Omituisimpia itse kokemiasi nettikirppistapauksia?

Vierailija kirjoitti:

Mä en päästäisi varmaan ikinä ketään ostajaa kotiin sisälle. En haluaisi ventovierasta eteiseeni.

Tämän vuoksi vein kalliimmat vaatteet aiemmin suosiolla Punaisen ristin Konttiin, koska en todellakaan halua ketään luokseni sovittamaan vaatteita. Nykyään koetan myydä ja kohtuullistan hintaa reilulla kädellä. Kenkiä haluttaisiin tulla sovittamaan, mutta kun en vaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nuo, joille on ehtinyt antaa osoitteen ja eivät tule hakemaan sovittuun aikaan ja eivät vastaa enää mitään.

Joku ostaja sanoo, että olen nyt lähdössä, pakkohan on silloin se osoite antaa.

Toiset sanoo tarkan hakuajan, esim. haen huomenna klo 10-12.

Annan osoitteen, ei tule eikä vastaa enää viesteihin. Toiset kyllä lukee, muttei vastaa, jotkut eivät edes lue.

Nyt olen kyllä alkanut pantata osoitteen antamista niin pitkään kuin mahdollista.

Näitä on nykyään entistä enemmän. Luvataan hakea, ihan asiallista viestittelyä ja sitten häipyvät.

Ärsyttää antaa esim. tarkempia paikkatietoja siinä vaiheessa, kun kaupat eivät ihan vielä ole sovitut. Jos sanon jo ilmoituksessa kaupunginosan ja alustavasti kysyttäessä pari maamerkkiä, niin silti tivataan tarkkaa osoitetta.

Nyt Tori tekee luotettavuuskyselyä ja selvittää, mitä ihmiset olisivat valmiita kertomaan palvelulle lisätäkseen sen luotettavuutta. Minä olisin valmis ihan vaikka pankkitunnistautumiseen, että ostaja voisi luottaa minuun ilman että kerron suoraan hänelle itsestäni kaiken. Myös muiden käyttäjien arviot kaupankäynnin sujuvuudesta jne olisivat ihan kiva lisä, mutta en sitten tiedä, voisivatko nämä hupihuutelijat ja häiriköt jotenkin pilata kunnon ihmisenkin maineen siellä.

Yhden olen laittanut estoon, kun alkoi tulla "just niin joopa joo" ja "niin varmaan -viestiä, kun kerroin hänen olevan tavaraan toisena jonossa. Sähköpostiin tulee aina ilmoitus, että sama ostaja on lähettänyt viestin joka kerta eri tavaraan liittyen, vaikka ne viestit eivät itselleni asti tulekaan. Hyvä että en hänelle kertonut maamerkkiä enempää.

Myin Torissa vähän käytettyä tietokonetta edulliseen hintaan. Ostaja löytyi nopeasti, ja kaupat hoidettiin asiallisesti. Hän hoiti maksunkin nopeasti. Kysäisin sitten tarkkaa osoitetta, johon voisin postittaa tuotteen. Sitä seurasi todella absurdi viestinvaihto, jotakuinkin näin:

Minä: Hienoa, rahat tulivat tänään tilille. Laittaisitko minulle tarkan osoitteen, niin voin postittaa koneen?

Ostaja: Joko lähetit koneen? Milloin se tulee?

M: Valitettavasti en voi lähettää pakettia ilman osoitetta, voisitko laittaa sen minulle mahdollisimman pian?

O: Joko olet postittanut koneen?

M: En edelleenkään voi postittaa tuotetta ilman osoitetta, laittaisitko sen minulle?

O: Milloin kone tulee perille?

M: Tarvitsisin nyt ihan oikeasti sen osoitteen.

O: [osoite]

M: Kiitos, tässä seurantakoodi. Kiitos hyvistä kaupoista.

En vielä vuosienkaan jälkeen ymmärrä, miten tyypillä ei mennyt kaaliin, ettei pakettia voi postittaa ilman osoitetta. 

Reilut viisi vuotta sitten halusin vanhasta pöytäkoneesta (keskusyksikkö, perus crt-näyttö ja näppis) eroon ja yritin myydä sitä muutamalla kympillä Torilla. Sain pari ostotarjousta, mutta näyttöä ei enää kumpikaan ostajaehdokkaista tuntunut enää haluavan. "Ne on kaatopaikkatavaraa", toinen ostajaehdokas totesi minulle puhelimessa.

Kun kauppoja ei tuntunut syntyvän, ajattelin antaa ne punaiselle ristille ja soitin paikalliseen liikkeeseen. Puhelimeen vastannut nainen sanoi ensin, että ottavat tietokoneen vastaan, mutta sitten kävi ilmi, että eivät pysty hakemaan sitä, koska heillä ei ole minkäänlaista hakupalvelua tavaroille. Minulla ei ollut autoa eikä sitä ollut juuri sillä hetkellä kenelläkään tuttavallakaan, joten tarvitsin jonkun hakemaan tietokoneen ja lisälaitteet kotoani.

