Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?
Minulla fb-kirppiksellä:
1. Olin myymässä 4 eurolla lasten takkia. Ostaja sanoi ensin, ettei pysty tarkalleen sanomaan, mihin kellonaikaan käy hakemassa seuraavana päivänä. Odotettiin koko päivä kotona. Klo 20 ilmoitin, että mennään nyt nukkumaan, oletan, että ostaja ei ole tulossa. Hän vastasi olevansa meillä 10 min. päästä. Osti 4 euron ostoksensa, ja tuhlasi kaikkien aikaa siihen koko päivän.
2. Myyjä oli myymässä muumimukeja. Vastasin sähköpostilla, että voin ostaa, ja maksan pyyntihinnan 15€. Myyjä vastasi viikon päästä, että on ollut matkoilla, mutta ei myy sillä hinnalla. Vastasin vihaisena, että jos hän itse määrittelee hinnaksi 15€, niin miksi kenenkään pitäisi maksaa enemmän. Hän vastasi, että on tutustunut huutonetin hintoihin, ja sama muki on siellä puolet kalliimpi. En vastannut enää mitään. Hän laittoi vielä yhden viestin, että jos kiinnostaa, voin tulla mukia katsomaan, on priimakuntoinen.
Kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (2608)
Pk seudulla on paljon kirpputoreja, joissa on hinnoittelupalvelu.
Meillä on vaatehuoneessa yhdessä hyllyssä kestokassi ja kun tajuan tätä ei tarvita enää, laitan suoraan sinne kestokassiin.
Pyrin kesälomalla yritän käydä kaapit läpi ja heti kesäloman jälkeen vien syksyllä tavarat kirppiksellä ja myymättömät menee hyväntekeväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matoistaan eroon päässyt kirjoitti:
Itse myin facen kirpparilla mattoja, hintana kahvipaketti tai suklaalevy. Yhden kanssa sovittiin nouto. Puolen tunnin päästä kyseisestä ajasta kyselin missä on. Tunnin päästä vastaa, että venyi eikä päässyt puhelimeen. Sovitaan uusi aika. Varttin päästä kysyn missä on. Puolen tunnin päästä kerron peruvani kaupat. Seuraava ostaja hakee 2/3 osaa matoista, mutta on unohtanut kahvipaketin kotiin. Loppujen mattojen hakija ei edes tarjoa mitään. Niin vihainen itselleni, että mitä annoin! Mutta taustalla ehkä kuitenkin halu päästä eroon. Mutta itse en kyllä kehtaisi kyseisellä tavalla toimia...
Huvittavimpia olette te kahvipaketti/karkkipussi/vaippapaketti/kissanhiekka -myyjät. Eli ei riitä, että tuun sovittuna aikana sovittuun paikkaan hakemaan sulle ylimääräiset tavarat kätevästi pois, mutta että käyn vielä sulle kaupassakin. Jätän aina väliin nämä ruoka-apua kaipaavat, kun en jaksa kenellekään aikuiselle täysijärkiselle alkaa vielä kauppa-avuksi.
Noissa kahvipaketti-pyynnöissä taitaa vaan taustalla olla se että sellainen löytyy avaamattomana todennäköisesti kaikista suomalaisista kodeista.
Ei varmaan löydy! Meillä keitetään kahvia pari, kolme kertaa kuukaudessa, eikä pidetä mitään jemmapaketteja. Kuka muka ostaa kahvia varastoon?
Oletko jotenkin yksinkertainen vai mikä vaivaa? Ette selvästi ole kahvin suurkuluttajia, mitä suurinosa suomalaisista on jos kyselyihin aiheesta on luottaminen. Itse ainakin muistan vanhempieni aina hyödyntäneen kahvitarjoukset jos isommassa marketissa olimme ostoksilla, tyyliin kympillä 3 pakettia. Muutenkin tuo vänkääminen tästä kahvipakettiaiheesta on typerää "minä juon vain teeeeetä" "ei mulla oo pakettia himassa" "juon vain kapselikahvia" että önnönnöö vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin ostaa pleikkaripelejä miesystävälleni ja soitin myyjälle. Ehdin juuri esitellä itseni, kun myyjä sulki puhelun. Tästä suivaantuneena laitoin viestiä numeroon, että jos haluaa jotain saada myydyksi niin kannattaa käyttäytyä vähän asiallisemmin. No, tämän viestin lähettämisen jälkeen myyjä alkoi pommittaa minua soitoilla ja viesteillä, että kyllä hän myy ja milloin tulen hakemaan. En mennyt.
