Lue keskustelun säännöt.
Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?
Minulla fb-kirppiksellä:
1. Olin myymässä 4 eurolla lasten takkia. Ostaja sanoi ensin, ettei pysty tarkalleen sanomaan, mihin kellonaikaan käy hakemassa seuraavana päivänä. Odotettiin koko päivä kotona. Klo 20 ilmoitin, että mennään nyt nukkumaan, oletan, että ostaja ei ole tulossa. Hän vastasi olevansa meillä 10 min. päästä. Osti 4 euron ostoksensa, ja tuhlasi kaikkien aikaa siihen koko päivän.
2. Myyjä oli myymässä muumimukeja. Vastasin sähköpostilla, että voin ostaa, ja maksan pyyntihinnan 15€. Myyjä vastasi viikon päästä, että on ollut matkoilla, mutta ei myy sillä hinnalla. Vastasin vihaisena, että jos hän itse määrittelee hinnaksi 15€, niin miksi kenenkään pitäisi maksaa enemmän. Hän vastasi, että on tutustunut huutonetin hintoihin, ja sama muki on siellä puolet kalliimpi. En vastannut enää mitään. Hän laittoi vielä yhden viestin, että jos kiinnostaa, voin tulla mukia katsomaan, on priimakuntoinen.
Kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (2608)
Myin Facebookin oman alueeni kirppiksellä lasten takin. Hyvät kuvat, koko, kunto - kaikki kerrottu. Heti joku ilmoitti ostavansa, ei 'av' vaan 'ostan'.
Tuli ovelle. katseli takkia ja kyseli epäluuloisena, että mikä se koko nyt oikein oli, kerroin ja näytin, vielä kerran.
"Mutta eihän tämä nyt 13-vuotiaalle mahdu!" hän tokaisi ja ilmoitti, että jättää väliin.
Siis mitä ihmettä. Myyn vaatteet niissä olevan kokomerkinnän mukaan, lapset ja aikuiset nyt ovat eri ikäisinä eri kokoisia, eikä iästä ollut missään vaiheessa mitään puhetta. Lisäksi takin koko vastasi täysin todellisuutta. Omituisinta, että oli mulle tuohtunut, vaikka itse ilmoitti ostavansa ja tuli takkia hakemaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko tuote vielä myynnissä?"
"On".
[ei vastausta 5 päivään]
Sama tyyppi: "Onko tuote vielä myynnissä?"
"On, haluatko ostaa?"
[ei vastausta]
Tekisi mieli laittaa jotain että "haloo, kiinnostaako tämä nyt vai ei?"
Mutta ei kehtaa olla tyly vieraalle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Myin Torilla muutama vuosi sitten muistikampoja läppäriin. Sain viestin ulkomaalaistaustaiselta mieheltä, joka oli kiinnostunut ostamaan kammat. Kerroin miehelle, että lähetän kammat pehmustetussa kirjeessä hänen osoitteeseensa, kun hän on ne tililleni maksanut. Sain vastauksen, että vain "hulu" maksaa etukäteen. En viitsinyt jäädä selittämään mitään yleisestä käytännöstä, vaan vastasin, että sitten ei tule kauppoja. Mies vastasi vielä jotain, että pidänkö minä häntä tyhmänä, koska luulen, että hän antaa minulle ensin rahat. En muista enää tarkasti, mutta lähinnä nauratti koko asia. Kului vajaa viikko ja mies otti yhteyttä uudestaan ja kysyi, oliko muistikammat yhä kaupan. Vastasin, että kyllä oli, mutta en lähetä niitä ennen kuin hän on ne maksanut tililleni. Tällä kertaa mies maksoi mukisematta pyytämäni summan ja kiitteli kaupoista. Oli ilmeisesti konsultoinut jotain suomalaista kaveriaan siitä, kuinka Suomessa tavataan toimia.
Tuossa on ollut varmaan joku kulttuuriero taustalla. Toinen vaihtoehto, että on epäillyt sun sumuttavan ulkomaalaista. Suomessa on huomattavasti helpompi puuttua huijauksiin kuin esim. Afrikan maissa, missä on paljon korruptoituneempaa ja poliiseja ei kiinnosta.
