Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(
05.05.2018 |
Olen aina ajatellut että perhe perustetaan sitten "aikuisena". No tässä on opiskeltu, hankittu työt ja parisuhde on vakaa jne. Mutta missä viipyy se halu perheellistyä? En ajattele mitään perheeseen tai lapsiin liittyvää, ellei asia tule tajuntaani jotenkin, esim. kavereiden lasten kautta tai sisarusten lapsia hoitaessa. Ei minulla ole mitään haaveita liittyen itseeni äitinä, ihan saman verran kuin itseeni maajoukkuejääkiekkoilijana (eli ei ole).
Lapset on minulle vähän kuin joku tosi hieno auto; kiva ja iloitsen jos itse saan elämääni hetkeksi (esim. autoa lainaamalla/toisten lapsia hoitamalla) pystyn eläytymään siihen, että ompa hieno juttu jne. Mutta kun pääsen kotiin päässäni ei ole yhtäkään ajatusta autosta tai lapsista ja jatkan elämääni.
Ja sitten jos alan "härnäämään" itseäni tarkoituksella ajatuksella lapsenhankinnasta, minua alkaa vaan ahdistaa ja inhottaa. Vähän sama kun se hieno auto; liian kallis, ihme juttu jota en halua, hauska joskus mutta mitä mä sillä teen ensi vuonna? 3 vuoden päästä? En vaan näe itseäni auton/lapsen kanssa.
Voiko lisääntymishalu ihan oikeasti vaan puuttua ?
Olen siis 33v. Ja kaikki superhormonihöyryiset ensimmäisistä mahdollisista kuukautisistaan intopinkeenä lisääntyneet loukkaantujat voi pysyä poissa, auto-lapsi esimerkki on analogia eikä mikään verinen hyökkäys sinun tärkeitä valintojasi kohtaan, kiitos.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(
Nyt en kyllä tajua? Et halua lapsia, miksi se sinua ahdistaa?
Pitäisikö minua ahdistaa kun en halua parisuhdetta? Tai en tykkää makaronilaatikosta? Enk lapsista?
Vain koska "niin on tapana ja muutkin tykkää niin minun kin TÄYTYY sitten tykätä ja haluta?
Ympäristön painostusko ahdistaa? Vai asetatko tästä paineita itse itsellesi? Miksi?
Miksi et sallisi itsesi nauttia elämästä ilman lapsia! Niin minä teen ja annan muitten vikinöitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Et ole epänormaali jos sitä luulet! Meitä on paljon!
No tietenkin se ahdistaa, koska valinta johtaa siihen että minulla ei ole perhettä. Miehelläni ei olisi lapsia. Jää jostain ihan perustavanlaatuisesta paitsi. Tuntuu että voisin ottaa perheen jos se tuosta jostain itselleni humpsahtaisi, mutta kun minulla ei ole mmitään halua alkaa tekemään ja rakentamaan mitään sen eteen, kun sisäsyntyinen motivaatio puuttuu ihan täysin. Haluan siis perheen mutta ei kiinnosta lisääntyä. Ajatus ihmisestä sisälläni kuulostaa samalta kuin ajatus madoista sisälläni, ällöttävältä. Kaikki neuvola, tavaranostamisjutut, milloin mitäkin pitää ja ei pidä tehdä ja syödä... kuka muka jaksaa täyttää päivänsä tuollaisilla?
Ok, tuo on jo omituista. Useimmat velat eivät halua lapsia, koska nimenomaan eivät halua lapsia jokapäiväiseen elämäänsä. Mutta sinä siis haluat lapsia, mutta et mitään, mitä äitiyteen liittyy? Miksi haluat perheen?