Luuli sua varmaan joksikin puhelinmyyjäksi tms. Ei sillä että tuo silti asiallista olisi ollut.
No joskus voi kyllä puhelu katketa ihan vahingossa jos vaikka hipaisee sitä näyttöä jotenkin väärin tms. Ei nyt heti tarvis alkaa haukkumaan.
Yleensä tälläsessä tilanteessa puhelun vanhingossa katkassut soittaa takasin, tai jos on jotain ongelmia puhumisessa niin laittaa edes pahoitteluviestin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matoistaan eroon päässyt kirjoitti:
Itse myin facen kirpparilla mattoja, hintana kahvipaketti tai suklaalevy. Yhden kanssa sovittiin nouto. Puolen tunnin päästä kyseisestä ajasta kyselin missä on. Tunnin päästä vastaa, että venyi eikä päässyt puhelimeen. Sovitaan uusi aika. Varttin päästä kysyn missä on. Puolen tunnin päästä kerron peruvani kaupat. Seuraava ostaja hakee 2/3 osaa matoista, mutta on unohtanut kahvipaketin kotiin. Loppujen mattojen hakija ei edes tarjoa mitään. Niin vihainen itselleni, että mitä annoin! Mutta taustalla ehkä kuitenkin halu päästä eroon. Mutta itse en kyllä kehtaisi kyseisellä tavalla toimia...
Huvittavimpia olette te kahvipaketti/karkkipussi/vaippapaketti/kissanhiekka -myyjät. Eli ei riitä, että tuun sovittuna aikana sovittuun paikkaan hakemaan sulle ylimääräiset tavarat kätevästi pois, mutta että käyn vielä sulle kaupassakin. Jätän aina väliin nämä ruoka-apua kaipaavat, kun en jaksa kenellekään aikuiselle täysijärkiselle alkaa vielä kauppa-avuksi.
Noissa kahvipaketti-pyynnöissä taitaa vaan taustalla olla se että sellainen löytyy avaamattomana todennäköisesti kaikista suomalaisista kodeista.
Ei varmaan löydy! Meillä keitetään kahvia pari, kolme kertaa kuukaudessa, eikä pidetä mitään jemmapaketteja. Kuka muka ostaa kahvia varastoon?
Oletko jotenkin yksinkertainen vai mikä vaivaa? Ette selvästi ole kahvin suurkuluttajia, mitä suurinosa suomalaisista on jos kyselyihin aiheesta on luottaminen. Itse ainakin muistan vanhempieni aina hyödyntäneen kahvitarjoukset jos isommassa marketissa olimme ostoksilla, tyyliin kympillä 3 pakettia. Muutenkin tuo vänkääminen tästä kahvipakettiaiheesta on typerää "minä juon vain teeeeetä" "ei mulla oo pakettia himassa" "juon vain kapselikahvia" että önnönnöö vaan.
En ole aiempi kommentoija mutta en myöskään ymmärrä näitä, joissa muka lahjoitetaan ilmaiseksi tavaraa mutta sitten, kun kuitenkin pyydetään kahvia tai suklaata korvaukseksi. En itsekään juo kahvia, enkä ole eläissäni yhtäkään kahvipakettia ostanut. Siinä pitäisi alkaa tiedustelemään, että mikähän kahvimerkki sitten kelpaisi, jotta pääsisi sitä kauppaan ostamaan ja tämän jälkeen noutamaan "ilmaista tavaraa", jonka joku haluaa "hyvää hyvyyttään lahjoittaa."
Ehkä nämä kahvipakettitoivomukset ovat todella jäänne niiltä ajoilta, kun kauppoja ei ollut ihan joka kulmassa ja harvoin auki. Muistan esim. lapsuudesta, kun mummini asui saaristossa niin hän sai esim. nimipäiväkahvituksella aina hirveän kasan kahvipaketteja, joita juotiin sitten monta kuukautta. Seuraavalla kerralla extempore- kyläillessään saattoi taas viedä jonkun lahjaksi saamansa kahvipaketin tuliaisiksi eteenpäin. En vain ihan ymmärrä, että mikä tänä päivänä pointti näissä kyselyissä on. Ostan itse kaikki elintarvikkeiksi luokitellut ihan uutena kaupasta. Ei tulisi mieelenkään pyytää korvaukseksi vaikkapa suklaata. Mistä sitä ikinä tietää, että miten tämä toinen on esim. säilyttänyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matoistaan eroon päässyt kirjoitti:
Itse myin facen kirpparilla mattoja, hintana kahvipaketti tai suklaalevy. Yhden kanssa sovittiin nouto. Puolen tunnin päästä kyseisestä ajasta kyselin missä on. Tunnin päästä vastaa, että venyi eikä päässyt puhelimeen. Sovitaan uusi aika. Varttin päästä kysyn missä on. Puolen tunnin päästä kerron peruvani kaupat. Seuraava ostaja hakee 2/3 osaa matoista, mutta on unohtanut kahvipaketin kotiin. Loppujen mattojen hakija ei edes tarjoa mitään. Niin vihainen itselleni, että mitä annoin! Mutta taustalla ehkä kuitenkin halu päästä eroon. Mutta itse en kyllä kehtaisi kyseisellä tavalla toimia...