Kiva että kauppa lopulta onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ihmiset ei tajua, että jos mä myyn jotain haluan päästä eroon siitä. Mä en halua PUHUA siitä !!
Eli mä myyn kengät, koko jotain 37 tms. "Mikä on tarkka koko?" No ei paljon kiinnosta, mä haluan eroon niistä, ota ne tai ole hiljaa !!
JOs mä myyn sohvan ja mainitsen että on jotain tahroja, "Mitä tarhoja ja missä kohti" No en jaksa kirjotataa, ota se sohva tai pysy hiljaa !!
Oikeesti musta tuntuu että pää räjähtää kun kaiken maailman häröt kyselee kokoja, kuntoja ja tahroja. Joskus vien kaiken pihalel roskiin kun hermot menee. Kerran revin kengät riekaleiksi sen ijaan että PUHUN jonkun kanssa niistä. Ne oli mun exmiehen kengät, no se oli nyt sellanen tyyppi ettei siitä voi eedes puhua ! Ne kengät piti saada myyntiin ennen kuin se tuli vaatimaan ne takaisin, se voi ola jopa väkivaltanen joten ne kengät oli oikeesit saatava pois, ja kerrottava miehelle että se otti ne iste mukaan, ja unothi vaan jonnekin. Nin siinäpä vastailet kaiken maailman häröille että mitä kokoa.
Ostajille: ottakaa se tavara tai jättäkää otamata, mutta älkää kyselkö !!!
Kuulostat aika sekavalta. Hyvä toisaalta, että kysyjät heti huomaavat ettei kannata sulta ostaa.
Myin maton kympillä ja lupauduin viemään sen metroasemalle ostajalle.. Kun lähdin viemään tuli viesti että ostaja onkin siinä liki naapuribaarin terassilla. Ja niin olikin. Tuhannenpäissään. Rahaa ei ollutkaan enää maton ostoon. Hoippui rouva sitten baaritiskille pummaamaan tutulta baarimestarilta kymppiä. Minua nolotti hänen puolestaan, mutta kymppini sain .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuso kirjoitti:
Myin maton kympillä ja lupauduin viemään sen metroasemalle ostajalle.. Kun lähdin viemään tuli viesti että ostaja onkin siinä liki naapuribaarin terassilla. Ja niin olikin. Tuhannenpäissään. Rahaa ei ollutkaan enää maton ostoon. Hoippui rouva sitten baaritiskille pummaamaan tutulta baarimestarilta kymppiä. Minua nolotti hänen puolestaan, mutta kymppini sain .
Varmaan joku alkoholisti, joka ei enää välitä miltä tuollainen tilanne vaikuttaa. Tai ei tajua olleensa kännissä. Surullista.
Joku aika sitten myin vanhan musiikkisoittimen, joka oli ollut viimeiset pari vuotta säilöttynä varastossa. Ostaja löytyi aika nopeasti ja lupasin jo siinä varaushetkellä myydä 20€ halvemmalla mitä pyynti oli, tarkoituksena vain päästä tästä eroon. Ostaja tuli sitten illalla ja haimme yhdessä soittimen varastosta. Hän väänteli ja käänteli sitä sen verran minkä pystyi ja sanoi ostavansa sen. Lähti matkoihinsa tyytyväisenä.
