Lue keskustelun säännöt.
Lasta ei valittu rippileirin isoseksi :(
02.05.2018 |
Lapseni soitti äsken ja kertoi surulliset uutiset. Seurakuntatalolla oli ollut isoskoulutuslaisten tapaaminen, jossa kerrottiin mille leirille kukakin pääsee isoseksi. Lastani ei oltu valittu ollenkaan. Tuntuu jotenkin niin väärältä ja oudolta. Missään vaiheessa ei oltu kerrottu, että kaikki eivät pääse. Lapseni on koko talven ollut aktiivisesti mukana kaikissa seurakuntanuorten tapaamisissa: on käyty nuortenilloissa, leireillä ja pidetty kahvilaa. Aion soittaa papille ja kysyä mitä kristillisyyttä tämä tämmöinen on, kunhan lapsi vaan tulisi ensin kotiin.
Kommentit (249)
Päädyin sattumalta näihin keskusteluihin. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen kovasti tätä tyyliä ja tapaa, millä täällä moni käsittääkseni akuinen vastaa alkuperäisen viestin kirjoittajalle. Missä käytöstavat ja asiallinen tapa keskustella ilman, että halutaan heti lytätä aloittajan aikomukset? Sen sijaan monen nuoren kirjoitustyyli on tässä keskustelussa paljon sivistyneempi. Vaikka olisikin asiasta eri mieltä, voi vastata rakentavasti ja positiivisessa hengessä. Kannattaa opetella kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että kyllä lapsesi vielä paikkansa löytää; jos ei näiden töiden parista niin jostain muualta kyllä. Koulutuksesta on varmasti ollut hyötyä joka tapauksessa. Voi olla, että hän haluaa kysyä uudelleen isoseksi ensi vuonna, tai hän voi luonteeltaan olla sopivampi esim. pienempien lasten kesäkerhoja vetämään seurakunnassa ja voi kysyä niihin. Kaikilla meillä on vahvuuksia johonkin :).
Kukaan vastaajista ei tunne sinua henkilökohtaisesti, luulisin, joten kyllä tällaisissa tapauksissa vanhempi itse tietää ja tuntee oman lapsensa, ko.tilanteen ja myös sen, kehottaako lastaan olemaan itse yhteydessä työnantajatahoon vai kysäiseekö alustavasti itse olematta mikään "curling-vanhempi". Asialliset srk:n työntekijät eivät ihmettele asiallista kysymistä, oli soittaja sitten isosikäisen nuoren vanhempi vaiko nuori itse. Oma 15-vuotiaani on ujoudestaan huolimatta rohkaistunut työasioita yms. soittelemaan itse, mutta jos näkisin tarpeelliseksi, voisin hyvin olla joissain tilanteissa taustatukena aikuisen roolissa. Sekin on vanhemmuutta ja näen tässä tilanteessa vain vanhemman, joka tukee nuortaan aikuistumisen kynnyksellä.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi! Kaikki kääntyy varmasti parhain päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Ja mitä vakaumukseen tulee, oman teinin iskossa on sanottu, ettei tarvitse olla uskossa.
Ehkä näin sanotaan siksi, että kuulostaisi oudolta, että "vaadimme isosten olevan uskossa". Käytännössä mitään julkiateisteja ei kuitenkaan oteta isoseksi ja miksi pitäisikään ottaa?
Pienillä paikkakunnilla ei paljon ole varaa tehdä karsintaa, jos kaikille leireille on saatava isoset. Ateistit sinne tuskin pyrkivätkään, mutta tapauskovaiset kyllä. Suomessa on paljon kirkkoon kuuluvia, jotka eivät harjoita uskontoa mitenkään. Seurakunta varmaan edellyttää että on seurakunnan jäsen, mutta sehän ei todista uskosta mitään. Nuori yleensä kuuluu kirkkoon jos vanhempansa kuuluvat ja hänet on lapsena kastettu.