Tuo on joku oma käsityksesi. Varmaan tuollaisiakin veloja on, mutta kyse on siitä, että ei halua olla vanhempi. Ei se, että ei halua lasta. Siksi usein esim. päiväkodeissa, opettajina jne. on lapsettomia naisia. Lapset voi olla tosi tärkeä elementti elämässä ja maailmassa, mutta ei itse halua tehdä "omaa" ihmistä. Olen joskus joistain ihmisistä päätellyt, että heillä on tarve tehdä "oma joukko", porukka joka rakastaa itseään. Siinä on jotain itsekästä ja pelkoa yksinäisyydestä heijastelevaa, jota itse en koe.
eri vela
ja sen itsekkyyden, omatekemien ihmisten tarpeen voi nähdä siinä, että hyvin toimeentulevatkaan ihmiset eivät edes harkitse adoptiota. Ei, pitää olla oma. Lapsirakkaat ihmiset eivät välttämättä ole niitä, joilla on itsellään lapsia. Esimerkiksi äitipuolet kohtelee usein miehensä muita lapsia huonosti. Itse en pystyisi kohtelemaan pientä niin mitä olen kuullut ja todistanut, ja olen vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannatakaan tehdä lapsia jos äidinvaisto ja lisääntymisvietti puuttuu. On ihan hyväkin asia, että syntyvyys vähenee. Ei hmisten tarvitse lisääntyä vain tavan ja muiden odotuksen vuoksi ja koska muutkin niin tekee. Ole rohkeasti oma itsesi ja ahdistus voi helpottua kun mietit lapsettomuuden hyviä puolia: vapaus, vähemmän saastetta ja ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(
Nyt en kyllä tajua? Et halua lapsia, miksi se sinua ahdistaa?
Pitäisikö minua ahdistaa kun en halua parisuhdetta? Tai en tykkää makaronilaatikosta? Enk lapsista?
Vain koska "niin on tapana ja muutkin tykkää niin minun kin TÄYTYY sitten tykätä ja haluta?
Ympäristön painostusko ahdistaa? Vai asetatko tästä paineita itse itsellesi? Miksi?
Miksi et sallisi itsesi nauttia elämästä ilman lapsia! Niin minä teen ja annan muitten vikinöitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Et ole epänormaali jos sitä luulet! Meitä on paljon!
No tietenkin se ahdistaa, koska valinta johtaa siihen että minulla ei ole perhettä. Miehelläni ei olisi lapsia. Jää jostain ihan perustavanlaatuisesta paitsi. Tuntuu että voisin ottaa perheen jos se tuosta jostain itselleni humpsahtaisi, mutta kun minulla ei ole mmitään halua alkaa tekemään ja rakentamaan mitään sen eteen, kun sisäsyntyinen motivaatio puuttuu ihan täysin. Haluan siis perheen mutta ei kiinnosta lisääntyä. Ajatus ihmisestä sisälläni kuulostaa samalta kuin ajatus madoista sisälläni, ällöttävältä. Kaikki neuvola, tavaranostamisjutut, milloin mitäkin pitää ja ei pidä tehdä ja syödä... kuka muka jaksaa täyttää päivänsä tuollaisilla?
Ok, tuo on jo omituista. Useimmat velat eivät halua lapsia, koska nimenomaan eivät halua lapsia jokapäiväiseen elämäänsä. Mutta sinä siis haluat lapsia, mutta et mitään, mitä äitiyteen liittyy? Miksi haluat perheen?
Tuo on joku oma käsityksesi. Varmaan tuollaisiakin veloja on, mutta kyse on siitä, että ei halua olla vanhempi. Ei se, että ei halua lasta. Siksi usein esim. päiväkodeissa, opettajina jne. on lapsettomia naisia. Lapset voi olla tosi tärkeä elementti elämässä ja maailmassa, mutta ei itse halua tehdä "omaa" ihmistä. Olen joskus joistain ihmisistä päätellyt, että heillä on tarve tehdä "oma joukko", porukka joka rakastaa itseään. Siinä on jotain itsekästä ja pelkoa yksinäisyydestä heijastelevaa, jota itse en koe.
eri vela
Ok, sorry. Tämä on täysin ymmärrettävää. Mä yritin vain tuossa ymmärtää ap:n ongelmaa. En oikein tavoita, mitä hän oikein haluaa ja ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(
Nyt en kyllä tajua? Et halua lapsia, miksi se sinua ahdistaa?