Illalla noin 23 aikoihin ovipuhelin soi ja mieheni vastasi siihen. Luulin sielä olevan ruokalähetti, koska mieheni tilaa usein iltaisin ruokaa kotiinkuljetuksella, mutta kävikin ilmi että sielä oli tämä ostaja?? Olin ihan puulla päähän lyöty, että mitä ihmettä se tekee täällä tähän aikaan. Hän kertoi miehelleni, että haluaa palauttaa soittimen koska se ei ollutkaan mieleinen ja hän käytti siihen viimeiset rahansa, mistä minä sitten kieltäydyin. Me emme olleet sopineet mitään palautuksesta ja oli myös todella outoa, että hän tuli ilmoittamatta ovemme taakse. Emme päästäneet ostajaa sisälle ja hän soitti ovipuhelimella muutaman kerran, sepitti jotain itkutarinaa miten hän käytti viimeiset rahansa tähän ja hänestä piti tulla muusikko... mitä vielä. Sanoimme ettemme enää vastaa hänelle ja hänen tulee lähteä, mutta hän ilmoitti jäävänsä niin pitkäksi aikaa kunnes tulisimme ulos ja palauttaisimme rahat.
Ja niinhän hän jäikin... Hän oli yhteensä kaksi tuntia alakerrassa tähyilemässä ikkunoista sisälle ja kun hän näki meidät, alkoi huutelu. Mieheni ilmaisi hänelle monta kertaa ettemme palauta rahoja ja hänen pitää lähteä. Hän sanoi tekevänsä rikosilmoituksen ja levittävänsä koko naapurustoon lappusia missä on minun nimeni ja että varastin hänen rahansa.
Minua ahdisti tämä niin paljon, että olisin halunnut soittaa poliisit jo sinä aikana kun hän soitteli ovipuhelimella, mutta mieheni ei suostunut. Nukuin yön aikana vain koiran unta ja pelkäsin vielä pari päivääkin tämän jälkeen, että tämä ostaja olisi jossain nurkan takana odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista on se, että aktivoiduin pitkästä aikaa nettikirppareilla, ja kaikki myynnit sekä ostot ovat sujuneet todella sujuvasti ja onnistuneesti!
Vierailija kirjoitti:
"Onko tuote vielä myynnissä?"
"On".[ei vastausta 5 päivään]
Sama tyyppi: "Onko tuote vielä myynnissä?"
"On, haluatko ostaa?"[ei vastausta]
Tekisi mieli laittaa jotain että "haloo, kiinnostaako tämä nyt vai ei?"
Mutta ei kehtaa olla tyly vieraalle ihmiselle.
Tuo toisen osapuolen vastaamattomuuskin on yhtä lailla tylyä. Mun mielestäni tuollaisissa tapauksissa voi ihan hyvin kirjoittaa "voin odottaa ostopäätöstäsi perjantaihin saakka, jos en siihen mennessä saa vastausta, myyn toiselle."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on viime päivinä ihmetyttänyt se, että laitoin nettiin ostoilmoituksen, jossa haluan ostaa tavaran X. Laitoin hinta-arvioksi enintään 300 euroa. Noita ko. tavaroita on uutena myynnissä merkistä riippuen 200- tuhansiin euroihin.
Sain peräti 3 vastausta, joista yhdessäkään ei oltu mainittu pyyntihintaa. Mitä järkeä on tuputtaa ostajalle tavaraa, jos ei kerro, millä hinnalla on valmis siitä luopumaan. Maailma on tavaroita täynnä, myös noita haluamiani, mutta hinnastahan se osto on kiinni.
Sain lisäksi 2 ilmoitusta. Toinen pyysi tavarastaan 800 euroa ja toinen 700 euroa. Eivätkö he osaa lukea, että tarjouduin maksamaan enintään 300 e, vai kuvittelevatko he, että ostaja yhtäkkiä syttyykin ostamaan lähes kolminkertaisella hinnalla tuotteen.
Koska ko. tavara on suht iso, tarjouduin hakemaan sen muutaman kymmenen kilometrin etäisyydeltä tai maksamaan rahdin. Kahdessa näistä ilmoituksista oli mainittu, että minun pitää hakea tavara, eikä myyjä aio lähettää sitä. Matka olisi ollut molemmissa noin 300 km suuntaansa.
Meni niin vaikeaksi, että poistin ostoilmoituksen ja ostin uuden.
