Lue keskustelun säännöt.
Lasta ei valittu rippileirin isoseksi :(
02.05.2018 |
Lapseni soitti äsken ja kertoi surulliset uutiset. Seurakuntatalolla oli ollut isoskoulutuslaisten tapaaminen, jossa kerrottiin mille leirille kukakin pääsee isoseksi. Lastani ei oltu valittu ollenkaan. Tuntuu jotenkin niin väärältä ja oudolta. Missään vaiheessa ei oltu kerrottu, että kaikki eivät pääse. Lapseni on koko talven ollut aktiivisesti mukana kaikissa seurakuntanuorten tapaamisissa: on käyty nuortenilloissa, leireillä ja pidetty kahvilaa. Aion soittaa papille ja kysyä mitä kristillisyyttä tämä tämmöinen on, kunhan lapsi vaan tulisi ensin kotiin.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosena ollessa ollaan töissä seurakunnassa, ei se ole mikään lohdutuspalkinto.
Tosiaan tyttöjä on usein liikaa, mutta muutkin asiat vaikuttavat.
Onko tyttö muuten aktiivinen seurakunnassa, käykö isoskoulutuksen lisäksi jumalanpalveluksessa, nuortenilloissa jne, onko ottanut vastuutehtäviä?
Onko tytöllä kristillinen vakaumus, josta osaa puhua luontevasti? Isosen tehtäviin kuuluu esim raamattupiirin vetäminen. Se voi olla vaikeaa, jos millään tasolla vakaumuksen pohdinta ei onnistu.Nuortenilloissa tytär on käynyt joka viikko. Kyllä hänellä on vastuutehtäviäkin ollut, ovat muiden nuorten kanssa pitäneet tempauksia ja kahvilaa. Emme ole itseasiassa juuri puhuneet uskonasioista tyttäreni kanssa, mutta otaksuisin että hän uskoo Jeesukseen koska on seurakuntatoiminnasta niin innoissaan. Hän on niin etevä kaikessa mihin ryhtyy, etten epäile hetkeäkään etteikö sujuisi raamattupiirikin.
No helikoptericurlingvanhempihan se siellä. Kun meidän lapsi on niin etevä niin sen kuuluu päästä kaikkialle, ja totutettu siihen niin, että itkee heti jos ei saakaan kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoile oiken kovasti tyttäresi kanssa.
Jos jumala on olemassa, hän vastaa rukouksiinne
Kannattaa ihan asiallisesti kysyä rippikoulutyöstä vastaavalta papilta. Oman tyttäreni kohdalla kävi niin, että hänen nimensä oli ihan vahingossa jäänyt pois koulutuksen käyneiden listalta. Kun hän kysyi asiasta, paikka järjestyikin.
Aika monessa paikassa koulutus on kaksivuotinen eikä ekan vuoden jälkeen pääse vielä varsinaiseksi isoseksi muuten kuin poikkeustapauksessa.
Minuakaan ei aikoinaan valittu toiselle leirille, vaikka kaikki muut isoset pääsivät kahdelle leirille (paitsi toki he, jotka eivät kahdelle leirille halunneet). Äitini soitti nuorisotyöntekijälle, jonka jälkeen pääsin minäkin toiselle leirille. Nuorisotyöntekijä ei ilmeisesti pitänyt minusta... todella aikuismaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Kannattaa soittaa isosista vastaavalle työntekijälle seurakunnassa. Ymmärtääkseni jokaiselle isoskoulutuksen käyneelle pitäisi taata vähintään yksi leiri!
Vierailija kirjoitti:
Rukoile oiken kovasti tyttäresi kanssa.
Jos jumala on olemassa, hän vastaa rukouksiinne
Koska sehän mieluummin järjestelee lellipennuille hommia, kuin hoitaa nälänhädät ja sodat pois. On nääs helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosena ollessa ollaan töissä seurakunnassa, ei se ole mikään lohdutuspalkinto.
Tosiaan tyttöjä on usein liikaa, mutta muutkin asiat vaikuttavat.
Onko tyttö muuten aktiivinen seurakunnassa, käykö isoskoulutuksen lisäksi jumalanpalveluksessa, nuortenilloissa jne, onko ottanut vastuutehtäviä?