Pitäisikö minua ahdistaa kun en halua parisuhdetta? Tai en tykkää makaronilaatikosta? Enk lapsista?
Vain koska "niin on tapana ja muutkin tykkää niin minun kin TÄYTYY sitten tykätä ja haluta?
Ympäristön painostusko ahdistaa? Vai asetatko tästä paineita itse itsellesi? Miksi?
Miksi et sallisi itsesi nauttia elämästä ilman lapsia! Niin minä teen ja annan muitten vikinöitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Et ole epänormaali jos sitä luulet! Meitä on paljon!
No tietenkin se ahdistaa, koska valinta johtaa siihen että minulla ei ole perhettä. Miehelläni ei olisi lapsia. Jää jostain ihan perustavanlaatuisesta paitsi. Tuntuu että voisin ottaa perheen jos se tuosta jostain itselleni humpsahtaisi, mutta kun minulla ei ole mmitään halua alkaa tekemään ja rakentamaan mitään sen eteen, kun sisäsyntyinen motivaatio puuttuu ihan täysin. Haluan siis perheen mutta ei kiinnosta lisääntyä. Ajatus ihmisestä sisälläni kuulostaa samalta kuin ajatus madoista sisälläni, ällöttävältä. Kaikki neuvola, tavaranostamisjutut, milloin mitäkin pitää ja ei pidä tehdä ja syödä... kuka muka jaksaa täyttää päivänsä tuollaisilla?
Ok, tuo on jo omituista. Useimmat velat eivät halua lapsia, koska nimenomaan eivät halua lapsia jokapäiväiseen elämäänsä. Mutta sinä siis haluat lapsia, mutta et mitään, mitä äitiyteen liittyy? Miksi haluat perheen?
Tuo on joku oma käsityksesi. Varmaan tuollaisiakin veloja on, mutta kyse on siitä, että ei halua olla vanhempi. Ei se, että ei halua lasta. Siksi usein esim. päiväkodeissa, opettajina jne. on lapsettomia naisia. Lapset voi olla tosi tärkeä elementti elämässä ja maailmassa, mutta ei itse halua tehdä "omaa" ihmistä. Olen joskus joistain ihmisistä päätellyt, että heillä on tarve tehdä "oma joukko", porukka joka rakastaa itseään. Siinä on jotain itsekästä ja pelkoa yksinäisyydestä heijastelevaa, jota itse en koe.
eri vela
ja sen itsekkyyden, omatekemien ihmisten tarpeen voi nähdä siinä, että hyvin toimeentulevatkaan ihmiset eivät edes harkitse adoptiota. Ei, pitää olla oma. Lapsirakkaat ihmiset eivät välttämättä ole niitä, joilla on itsellään lapsia. Esimerkiksi äitipuolet kohtelee usein miehensä muita lapsia huonosti. Itse en pystyisi kohtelemaan pientä niin mitä olen kuullut ja todistanut, ja olen vela.
En mä usko että juuri kukaan edes väittää, että omien lasten hoivaaminen olisi jotenkin epäitsekästä.
Ja toivon todella, että kukaan ei adoptoi lasta siksi, että haluaa tehdä jalon ja epäitsekkään teon. Se pitää tehdä siksi, että (itsekkäästi) haluaa lapsen.
Mulla sama. Haluaisin haluta, ehkä pelosta, että jää jostain upeasta paitsi, mutta ei voi itseään pakottaa. Tällaista arpomistahan tämä on. Kohta ikää on niin paljon, että päätös on ikään kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, äidiksi voi tulla ilman, että tuntee vauvakuumetta. Näin kävi minulle. En koskaan saanut sellaista vauvakuumefiilistä, mutta sitten kuitenkin 38-vuotiaana järkeilin, että koska en ole koskaan nimenomaisesti päättänyt, että EN halua lasta, siinä tapauksessa varmaankin haluan. Ja ennen kaikkea ajattelin, että en halua jäädä lapsettomaksi.