Seuraavaksi soitin muutama kuukausi aiemmin avattuun tietokoneita kierrättävään liikkeeseen, mutta siellä oli suurin piirtein sama vastaus. Tietokoneita ei haeta asiakkaiden kotoa, vaan asiakkaat tuovat heille laitteensa itse. Yritin selittää puhelimessa olleelle kaverille, että asunnoltani oli vain puolisentoista kilometriä ko. liikkeeseen, mutta kaveri alkoi jo vähän tuskastuneena selittää, että ei heillä ole nyt mitään autoa hakua varten eikä edes aikaa lähteä konetta hakemaan.

No, ajattelin sitten soittaa omalla asuinaluellani olevaan kierrätyskeskukseen, mutta sieltä kerrottiin, että heillä ei ole lainkaan tietokoneita eivätkä he sellaisesta olleet kiinnostuneet. Heillä kun oli pääosin valikoimissaan huonekaluja, vaatteita ja astioita sekä cd- ja dvd levyjä että kirjoja. 

Vanha tietokone vei turhaan tilaa asunnosssani, joten päätin vielä kerran yrittää. Soitin seuraavana päivänä toisessa kaupunginosassa olevaan isompaan kierrätyskeskukseen, koska he mainostivat muun muassa kaatopaikkakuljetuksia, ja kysyin, voisiko koneen kaikkine päivineen viedä vaikka kaatopaikalle pientä maksua vastaan. Yllätyin, kun puhelimeen vastannut kaveri kertoi, että jos kone on toimiva,  he voivat sen ottaa ja tulla hakemana sen ilmaiseksi seuraavana päivänä. Näin sitten tapahtuikin, ja sain koneen pois asunnostani.

Jälkeenpäin jäin kuitenkin miettimään sekä Punaisen Ristin toimintaa että erityisesti tietokoneita kierrättävän liikkeen antamaa vastausta. Molempien kohdalla vaikutti kummalliselta, että laitteita saisi ilmaiseksi kantaa sisään, mutta itse eivät olleet valmiita tekemään asian eteen mitään. Olisi luullut, että erityisesti tietokoneiden kierrätystä harjoittava yritys olisivat ottanut huomioon, että kaikilla ei ole mahdollisuutta itse kuljettaa isokokoisia laitteita liikkeeseen.

Jonkin aikaa tuon tapahtuman jälkeen kuljin tietokoneiden kierrätystä harjoittavan liikkeen ohi aukioloajan jälkeen ja huomasin ovessa A4-kokoisen lapun, jonka mukaan asiakkaiden piti ottaa liikkeeseen yhteyttä ennen laitteiden tuomista, jotta he voivat arvioida, onko laite sellainen, että se voidaan myydä edelleen, kun se on puhdistettu ja korjattu ja tarkastettu toimivaksi. Minulle jäi vaikutelma, että kyseinen liike pyrki kustannussäästöjen lisäksi poimimaan ns. kirsikat kakusta mitä lahjoitettaviin laitteisiin tulee.

Aika  härskiä toimintaa minusta. Liike pyrki selvästi ratsastamaan ylevällä kierrätysaatteella, mutta toimi käytännössä kuin mikä tahansa kustannustehokkuuttaan maksimoiva yritys.  Minusta he eivät tule koskaan saamaan asiakasta. Tuo kerta riitti.

Vierailija kirjoitti:

Reilut viisi vuotta sitten halusin vanhasta pöytäkoneesta (keskusyksikkö, perus crt-näyttö ja näppis) eroon ja yritin myydä sitä muutamalla kympillä Torilla. Sain pari ostotarjousta, mutta näyttöä ei enää kumpikaan ostajaehdokkaista tuntunut enää haluavan. "Ne on kaatopaikkatavaraa", toinen ostajaehdokas totesi minulle puhelimessa.

Kun kauppoja ei tuntunut syntyvän, ajattelin antaa ne punaiselle ristille ja soitin paikalliseen liikkeeseen. Puhelimeen vastannut nainen sanoi ensin, että ottavat tietokoneen vastaan, mutta sitten kävi ilmi, että eivät pysty hakemaan sitä, koska heillä ei ole minkäänlaista hakupalvelua tavaroille. Minulla ei ollut autoa eikä sitä ollut juuri sillä hetkellä kenelläkään tuttavallakaan, joten tarvitsin jonkun hakemaan tietokoneen ja lisälaitteet kotoani.