Onko tytöllä kristillinen vakaumus, josta osaa puhua luontevasti? Isosen tehtäviin kuuluu esim raamattupiirin vetäminen. Se voi olla vaikeaa, jos millään tasolla vakaumuksen pohdinta ei onnistu.Nuortenilloissa tytär on käynyt joka viikko. Kyllä hänellä on vastuutehtäviäkin ollut, ovat muiden nuorten kanssa pitäneet tempauksia ja kahvilaa. Emme ole itseasiassa juuri puhuneet uskonasioista tyttäreni kanssa, mutta otaksuisin että hän uskoo Jeesukseen koska on seurakuntatoiminnasta niin innoissaan. Hän on niin etevä kaikessa mihin ryhtyy, etten epäile hetkeäkään etteikö sujuisi raamattupiirikin.
Jos tämä on edes jollain tavalla objektiivinen kuvaus, ja seurakunnassa ei ole yleistä sääntöä, että eka vuoden koulutettavat pääsevät vain poikkeustilanteissa leireille (joissain seurakunnissa on) neuvoisin, että tyttö itse kysyy syitä seurakunnan papilta. Voihan se olla ihan vain virhe, nimet listoissa sekaisin tai jotain.
Joka tapauksessa kyse on nuoren kesätyöstä, jossa pitäisi olla nuoremmista vastuussa, jolloin äiti ei kyllä voi olla se, joka perään soittelee.
"Eka vuoden koulutettavat"? Siis kuinka monta vuotta se koulutus oikein kestää?
Monessa seurakunnassa kaksi vuotta. Olen kuullut jopa kolmesta. Eka vuonna jossain pääsee ehkä apulaiseksi, ei varsinaiseksi isoseksi.
Siis mitä helvettiä?
Pari vuotta jotain vi tun ryhmänjohtajakoulutusta! :)
Jotain enkelikersanttejako siellä koulutetaan?
Jos koulutus on kaksivuotinen, ekana vuonna yleensä kertaillaan rippikoulua ja paikkaillaan tietoihin jääneitä aukkoja. Jotkut kun ovat päässeet riparin aika rimaa hipoen läpi, kun eihän riparista tavata jättää "luokalle". Toisena vuonna vasta keskitytään leiri- ja ryhmänjohtamisasioihin. Samalla saadaan vähän karsittua pois niitä, joita kiinnostaa isostelussa kaikki muu paitsi kristinusko, ts. jotka voisivat saada saman haluamansa kokemuksen vaikka partiosta tai prometheus-leiriltä.
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei aikoinaan valittu toiselle leirille, vaikka kaikki muut isoset pääsivät kahdelle leirille (paitsi toki he, jotka eivät kahdelle leirille halunneet). Äitini soitti nuorisotyöntekijälle, jonka jälkeen pääsin minäkin toiselle leirille. Nuorisotyöntekijä ei ilmeisesti pitänyt minusta... todella aikuismaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Kannattaa soittaa isosista vastaavalle työntekijälle seurakunnassa. Ymmärtääkseni jokaiselle isoskoulutuksen käyneelle pitäisi taata vähintään yksi leiri!
Jatkan vielä, että täällä on aika paljon negatiivisia kommentteja ja kyllä se niin on, että tämän EI pitäisi olla nuorelle oppitunti pettymysten sietämisestä. On todella kurjaa, jos nuori käyttää 1-2v koulutuksen suorittamiseen, eikä sitten tulekaan valituksi. Käytännössä koulutuksen suorittaneille kuitenkin ainakin yksi leiri mahdollistetaan seurakunnan puolesta. Eli jos isosia on otettu koulutukseen liikaa, on syy silloin muualla kuin lapsessa...
Ja kuka ihmeessä pitää lasten puolia, jos aikuiset eivät sitä tee? Kyseessä voi kuitenkin olla väärinkäsityskin.. minkälaisen viestin te lapsillenne haluatte antaa? Että asioita ei kannata aikuismaisesti selvittää, vaan antaa olla vaikka kyseessä voi olla virhe? Että vastoinkäymisten kohdalla ihmiset pitää jättää yksinään selviytymään? Että lasta kannattaa neuvoa korkeintaan kääntämään toinenkin poski lyötäväksi? Kyllä on ihmeellistä porukkaa täällä - ei ihme, että Suomi on täynnä tunnetaidottomia, empatiakyvyttömiä ja pahoinvoivia ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei aikoinaan valittu toiselle leirille, vaikka kaikki muut isoset pääsivät kahdelle leirille (paitsi toki he, jotka eivät kahdelle leirille halunneet). Äitini soitti nuorisotyöntekijälle, jonka jälkeen pääsin minäkin toiselle leirille. Nuorisotyöntekijä ei ilmeisesti pitänyt minusta... todella aikuismaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Kannattaa soittaa isosista vastaavalle työntekijälle seurakunnassa. Ymmärtääkseni jokaiselle isoskoulutuksen käyneelle pitäisi taata vähintään yksi leiri!