Äidiksi siis tulee muitakin naisia kuin niitä, jotka ovat teini-iästä saakka haaveilleet suurperheestä ja jotka eivät muuta haluakaan kuin tulla uudelleen ja uudelleen raskaaksi.
(Nyt minulla on maailman ihanin lapsi enkä ole hetkeäkään katunut. En ollut äiti ennen häntä, kasvoin äidiksi vasta lapsen myötä.)
Toiseksi - ja tästä sinä et tykkää - voi olla, että et ole oikean miehen kanssa. Teillä voi olla hieno parisuhde ja se voi kaikin puolin toimia. Silti monille käy niin, että vasta kun tulee just oikea ihminen vastaan, tietää, että TON tyypin kanssa haluan lapsia.
Ap, kuvaat olevasi "loputtoman joustava", mutta ajatus neuvolasta ja vauvantavaroiden ostamisesta inhottaa niin ettet pysty edes miettimään niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(
Nyt en kyllä tajua? Et halua lapsia, miksi se sinua ahdistaa?
Pitäisikö minua ahdistaa kun en halua parisuhdetta? Tai en tykkää makaronilaatikosta? Enk lapsista?
Vain koska "niin on tapana ja muutkin tykkää niin minun kin TÄYTYY sitten tykätä ja haluta?
Ympäristön painostusko ahdistaa? Vai asetatko tästä paineita itse itsellesi? Miksi?
Miksi et sallisi itsesi nauttia elämästä ilman lapsia! Niin minä teen ja annan muitten vikinöitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Et ole epänormaali jos sitä luulet! Meitä on paljon!
No tietenkin se ahdistaa, koska valinta johtaa siihen että minulla ei ole perhettä. Miehelläni ei olisi lapsia. Jää jostain ihan perustavanlaatuisesta paitsi. Tuntuu että voisin ottaa perheen jos se tuosta jostain itselleni humpsahtaisi, mutta kun minulla ei ole mmitään halua alkaa tekemään ja rakentamaan mitään sen eteen, kun sisäsyntyinen motivaatio puuttuu ihan täysin. Haluan siis perheen mutta ei kiinnosta lisääntyä. Ajatus ihmisestä sisälläni kuulostaa samalta kuin ajatus madoista sisälläni, ällöttävältä. Kaikki neuvola, tavaranostamisjutut, milloin mitäkin pitää ja ei pidä tehdä ja syödä... kuka muka jaksaa täyttää päivänsä tuollaisilla?
Ok, tuo on jo omituista. Useimmat velat eivät halua lapsia, koska nimenomaan eivät halua lapsia jokapäiväiseen elämäänsä. Mutta sinä siis haluat lapsia, mutta et mitään, mitä äitiyteen liittyy? Miksi haluat perheen?
Tuo on joku oma käsityksesi. Varmaan tuollaisiakin veloja on, mutta kyse on siitä, että ei halua olla vanhempi. Ei se, että ei halua lasta. Siksi usein esim. päiväkodeissa, opettajina jne. on lapsettomia naisia. Lapset voi olla tosi tärkeä elementti elämässä ja maailmassa, mutta ei itse halua tehdä "omaa" ihmistä. Olen joskus joistain ihmisistä päätellyt, että heillä on tarve tehdä "oma joukko", porukka joka rakastaa itseään. Siinä on jotain itsekästä ja pelkoa yksinäisyydestä heijastelevaa, jota itse en koe.
eri vela
Ok, sorry. Tämä on täysin ymmärrettävää. Mä yritin vain tuossa ymmärtää ap:n ongelmaa. En oikein tavoita, mitä hän oikein haluaa ja ei halua.
Joo ei mitään :) Oishan se helppoa jos olisi vaan ihmisiä jotka pitää ja ei pidä lapsista. Luulen, että myös ne ihmiset joille se lapsen haluaminen on kuin verta suonissa ja sähkö selkärangassa ei pysty käsittelemään sellaista ihmistä, joka on normaali, kiva ja vastuullinen, pitää lapsista mutta ei halua itse äidiksi. Helpompaa ymmärtää että on jotain vähän vinksahtaineita lapsenvihaajia :) En siis puhu sinusta! Mutta tältä välillä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, äidiksi voi tulla ilman, että tuntee vauvakuumetta. Näin kävi minulle. En koskaan saanut sellaista vauvakuumefiilistä, mutta sitten kuitenkin 38-vuotiaana järkeilin, että koska en ole koskaan nimenomaisesti päättänyt, että EN halua lasta, siinä tapauksessa varmaankin haluan. Ja ennen kaikkea ajattelin, että en halua jäädä lapsettomaksi.