Seuraavaksi soitin muutama kuukausi aiemmin avattuun tietokoneita kierrättävään liikkeeseen, mutta siellä oli suurin piirtein sama vastaus. Tietokoneita ei haeta asiakkaiden kotoa, vaan asiakkaat tuovat heille laitteensa itse. Yritin selittää puhelimessa olleelle kaverille, että asunnoltani oli vain puolisentoista kilometriä ko. liikkeeseen, mutta kaveri alkoi jo vähän tuskastuneena selittää, että ei heillä ole nyt mitään autoa hakua varten eikä edes aikaa lähteä konetta hakemaan.

No, ajattelin sitten soittaa omalla asuinaluellani olevaan kierrätyskeskukseen, mutta sieltä kerrottiin, että heillä ei ole lainkaan tietokoneita eivätkä he sellaisesta olleet kiinnostuneet. Heillä kun oli pääosin valikoimissaan huonekaluja, vaatteita ja astioita sekä cd- ja dvd levyjä että kirjoja. 

Vanha tietokone vei turhaan tilaa asunnosssani, joten päätin vielä kerran yrittää. Soitin seuraavana päivänä toisessa kaupunginosassa olevaan isompaan kierrätyskeskukseen, koska he mainostivat muun muassa kaatopaikkakuljetuksia, ja kysyin, voisiko koneen kaikkine päivineen viedä vaikka kaatopaikalle pientä maksua vastaan. Yllätyin, kun puhelimeen vastannut kaveri kertoi, että jos kone on toimiva,  he voivat sen ottaa ja tulla hakemana sen ilmaiseksi seuraavana päivänä. Näin sitten tapahtuikin, ja sain koneen pois asunnostani.

Jälkeenpäin jäin kuitenkin miettimään sekä Punaisen Ristin toimintaa että erityisesti tietokoneita kierrättävän liikkeen antamaa vastausta. Molempien kohdalla vaikutti kummalliselta, että laitteita saisi ilmaiseksi kantaa sisään, mutta itse eivät olleet valmiita tekemään asian eteen mitään. Olisi luullut, että erityisesti tietokoneiden kierrätystä harjoittava yritys olisivat ottanut huomioon, että kaikilla ei ole mahdollisuutta itse kuljettaa isokokoisia laitteita liikkeeseen.

Jonkin aikaa tuon tapahtuman jälkeen kuljin tietokoneiden kierrätystä harjoittavan liikkeen ohi aukioloajan jälkeen ja huomasin ovessa A4-kokoisen lapun, jonka mukaan asiakkaiden piti ottaa liikkeeseen yhteyttä ennen laitteiden tuomista, jotta he voivat arvioida, onko laite sellainen, että se voidaan myydä edelleen, kun se on puhdistettu ja korjattu ja tarkastettu toimivaksi. Minulle jäi vaikutelma, että kyseinen liike pyrki kustannussäästöjen lisäksi poimimaan ns. kirsikat kakusta mitä lahjoitettaviin laitteisiin tulee.

Aika  härskiä toimintaa minusta. Liike pyrki selvästi ratsastamaan ylevällä kierrätysaatteella, mutta toimi käytännössä kuin mikä tahansa kustannustehokkuuttaan maksimoiva yritys.  Minusta he eivät tule koskaan saamaan asiakasta. Tuo kerta riitti.

Ei siinä mitään härskiä ole. Jos on tarkoitus toimia yrittäjänä ja sillä hommalla leipänsä hankkia niin totta kait sisään tulevien tavaroitten on oltava sellaisia että ne saadaan myytyä huollettuna ja korjattuna eteenpäin. Ei silloin voi pitää sellaista tavaraa, joka jää hyllyyn pölyttymään. Kyllä sen ymmärrät itsekin, jos vain hieman asiaa ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten olin muuttamassa ja kiireen vuoksi laitoin 10 vuotta vanhan sängyn paikalliseen Annetaan- faceryhmään. Useiden varaustan lisäksi sain vielä enemmän paheksuvia ja jopa syyttäviä kommentteja siitä, että sängyssä varmaankin jotain vikaa, kun haluan siitä eroon ja miten epä-ekologinen olen, kun hankin uuden sängyn. Hmmm, eikö nimenomaan ole ekologista laittaa itselle tarpeeton tavara kiertoon ja miksi tuntemattomat ihmiset kokevat, että olisin tilivelvollinen heille siitä, että omilla rahoillani ostan uuden sängyn uuteen kotiin. Käsittämätöntä!