Huvittavimpia olette te kahvipaketti/karkkipussi/vaippapaketti/kissanhiekka -myyjät. Eli ei riitä, että tuun sovittuna aikana sovittuun paikkaan hakemaan sulle ylimääräiset tavarat kätevästi pois, mutta että käyn vielä sulle kaupassakin. Jätän aina väliin nämä ruoka-apua kaipaavat, kun en jaksa kenellekään aikuiselle täysijärkiselle alkaa vielä kauppa-avuksi.
Noissa kahvipaketti-pyynnöissä taitaa vaan taustalla olla se että sellainen löytyy avaamattomana todennäköisesti kaikista suomalaisista kodeista.
Ei varmaan löydy! Meillä keitetään kahvia pari, kolme kertaa kuukaudessa, eikä pidetä mitään jemmapaketteja. Kuka muka ostaa kahvia varastoon?
Oletko jotenkin yksinkertainen vai mikä vaivaa? Ette selvästi ole kahvin suurkuluttajia, mitä suurinosa suomalaisista on jos kyselyihin aiheesta on luottaminen. Itse ainakin muistan vanhempieni aina hyödyntäneen kahvitarjoukset jos isommassa marketissa olimme ostoksilla, tyyliin kympillä 3 pakettia. Muutenkin tuo vänkääminen tästä kahvipakettiaiheesta on typerää "minä juon vain teeeeetä" "ei mulla oo pakettia himassa" "juon vain kapselikahvia" että önnönnöö vaan.
En ole aiempi kommentoija mutta en myöskään ymmärrä näitä, joissa muka lahjoitetaan ilmaiseksi tavaraa mutta sitten, kun kuitenkin pyydetään kahvia tai suklaata korvaukseksi. En itsekään juo kahvia, enkä ole eläissäni yhtäkään kahvipakettia ostanut. Siinä pitäisi alkaa tiedustelemään, että mikähän kahvimerkki sitten kelpaisi, jotta pääsisi sitä kauppaan ostamaan ja tämän jälkeen noutamaan "ilmaista tavaraa", jonka joku haluaa "hyvää hyvyyttään lahjoittaa."
Ehkä nämä kahvipakettitoivomukset ovat todella jäänne niiltä ajoilta, kun kauppoja ei ollut ihan joka kulmassa ja harvoin auki. Muistan esim. lapsuudesta, kun mummini asui saaristossa niin hän sai esim. nimipäiväkahvituksella aina hirveän kasan kahvipaketteja, joita juotiin sitten monta kuukautta. Seuraavalla kerralla extempore- kyläillessään saattoi taas viedä jonkun lahjaksi saamansa kahvipaketin tuliaisiksi eteenpäin. En vain ihan ymmärrä, että mikä tänä päivänä pointti näissä kyselyissä on. Ostan itse kaikki elintarvikkeiksi luokitellut ihan uutena kaupasta. Ei tulisi mieelenkään pyytää korvaukseksi vaikkapa suklaata. Mistä sitä ikinä tietää, että miten tämä toinen on esim. säilyttänyt sitä.
Varmaan siinä on se ajatus, että kyllä kaikilta se kahvipaketti löytyy ja sen tuomisessa olisi jotenkin vähemmän vaivaa kuin rahan maksamisessa. En tiedä, en ole ikinä kahvipakettia pyytänyt tai vienyt, mutta näin äkkiseltään tuli tämä ajatus.
Ostin mettikirppikseltä käytetyt rintsikat ja sainkin miesten raidalliset kalsarit. Watta da fucck???!
En tiedä onko omituinen, mutta mun mielestä oli aika hauskaa:
Myin hyvin "perinteistä", pyökinväristä jatkettavaa ruokapöytää. Pari nuorta sälliä tuli hakemaan sen, maksoivat mukisematta pyydetyn summan ja sanoivat ostavansa sen kaljapingiksen (beer pong) pelaamista varten. Nostivat pöydän rämisevään pakettiautoon ja ajoivat tyytyväisinä pois, oli ehkä helpoimmat kaupat ikinä :-)
Hyväkuntoine-termillä torissa myyty lipasto... Ok pinnat hyvät ja ulkonäkö siisti mutta kun menin hakemaan niin laatikot eivät auenneet muuten kum järkyttävän vivutuksen jälkeen. Myyjä suuttui kun peruin kaupan.