Juuso kirjoitti:
Myin maton kympillä ja lupauduin viemään sen metroasemalle ostajalle.. Kun lähdin viemään tuli viesti että ostaja onkin siinä liki naapuribaarin terassilla. Ja niin olikin. Tuhannenpäissään. Rahaa ei ollutkaan enää maton ostoon. Hoippui rouva sitten baaritiskille pummaamaan tutulta baarimestarilta kymppiä. Minua nolotti hänen puolestaan, mutta kymppini sain .
Jos tämä rouva hakikin terassimattoa?😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hemulin perse kun yrität myydä käytettyä (mutta käyttökelpoista) elektroniikkaa missään netissä.
Myin todella hyväkuntoista ja käyttökelpoista älypuhelinta kaikkine lisätarvikkeineen hintaan 110€. Puhelimen ulkoinen kunto oli täysin priimaa, ei naarmun naarmua ja toimintakykykin oli täysin hyvä ja toimiva. Puhelin maksoi uutena 350€ aikoinaan. Nyt luurin mukana tarjosin siis suojakuoria, kuulokkeet, pari laturia ja varapiuhaa, jne. Koko setti siis kokonaishintaan 110€.
Sain varmaan 4 eri höpöviestiä huijausosoitteista, tyyliin jackpetter6738abc6969(ät)gmail, jossa he tarjosivat puhelimesta 60-80€. Lisäksi joku martta lähetti mulle yksityisviestillä, että "saat 40€ se on hinta jonka saisit gigantin hintahyvityksestä katso vaikka itse laskurilla". A) Gigantin hintahyvitys toimii ehkä vähän eri logiikalla kuin kirppismyynti B) Ei kiinnosta C) Painupa vaikka sinne tattimettään keskenäs.
Sitten eräs nuorimies ilmaisi kiinnostuksensa ostaa puhelimeni, mutta paljasti pönttöytensä oitis alkamalla kinaamaan hinnasta. Ei mitään normaalia neuvottelua, vaan vaati 80€ koska kuulemma "ei jaksais maksaa käytetystä puhelimesta niin paljoo". No älä maksa sitten, kukaan ei ole pakottanut sinua ostamaan. Lopulta sovimme kaupat, mutta hän teki oharit. Sovimme uudet, mutta teki uudet oharit laittamalla viime tingassa viestiä, että "sain kaverilt saman luurin halvemmalla". No vitsi ku kiva hei! :) Jokainen toki saa ostaa puhelimensa keneltä haluaa, mutta tuo oli 100% ylimielistä ja keskenkasvuista minun aikani tuhlaamista. Terkkuja vaan sinne pöpelikköön.
Lopulta myin puhelimen setteineen 90€:lla kaverilleni, jolta sattui samaan aikaan menemään vanha puhelin rikki. Eikä haitannut yhtään myydä halvemmalla hänelle, koska tiesin että puhelin menee varmasti hyvään ja oikeaan käyttöön, sen verran kupolia jomotti kaikkien näiden torikruisailijoiden jälkeen. Oikeasti kaikenmaailman tinkaajat, jotka tinkaavat vain silkkaa piheyttään, koska eivät "viitti" maksaa pyyntihintaa, voivat painua munapierukaappiin ja hengittää syvään sisään.
Tummaihoinen pariskunta (Ei sillä ole oikeasti merkitystä) tuli noutamaan koulupöytää josta oli ilmoitus jossain kirpparisivustolla. Ilmoituksessa oli että en ala purkamaan pöytää vaan nouto kokonaisena. Vasta meille tultuaan rupesivat kyselemään että kai tämä pöytä bussiin mahtuu.
Voinette arvata että pöytä jäi meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on huvittavaa ja moneen kertaan todettu että jos laitan tuotteen myyntiin nettikirppikselle ja ensimmäinen jonossa jostakin syystä peruu, on ihan 100% varma että tästä jonosta seuraavasta tai sitä seuraavasta ei kuulu enää mitään jos yksikin päivä vierähtää ennen kuin koitan heitä tavoitella. Se ilmoitus on aina laitettava uudelleen. Kyllä on holtittomia ihmisiä kun ilmoittavat ostavansa ja muutaman tunnin kuluttua unohtavat asian / ovatkin toisissa aatoksissa.