Tästä tuli mieleen tori.fi ilmoituksen 120 cm sängystäni jonka laitoin annetaan ryhmään, heti kyselyjä miksi luovun yms ja onko jotain vikaa kerroin ilmoituksessa että haluan asuntooni pienemmän sängyn siksi annetaan pois ja hyvässä kunnossa ja vielä kysyttiin siis tosiaanko haluan antaa hyvän sängyn pois??:D ihmiset on sitten käsittämän tyhmiä!! Ja ainakin 4 ihmistä kyseli samoja tyhmiä kysymyksiä, että ihanko totta luovun hyvästä sängystä saadakseni pienemmän?;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilut viisi vuotta sitten halusin vanhasta pöytäkoneesta (keskusyksikkö, perus crt-näyttö ja näppis) eroon ja yritin myydä sitä muutamalla kympillä Torilla. Sain pari ostotarjousta, mutta näyttöä ei enää kumpikaan ostajaehdokkaista tuntunut enää haluavan. "Ne on kaatopaikkatavaraa", toinen ostajaehdokas totesi minulle puhelimessa.

Kun kauppoja ei tuntunut syntyvän, ajattelin antaa ne punaiselle ristille ja soitin paikalliseen liikkeeseen. Puhelimeen vastannut nainen sanoi ensin, että ottavat tietokoneen vastaan, mutta sitten kävi ilmi, että eivät pysty hakemaan sitä, koska heillä ei ole minkäänlaista hakupalvelua tavaroille. Minulla ei ollut autoa eikä sitä ollut juuri sillä hetkellä kenelläkään tuttavallakaan, joten tarvitsin jonkun hakemaan tietokoneen ja lisälaitteet kotoani.

Seuraavaksi soitin muutama kuukausi aiemmin avattuun tietokoneita kierrättävään liikkeeseen, mutta siellä oli suurin piirtein sama vastaus. Tietokoneita ei haeta asiakkaiden kotoa, vaan asiakkaat tuovat heille laitteensa itse. Yritin selittää puhelimessa olleelle kaverille, että asunnoltani oli vain puolisentoista kilometriä ko. liikkeeseen, mutta kaveri alkoi jo vähän tuskastuneena selittää, että ei heillä ole nyt mitään autoa hakua varten eikä edes aikaa lähteä konetta hakemaan.

No, ajattelin sitten soittaa omalla asuinaluellani olevaan kierrätyskeskukseen, mutta sieltä kerrottiin, että heillä ei ole lainkaan tietokoneita eivätkä he sellaisesta olleet kiinnostuneet. Heillä kun oli pääosin valikoimissaan huonekaluja, vaatteita ja astioita sekä cd- ja dvd levyjä että kirjoja. 

Vanha tietokone vei turhaan tilaa asunnosssani, joten päätin vielä kerran yrittää. Soitin seuraavana päivänä toisessa kaupunginosassa olevaan isompaan kierrätyskeskukseen, koska he mainostivat muun muassa kaatopaikkakuljetuksia, ja kysyin, voisiko koneen kaikkine päivineen viedä vaikka kaatopaikalle pientä maksua vastaan. Yllätyin, kun puhelimeen vastannut kaveri kertoi, että jos kone on toimiva,  he voivat sen ottaa ja tulla hakemana sen ilmaiseksi seuraavana päivänä. Näin sitten tapahtuikin, ja sain koneen pois asunnostani.

Jälkeenpäin jäin kuitenkin miettimään sekä Punaisen Ristin toimintaa että erityisesti tietokoneita kierrättävän liikkeen antamaa vastausta. Molempien kohdalla vaikutti kummalliselta, että laitteita saisi ilmaiseksi kantaa sisään, mutta itse eivät olleet valmiita tekemään asian eteen mitään. Olisi luullut, että erityisesti tietokoneiden kierrätystä harjoittava yritys olisivat ottanut huomioon, että kaikilla ei ole mahdollisuutta itse kuljettaa isokokoisia laitteita liikkeeseen.

Jonkin aikaa tuon tapahtuman jälkeen kuljin tietokoneiden kierrätystä harjoittavan liikkeen ohi aukioloajan jälkeen ja huomasin ovessa A4-kokoisen lapun, jonka mukaan asiakkaiden piti ottaa liikkeeseen yhteyttä ennen laitteiden tuomista, jotta he voivat arvioida, onko laite sellainen, että se voidaan myydä edelleen, kun se on puhdistettu ja korjattu ja tarkastettu toimivaksi. Minulle jäi vaikutelma, että kyseinen liike pyrki kustannussäästöjen lisäksi poimimaan ns. kirsikat kakusta mitä lahjoitettaviin laitteisiin tulee.

Aika  härskiä toimintaa minusta. Liike pyrki selvästi ratsastamaan ylevällä kierrätysaatteella, mutta toimi käytännössä kuin mikä tahansa kustannustehokkuuttaan maksimoiva yritys.  Minusta he eivät tule koskaan saamaan asiakasta. Tuo kerta riitti.

Ei siinä mitään härskiä ole. Jos on tarkoitus toimia yrittäjänä ja sillä hommalla leipänsä hankkia niin totta kait sisään tulevien tavaroitten on oltava sellaisia että ne saadaan myytyä huollettuna ja korjattuna eteenpäin. Ei silloin voi pitää sellaista tavaraa, joka jää hyllyyn pölyttymään. Kyllä sen ymmärrät itsekin, jos vain hieman asiaa ajattelet.