Vierailija kirjoitti:
Päädyin sattumalta näihin keskusteluihin. Täytyy kyllä sanoa, että ihmettelen kovasti tätä tyyliä ja tapaa, millä täällä moni käsittääkseni akuinen vastaa alkuperäisen viestin kirjoittajalle. Missä käytöstavat ja asiallinen tapa keskustella ilman, että halutaan heti lytätä aloittajan aikomukset? Sen sijaan monen nuoren kirjoitustyyli on tässä keskustelussa paljon sivistyneempi. Vaikka olisikin asiasta eri mieltä, voi vastata rakentavasti ja positiivisessa hengessä. Kannattaa opetella kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että kyllä lapsesi vielä paikkansa löytää; jos ei näiden töiden parista niin jostain muualta kyllä. Koulutuksesta on varmasti ollut hyötyä joka tapauksessa. Voi olla, että hän haluaa kysyä uudelleen isoseksi ensi vuonna, tai hän voi luonteeltaan olla sopivampi esim. pienempien lasten kesäkerhoja vetämään seurakunnassa ja voi kysyä niihin. Kaikilla meillä on vahvuuksia johonkin :).
Kukaan vastaajista ei tunne sinua henkilökohtaisesti, luulisin, joten kyllä tällaisissa tapauksissa vanhempi itse tietää ja tuntee oman lapsensa, ko.tilanteen ja myös sen, kehottaako lastaan olemaan itse yhteydessä työnantajatahoon vai kysäiseekö alustavasti itse olematta mikään "curling-vanhempi". Asialliset srk:n työntekijät eivät ihmettele asiallista kysymistä, oli soittaja sitten isosikäisen nuoren vanhempi vaiko nuori itse. Oma 15-vuotiaani on ujoudestaan huolimatta rohkaistunut työasioita yms. soittelemaan itse, mutta jos näkisin tarpeelliseksi, voisin hyvin olla joissain tilanteissa taustatukena aikuisen roolissa. Sekin on vanhemmuutta ja näen tässä tilanteessa vain vanhemman, joka tukee nuortaan aikuistumisen kynnyksellä.Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi! Kaikki kääntyy varmasti parhain päin!
Hyvin sanottu! On täällä sentään vielä järkeviäkin ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet nuoret menevät rippileirillekin siksi että siellä on kivaa muiden nuoren kanssa. Aika harva on oikeasti uskovainen. Sama pätee isosiin.
Ennen ei ollut vaihtoehtoa rippileirille, joten sinne menivät käytännössä kaikki nuoret. Se on nuorten näkökulmasta enemmänkin vakiintunut ikään liittyvä rituaali kuin uskoon liittyvä asia. Sukulaispoikani halusi riparille että saisi rahaa rippilahjaksi. Sama poika oli myös isosena. Eikä varmasti minkään uskonnollisen heräämisen takia...
Nimenomaan suurin osa isosista on uskossa. Miksi puhut asioista, joista et yhtään mitään tiedä?
Riippuu varmaan aika paljon kaupungista ja seurakunnasta. Toisilla alueilla uskovaisia on enemmän, toisaalla vähemmän. Et sinäkään varmaan kaikkia maamme entisiä isosia ole heidän vakaumuksestaan haastatellut? Linkkaa joku tieteellinen tutkimus niin uskon.
Rippileirillä jokainen isonen joutuu todistamaan uskostaan rippilasten edessä. Ei siinä valehdella.
Ei kyllä todistettu. Pidettiin iltatuokioita, laulettiin, opetettiin rippilapsille uskontunnustus ja kymmenen käskyä. Tehtiin ryhmäytymisharjoituksia, järjestettiin leirihäät, näyteltiin sketsejä, uitiin ja saunottiin, otettiin aurinkoa, valvottiin leiriläisiä. T. Isonen 1990-luvulla
Iltatuokiossa jokainen isonen vuorollaan kertoo omasta uskostaan tai uskoontulostaan.
Olen käynyt rippileirin ja ollut isosena mutta tällaista en koskaan nähnyt. Missä seurakunnassa näin tehdään?
Lapseni rippileirillä oli suunnilleen yhtä paljon isosia kuin leiriläisiä. Noin 25. Siinä alkututustumisessa yksi vanhempi kysyi asiasta. Pappi sanoi, että isosia on niin paljon, että heille tarvitaan paljon leiripaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän tyttö? Usein tyttöjä on enemmän kuin poikia isosiksi, joten tyttöjä voi olla liikaa. Mutta ei silti ole kivaa, ettei millekään leirille päässyt.
