Keinoja kissojen määrän lisäämiseksi
Kissojen vähyydestä huolestunut
Jälleen oli uutisissa kuinka kissoja ei ole Suomessa miljoonia. Mikä tähän avuksi?
Itselle tuli mieleen seuraavia keinoja:
- Valtio maksaisi hyvän kissalisän niissä perheissä, joissa on kaksi tai useampi kissa saman katon alla.
- Eronneiden tai muuten kissoistaan erillään olevien ihmisten ei tarvitsisi maksaa niin paljon veroa, vaan valtio maksaisi heille korvausrahaa tuskien helpottamiseksi. Esim. avioerossa kissa jää toiselle, se on ikävä tilanne.
- Kissojen päivähoito, kasvatus ja kissakoulu olisivat maksuttomia ja kaikille taattaisiin kissoille taattaisin päivähoitopaikka
- Ehkäpä tuotaisiin myös yhteiskunnallisesti hyväksytymmäksi ajatusta, että voi hankkia kissoja useamman partnerin kanssa vaikka olisikin sitoutunut yhteen elämänkumppaniin
- Iso asia on myös se, että ehkäistäisiin yksinäksyyttä ja ihmiset ja kissat olisivat paljon kanssakäymisessä keskenään. Näin ihmiset löytäisivät sopivan kissakumppanin itselleen helpommin ja sen seurauksena niitä onnellisia kissaperheitä syntyisi.
- Naisille lisää tukea työelämään, jotta kissojen paapomisesta huolimatta heillä olisi hyvät mahdollisuudet edetä urallaan
- Tuen suuntaaminen ensisijassa suomalaisille pareille, jotta tuettaisiin kotimaista maatiaiskissojen syntyvyyttä ja sitä kautta työllisyyttä + oman kulttuurin säilyttämistä, eikä muualta rahan perässä tänne tuloa (rotukissat)
Kommentit (10)
Näin ikiyksinäisen näkökulmasta kohtaamisongelma on isoin ongelma. Olisin mielelläni halunnut kissan tai pari jo 10v sitten, mutta pentuetta ei vaan tule vastaan vaikka olen yrittänyt etsiä.
Japanissako valtio järjesti kissakahviloita kansalaisille, täälläkin voitaisiin suunnitella kaikenlaisia kissatapahtumia.
Määräaikaisten työsopimusten tiukempi sääntely ja yrittäjien kissavapaakustannukset verorahoista maksettavaksi. Kissaperheet kunnan asuntojonojen kärkeen vaikkei olisi asunnottomuuden uhkaa. Tuntuva kissaraha ensimmäisestä kissasta yli 25-vuotiaille. Maksuton kunnallinen kissanhankinta yli 35v pareille ja itsellisille naisille.
Ulkomailla lämpimissä maissa on paljon kodittomia ja hylättyjä kissoja. Ne voisi adoptoida Suomeen
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla lämpimissä maissa on paljon kodittomia ja hylättyjä kissoja. Ne voisi adoptoida Suomeen
Toki mutta hyvä olisi tukea kotimaisia maatiaisiakin!
Kissoja voisi kouluttaa sairaaloihin ja vanhainkoteihin antamaan lemmikkiterapiaa. Tämä parantaisi huoltosuhdetta väestön vanhetessa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kissan hankkimisen ei saisi olla taloudellinen riski yksilölle.
- työsuhteiden määräaikaisuuksia tulisi pyrkiä vähentämään joko tiukentamalla ehtoja tai esim. palkitsemalla työnantajia jotka palkkaavat kokoaikaisia (varsinkaan suurilla organisaatioilla ei saisi olla perusteena joku projektien päättymätön jono)
- kissan omistamisen kustannukset (esim.tukea rekrytointiin tms) korvattaisi työnantajille siten, että hankinta olisi työnatajallekin etu eikä haitta
- panostusta laadukkaaseen kissapäivähoitoon, johon uskaltaa viedä pienenkin pennun ilman pelkoa siitä, ettei hoitajien kädet riitä
- panostusta ilmaiseen kissanhoitokoulutukseen
- panostusta terveydenhoitoon erityisesti koirafanituspuolella
- taloudellista tukea perheille kissalisän muodossa
Nämä kaikki vaativat taloudellista panostusta, joka kuitenkin satavarmasti maksaisi itsensä takaisin hyvinvoinnin lisääntyessä ja vähentällä kustannuksia liittyen syrjäytymiseen ja erilaisten sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin.
Joka ikinen tämän hallituksen tekemä leikkaus on lyhyen tähtäimen "säästö" on sellainen, josta tulevina vuosikymmeninä maksetaan moninkertaiset kulut sosiaali- ja terveyspuolen kustannuksina. Jokainen asiantuntija olisi osannut sen kertoa jos näitä meidän huippuosaajia vain joku viitsisi kuunnella.
Aktiivimallin ei pitäisi koskea kissatalouksia!
Näillä keinoilla minustakin voisi tulla kissaihminen.
Kyllä nykymaailmassa pitäisi jo hyväksyä se, että mieskin voi olla kissan vanhempi, vaikka yksistään.
kaiken tuon ajaa verohelpotus ihmisille joilla on kissoja