Äidiksi siis tulee muitakin naisia kuin niitä, jotka ovat teini-iästä saakka haaveilleet suurperheestä ja jotka eivät muuta haluakaan kuin tulla uudelleen ja uudelleen raskaaksi.
(Nyt minulla on maailman ihanin lapsi enkä ole hetkeäkään katunut. En ollut äiti ennen häntä, kasvoin äidiksi vasta lapsen myötä.)
Toiseksi - ja tästä sinä et tykkää - voi olla, että et ole oikean miehen kanssa. Teillä voi olla hieno parisuhde ja se voi kaikin puolin toimia. Silti monille käy niin, että vasta kun tulee just oikea ihminen vastaan, tietää, että TON tyypin kanssa haluan lapsia.
5&13 tässä, toinen vauvakuumeeton äiti:
Mä muistan katuneeni rankasti sekä lapsen ollessa 6 että 13-15. Joku vaihtoi lapsen pikkuperkeleeseen ja uupumus ja keljutus olivat vakivieraita. Olisin mielelläni vaihtanut molemmista i'istä (mikä sana!) pitkiäkin ajanjaksoja pois (nyt kun ei enää tarvitse väittää toisin), ellei aika joskus kultaisi muistoja. Vielä on sellainen "siitäkin selvittiin" -fiilis, ei sentään miehen kanssa enää taputella itsejämme olalle. Kokonaisuus on kuitenkin plussan puolella, eikä sitä edes tullut hulluksi vaikka joskus oli siitäkin täysin varma. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvaat olevasi "loputtoman joustava", mutta ajatus neuvolasta ja vauvantavaroiden ostamisesta inhottaa niin ettet pysty edes miettimään niitä?
Niin. Sanoin myös, että silloin kun olen halunnut jotain asiaa, olen kykenevä vaikka rakentamaan sen neuvolan, opiskelemaan kätilöksi ja kasvattamaan puun josta teen vauvalle sängyn.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Haluaisin haluta, ehkä pelosta, että jää jostain upeasta paitsi, mutta ei voi itseään pakottaa. Tällaista arpomistahan tämä on. Kohta ikää on niin paljon, että päätös on ikään kuin tehty.
Mullakin sama homma, eniten pelottaa se että vuosien kuluttua huomaakin haluavansa tulla äidiksi ja sitten ei enää pysty. Mutta olen pähkäillyt ettei lasta voi tehdä siitä syystä että ehkä myöhemmin haluaakin olla äiti. Lasta pitäisi haluta jo ennen hänen syntymäänsä.
Eihän kaupastakaan osteta vaatteita sillä idealla että en nyt juuri halua tätä vaatetta mutta myöhemmin toivottavasti opin siitä pitämään.
Ja tiedän että vertaus huono mutten muutenkaan osaa sitä selittää.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, äidiksi voi tulla ilman, että tuntee vauvakuumetta. Näin kävi minulle. En koskaan saanut sellaista vauvakuumefiilistä, mutta sitten kuitenkin 38-vuotiaana järkeilin, että koska en ole koskaan nimenomaisesti päättänyt, että EN halua lasta, siinä tapauksessa varmaankin haluan. Ja ennen kaikkea ajattelin, että en halua jäädä lapsettomaksi.
Äidiksi siis tulee muitakin naisia kuin niitä, jotka ovat teini-iästä saakka haaveilleet suurperheestä ja jotka eivät muuta haluakaan kuin tulla uudelleen ja uudelleen raskaaksi.
