.
No ilmaiseksihan sinä sen sitten annoitkin, ja vielä toisille jotka myy sen kalliilla! Kjeh kjeh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vähän ohi otsikon, mutta hemmetti mua ottaa päähän livekirppareilla se, että ei anneta pöydän täyttö rauhaa!! Puhkun tässä siksi, että just tulin täyttämästä pöytääni ja niitä korppeja alkoi liidellä heti ympärillä. Röyhkeimmät kaivelee itse kasseista ja arvostelevat hintoja. Seisotaan ihan millissä ja pengotaan samalla pöytää kun yrität täyttää sitä. Heitellään vaatteita viikkaamatta takaisin pinon päälle kun ei miellyttänytkään. Oikeasti!
Tänäänkin siihen ahtaaseen väliin mun selän taakse tunki toista pöytää tutkimaan joku rouva, mulla oli useampi kassi siinä pöytäni kohdalla, seisoin ihan kummallisessa asennossa suunnilleen yhdellä jalalla että mahduin ja samalla yritin kumarrella tavaroita kasseista osumatta takapuolellani (joka ei ole iso) siihen rouvan ja sopia laittamaan vaatteita henkareihin huitomatta kyynärpäillä.
Eikö oikeasti voi kierrellä muualla sen aikaa ja tulla myöhemmin katsomaan se kiinnostava pöytä?!? Ja sen lisäksi että tämä rouva parkkeerasi siihen mun selän taa oli ensin yksi ja hetken päästä toinen vetelemässä tavaroita sieltä mun pöydästä kesken täyttämisen.
Vierailija kirjoitti:
En muista jaoinko jo tämän, mutta.
Puhelin soi.
Mies: Mä soitan siitä sun autosta.
Minä: Mistä autosta?
Mies: No siitä [Volvosta].
Minä: En ole myymässä mitään autoa.
Mies: No onko sun mies myymässä autoa?
Minä: Ei.
Mies: No voitko edes kysyä siltä?
Minä: Ei mulla ole miestä, soitit nyt väärään numeroon.
Mies: No höh. [luuri korvaan]
Jos mulla olisi mies niin kai mä tietäisin jos se on myymässä autoa??
Mulle on soitettu vastaava puhelu tosin mieheltä ei tarvinnut kysyä onko sillä ostajan haluama varsa myynnissä, koska mulla ei ollut kuin auto vaan ja se ei kelvannut soittajalle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen kerta nettikirppiksellä myyjänä.
Olin muuttamassa ja laitoin tavaraa myyntiin mukaanlukien yksi pikkulaukku olikohan hintaan 4 € maksimissaan. Ostaja löytyi ja sovittiin kaupat. Ostajan kanssa ei oikein millään saatu sovittua noutoaikaa. Kaupat siirtyi ja olin ehtinyt muuttaa jo siinä välissä, mutta olin tulossa tekemään loppusiivousta vanhaan kaupunkiin. Sovittiin, että tapaamme S-Marketin eteen, sillä olen silloin muutenkin kaupungissa, mutta tämän jälkeen ei enää onnistu, sillä en ole tulossa enää takaisin kaupunkiin.
Laitoin viestiä hänelle tapaamisen sovittuna aikana, mutten saanut mitään vastausta. Menin tekemään loppusiivouksen ja lähdin takaisin sitten uuteen kotiin melkein 200 kilsan päähän. Ostajaehdokas laittoi sitten illasta viestiä ja pahoitteli, että unohti asian. Kysyin oliko hän edelleen kiinnostunut laukusta. Kuulemma oli, tarjouduin sitten postittamaan tuotteen, kun saan selvitettyä postimaksut. Tavarat oli tässä vaiheessa vielä purkamatta ja meni jokunen päivä, kunnes sitten löysin vaa'an, että sain mitattua painoin. Tässä vaiheessa oli toki kaikkea muutakin mietittävää. Laitoin viestiä, että posteilla tulisi tällainen hinnaksi. Vastausta ei kuulunut. Kysyin uudestaan, onko kiinnostunut ja hän vastasi sitten viiveellä, että sori osti muualta.