On tyttö :( Tuntuu hirveän kurjalta. Miten seurakunta voi tehdä tällaista? Eikö niille leireillä muka voisi ottaa ylimääräisiä isosia?
Ei kaikki voi aina päästä kaikkialle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurakunnassa ainakin isosten ja rippileirien määrä vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna on vain neljä leiriä, viime vuonna oli 5. Tänä vuonna on monta yhden vuoden isoskoulutuksen käyneitä, mutta kahden vuoden isoskoulutuksen käyneitä (jotka eivät ole muualla kesätöissä) vain vähän. Viime vuonna oli monta isosten määrä toisinpäin. Sen vuoksi ei voida taata kaikille isosille paikkaa ja se on harmi.
Tilatkin tulevat vastaan: Makuupaikat on 28 eiriläiselle, leiripapille, emännälle, nuorisotyöntekijälle ja 6 isoselle eli yhteensä 13 huonetta. Riparilaiset nukkuvat nelän hengen huoneissa, vakiyöntekijät yhden hengen huoneissa ja isoset kahden hengen huoneissa. Ei ole tilaa isommalle väkimäärälle.
Miksei isosia kouluteta todellisen tarvittavan määrän mukaan? On kurjaa jos kaikki halukkaat eivät pääse leirille. Eikö karsinta kannattaisi tehdä jo isoskoulutukseen hakijoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta äiti nolaa lapsensa täysin kun soittelee tuossa tilanteessa perään. Osoittaa, ettei edes äiti pidä tytärtä kyllin kypsänä huolehtimaan asioistaan eli äitikään ei varmaan antaisi toisia nuoria tämän vastuulle.
Se, että tyttö sanoo, ettei enää käy seurakunnassa, voi olla hetkellinen purkaus, ja ok, mutta jos se on totuus, kertoo sekin paljon kypsyydestä ja myös sitoutuneisuudesta seurakuntaan. Jos on johonkin sitoutunut, kyllä on valmis käsittelemään hieman pettymyksiäkin.
Meillä aikoinaan olivat kyllä isoset pääsääntöisesti aktiivisia seurakuntanuoria, jotka olivat ihan tunnustavia kristittyjä. Itse olen neljällä leirillä yht kahtena kesänä ollut isosena. Kiva mutta vastuullinen rooli se on.
Omalla riparillani isosista vain yksi oli uskovainen.
Vierailija kirjoitti:
Nuoresi voi tulla reippaasti kysymään syitä siihen, miksi ei tullut valituksi. Tähän vastaa nuorisotyöntekijä tai nuorisopappi varmasti mielelläänkin.
Tyttö-isosista on monin paikoin ylitarjontaa, mutta koulutukseen osallistumista ei haluta evätä, mutta kaikille ei vain leiripaikkoja riitä. Tämä on todella valitettavaa, mutta raadollisen totta. On hienoa, että tyttäresi on löytänyt seurakunnan toiminnan ja pitää siitä, toivottavasti tämä valinta ei nyt aja häntä siitä pois. Rohkeasti vain juttelemaan kirkon nuorisotyötä tekevien kanssa, että asia selviää. Tytär, ei äiti.
Terveisin
nuorisotyöntekijä
Meidän kaupungissa Luulen että kaikki halukkaat pääsevät isosiksi. Isosia on paljon joka leirillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän monet nuoret menevät rippileirillekin siksi että siellä on kivaa muiden nuoren kanssa. Aika harva on oikeasti uskovainen. Sama pätee isosiin.
Ennen ei ollut vaihtoehtoa rippileirille, joten sinne menivät käytännössä kaikki nuoret. Se on nuorten näkökulmasta enemmänkin vakiintunut ikään liittyvä rituaali kuin uskoon liittyvä asia. Sukulaispoikani halusi riparille että saisi rahaa rippilahjaksi. Sama poika oli myös isosena. Eikä varmasti minkään uskonnollisen heräämisen takia...
Nimenomaan suurin osa isosista on uskossa. Miksi puhut asioista, joista et yhtään mitään tiedä?