(Nyt minulla on maailman ihanin lapsi enkä ole hetkeäkään katunut. En ollut äiti ennen häntä, kasvoin äidiksi vasta lapsen myötä.)
Toiseksi - ja tästä sinä et tykkää - voi olla, että et ole oikean miehen kanssa. Teillä voi olla hieno parisuhde ja se voi kaikin puolin toimia. Silti monille käy niin, että vasta kun tulee just oikea ihminen vastaan, tietää, että TON tyypin kanssa haluan lapsia.
Luulen, että tuollainen tulee olemaan myös oma elämänkulkuni, jos vaan muut asiat sen sallii (en sairastu tai ole hedelmätön)
Ja niin, olen rakastanut kolmea hyvin erilaista miestä, enkä ole silti tuntenut eri tavalla. Ja vaikka joku sanoisikin, että tuon kanssa haluaisit saada lapsia, mielummin vaikka nirhin itseni kuin jätän mieheni joka on minulle maailmankaikkeuden tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(
Nyt en kyllä tajua? Et halua lapsia, miksi se sinua ahdistaa?
Pitäisikö minua ahdistaa kun en halua parisuhdetta? Tai en tykkää makaronilaatikosta? Enk lapsista?
Vain koska "niin on tapana ja muutkin tykkää niin minun kin TÄYTYY sitten tykätä ja haluta?
Ympäristön painostusko ahdistaa? Vai asetatko tästä paineita itse itsellesi? Miksi?
Miksi et sallisi itsesi nauttia elämästä ilman lapsia! Niin minä teen ja annan muitten vikinöitten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Et ole epänormaali jos sitä luulet! Meitä on paljon!
No tietenkin se ahdistaa, koska valinta johtaa siihen että minulla ei ole perhettä. Miehelläni ei olisi lapsia. Jää jostain ihan perustavanlaatuisesta paitsi. Tuntuu että voisin ottaa perheen jos se tuosta jostain itselleni humpsahtaisi, mutta kun minulla ei ole mmitään halua alkaa tekemään ja rakentamaan mitään sen eteen, kun sisäsyntyinen motivaatio puuttuu ihan täysin. Haluan siis perheen mutta ei kiinnosta lisääntyä. Ajatus ihmisestä sisälläni kuulostaa samalta kuin ajatus madoista sisälläni, ällöttävältä. Kaikki neuvola, tavaranostamisjutut, milloin mitäkin pitää ja ei pidä tehdä ja syödä... kuka muka jaksaa täyttää päivänsä tuollaisilla?
Ok, tuo on jo omituista. Useimmat velat eivät halua lapsia, koska nimenomaan eivät halua lapsia jokapäiväiseen elämäänsä. Mutta sinä siis haluat lapsia, mutta et mitään, mitä äitiyteen liittyy? Miksi haluat perheen?
Tuo on joku oma käsityksesi. Varmaan tuollaisiakin veloja on, mutta kyse on siitä, että ei halua olla vanhempi. Ei se, että ei halua lasta. Siksi usein esim. päiväkodeissa, opettajina jne. on lapsettomia naisia. Lapset voi olla tosi tärkeä elementti elämässä ja maailmassa, mutta ei itse halua tehdä "omaa" ihmistä. Olen joskus joistain ihmisistä päätellyt, että heillä on tarve tehdä "oma joukko", porukka joka rakastaa itseään. Siinä on jotain itsekästä ja pelkoa yksinäisyydestä heijastelevaa, jota itse en koe.
eri vela
Ok, sorry. Tämä on täysin ymmärrettävää. Mä yritin vain tuossa ymmärtää ap:n ongelmaa. En oikein tavoita, mitä hän oikein haluaa ja ei halua.
Joo ei mitään :) Oishan se helppoa jos olisi vaan ihmisiä jotka pitää ja ei pidä lapsista. Luulen, että myös ne ihmiset joille se lapsen haluaminen on kuin verta suonissa ja sähkö selkärangassa ei pysty käsittelemään sellaista ihmistä, joka on normaali, kiva ja vastuullinen, pitää lapsista mutta ei halua itse äidiksi. Helpompaa ymmärtää että on jotain vähän vinksahtaineita lapsenvihaajia :) En siis puhu sinusta! Mutta tältä välillä tuntuu.
