Ahdistaa vuosi vuodelta enemmän kun en halua lapsia :(

Up

Samaistun aloittajaan, olen odotellut että se kuuluinen biologinen kello alkaisi tikittää, että mieleni maagisesti muuttuisi, vauvakuume iskisi ja pakottanut itseni miettimään lisääntymistä. Mutta en vain halua, enkä enää edes halua haluta. Minua ahdistaa lapsettomuuteni siksi että oma tahtoni on ristiriidassa minuun kohdistuvien odotusten kanssa. Tahtoisin että vanhempani saisivat lapsenlapsia joista iloita, mutta olen sisaruksista ainoa joka on pitkässä vakaassa parisuhteessa. Tiedän että anoppi haluaisi lapsia ja mieskin kai jossakin syvällä sisimmässään, vaikka tämä sanookin ettei häntä haittaa vaikkei lapsia tulisikaan. Tuntuu siltä että olen pettänyt sukulaiseni jotka odottavat pienokaisia ja että olen jotenkin viallinen yksilö joka on haitaksi yhteiskunnalle, vaikka tiedänkin ettei niin ole. Pelkkä ajatus äitiydestä tuntuu inhottavalta, yhtä väärältä ja oudolta kuin se että muuttaisin Meksikoon ja toimisin siellä putkimiehenä. Pelkään olevani pettymys kaikille ja samaan aikaan suututtaa ajatus siitä että minä en kelpaa ellen saa lasta. Välillä toivon että minulta löytyisi terveydellinen tila jonka takia en voi saada lapsia, tuntuisi ihan hirveältä helpotukselta jos voisi perustella valintaansa sillä että ei vain pysty. Pitäisi pyytää sterilisaatiota, mutta pelkään hoitohenkilökunnan syyllistämistä. Että pitääkin olla näin hankalasti ajatteleva, muita mielistelevä vässykkä.