Ymmärrän jollakin tavoin tuon, että he ei kannata ottaa vastaan aivan mitä tahansa, mutta en en ymmärrä tuota, että ko. liikkeellä ei ole minkäänlaista palvelua laitteiden noutamista varten, kuten on tavallisilla kierrätyskeskuksilla. Luulisi, että tietokoneita ja niiden oheislaitteita kierrättävä yritys ei eroaisi tässä suhteessa tavallisista kierrätyskeskuksista lainkaan. Sitä paitsi uskon, että kyseessä on jollakin tavoin yhteiskunnan tukema yritysmuoto, koska kierrätyshän on osa kestävää kehitystä, jota kunnat ovat valmiit tukemaan avokätisesti, kun haluavat antaa kunnon hyvesignaloijan tavoin itsestään paremman kuvan kuin todellisuuudessa. 

Viime aikoina tinkiminen on mennyt torissa ihan älyttömyyksiin. Laitan hinnat kohdilleen. En viitsi laittaa tinkivaraa valmiiksi hintaan mukaan, koska se voi karkoittaa potentiaalisia ostajia. Moni ei kehtaa tinkiä. Silti yleensä suostun niihin pieniin tinkimisiin, hinnasta muutama euro pois tai postikulut minun piikkiin. Mutta nykyään siis lähes joka toinen yhteydenottaja yrittää tinkiä jopa yli puolet hinnasta pois ja siihen vielä usein ne postikulutkin ilmaiseksi. Jos heitän vastatarjouksen, ei siihen koskaan vastata mitään.

Oikeastaan nykyään hämmennyn ja ihmettelen onko tämä tottakaan, jos joku maksaa suosiolla pyydetyn hinnan.

Ostin muumimukin huutonetistä, kauppa sujui oikein hyvin. Meni pari kuukautta, kun sain yllättäen vihaisen vaatimuksen palauttaa rahat. Ei allekirjoitusta. Vastasin todella hämmentyneenä, että mitä mistä puhut kuka olet hä. Mukimyyjä oli tallentanut tilinumeroni koneelleen (?), myyjän puoliso oli myynyt jotain omaansa myöhemmin ja sekoillut minun tilinumeroni kauppoihinsa. Lopulta käsitin mistä tyyppi riehuu ja syytti minua suunnilleen petoksesta. Pommitti viestein milloin palautan rahat ja paukutti tilinumeroaan tulemaan useamman kerran. Vitutti se syyttäminen niin paljon, että tein salapoliisityötä ja selvitin ostajaihmisen, ja palautin rahat sille, joka toivottavasti hoiti kauppansa loppuun. Viestit sekopuolisolta onneksi loppuivat. Ei pahoittelua, ei kiitosta.

Huhuh.

Vierailija kirjoitti:

Myin yöpöydän parilla kympillä face kirppiksellä ja kun ostaja ei puhunut kunnolla suomea niin vaihdoimme englanniksi parin ekan lauseen jälkeen. No, nuori nainen tuli sovitusti hakemaan yöpöytää ja meinasi lähteä maksamatta. Jouduin huutamaan poikakaverin apuun, saimme ostajan pysähtymään ja tivasin että miksi hän haluaa varastaa yöpöytäni, hintahan oli merkitty ilmoitukseen!

Ostaja väitti että olin kertonut sen olevan ilmainen ja näytti viestiäketjua: Ostajan automaattinen "Onko saatavilla"  kysymys ja vastaukseni "Se on vapaana", MUTTA Google kääntäjä väänsi vastaukseni muotoon "It's free" = "Se on ilmainen".

Ostaja sai pienen suomenkielen pikakurssin, oli ihan kauhuissaan ja kertoi juuri noutaneensa tuolin joka oli jätetty ulos odottamaan noutoa ja sitten ihmetelleensä, miksi myyjä oli suuttunut hänelle ja laittanut todella ikävää palautetta. Siitä tuolista olisi pitänyt maksaa 10€. 

No asia selvisi, raha löytyi ja seuraavana päivänä tämä ostaja teki kirppis-ryhmään ilmoituksen, jossa kertoi väärinkäsityksestään ja lupasi kertoa jokaiselle tutulleen tästä pienestä googlen käännösvirheestä. Eipä ollut sitten ainoa, jolle oli käynyt samoin, kommentteja vastaavistä tapauksista tuli paljon.

Ei tulis väärinkäsityksiä jos vastattais englanniksi "it's available". 