Se se vasta outoa kirppiskauppaa on, että myydään tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ihmiset ei tajua, että jos mä myyn jotain haluan päästä eroon siitä. Mä en halua PUHUA siitä !!
Eli mä myyn kengät, koko jotain 37 tms. "Mikä on tarkka koko?" No ei paljon kiinnosta, mä haluan eroon niistä, ota ne tai ole hiljaa !!
JOs mä myyn sohvan ja mainitsen että on jotain tahroja, "Mitä tarhoja ja missä kohti" No en jaksa kirjotataa, ota se sohva tai pysy hiljaa !!
Oikeesti musta tuntuu että pää räjähtää kun kaiken maailman häröt kyselee kokoja, kuntoja ja tahroja. Joskus vien kaiken pihalel roskiin kun hermot menee. Kerran revin kengät riekaleiksi sen ijaan että PUHUN jonkun kanssa niistä. Ne oli mun exmiehen kengät, no se oli nyt sellanen tyyppi ettei siitä voi eedes puhua ! Ne kengät piti saada myyntiin ennen kuin se tuli vaatimaan ne takaisin, se voi ola jopa väkivaltanen joten ne kengät oli oikeesit saatava pois, ja kerrottava miehelle että se otti ne iste mukaan, ja unothi vaan jonnekin. Nin siinäpä vastailet kaiken maailman häröille että mitä kokoa.
Ostajille: ottakaa se tavara tai jättäkää otamata, mutta älkää kyselkö !!!
Tee tämmöisen ihmisen kanssa sitten kauppaa :D Varmaan itse kävelee kauppaan ja ostaa ensimmäisen kenkäparin mikä sattuu kohdalle kun ei sillä koolla ole kerran mitään väliä.
En muista jaoinko jo tämän, mutta.
Puhelin soi.
Mies: Mä soitan siitä sun autosta.
Minä: Mistä autosta?
Mies: No siitä [Volvosta].
Minä: En ole myymässä mitään autoa.
Mies: No onko sun mies myymässä autoa?
Minä: Ei.
Mies: No voitko edes kysyä siltä?
Minä: Ei mulla ole miestä, soitit nyt väärään numeroon.
Mies: No höh. [luuri korvaan]
Jos mulla olisi mies niin kai mä tietäisin jos se on myymässä autoa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ihmiset ei tajua, että jos mä myyn jotain haluan päästä eroon siitä. Mä en halua PUHUA siitä !!
Eli mä myyn kengät, koko jotain 37 tms. "Mikä on tarkka koko?" No ei paljon kiinnosta, mä haluan eroon niistä, ota ne tai ole hiljaa !!
JOs mä myyn sohvan ja mainitsen että on jotain tahroja, "Mitä tarhoja ja missä kohti" No en jaksa kirjotataa, ota se sohva tai pysy hiljaa !!
Oikeesti musta tuntuu että pää räjähtää kun kaiken maailman häröt kyselee kokoja, kuntoja ja tahroja. Joskus vien kaiken pihalel roskiin kun hermot menee. Kerran revin kengät riekaleiksi sen ijaan että PUHUN jonkun kanssa niistä. Ne oli mun exmiehen kengät, no se oli nyt sellanen tyyppi ettei siitä voi eedes puhua ! Ne kengät piti saada myyntiin ennen kuin se tuli vaatimaan ne takaisin, se voi ola jopa väkivaltanen joten ne kengät oli oikeesit saatava pois, ja kerrottava miehelle että se otti ne iste mukaan, ja unothi vaan jonnekin. Nin siinäpä vastailet kaiken maailman häröille että mitä kokoa.
Ostajille: ottakaa se tavara tai jättäkää otamata, mutta älkää kyselkö !!!
Tee tämmöisen ihmisen kanssa sitten kauppaa :D Varmaan itse kävelee kauppaan ja ostaa ensimmäisen kenkäparin mikä sattuu kohdalle kun ei sillä koolla ole kerran mitään väliä.
