Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Alkoholiongelmainen, mitä tunnet kun ajattelet lapsiasi?

Vierailija
05.05.2018 |

Olen itse aikuinen alkoholiongelmaisen lapsi. Olen kärsinyt äitini alkoholinkäytöstä pikkutytöstä saakka, eikä ongelmaan ole löytynyt ratkaisua, vaikka äidilleni on usein asiasta puhuttukin. Omat tunteet ja ajatukset äitini alkoholinkäytöstä ovat tietenkin tutut.

Kiinnostaisikin kuulla, mitä te alkoholiongelmaiset itse ajattelette kun mietitte alkoholinkäyttöänne ja lapsianne? Minkälaisia tunteita tai ajatuksia aihe herättää? Vihaa, katkeruutta, katumusta, syyllisyyttä, itseinhoa, muuta? Minkälaiset tilanteet ovat saaneet sinut pohtimaan omaa juomistasi? Jos koitatte asettua lapsenne asemaan, miten uskotte heidän tuntevan tilanteissa, kun alkoholin käyttö aiheuttaa ongelmia?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
05.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tietääkseni ole koskaan ollut varsinainen alkoholiongelmainen, mutta vielä muutama vuosi takaperin tuli tissuteltua lasten läsnäollessa aina silloin tällöin. Minulle tuli siitä kova syyllisyys, kun tajusin, että lapset kyllä huomaavat asian ja tulevat jollain lailla levottomaksi. Nyt olen jo neljättä vuotta tipattomalla ja on ihanaa, että lasten tai minun ei tarvitse koskaan miettiä, ottaako äiti tänään siideriä. Ei ota enää koskaan lasten läsnäollessa ja tuskin muissakaan tilanteissa.

Vierailija
2/5 |
05.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinno. Olen kysynyt tätä useaan otteeseen lapsiltani, jotka ovat jo isoja.

Ei heitä kuulemma viikonloppuun ajoittuva humalajuomiseni haittaa, ei haitannut aiemminkaan. Oikeasti. Se haittasi, että ajoittain riitelen mieheni kanssa, mutta sitä sattui selvin päinkin. Eikä meillä nyt siis ketään haukuttu tai pahoinpidelty, mutta mies mökötti pari päivää, ja sen lapset kokivat painostavana.

Lapset ovat aina tuoneet meille kavereitaan, joten eivät he ainakaan meitä häpeä. Tosin emme nyt alvariinsa juokaan, ja osaamme olla selvin päin aina tarvittaessa.

Rakastan lapsiani, ja raskausaikoina en juonut. Lapset on aina hoidettu hyvin, heidän harrastuksiaan ja koulunkäyntiään olen tukenut paljon.

Toki se on minulle huonoa omaatuntoa teettävä asia, että perjantaina tai lauantaina juon miehen kanssa viiniä. Ilman olisi parempi, terveydenkin kannalta.

Humallutaan, ei siis kyse ole lasillisesta, vaan 1-2 pulloa viiniä per nassu, illan mittaan. Joskus molempinakin vkl-iltoina. Mutta se on meidän tapa rentoutua ja toisaalta silloin on myös käyty monta, oikein antoisaa ja hauskaa juttelua lasten kanssa. Olemme kumminkon enimmäkseen huumorintajuisia ja hyväntuulisia humalassa.

Kun itse olin pieni, isä ja äiti ottivat parina iltana viikossa lasin tai pari viiniä. En muista nähneeni heitä humalassa. Minua tuo ei haitannut millään lailla, mutta silloin huolestuin, kun joku koulussa terveytiedon tunnilla opetti, että "alkoholinnauttiminen lisääntyy koko ajan iän myötä". Huolestuin, että tuleekohan vanhemmista alkoholisteja iän myötä. No ei tullut, juominen on heillä nykyään äärimmäisen vähäistä.

612

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
05.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä avaus. Alkoholisti isäni poistui juuri ovesta.

Vierailija
4/5 |
06.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos jo vastanneille. Tunnistan tuon, että välillä alkoholinkäyttö ei itsessään ole se ongelma, vaan siihen liittyvät lieveilmiöt, kuten kakkosvastaajan riitelyesimerkissä. Toisaalta usein voi ihan syystä kysyä, tulisiko niitä lieveilmiöitä lainkaan tai niin tiuhaan kuin silloin kun korkki ei pysy kiinni? 

Vierailija
5/5 |
14.05.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

HYvä aihe!