Riippuu varmaan aika paljon kaupungista ja seurakunnasta. Toisilla alueilla uskovaisia on enemmän, toisaalla vähemmän. Et sinäkään varmaan kaikkia maamme entisiä isosia ole heidän vakaumuksestaan haastatellut? Linkkaa joku tieteellinen tutkimus niin uskon.
Rippileirillä jokainen isonen joutuu todistamaan uskostaan rippilasten edessä. Ei siinä valehdella.
Ei kyllä todistettu. Pidettiin iltatuokioita, laulettiin, opetettiin rippilapsille uskontunnustus ja kymmenen käskyä. Tehtiin ryhmäytymisharjoituksia, järjestettiin leirihäät, näyteltiin sketsejä, uitiin ja saunottiin, otettiin aurinkoa, valvottiin leiriläisiä. T. Isonen 1990-luvulla
Iltatuokiossa jokainen isonen vuorollaan kertoo omasta uskostaan tai uskoontulostaan.
Olen käynyt rippileirin ja ollut isosena mutta tällaista en koskaan nähnyt. Missä seurakunnassa näin tehdään?
Ainakin Kymenlaakson seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äiti nolaa lapsensa täysin kun soittelee tuossa tilanteessa perään. Osoittaa, ettei edes äiti pidä tytärtä kyllin kypsänä huolehtimaan asioistaan eli äitikään ei varmaan antaisi toisia nuoria tämän vastuulle.
Se, että tyttö sanoo, ettei enää käy seurakunnassa, voi olla hetkellinen purkaus, ja ok, mutta jos se on totuus, kertoo sekin paljon kypsyydestä ja myös sitoutuneisuudesta seurakuntaan. Jos on johonkin sitoutunut, kyllä on valmis käsittelemään hieman pettymyksiäkin.
Meillä aikoinaan olivat kyllä isoset pääsääntöisesti aktiivisia seurakuntanuoria, jotka olivat ihan tunnustavia kristittyjä. Itse olen neljällä leirillä yht kahtena kesänä ollut isosena. Kiva mutta vastuullinen rooli se on.
Omalla riparillani isosista vain yksi oli uskovainen.
Älytöntä, ettei se ole isosen edellytys. Olisi kätevä karsintaperuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurakunnassa ainakin isosten ja rippileirien määrä vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna on vain neljä leiriä, viime vuonna oli 5. Tänä vuonna on monta yhden vuoden isoskoulutuksen käyneitä, mutta kahden vuoden isoskoulutuksen käyneitä (jotka eivät ole muualla kesätöissä) vain vähän. Viime vuonna oli monta isosten määrä toisinpäin. Sen vuoksi ei voida taata kaikille isosille paikkaa ja se on harmi.
Tilatkin tulevat vastaan: Makuupaikat on 28 eiriläiselle, leiripapille, emännälle, nuorisotyöntekijälle ja 6 isoselle eli yhteensä 13 huonetta. Riparilaiset nukkuvat nelän hengen huoneissa, vakiyöntekijät yhden hengen huoneissa ja isoset kahden hengen huoneissa. Ei ole tilaa isommalle väkimäärälle.
Miksei isosia kouluteta todellisen tarvittavan määrän mukaan? On kurjaa jos kaikki halukkaat eivät pääse leirille. Eikö karsinta kannattaisi tehdä jo isoskoulutukseen hakijoista?
Ei olisi järkevää. Koskaan ei voi tietää kuinka moni lopettaa koulutuksen kesken. Yleensä ensimmäisen isosleirin jälkeen kato on jo suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurakunnassa ainakin isosten ja rippileirien määrä vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna on vain neljä leiriä, viime vuonna oli 5. Tänä vuonna on monta yhden vuoden isoskoulutuksen käyneitä, mutta kahden vuoden isoskoulutuksen käyneitä (jotka eivät ole muualla kesätöissä) vain vähän. Viime vuonna oli monta isosten määrä toisinpäin. Sen vuoksi ei voida taata kaikille isosille paikkaa ja se on harmi.