Musta tuossa kahvipakettiasiassa on kysymys vaihtotaloudesta tai jonkinlaisesta tuliaisvertauksesta. Että ei tarvi rahaa tuoda ja maksaa oikeasti, mutta tuo nyt jotakin. Itäsuomessa on yleensä viety kahvipaketti tulaisiksi jos ei muuta, kun kaikki nyt kuitenkin juo kahvia. Se on sellainen takuvarma vieminen.
Olen nähnyt näitä vaihtuu suklaalevyyn tai vaihtuu lakupötköön -tyyppisiä myös ja minusta ne on kivoja.
Jos myytte Facebookin nettikirppareilla niin ilmoittakaa näistä ohareiden tekijöistä ylläpitoon. Tai vaihtoehtoisesti estäkää oharin tekijät: eivät silloin näe myynti-ilmoituksiasi.
Minulle on jo 2 kertaa sama hlö tehnyt oharit. Varaa aina ja on into pinkeenä tulossa hakemaan ja yhtäkkiä lakkaa vastaamasta. Jos kolmannen kerran käy samoin, niin ilmoitan ylläpitoon + estoon.
Käsittämättömin ilmiö mulle nettikirppiksillä on nää naiset, jotka muutaman euron pienikokoisesta käyttötavarasta (kyse ei siis uudesta sohvasta tms.) tai lastentarvikkeesta laittavat "av kysyn mieheltä". Ei kykene ymmärtämään?!
Minä en myöskään juo kahvia ja kahvi maksaa meidän lähikaupassa 6 e, tarjouksesta saa halvemmalla.
Kerran löytyi juuri tietty stiga, jonka olin muutenkin ostanut.
Asun Helsingissä, omistaja myös, tunnin bussimatkan päässä. Vaihdossa olisi pitänyt tuoda iso säkki vessapaperia. Sanoin olen julkisilla, en todellakaan matkusta tuntia, sitten hae kaupasta säkkiä ja tuo sitä sinulle. Kävelemistä oli yli km. Kertoi vaihtoehto olisi 10 l pesuainetta. Ei sekään kuulostanut kivalta. Ehdotin jos maksan käteisellä . Pyysi 10 e enemmän kuin maksaa uutena. Laitoin kuvan hinnasta.
Myyjä ehdotti jos haen sen säkin ja tulen taksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset pelkäätte, jos mies haluaa ostaa itselleen naisten vaatteita. Onhan näitä miehiä, jotka haluavat pukeutua naisten vaatteisiin. Useimmat kuitenkin salaavat taipumuksensa. Siksi he kait mieluummin ostavat muualta kuin naistenvaateosastolta kaupasta. Minä luulen , että he ostaisivat tinkaamatta, jos vain suostuisitte myymään. Ladyboyt eivät ole vain thaimaalainen juttu.
Yksinäisiltä naisilta hikisiä kenkiä ja käytettyjä pikkareita..? Älä viitsi.
Sinä et tiedä kovinkaan paljoa noista seksuaalisista perversioista.
Mitä ihmettä? Ei noita hikisiä ja käytettyjä todellakaan osteta itselle päälle puettaviksi, vaan ihan muuhun tarkoitukseen. Mitä tässä en sinun mielestäsi ymmärrä? Vai onko sinusta transvestismi tai transsukupuolisuus sitä että kysellään naisten likaisia vaatteita nuuhkittaviksi?
Siis näitä käytettyjä naisten asusteitahan tilataan erilaisia seksuaalisia fetissejä varten. Ei niillä ole mitään tekemistä transsukupuolisuuden kanssa, että tiedoksi vaan sinullekin.
Hyvä että kerrot tälle tietämättömälle. Minusta on todella loukkaavaa niputtaa nämä naisten käytettyjen pikkuhousujen tilaajat transihmisiin. Varsinkin kun olen saanut läheltä seurata oman transnuoreni sukupuolenvaihtamisruljanssia sekä sitä edeltänyttä kiusaamista, syrjimistä ja vakavaa masennusta. Siinä ei silloin todellakaan puhuta naisten käytetyistä pikkuhousuista. Eiköhän se ihmisryhmä joka niitä himoitsee ole ihan joku muu, kun transihmiset. T: Äiti joka tämän kaiken on nähnyt ja myötäelänyt.