Kaijja kirjoitti:

Ostin muumimukin huutonetistä, kauppa sujui oikein hyvin. Meni pari kuukautta, kun sain yllättäen vihaisen vaatimuksen palauttaa rahat. Ei allekirjoitusta. Vastasin todella hämmentyneenä, että mitä mistä puhut kuka olet hä. Mukimyyjä oli tallentanut tilinumeroni koneelleen (?), myyjän puoliso oli myynyt jotain omaansa myöhemmin ja sekoillut minun tilinumeroni kauppoihinsa. Lopulta käsitin mistä tyyppi riehuu ja syytti minua suunnilleen petoksesta. Pommitti viestein milloin palautan rahat ja paukutti tilinumeroaan tulemaan useamman kerran. Vitutti se syyttäminen niin paljon, että tein salapoliisityötä ja selvitin ostajaihmisen, ja palautin rahat sille, joka toivottavasti hoiti kauppansa loppuun. Viestit sekopuolisolta onneksi loppuivat. Ei pahoittelua, ei kiitosta.

Huhuh.

Otapa vielä kerran ja hitaasti, että minäkin ymmärrän.

Olit ostanut muumimukin. Mitkä rahat palautit ja kenelle, jos et ollut koskaan myynyt mitään tai saanut mitään rahoja? Oliko tämä sulle myyneen henkilön puoliso maksanut sulle täysin aiheetta vahingossa jotain? Sanot, että hänkin oli myynyt jotain ja oli siis saamassa rahaa, ei maksamassa. Miksi ylipäätään olet antanut tilinumerosi hänelle?

Jos joku maksaa aiheetta sulle, niin joo, kyllä ne rahat kuuluu palauttaa sille maksajalle. Miksi selvitit ostajan ja annoit rahat hänelle, sehän oli väärin tehty? Vai oliko tämä ostaja maksanut ne vahingossa sulle, eikä myyjälle? Että myyjä oli vahingossa antanut ostajalle sun tilinumeron, vai?

Aika sekava oli tää sun kertomuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Myin kasan sisustustavaraa ja pysyäkseni selvillä mikä tavara oli menossa kenellekin niin laitoin tavarat eteisen lipaston päälle ja kaikkiin lappu jossa oli hakijan nimi ja aika milloin on tulossa. Yksi nainen olisi halunnut vaikka mitä, mutta ei ollut eka varaaja, niin jäi jonottamaan mm. paria patsasta. Hän tuli sitten aika nopeasti hakemaan haluamansa lyhdyn ja maksoi sen.

Luulin asian olevan ok, mutta tämä täti-ihminen päättikin että hän todella haluaa ne toisen varaamat patsaat. Yritti ensin saada ne ohi jonon, en suostunut. Päätti sitten että hänpä laittaa viestiä niiden varaajalle, mutta huomautin että hän on neljäntenä jonossa, aikooko hän suostutella kaikki luopumaan niistä? Yritti suostutella minua ilmoittamaan varaajille että patsaat tippuivat ja menivät rikki. En suostunut siihenkään. Lopulta hän päätti että jää yksinkertaisesti odottamaan kunnes ne on joko haettu tai kaikki jonottajat ovat tehneet oharit... Tässä vaiheessa ilmoitin että hän voi majoittua kadulle vaikka viikoksi jos haluaa, mutta nyt hän saa poistua kodistani. 

Mua jäi mietityttämään, että minkälaisia ne patsaat oli, kun se täti niihin niin rakastui?

tumppu kirjoitti:

olen kutonut sukkia.minneköhön niitä voisi lahjoittaa.en viitsi niitä myydä missään. saisi ilmaiseksi.

Lahjoita asunnottomien keräykseen, jos ovat isokokoisia. Asunnottomien yötä vietetään lokakuussa, sitä ennen on keräys. Viime vuonna ainakin meidän seudulla oli mahdollista viedä lahjoitukset lähikirjastoon.

Lahjoita joulumyyjäisiin, vie vaikka seurakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Myin Torissa vähän käytettyä tietokonetta edulliseen hintaan. Ostaja löytyi nopeasti, ja kaupat hoidettiin asiallisesti. Hän hoiti maksunkin nopeasti. Kysäisin sitten tarkkaa osoitetta, johon voisin postittaa tuotteen. Sitä seurasi todella absurdi viestinvaihto, jotakuinkin näin:

Minä: Hienoa, rahat tulivat tänään tilille. Laittaisitko minulle tarkan osoitteen, niin voin postittaa koneen?

Ostaja: Joko lähetit koneen? Milloin se tulee?

M: Valitettavasti en voi lähettää pakettia ilman osoitetta, voisitko laittaa sen minulle mahdollisimman pian?

O: Joko olet postittanut koneen?

M: En edelleenkään voi postittaa tuotetta ilman osoitetta, laittaisitko sen minulle?

O: Milloin kone tulee perille?

M: Tarvitsisin nyt ihan oikeasti sen osoitteen.

O: [osoite]

M: Kiitos, tässä seurantakoodi. Kiitos hyvistä kaupoista.