Tilatkin tulevat vastaan: Makuupaikat on 28 eiriläiselle, leiripapille, emännälle, nuorisotyöntekijälle ja 6 isoselle eli yhteensä 13 huonetta. Riparilaiset nukkuvat nelän hengen huoneissa, vakiyöntekijät yhden hengen huoneissa ja isoset kahden hengen huoneissa. Ei ole tilaa isommalle väkimäärälle.
Miksei isosia kouluteta todellisen tarvittavan määrän mukaan? On kurjaa jos kaikki halukkaat eivät pääse leirille. Eikö karsinta kannattaisi tehdä jo isoskoulutukseen hakijoista?
Niin, tai ainakin pitäisi tehdä selväksi jo koulutuksen alkuvaiheessa, että kaikki eivät pääse leirille. Tämäkin olisi reilumpaa kuin se että koulutetaan yli tarpeen ja vasta lopuksi selviää ettei paikkoja riitä kaikille. Eivät ne nuoret sinne pelkän koulutuksen takia mene, vaan tähtäimessä isoseksi pääseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt, mutta minua alkoi vain naurattaa. Isoseksi...ei päässyt tyttö. Tämä on hilpeä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoset ja ohjaajat ovat seurakunnan leireillä palkkatyössä. Työpaikka seurakunnassa on ihan samanlainen kuin muuallakin. Isosen tai apuohjaajan tehtävään hakeva nuori on noin 16-18-vuotias, eli sen ikäinen, että hoitaa omiin työasioihinsa liittyvät jutut ihan itse. Et kai aio alkaa soitella vauvelisi työnantajalle vielä parikymppisenäkin, kun häntä ei valitakaan tiettyyn työtehtävään?
En olisi ajatellut, että kirkollakin on noin kylmiä arvoja. Tosi kurjaa käyttää koko vuosi isoskoulutukseen ja sitten ei valitakaan :(
Kun ei ole kirkollisveron maksajia, ei ole tuloja, joista maksaa palkkaa isosille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äiti nolaa lapsensa täysin kun soittelee tuossa tilanteessa perään. Osoittaa, ettei edes äiti pidä tytärtä kyllin kypsänä huolehtimaan asioistaan eli äitikään ei varmaan antaisi toisia nuoria tämän vastuulle.
Se, että tyttö sanoo, ettei enää käy seurakunnassa, voi olla hetkellinen purkaus, ja ok, mutta jos se on totuus, kertoo sekin paljon kypsyydestä ja myös sitoutuneisuudesta seurakuntaan. Jos on johonkin sitoutunut, kyllä on valmis käsittelemään hieman pettymyksiäkin.
Meillä aikoinaan olivat kyllä isoset pääsääntöisesti aktiivisia seurakuntanuoria, jotka olivat ihan tunnustavia kristittyjä. Itse olen neljällä leirillä yht kahtena kesänä ollut isosena. Kiva mutta vastuullinen rooli se on.
Omalla riparillani isosista vain yksi oli uskovainen.
Älytöntä, ettei se ole isosen edellytys. Olisi kätevä karsintaperuste.
Mutta sitten ei välttämättä saataisi riittävästi isosia. Ei ainakaan omissa piireissä Etelä-Suomessa ole tunnustuksellisiin kristittyihin hirveästi törmännyt. Kaveripiirissäni ei ole ketään uskovaista. Ala-asteella luokalla oli yksi uskovainen tyttö, mutta hänkin oli jehovantodistaja eli ei olisi kelvannut isoseksi.
AP, älä kirjoita mitään kirjeitä (kuten joku täällä ehdotti). Tyttö voi itse kysellä löytyykö seurakunnasta muuta työtä vaikka lasten päiväleirin apulaisena tms. Kannattaa myös kysyä voiko päästä varamieheksi ja olisiko ensi kesänä parempi mahdollisuus päästä isoseksi. Kun tyttö itse hoitaa nämä tiedustelut niin seurakunnassakin havaitsevat että hän on reipas ja oma-aloitteinen. Se lisää mahdollisuutta saada isospesti tulevaisuudessa. Sen sijaan jos äiti hoitaa tytön asiat niin vahvistuu mielikuva liian ujosta ja isoseksi soveltumattomasta nuoresta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän seurakunnassa ainakin isosten ja rippileirien määrä vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna on vain neljä leiriä, viime vuonna oli 5. Tänä vuonna on monta yhden vuoden isoskoulutuksen käyneitä, mutta kahden vuoden isoskoulutuksen käyneitä (jotka eivät ole muualla kesätöissä) vain vähän. Viime vuonna oli monta isosten määrä toisinpäin. Sen vuoksi ei voida taata kaikille isosille paikkaa ja se on harmi.