Muuton jälkeen olin sitä mieltä, että voitaisiin miehen kanssa vaihtaa 120 cm sänky suurempaan. Laitoin sängyn nettikirpparille myyntiin. Ilmoitin tarkat tiedot, mitat ja patjan paksuuden kysyttäessä. En edes muista, miten tämä meni, mutta ilmoitin sängyn hinnaksi 50 €. Ensin tuli kyselyitä, joihin vastasin, mutta niihin ei sitten enää vastattu. Sitten joku nainen kyseli, että voisiko saada sängyn hintaan 20 €. Koska muita ostajia ei ollut tiedossa ja kaikki livenneet paikalta. Suostuin kauppoihin, sillä sänky oli saatava pois tieltä uuden tieltä, eikä meillä ollu säilytystilaa. Tässä vaiheessa meillä oli tiivistä viestittelyä ja muistaakseni tarjosi rungon päällisen peittoa mukaan, mutta sanoin sen olevan vähän nuhjuinen. Sitten myyjä kysyi tyttäreltään jotakin sänkyyn liittyen, sillä oli menossa tyttärelle. Sen jälkeen meni liinat kiinni täysin ja sanoi, ettei tytär halunnut kyseisen väristä runkoa ja kaupat peruuntui. Tätä ennen oltiin varmaan pari päivää viestitelty sängystä ja muistaakseni hakukin sovittu loppuviikolle.
Laitoin ilmoituksen uudestaan, tällä kertaa 40 €. Seuraava ostaja sitten tarjoutui maksamaan 50 €, jos pystymme säilyttämään sänkyä viikon ajan. Olin tuosta edellisestä säädöstä ärsyyntynyt ja sanoin, etten halua sängyn pyörivän meillä viikkoa ja kauppojen sitten peruuntuvan. Tämä uusi ostaja tarjoutui maksamaan sängyn hinnan meille etukäteen tilille. Tässä ajassa sitten uusi sänky tuli ja vanha sänky nojasi keittiön ja olkkarin väliseinää vasten sen viikon verran. Mies myös epäili, että tuleekohan noutaja. Uusi ostaja sitten haki sängyn, kun olin itse muualla ja pääsimme eroon vanhasta sängystä, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Lukuunottamatta sitä seikkaa, että vanhan sängyn jousitus tuntui minusta paljon mukavammalta, joten toivottavasti uusi ostaja oli tyytyväinen :)
Kolmas tapaus, kun olin myyjänä, olin noudon aikaan itse olin iltaopinnoissa ja sopinut miehen kanssa, että hän myy lakanat noutajalle. Ostaja nakitti poikansa hakemaan lakanat, sillä asuimme aivan eri puolilla kaupunkia. Kaupat melkein peruuntui, kun mies joutui hätäkuskiksi naapurissa asuvalle kaverilleni, jolla epäiltiin umpisuolentulehdusta. Ostaja sai kuitenkin lakanansa, sillä kaveri yritti sinnitellä kivun kanssa vielä hetken. Tämä oli tosin kaverin oma valinta, vaikka sanoin kaverille, että menee miehen luokse heti, jos siltä tuntuu.
No hei, terveys vs kirppiskamat? Kumpi tärkeämpi.
Kyllähän myyjiä harmittaa ns hupivaraajat, mutta ostajana harmittaa myyjät jotka eivät luota ostajaan yhtään.