En vielä vuosienkaan jälkeen ymmärrä, miten tyypillä ei mennyt kaaliin, ettei pakettia voi postittaa ilman osoitetta. 

Mulla kävin vst. En tiennyt ihmisen sukunimeä.

Huusi, äiti maksoi. Kysyin onko sinulla sama sukunimi. Oletko postittanut -kysymyksiä tuli 5.

Lopulta, kun uhkasi poliisilla, kirjoitin isoilla

MIKÄ ON SINUN SUKUNIMESI

vein seuraavana päivänä postiin.

Huoh

Kaijja kirjoitti:

Ostin muumimukin huutonetistä, kauppa sujui oikein hyvin. Meni pari kuukautta, kun sain yllättäen vihaisen vaatimuksen palauttaa rahat. Ei allekirjoitusta. Vastasin todella hämmentyneenä, että mitä mistä puhut kuka olet hä. Mukimyyjä oli tallentanut tilinumeroni koneelleen (?), myyjän puoliso oli myynyt jotain omaansa myöhemmin ja sekoillut minun tilinumeroni kauppoihinsa. Lopulta käsitin mistä tyyppi riehuu ja syytti minua suunnilleen petoksesta. Pommitti viestein milloin palautan rahat ja paukutti tilinumeroaan tulemaan useamman kerran. Vitutti se syyttäminen niin paljon, että tein salapoliisityötä ja selvitin ostajaihmisen, ja palautin rahat sille, joka toivottavasti hoiti kauppansa loppuun. Viestit sekopuolisolta onneksi loppuivat. Ei pahoittelua, ei kiitosta.

Huhuh.

Miksi muumimukin myyjällä oli ostajan tilinumero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nuo, joille on ehtinyt antaa osoitteen ja eivät tule hakemaan sovittuun aikaan ja eivät vastaa enää mitään.

Joku ostaja sanoo, että olen nyt lähdössä, pakkohan on silloin se osoite antaa.

Toiset sanoo tarkan hakuajan, esim. haen huomenna klo 10-12.

Annan osoitteen, ei tule eikä vastaa enää viesteihin. Toiset kyllä lukee, muttei vastaa, jotkut eivät edes lue.

Nyt olen kyllä alkanut pantata osoitteen antamista niin pitkään kuin mahdollista.

Näitä on nykyään entistä enemmän. Luvataan hakea, ihan asiallista viestittelyä ja sitten häipyvät.

Ärsyttää antaa esim. tarkempia paikkatietoja siinä vaiheessa, kun kaupat eivät ihan vielä ole sovitut. Jos sanon jo ilmoituksessa kaupunginosan ja alustavasti kysyttäessä pari maamerkkiä, niin silti tivataan tarkkaa osoitetta.

Nyt Tori tekee luotettavuuskyselyä ja selvittää, mitä ihmiset olisivat valmiita kertomaan palvelulle lisätäkseen sen luotettavuutta. Minä olisin valmis ihan vaikka pankkitunnistautumiseen, että ostaja voisi luottaa minuun ilman että kerron suoraan hänelle itsestäni kaiken. Myös muiden käyttäjien arviot kaupankäynnin sujuvuudesta jne olisivat ihan kiva lisä, mutta en sitten tiedä, voisivatko nämä hupihuutelijat ja häiriköt jotenkin pilata kunnon ihmisenkin maineen siellä.

Yhden olen laittanut estoon, kun alkoi tulla "just niin joopa joo" ja "niin varmaan -viestiä, kun kerroin hänen olevan tavaraan toisena jonossa. Sähköpostiin tulee aina ilmoitus, että sama ostaja on lähettänyt viestin joka kerta eri tavaraan liittyen, vaikka ne viestit eivät itselleni asti tulekaan. Hyvä että en hänelle kertonut maamerkkiä enempää.

Huutonetissähän tuo palautekäytäntö on ollut kauan ja minusta toimii ihan hyvin, kun vaan muistaa hoitaa myynnit hyvin loppuun saakka ja vastata viesteihin ja kysymyksiin nopeasti. Tosin Torin ostajat on oppineet ihan eri tavoille eli en usko että toimisi siellä kun "kaikki on lähtökohtaisesti huijareita, myyjät ja ostajat". Joten luultavasti siellä saisi ihan paskoja palautteita, toisin kuin huutonetissä, joka on vähän terveempien ihmisten kauppapaikka. Kyllä hyvillä palautteilla voi myydä samoja tavaroita vähän kalliimmallakin kuin muut. Minä olen vajaan kymmenen vuoden aikana joutunut laittaan estoon (Torissa) kymmeniä ihmisiä, lista on pitkä. Huutonetissä ei estoja voi laittaa mutta yhden käden sormilla voi laskea ne joiden kanssa ei mikään suju.