Täällä ihmset auko päätään taas mun kommentitsta.
Kai te nyt sen tajuutte etät jos joku mun tavara tuo paskoja muistoja mieleen niin mä en halua PUHUA NIISTÄ ventoriveraan tyypin kanssa !! Miksi tätä on vaikee tajuta? Ne tavarat on saatava pois nurkista koska en halua AJATELLA niitä ! Niin miksi mä sitten haluaisin PUHUA NIISTÄ !!
Luulis että kuka tahansa täysjärkinen tajuaa tämän, av-mammat on kyllä niin tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ihmiset ei tajua, että jos mä myyn jotain haluan päästä eroon siitä. Mä en halua PUHUA siitä !!
Eli mä myyn kengät, koko jotain 37 tms. "Mikä on tarkka koko?" No ei paljon kiinnosta, mä haluan eroon niistä, ota ne tai ole hiljaa !!
JOs mä myyn sohvan ja mainitsen että on jotain tahroja, "Mitä tarhoja ja missä kohti" No en jaksa kirjotataa, ota se sohva tai pysy hiljaa !!
Oikeesti musta tuntuu että pää räjähtää kun kaiken maailman häröt kyselee kokoja, kuntoja ja tahroja. Joskus vien kaiken pihalel roskiin kun hermot menee. Kerran revin kengät riekaleiksi sen ijaan että PUHUN jonkun kanssa niistä. Ne oli mun exmiehen kengät, no se oli nyt sellanen tyyppi ettei siitä voi eedes puhua ! Ne kengät piti saada myyntiin ennen kuin se tuli vaatimaan ne takaisin, se voi ola jopa väkivaltanen joten ne kengät oli oikeesit saatava pois, ja kerrottava miehelle että se otti ne iste mukaan, ja unothi vaan jonnekin. Nin siinäpä vastailet kaiken maailman häröille että mitä kokoa.
Ostajille: ottakaa se tavara tai jättäkää otamata, mutta älkää kyselkö !!!
Tee tämmöisen ihmisen kanssa sitten kauppaa :D Varmaan itse kävelee kauppaan ja ostaa ensimmäisen kenkäparin mikä sattuu kohdalle kun ei sillä koolla ole kerran mitään väliä.
Täällä ihmset auko päätään taas mun kommentitsta.
Kai te nyt sen tajuutte etät jos joku mun tavara tuo paskoja muistoja mieleen niin mä en halua PUHUA NIISTÄ ventoriveraan tyypin kanssa !! Miksi tätä on vaikee tajuta? Ne tavarat on saatava pois nurkista koska en halua AJATELLA niitä ! Niin miksi mä sitten haluaisin PUHUA NIISTÄ !!
Luulis että kuka tahansa täysjärkinen tajuaa tämän, av-mammat on kyllä niin tyhmiä.
Päivän naurut :'D
Myin Torilla muutama vuosi sitten muistikampoja läppäriin. Sain viestin ulkomaalaistaustaiselta mieheltä, joka oli kiinnostunut ostamaan kammat. Kerroin miehelle, että lähetän kammat pehmustetussa kirjeessä hänen osoitteeseensa, kun hän on ne tililleni maksanut. Sain vastauksen, että vain "hulu" maksaa etukäteen. En viitsinyt jäädä selittämään mitään yleisestä käytännöstä, vaan vastasin, että sitten ei tule kauppoja. Mies vastasi vielä jotain, että pidänkö minä häntä tyhmänä, koska luulen, että hän antaa minulle ensin rahat. En muista enää tarkasti, mutta lähinnä nauratti koko asia. Kului vajaa viikko ja mies otti yhteyttä uudestaan ja kysyi, oliko muistikammat yhä kaupan. Vastasin, että kyllä oli, mutta en lähetä niitä ennen kuin hän on ne maksanut tililleni. Tällä kertaa mies maksoi mukisematta pyytämäni summan ja kiitteli kaupoista. Oli ilmeisesti konsultoinut jotain suomalaista kaveriaan siitä, kuinka Suomessa tavataan toimia.