Nämä on aina mahtavia kun myyt jotain halvalla ja eka haluaa sen ja pari muuta juttua postilla. Annat tilinumeron ja toinen lupaa maksaa heti. Samaan aikaan muutama muu kysyy sitä halpaa juttua, mutta kun annoit jo tilinumeron sille ekalle. Joka häviää kahdeksi päiväksi. Kyselet perään ja ei vastausta. Toinen ja kolmas ostaja jo hävinneet. Kun myyt sille neljännelle, niin johan se eka ilmaantuu ja suuttuu kun ei saanutkaan sitä halpaa juttua. Säädä tässä sitten näiden kanssa. Ei tätä jaksaisi, ellei tuo myynneistä saatava raha olisi niin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku aika sitten myin vanhan musiikkisoittimen, joka oli ollut viimeiset pari vuotta säilöttynä varastossa. Ostaja löytyi aika nopeasti ja lupasin jo siinä varaushetkellä myydä 20€ halvemmalla mitä pyynti oli, tarkoituksena vain päästä tästä eroon. Ostaja tuli sitten illalla ja haimme yhdessä soittimen varastosta. Hän väänteli ja käänteli sitä sen verran minkä pystyi ja sanoi ostavansa sen. Lähti matkoihinsa tyytyväisenä.
Illalla noin 23 aikoihin ovipuhelin soi ja mieheni vastasi siihen. Luulin sielä olevan ruokalähetti, koska mieheni tilaa usein iltaisin ruokaa kotiinkuljetuksella, mutta kävikin ilmi että sielä oli tämä ostaja?? Olin ihan puulla päähän lyöty, että mitä ihmettä se tekee täällä tähän aikaan. Hän kertoi miehelleni, että haluaa palauttaa soittimen koska se ei ollutkaan mieleinen ja hän käytti siihen viimeiset rahansa, mistä minä sitten kieltäydyin. Me emme olleet sopineet mitään palautuksesta ja oli myös todella outoa, että hän tuli ilmoittamatta ovemme taakse. Emme päästäneet ostajaa sisälle ja hän soitti ovipuhelimella muutaman kerran, sepitti jotain itkutarinaa miten hän käytti viimeiset rahansa tähän ja hänestä piti tulla muusikko... mitä vielä. Sanoimme ettemme enää vastaa hänelle ja hänen tulee lähteä, mutta hän ilmoitti jäävänsä niin pitkäksi aikaa kunnes tulisimme ulos ja palauttaisimme rahat.
Ja niinhän hän jäikin... Hän oli yhteensä kaksi tuntia alakerrassa tähyilemässä ikkunoista sisälle ja kun hän näki meidät, alkoi huutelu. Mieheni ilmaisi hänelle monta kertaa ettemme palauta rahoja ja hänen pitää lähteä. Hän sanoi tekevänsä rikosilmoituksen ja levittävänsä koko naapurustoon lappusia missä on minun nimeni ja että varastin hänen rahansa.
Minua ahdisti tämä niin paljon, että olisin halunnut soittaa poliisit jo sinä aikana kun hän soitteli ovipuhelimella, mutta mieheni ei suostunut. Nukuin yön aikana vain koiran unta ja pelkäsin vielä pari päivääkin tämän jälkeen, että tämä ostaja olisi jossain nurkan takana odottamassa.
Ei ollut Hulukon Antti?
”oli synkkä ja myrskyinen yö”
Kerran mullekin soitettiin ja haluttiin ostaa koiranpentuja, kun lehdessä oli kuulemma ollut ilmoitus. Meillä oli kyllä koira, mutta sillä ei ollut koskaan ollut pentuja. Ei meinannut millään uskoa soittaneensa väärään numeroon. Myös tonttia on yritetty ostaa, mutta se uskoi heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudoin nykypäivänä on ollut ostaja, joka vastasi ilmoitukseen suoraan ostan, oli sovitussa paikassa sovittuun aikaan ja maksoi sovitun summan tasarahalla. :) Lisää tällaisia kauppakumppaneita!