Jos sulla oikeasti olisi transläheinen, tietäisit, että on korrektimpaa puhua sukupuolenkorjauksesta kuin -vaihtamisesta.
Älä kuule räkänokka tule ylimielisyydessäsi minulle viisastelemaan varsinkin kun et metriäkään ole minun tai translapseni kengissä kulkenut. Jos oma lapseni käyttää sitä muotoa että hän vaihtaa sukupuoltaan niin ei sen pitäisi sinun pyllyäsi kutittaa. Ole asiantuntija omissa asioissa, minä olen omissani.
Transnuori muuttui jo translapseksi. Kova on tahti transistoreilla.
Laitoin toriin halutaan ostaa -ilmoituksen eräästä tarvitsemastani esineestä. Eräs rouva tarjosi sen mulle ilmaiseksi, kävin noutamassa ja vein ison kimpun tulppaaneja. Varmaan molemmat oltiin yhtä iloisia!
Eniten ihmetyttää ylihinnoittelevat myyjät. Vaatekirppiksillä etenkin oikein tuttu ilmiö. Myydään jotain henkkamaukan rytkyä 20e spk. Myymälästä saisi jo halvemmalla. Ja sitten upitetaan sitä myytävää tuotetta monta kertaa päivän aikana ja kukaan ei edes varaile niitä, koska törkykallis hinta.
Osa on tuonut juhlamokan tai kimpun tulppaaneja pyytämättäkin,kun olen antanut tavaraa (esim. hyvän sohvan).On siis näitä positiivisiäkin kokemuksia.Ja yksi ostaja toi suklaata (oli laivalla),kiitteli kun sai noutaa vasta 21.. (maksoi toki tuotteenkin).
Ostin kerran vaatteen torista. Sovittiin myyjän kanssa postituksesta, koska vaate oli eri puolella Suomea. Maksoin siis myyjän pyytämän postikulun myös tuon vaatteen lisäksi hänen tililleen. Seuraavana iltana puhelimeeni oli tullut 8 puhelua sinä aikana kun olin koulun vanhempainillassa (enkä siis pystynyt vastaamaan puheluihin tai ollut edes vilkaissut puhelinta). Puheluiden lisäksi monta vihaista tekstiviestiä. Myyjä oli tuolloin ollut postittamassa vaatetta ja postikulu olikin ollut 20 senttiä korkeampi kuin mitä hän oli minulta pyytänyt. Nuo vihaiset tekstiviestit olivat tyyliin "mikset vastaa puhelimeen?" ja "sinun pitää maksaa 20 senttiä lisää tililleni" ja viimeisimmissä viesteissään syytti huijariksi (kun en vastaa puhelimeen?? kun olin maksanut hänen pyytämänsä summan??), halusi perua kaupat (en tiedä miten, oli kuitenkin jo tuotteen lähettänyt) jne. No, asia ratkesi kun vihdoin pääsin hänelle vastaamaan ja lupasin maksaa tuon puuttuvan 20 senttiä hänen tililleen.
Yhden muuton yhteydessä annoin 120 cm runkopatjan ilmaiseksi pois. Noutamaan tuli kaksi tyttöä pienellä 3-ovisella autolla. Toinen tyttö sanoi, että oli mitannut että sänky mahtuisi autoon :D Auto oli niin pieni, että patja ei olisi pysynyt katollakaan.. No sanoivat että hakevat isomman auton ja patja jäi opiskelija-asuntolan rappukäytävään odottamaan. Patja oli hävinnyt seuraavana päivänä, en tiedä hakivatko vai kelpasiko jollekin toiselle, mulle ihan se ja sama.
Tuo tinkiminen tuntuu olevan hyvin yleistä. Kun tuotetta tullaan katsomaan, siitä löydetään joku yllättävä vika tai ominaisuus, josta ei oltu tietoisia ja hintaa pitää saada alas.
Netissä myyn vain oikeasti arvokkaita tavaroita tai sitten annan ilmaiseksi pois semmoset mitä en kehtaa viedä kirppikselle. Muutaman euron tavarat yms. kannan kerran vuodessa kirppikselle, niihin on turha tuhlata enempää aikaa.
Kerran tein turhan av:n kun ihastuin annettaviin tuoleihin. SItten tulin järkiini ja tajusin ettei tänne mahdu enää yhtään mööpeliä ja peruin av:n. Kaikki tämä puolen tunnin sisällä.
Kirkon diakoniatyö ottaa mielellään vaatteita vastaan myös ainakin Helsingissä. Erityisesti miesten vaatteita ja kenkiä. Menee asunnottomille.