Jatkan vielä, että täällä on aika paljon negatiivisia kommentteja ja kyllä se niin on, että tämän EI pitäisi olla nuorelle oppitunti pettymysten sietämisestä. On todella kurjaa, jos nuori käyttää 1-2v koulutuksen suorittamiseen, eikä sitten tulekaan valituksi. Käytännössä koulutuksen suorittaneille kuitenkin ainakin yksi leiri mahdollistetaan seurakunnan puolesta. Eli jos isosia on otettu koulutukseen liikaa, on syy silloin muualla kuin lapsessa...
Ja kuka ihmeessä pitää lasten puolia, jos aikuiset eivät sitä tee? Kyseessä voi kuitenkin olla väärinkäsityskin.. minkälaisen viestin te lapsillenne haluatte antaa? Että asioita ei kannata aikuismaisesti selvittää, vaan antaa olla vaikka kyseessä voi olla virhe? Että vastoinkäymisten kohdalla ihmiset pitää jättää yksinään selviytymään? Että lasta kannattaa neuvoa korkeintaan kääntämään toinenkin poski lyötäväksi? Kyllä on ihmeellistä porukkaa täällä - ei ihme, että Suomi on täynnä tunnetaidottomia, empatiakyvyttömiä ja pahoinvoivia ihmisiä!
minkäs ikäinen tämä lapsi on?
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei aikoinaan valittu toiselle leirille, vaikka kaikki muut isoset pääsivät kahdelle leirille (paitsi toki he, jotka eivät kahdelle leirille halunneet). Äitini soitti nuorisotyöntekijälle, jonka jälkeen pääsin minäkin toiselle leirille. Nuorisotyöntekijä ei ilmeisesti pitänyt minusta... todella aikuismaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Kannattaa soittaa isosista vastaavalle työntekijälle seurakunnassa. Ymmärtääkseni jokaiselle isoskoulutuksen käyneelle pitäisi taata vähintään yksi leiri!
Milläköhän seurakunta sen leirin voisi taata? Eihän heillä ole mitään keinoa vaikuttaa siihen, moniko niille leireille ilmoittautuu, ja tarvittava isosten määrä riippuu leiriläisten määrästä. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Isoset on tarkoitettu avuksi leirillä, heidän mukanaolonsa ei ole itseisarvo. Jos isosille aletaan keksimällä keksiä lisää tekemistä, häntä heiluttaa koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö on sitte ens vuoden hauissa ensisijaisessa asemassa.
Emmehän me tiedä miksei AP:n tytärtä ole valittu. Ehkä hän ei olekaan sellainen kullannuppu kuin AP antaa ymmärtää ja isosvalintakomitea on todennut hänen olevan tehtävään soveltumaton.
Seurakuntien sivuilla lukee, että ne joita ei ekana vuonna ole valittu, ovat toisena vuonna etusijalla.
Ai vaikka olisi täysin isoseksi sopimaton?
Tytär tuli nyt kotiin, joten tiedän enemmän siitä mitä seurakuntatalolla oli tapahtunut. Valinnoista ilmoittanut nuorisopappi oli pahoitellut sitä, ettei kaikki päässeet. Tyttö oli vielä kysynyt oliko hän tosiaan jäänyt ulkopuolelle. Kuulemma oli, mutta syyksi sanottiin vain, että isosia on niin paljon. Tyttö kertoi, että eräs koulukiusaajakin oli päässyt isoseksi (on tytärtänikin kiusannut). Minulle riitti samantien ja soitin papille. Kerroin hänelle tästä kiusausasiasta ja hän sanoi, ettei siitä tiennyt, mutta asiaa selvitellään. Ehkä toivoa on. Tyttäreni on papin mielestä ollut seurakunnassa hiljainen ja sanoi että isoselta vaaditaan paljon esiintymistä, juttelemista ym. Ihan niinkun me ei sitä tiedettäisi.
Nyt pohdimme voisiko muiden kaupunkien leireille hakea toiselta paikkakunnalta? Ovatko hakuajat jo olleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt pohdimme voisiko muiden kaupunkien leireille hakea toiselta paikkakunnalta? Ovatko hakuajat jo olleet?
Eikö kannattaisi vain luovuttaa suosiolla? Ei kai tyttö sen sopivampi isoseksi ole toisessa kaupungissakaan.