Möin 2 vuotta sitten kuolinpesää siivotessani tavaroita, kuten vitosella isoa valurautaista uniikkia kynttelikköä (ei siis mitään muuta kuin raudan arvoinen) marketplacessa niin, että nouto paikkakunnalta x kun olen paikalla tai sitten voin tuoda omien menojeni mukaan paikkakunnalle y 100km päähän paikkakunnalta x.

Paikkakunnalta y otti yhteyttä heti nainen, joka halusi kynttelikön ostaa. Sanoin, että joko noutaa sen paikkakunnalta x tai odottaa, kunnes pääsen itse paikkakunnalle y joka menisi todennäköisesti 3 viikon päähän, koska ku0linpesän asioita hoidettavana. Ovat kuulema tulossa ensi viikolla paikkakunnalle x, jolloin voivat hakea. Ok sopii mulle kun ei muitakaan kyselijöitä, niin palaillaan asiaan ja annoin puhelinnumeroni.

Samana iltana klo 20 alkoi hirveä jankutus ensin että koska tulen paikkakunnalle y ja sitten kun kerroin, että menee kolmen viikon päähän, niin seuraavaksi alkoi jankutus että tulevat nyt hakemaan, kunhan vaan saavat sen kynttelikön. En jaksanu enää sinä iltana vastata niihin jankkauksiin, koska piti kuitenkin käydä töissä myös ja herätyskello soisi klo 3.

Yön aikana tulleet satatuhattamiljoonaa viestiä oli ihan kamalaa luettavaa. Olin valehtelija, seksityöntekijän kaikki mahdolliset synonyymit, varas, yritän tienata perintökalleuksilla ja pilata heidän elämänsä ja kaikkea muuta, koska en vastannut. Pakko oli aamulla vastata sen verran, että anteeksi mutta käyn töissä ja olin nukkumassa yöllä, mutta eiköhän nämä kaupat ole hänen käytöksensä vuoksi taputeltu. Puolen päivän aikaan muikkeli yrittää soittaa ja laittaa viestejä ja taas sama litannia alkaa alusta, sitten yrittää nöyristellä, sitten oon taas seksityöläinen jne. Koskaan en enää vastannut. Kuukauden päästä tuli viesti, että pilasin heidän elämänsä ja uskon hyviin ihmisiin, huoh.

Hauskinta tässä on se, että edelleen(!) saan säännöllisesti muutaman kuukauden välein viestiä, että olen valehtelija :D en tiiä mikä tuossa kynttelikössä oli sellaista että kaupat eskaloitui näin, mutta kyseessä oli/on semmoinen ilmaisia/halvalla saatujen tavaroiden jobbari, että liekö ajatteli saavansa sitten hyvät taskurahat kyntteliköllä, kuka tietää.

Kynttelikkö sai meidän omasta pihasaunastamme paikan, eli hyvin sillekin kynttelikölle lopulta kävi.

Olin ostamassa puseroita. Txtasin että olen jo lähistöllä. Kysyin talon edessä olevalta mieheltä, onko b-rappu tässä talossa(talot sekavassa järjestykses)vastasi, ettei asu täällä. Odotin ja odotin viimein mies käveleekin kyseiseen rapuun, katsoin hölmönä ai tuttu talo? Vihdoin myyjä tuli, mut vain toisen tuotteen kera. Sanoi myyvänsä uudella hinnalla molemmat. Tässä vaiheessa olin jo kylmettynyt ja sanoin päättäväisenä hinta on jo sovittu. Taas odottelua, vihdoin myyjä tuli alas. Viddu mitä kaupittelua, sain flunssan reissusta.

Tuli mieleen toinenkin ostosreissu. Torissa joku myi viherkasveja. Varasin anopinkielen ja nouto sovittiin. Matka oli pitkä jonnekin Espoon ok-alueelle. Menin kyseisen talon pihaan pyörin siinä etsin aurattua (lunta tosi paljon) polkua ylös. Oven avasi mies, vanhus ja ensin sanoi hakevansa kasvin. Sitten kysyikin haluanko sisään kun kylmä. Paketoi anopin. Kysyin oliko niitä rönsyjä jäljellä Olivat talon kellarissa. En tiedä miksi mutta halusin nähdä ne.

Kun avasi oven kellariin aattelin ettei noin hämäräs voi kasveja olla.

Laskeuduin kellariin jyrkkiä rappusia ja näin alhaalla hyllyjä, sitten erotin kasvit. Muutama kapea ikkuna vain valona. Tuli siinä mieleen kaikki näkemäni katoamisleffat, mies ei puhunut mitään tuijotti vain. Halusin poistua paikalta, kalsea tunnelman takia. Kun kapusin rappuset ylös odotin joka askelmalla et nyt ei kaikki ok. Mutta mielikuvitus lähti laukalle ja lähdin siitä maksettuani kasvin.