Juu, ei toki, itselleni ei ole koskaan tullut mieleen että vela tarkoittaisi lastenvihaajaa. Ihmettelin vain sitä että ap haluaa perheen mutta ei lapsia joten yritin hahmottaa sitä kautta että velat eivät yleensä kai halua sitä lapsiperheen arkea (vaikka ei siis lapsivihan takia, vaan koska eivät vaan halua), mutta ap haluaa lapsiperheen mutta ei lapsia...? Eli siis mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sä haluaisit perheen, mutta sä et haluaisi nähdä vaivaa sen eteen? Mitään arvokasta ei saa, jos ei nää sen eteen vaivaa.
Ap, redditissa on sellainen ryhmä kuin fencesitters, löydät sieltä kohtalotovereita, jos haluat keskustella muiden kanssa, joilla on sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Siis sä haluaisit perheen, mutta sä et haluaisi nähdä vaivaa sen eteen? Mitään arvokasta ei saa, jos ei nää sen eteen vaivaa.
Sanoisin, että haluaisin haluta. Kun kaikki asiat elämässäni on tähän mennessä menneet niin, että ensin haluan jotain, sitten aloitan työt sen eteen. Ja olen kyllä tehnyt ja vaikka mitä hankalaa ja vaikeaa, että en tosiaan ole mikään löysä ihminen.
Mutta miten sä motivoidut tekemään asioita joita et... noh, halua? Kun ongelma on juuri se, että luulin että KAIKKI alkaa ihan oikeasti haluta sitä perhevaihetta elämäänsä, itse vielä odottelen että se iskisi. Ei mulla ole hirveästi mitään muitakaan suunnitelmia elämälle. Varmaan pitää alkaa miettiä vaihtoehtoisia juttuja, en usko että minussa syttyy mikään perheellistymisen halu koskaan.
Näinkin voi siis käydä :)
Tämän ketjun lukeminen helpotti! Olen aina ajatellut että jossain vaiheessa herää se halu tulla äidiksi. Nyt 26 v eikä vieläkään ole edes pienintä halua hankkia omia lapsia. Vaikka omalla kohdallani ei ole vielä kiire päättää, en usko että tulen ihmisenä enää niin perustavanlaatuisesti muuttumaan, että haluaisinkin elää lapsiperhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ap, redditissa on sellainen ryhmä kuin fencesitters, löydät sieltä kohtalotovereita, jos haluat keskustella muiden kanssa, joilla on sama tilanne.
Mahtavaa kiitos! Mikä reddit muuten on? Tai siis luen sieltä välillä juttuja mutta en oikein tajua sitä, onko se vaan keskustelupalsta vai jotain enemmän tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, redditissa on sellainen ryhmä kuin fencesitters, löydät sieltä kohtalotovereita, jos haluat keskustella muiden kanssa, joilla on sama tilanne.
Mahtavaa kiitos! Mikä reddit muuten on? Tai siis luen sieltä välillä juttuja mutta en oikein tajua sitä, onko se vaan keskustelupalsta vai jotain enemmän tms?
Se on niin kuin iso keskustelupalsta, jossa on todella monta pientä keskustelupalstaa.
Siellä on myös childfree palsta, jos haluat sitäkin selata.
Tuo on joku oma käsityksesi. Varmaan tuollaisiakin veloja on, mutta kyse on siitä, että ei halua olla vanhempi. Ei se, että ei halua lasta. Siksi usein esim. päiväkodeissa, opettajina jne. on lapsettomia naisia. Lapset voi olla tosi tärkeä elementti elämässä ja maailmassa, mutta ei itse halua tehdä "omaa" ihmistä. Olen joskus joistain ihmisistä päätellyt, että heillä on tarve tehdä "oma joukko", porukka joka rakastaa itseään. Siinä on jotain itsekästä ja pelkoa yksinäisyydestä heijastelevaa, jota itse en koe.
eri vela