Vierailija kirjoitti:
No ei tämä nyt niin omituinen, mutta ihmettelin sitä tilannetta kyllä. Pohjustuksen: Asumme miesystäväni kanssa mukavasti suht uudella alueella Helsingissä, 90 neliötä, ylin kerros ja merinäköala, eli puitteet ok. Myin erään vaatteen Torissa, vanhempi nainen tulee sen hakemaan ja n. 15 min valehtelematta menee ristikuulusteluun, että kenen asunto tämä on, omistavatko vanhempamme, lähtipä vielä kiertämään asuntoa. :D En osannut edes sanoa mitään. Tuon jälkeen hän vielä pyysi minua pukemaan(?) vaatteen ylleni jotta näkee miten se istuu. Olisi mennyt itse vessaan pukemaan, kun oli muutenkin olonsa jo kotoisaksi tehnyt. Tästä kunniasta kieltäydyin ja lopulta sentään kaupat tuli tehtyä.
Me asutaan kaupungin parhaassa omakotitalokirttelissa ja joskus ostajat myös jää ihastelemaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ihmiset ei tajua, että jos mä myyn jotain haluan päästä eroon siitä. Mä en halua PUHUA siitä !!
Eli mä myyn kengät, koko jotain 37 tms. "Mikä on tarkka koko?" No ei paljon kiinnosta, mä haluan eroon niistä, ota ne tai ole hiljaa !!
JOs mä myyn sohvan ja mainitsen että on jotain tahroja, "Mitä tarhoja ja missä kohti" No en jaksa kirjotataa, ota se sohva tai pysy hiljaa !!
Oikeesti musta tuntuu että pää räjähtää kun kaiken maailman häröt kyselee kokoja, kuntoja ja tahroja. Joskus vien kaiken pihalel roskiin kun hermot menee. Kerran revin kengät riekaleiksi sen ijaan että PUHUN jonkun kanssa niistä. Ne oli mun exmiehen kengät, no se oli nyt sellanen tyyppi ettei siitä voi eedes puhua ! Ne kengät piti saada myyntiin ennen kuin se tuli vaatimaan ne takaisin, se voi ola jopa väkivaltanen joten ne kengät oli oikeesit saatava pois, ja kerrottava miehelle että se otti ne iste mukaan, ja unothi vaan jonnekin. Nin siinäpä vastailet kaiken maailman häröille että mitä kokoa.
Ostajille: ottakaa se tavara tai jättäkää otamata, mutta älkää kyselkö !!!
Tee tämmöisen ihmisen kanssa sitten kauppaa :D Varmaan itse kävelee kauppaan ja ostaa ensimmäisen kenkäparin mikä sattuu kohdalle kun ei sillä koolla ole kerran mitään väliä.
Täällä ihmset auko päätään taas mun kommentitsta.
Kai te nyt sen tajuutte etät jos joku mun tavara tuo paskoja muistoja mieleen niin mä en halua PUHUA NIISTÄ ventoriveraan tyypin kanssa !! Miksi tätä on vaikee tajuta? Ne tavarat on saatava pois nurkista koska en halua AJATELLA niitä ! Niin miksi mä sitten haluaisin PUHUA NIISTÄ !!
Luulis että kuka tahansa täysjärkinen tajuaa tämän, av-mammat on kyllä niin tyhmiä.
Varmaan itse sitten ostat kaikki tavarasi sokkona ilman kysymyksiä. Iddari. :D
Myin s-kokoisen takin erään naisen tyttärelle. Sitten kävi kuulemma niin, että lapsi olikin lihonut lyhyen ajan sisällä eikä takki enää sopinut. Tämä oli luonnollisesti minun vikani ja minun olisi pitänyt palauttaa rahat.
Vierailija kirjoitti:
Jätkän äiti hoiti kaupat. Jätkän piti tulla noutamaan tiettyyn aikaan. Kun ihmettelin missä viipyy, ei ollut kuulemma edes vielä lähtenyt matkaan. Jouduin odottelemaan tunnin vaikka mulla oli kiire tuolloin muihin asioihin. Äidin reaktio oli tyyliin "se nyt vaan on sellainen". Taisi molemmilla olla ajantajussa vikaa. Jos sovin jotain tiettyyn aikaan niin toivon että se pitää, koska mulla on muitakin velvollisuuksia kun myydä jotain paskaa nettikirppareilla ja odotella ostajaa että koska hän suvaitsee edes tulla paikalle.