Tilatkin tulevat vastaan: Makuupaikat on 28 eiriläiselle, leiripapille, emännälle, nuorisotyöntekijälle ja 6 isoselle eli yhteensä 13 huonetta. Riparilaiset nukkuvat nelän hengen huoneissa, vakiyöntekijät yhden hengen huoneissa ja isoset kahden hengen huoneissa. Ei ole tilaa isommalle väkimäärälle.
Miksei isosia kouluteta todellisen tarvittavan määrän mukaan? On kurjaa jos kaikki halukkaat eivät pääse leirille. Eikö karsinta kannattaisi tehdä jo isoskoulutukseen hakijoista?
Isoskoulutus alkaa helmikuussa. Ripari-ilmoittautuminen on lokakuussa. Isoskoulutukseen otetaan kaikki halukkaat. Se on mahdollisuus kertoa uskosta ja seurakunnasta, oppia ryhmän vetäjän taitoja ja ihmissuhdetaitoja. Lisäksi nuoret hakevat muitakin työpaikkoja ja jos saavat vaikka kesäkuuksi töitä niin siinä menee jo kolme leiriä ohi. On matkoja, koulutus jää kesken, muutto toiselle paikkakunnalle ammattikouluun tai erikoislukioon jne. Joskus kesän riparilaisista haluaa vaikka kuinka moni isoseksi, joskus taas ei juuri kukaan.
Riparilaisten määrä elää samalla lailla. On isoja ikäluokkia ja pieniä ikäluokkia. Osa ei halua riparille ollenkaan. Jotkut lähtevät riparille muualle (urheilu, Vivamo, rauhanyhdistys) ja joskus taas yksi lestadioilaisikäluokka päättääkin tulla seurakunnan riparille. Joinain vuosina on erikoisripareita erityisnuorille, monena vuonna taas ei. Niihin on kaikkein hankalin saada isosia ja samalla myös tarkin seula. Ja joskus joku ilmoittautuu ja sitten ei tulekaan, syitä on monia.
Tammikuussa tiedetään seuraavan kesän kuviot ja se on aina erilainen joka vuosi. Siksi vain riparilaisella rippileiritakuu, ei isosella. Samalla lailla muutkin työntekijät toietävät vasta tammikuussa onko seuraavana kesänä 0-6 riparia kesän ohjelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoset ja ohjaajat ovat seurakunnan leireillä palkkatyössä. Työpaikka seurakunnassa on ihan samanlainen kuin muuallakin. Isosen tai apuohjaajan tehtävään hakeva nuori on noin 16-18-vuotias, eli sen ikäinen, että hoitaa omiin työasioihinsa liittyvät jutut ihan itse. Et kai aio alkaa soitella vauvelisi työnantajalle vielä parikymppisenäkin, kun häntä ei valitakaan tiettyyn työtehtävään?
En olisi ajatellut, että kirkollakin on noin kylmiä arvoja. Tosi kurjaa käyttää koko vuosi isoskoulutukseen ja sitten ei valitakaan :(
Kun ei ole kirkollisveron maksajia, ei ole tuloja, joista maksaa palkkaa isosille.
No ei niille kovin monessa kunnassa palkkaa makseta. Jonkun mainitsema 80 e leiristä ei varmaan kirkon budjettia kaada verrattuna esim. kiinteistökuluihin tai vakihenkilöstön henkilöstökuluihin.
Palkkio vaihtelee seurakunnittain, mutta vaikka se on pienempi kuin muissa hommissa (tietysti ruoka ja majoitus tulee myös) on se kuitenkin työ, johon sitoudutaan.
Ja siinä myös ollaan seurakunnan edustajia, joilloin siihen toki aina jos mahdollista valitaan ihmiset, jotka edustavat seurakunnan arvoja ja opetusta.