Lue keskustelun säännöt.
Masennuksen myöntäminen
05.05.2018 |
Tiedostan sairastavansa masennusta, tai ainakin luulen niin. Kynnys mennä lääkäriin on iso. Mitä sanoisin siellä? Ja jos juuri lääkäri päivälle sattuisi hyvä päivä, en osaisi kuvailla tuntemuksia mitä esim tunnen nyt.
Koen olevani "väärä ihminen" sairastamaan masennusta. Olen terve, perheeni on terve. Meillä on rahaa ruokaan ja katto pään päällä. Mutta silti koen olevani masentunut.
Onko neuvoja tai kohtalotovereita?
Kommentit (7)
Joskus masennus iskee, vaikka kaikki olisikin "hyvin". Ennen lääkäriin menoa voit pitää vaikka viikon ajan kirjaa tunteista, mielialoista, olotiloista ja jaksamisesta. Todennäköisesti lääkäri käskee sua täyttämään testin, jossa kysellään voinnista muistaakseni menneen kuukauden ajalta. Näiden pohjalta voitte sitten miettiä, mitä sun tilanteessa voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seroquelia naamariin niin ei enää ahdista!
Vierailija kirjoitti:
Seroquelia naamariin niin ei enää ahdista!
Eikä kyllä ole muitakaan tunteita. Muitakin lääkkeitä on, tuolla en suosittele aloittamaan.
Nimim. Kokemuksesta sanon
Kirjoita itsellesi ylös omia ajatuksia, näin saatat saada paremmin asiasi kerrottua. Yritä suhtautua asiaan objektiivisesti ja kuten mihin tahansa fyysiseen oireeseen. Voit hyvin myös kertoa että päivät ovat vaihtelevia. Yleensä kiinnostavaa on kuinka kauan oireet ovat jatkuneet ja mikä on hyvien ja huonojen päivien suhde. Toimii hyvin, jos pystyt vuodattaaman muutaman kyyneleen vastaanotolla. Älä silti odota ihmeitä; nämä mt-asiat etenevät tuskaisen hitaasti, jos ollenkaan, ainakin julkisella.
Julkisuudessa puhutaan paljon masennuksen rankimmista muodoista mutta suosittelen hakemaan apua mahdollisimman ajoissa. Sinun ei tarvitse olla lääkärin vastaanotolla "huonoimmillasi", kerrot vain siitä millaista on viime aikoina ollut. Itse tein sen virheen että otin työterveyslääkäriltä lääkereseptin ja totesin että ei kai tässä mitään terapiaa tarvita. Lääkkeen lanaamat tunteet tekivät elämästä siedettävää mutta merkityksetöntä. Kun lopetin lääkkeen käytön kolmen vuoden jälkeen, päädyin hyvin nopeasti terapiaan jossa asiat ovat alkaneet aueta ja masennusoireiden syihin on päästy porautumaan. Masennuksella on useimmiten jokin viesti. Fyysinen terveys ja katto pään päällä eivät riitä onneen, ja on turha ainakaan kuunnella kenenkään ulkopuolisen väitteitä siitä että "sullahan on kaikki hyvin" jos sisimmässä tuntuu pahalta. Toivotan onnea ja rohkeutta kohdata tämä tilanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin asiat muuten hyvin, mutta ihmissuhteissa tuli ylivoimaisia ongelmia ja seinä vastaan. Nyt terapia on auttanut minua. Terapian voi ajatella myös "lääkkeenä" vaivaan.
Eikö ketään?