Sitten on ollut näitä "mieheni tuleekin noutamaan paketin" tapauksia. Heille myös minun mieheni on tuonut sitten sen paketin enkä minä, onneksi.
Noi samat äiti ja jätkä on ostaneet myös minulta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ihmiset ei tajua, että jos mä myyn jotain haluan päästä eroon siitä. Mä en halua PUHUA siitä !!
Eli mä myyn kengät, koko jotain 37 tms. "Mikä on tarkka koko?" No ei paljon kiinnosta, mä haluan eroon niistä, ota ne tai ole hiljaa !!
JOs mä myyn sohvan ja mainitsen että on jotain tahroja, "Mitä tarhoja ja missä kohti" No en jaksa kirjotataa, ota se sohva tai pysy hiljaa !!
Oikeesti musta tuntuu että pää räjähtää kun kaiken maailman häröt kyselee kokoja, kuntoja ja tahroja. Joskus vien kaiken pihalel roskiin kun hermot menee. Kerran revin kengät riekaleiksi sen ijaan että PUHUN jonkun kanssa niistä. Ne oli mun exmiehen kengät, no se oli nyt sellanen tyyppi ettei siitä voi eedes puhua ! Ne kengät piti saada myyntiin ennen kuin se tuli vaatimaan ne takaisin, se voi ola jopa väkivaltanen joten ne kengät oli oikeesit saatava pois, ja kerrottava miehelle että se otti ne iste mukaan, ja unothi vaan jonnekin. Nin siinäpä vastailet kaiken maailman häröille että mitä kokoa.
Ostajille: ottakaa se tavara tai jättäkää otamata, mutta älkää kyselkö !!!
Tee tämmöisen ihmisen kanssa sitten kauppaa :D Varmaan itse kävelee kauppaan ja ostaa ensimmäisen kenkäparin mikä sattuu kohdalle kun ei sillä koolla ole kerran mitään väliä.
Täällä ihmset auko päätään taas mun kommentitsta.
Kai te nyt sen tajuutte etät jos joku mun tavara tuo paskoja muistoja mieleen niin mä en halua PUHUA NIISTÄ ventoriveraan tyypin kanssa !! Miksi tätä on vaikee tajuta? Ne tavarat on saatava pois nurkista koska en halua AJATELLA niitä ! Niin miksi mä sitten haluaisin PUHUA NIISTÄ !!
Luulis että kuka tahansa täysjärkinen tajuaa tämän, av-mammat on kyllä niin tyhmiä.
Varmaan itse sitten ostat kaikki tavarasi sokkona ilman kysymyksiä. Iddari. :D
Ohis. Alkuperäisen viestin kirjoittaja vaikuttaa vähän omalaatuiselta, mutta en minäkään kyllä mittaile mitään kenkien tarkkoja kokoja(???). Koko on se mikä kengässä lukee. Jos se ei riitä ostajalle niin olkoot ostamatta. Jos myisin tahraista sohvaa niin laittaisin kuvan jossa ne tahrat näkyy ja se siitä.
Valitettavasti tätä tuotetta ei ole kukaan muu vielä halunnut. Jos oliis ostajia jonossa, ohittaisin heti tämmöisen turhan kyselijän. Haluaisin päästä tästä tavarasta eroon mahdollisimman pian. Sitä ei tietenkään kannata laittaa ilmoitukseen, koska sitten tulee näitä "Voin ottaa tämän hintaan X euroa niin pääset siitä eroon."
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi vastausta ei tule, mutta en kehtaa laittaa mitään tylyjä viestejä, koska olen kiltti ihminen.