Miksi lukemista pidetään niin fiksuna harrastuksena riippumatta siitä mitä ne kirjat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mitä eroa on kököttää kotona lukemassa kirjaa tai kököttää kotona katsomassa televisiota. En tajua.

On kyllä sellainen toteamus, että jos olisin ilkeä, niin kysyisin, että osaatko lukea. Yksi merkittävimmistä eroista mielestäni se, että kun kökötät kirjan kanssa, niin jos haluat tietää mistä se kertoo, niin sinun on ainakin (mm.) ymmärrettävä mitä siinä olevat kirjoitusmerkkijonot tarkoittavat ja jaksettava seurata niitä riittävän paljon. - Kun taas televisio ohjelma etenee edessäsi, vaikka sulkisit silmäsi etkä edes näkisi., mitä tv-ruudulla tapahtuu. Jos taas katsot ja näet "omin silmin" sen, mitä tv - ruudulla tapahtuu, niin sinun ei enää itse tarvitse tulkita verraten abstrakteja  kirjainmerkkijoukkoja saadaksesi selville, mitä tapahtuu tai vaikka miltä kaikki näyttää  jne. 

Minä olen ymmärtänyt asian siten, että jos lapsi lukee, on hyvä että lukee edes jotain, vaikka sitten sarjakuvia. Tosiaan sanavarasto laajenee, kielioppi menee perille vähän kuin automaattisesti jne. Sen sijaan jos aikuinen lukee pelkästään sarjakuvia tai hömppäjuttuja, sitä pidetään vähän surullisena.

Itse luen hömppäkirjoja huvikseni, ihan siksi että tykkään henkilöhahmoista jne. ja sitten pakerran myös klassikoita läpi. En kuvittele olevani ketään fiksumpi, enkä yritä päteä klassikkotuntemuksellani, eikä minun lukemiset ketään kiinnostakaan.