No sepä onkin somaa, jos toisen tytön paikka nyt annetaan ap:n tyttärelle. Niin sitä opitaan mankumalla saamaan tahto läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinaatko ap, että sellaisen joka on kiusannut jossain pitäisi kertoa kaikkialla, että hei minä muuten olen kiusannut? Näkyyhän se tieto kulkevan noinkin, kun äidit soittelee.
Meillä jo ekan koulutuskerran jälkeen tyttö sanoi, että kaikki ei välttämättä pääse ikinä eli ainakin täällä se tehtiin heti selväksi. Kouluttautuu parhaillaan.
Kannattaa kysellä muista seurakunnista! Turussa Henrikin seurakunnan isko on todella suosittu, joten isosia on ”lainattu” muiden seurakuntien leireille, joilla isosista saattaa olla jopa pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko ap, että sellaisen joka on kiusannut jossain pitäisi kertoa kaikkialla, että hei minä muuten olen kiusannut? Näkyyhän se tieto kulkevan noinkin, kun äidit soittelee.
Kyllä tällaisen tiedon pitäisi olla seurakunnalla tiedossa. Vai haluaisitko omalle lapsellesi koulukiusaajan isoseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko ap, että sellaisen joka on kiusannut jossain pitäisi kertoa kaikkialla, että hei minä muuten olen kiusannut? Näkyyhän se tieto kulkevan noinkin, kun äidit soittelee.
Kyllä tällaisen tiedon pitäisi olla seurakunnalla tiedossa. Vai haluaisitko omalle lapsellesi koulukiusaajan isoseksi?
Miten tämä tieto pitäisi kulkea? Kyllähän nuorellekin pitää antaa uusi mahdollisuus jättää huonot tavat taakseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä?
Pari vuotta jotain vi tun ryhmänjohtajakoulutusta! :)
Jotain enkelikersanttejako siellä koulutetaan?
Nyt täytyy sanoa, että vaikka olenkin entinen isonen (kolmena kesänä riparilla ja neljäntenä lastenleirillä) niin tää enkelikersanttikoulutus iski mun huumorintajuun :D En siis mikään raivouskovainen ole.
Mutta asiaan, meillä ensimmäisenä vuonna käytiin ihan perus isoskoulutus, jonka jälkeen pääsi ripareille isoseksi, jos "kouluttautuneempia" isosia oli vähemmän (määrä vaihteli vuosittain). Toisena vuonna kävimme Nuiskun (nuoriso- ja ihmissuhdekurssi) ikään kuin isko 2:na. Kolmantena vuonna käytiin isoisoskoulutus, eli sen jälkeen pystyi toimimaan isosten isosena. Meillä oli aina yksi isoiso riparilla, hän oli ikään kuin isosten oma isonen, jolta isoset saivat neuvoja ja vinkkejä ja isoiso opetti isosille raamattupiirien sisällöt leirillä (silloin kun leiriläisillä oli omaa opetusta ja isosia ei tarvittu) aina ensin, ennen kuin isoset vetivät raamikset leiriläisille.
Ymmärrän että sinua äitinä voi harmittaa, mutta otahan huomioon sekin tosiasia että nuorten on erittäin hyvä oppia käsittelemään pettymyksiä. Lapsesi on kohta aikuinen ja tulee kohtaamaan paljon sellaisia hetkiä ja tilanteita, kun asiat eivät menekään niinkuin oli suunnitellut. Sinä et voi vanhempana aina soitella papeille ja muille auktoriteeteille perään mistään epäreiluudesta, vaan parempi on vanhempana opastaa lasta hyväksymään nämä asiat osana elämää. Voit tehdä kaikkesi ja haluta jotakin todella paljon, mutta silti asiat eivät aina onnistu - ainakaan juuri silloin ja juuri siten kun itse halusit. Ei tyttäresi voi vielä tietää, miksi hänen ei kuulunut päästä juuri tänä kesänä isoseksi. Ehkä hän pääsee ensi vuonna, tai oppii tästä nyt jotakin muuta tärkeää. Jos ei, niin ainakin saa hyvän tilaisuuden oppia käsittelemään negatiivisia tunteita. Jos tyttäresi oikeasti haluaa tuota tarpeeksi, niin hän varmasti voi hakea isoseksi uudestaankin ja jatkaa seurakunnan tapahtumissa käyntiä. Se on ihan hyvä opetus, että kaikki ei aina tule heti, ilmaiseksi tai siinä järjestyksessä kun toivoo. Kaikki ei ole aina reilua eikä oma äitikään voi aina tietää syytä miksi.