Lue keskustelun säännöt.
Lasta ei valittu rippileirin isoseksi :(
02.05.2018 |
Lapseni soitti äsken ja kertoi surulliset uutiset. Seurakuntatalolla oli ollut isoskoulutuslaisten tapaaminen, jossa kerrottiin mille leirille kukakin pääsee isoseksi. Lastani ei oltu valittu ollenkaan. Tuntuu jotenkin niin väärältä ja oudolta. Missään vaiheessa ei oltu kerrottu, että kaikki eivät pääse. Lapseni on koko talven ollut aktiivisesti mukana kaikissa seurakuntanuorten tapaamisissa: on käyty nuortenilloissa, leireillä ja pidetty kahvilaa. Aion soittaa papille ja kysyä mitä kristillisyyttä tämä tämmöinen on, kunhan lapsi vaan tulisi ensin kotiin.
Kommentit (249)
ex-isonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä?
Pari vuotta jotain vi tun ryhmänjohtajakoulutusta! :)
Jotain enkelikersanttejako siellä koulutetaan?
Nyt täytyy sanoa, että vaikka olenkin entinen isonen (kolmena kesänä riparilla ja neljäntenä lastenleirillä) niin tää enkelikersanttikoulutus iski mun huumorintajuun :D En siis mikään raivouskovainen ole.
Mutta asiaan, meillä ensimmäisenä vuonna käytiin ihan perus isoskoulutus, jonka jälkeen pääsi ripareille isoseksi, jos "kouluttautuneempia" isosia oli vähemmän (määrä vaihteli vuosittain). Toisena vuonna kävimme Nuiskun (nuoriso- ja ihmissuhdekurssi) ikään kuin isko 2:na. Kolmantena vuonna käytiin isoisoskoulutus, eli sen jälkeen pystyi toimimaan isosten isosena. Meillä oli aina yksi isoiso riparilla, hän oli ikään kuin isosten oma isonen, jolta isoset saivat neuvoja ja vinkkejä ja isoiso opetti isosille raamattupiirien sisällöt leirillä (silloin kun leiriläisillä oli omaa opetusta ja isosia ei tarvittu) aina ensin, ennen kuin isoset vetivät raamikset leiriläisille.
Ja eikö tämä isoisonen ole myös jo täysi-ikäinen, jolloin voi yövahtia teinejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko ap, että sellaisen joka on kiusannut jossain pitäisi kertoa kaikkialla, että hei minä muuten olen kiusannut? Näkyyhän se tieto kulkevan noinkin, kun äidit soittelee.
Kyllä tällaisen tiedon pitäisi olla seurakunnalla tiedossa. Vai haluaisitko omalle lapsellesi koulukiusaajan isoseksi?
Miten tämä tieto pitäisi kulkea? Kyllähän nuorellekin pitää antaa uusi mahdollisuus jättää huonot tavat taakseen.
Tottakai. Tyttäreni mukaan hän on kuitenkin kiusannut myös seurakunnassa. Haukkunut vaatteita ym. Ja kyllä minusta silti hyvin käyttäytyvän nuorten tulisi aina olla etusijalla.
Nyt sinulla on kyllä vähän puolueelliset lasit päässäsi. Ymmärrän sen. Siitä ei vain ole pitemmän päälle lapsellesi hyötyä.
Mä olen aina ajatellut, että isosetkin on työsuhteessa kirkon kanssa. Eihän mihinkään töihin pääse noin vaan automaattisesti, kun vaan päättää koulutukseen mennä.
Aiotko tehdä samoin sitten kun lapsesi ei pääsekään siihen yliopistoon tai amkiin mihin haluaa? Soittaa oppilaitokseen ja valittaa että teidän tyttö on paljon parempi ihminen kuin kaikki muut hakeneet ja ainoastaan sillä perusteella hänet pitää ottaa sisään. Viis siitä osaako hän mitään mitä kokeessa olisi pitänyt osata, mutta hän nyt vaan on niin hieno ihminen?
Vierailija kirjoitti:
ex-isonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä?
Pari vuotta jotain vi tun ryhmänjohtajakoulutusta! :)
Jotain enkelikersanttejako siellä koulutetaan?
Nyt täytyy sanoa, että vaikka olenkin entinen isonen (kolmena kesänä riparilla ja neljäntenä lastenleirillä) niin tää enkelikersanttikoulutus iski mun huumorintajuun :D En siis mikään raivouskovainen ole.
Mutta asiaan, meillä ensimmäisenä vuonna käytiin ihan perus isoskoulutus, jonka jälkeen pääsi ripareille isoseksi, jos "kouluttautuneempia" isosia oli vähemmän (määrä vaihteli vuosittain). Toisena vuonna kävimme Nuiskun (nuoriso- ja ihmissuhdekurssi) ikään kuin isko 2:na. Kolmantena vuonna käytiin isoisoskoulutus, eli sen jälkeen pystyi toimimaan isosten isosena. Meillä oli aina yksi isoiso riparilla, hän oli ikään kuin isosten oma isonen, jolta isoset saivat neuvoja ja vinkkejä ja isoiso opetti isosille raamattupiirien sisällöt leirillä (silloin kun leiriläisillä oli omaa opetusta ja isosia ei tarvittu) aina ensin, ennen kuin isoset vetivät raamikset leiriläisille.
Ja eikö tämä isoisonen ole myös jo täysi-ikäinen, jolloin voi yövahtia teinejä?
Ei ainakaan meillä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-isonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä?
Pari vuotta jotain vi tun ryhmänjohtajakoulutusta! :)
Jotain enkelikersanttejako siellä koulutetaan?
Nyt täytyy sanoa, että vaikka olenkin entinen isonen (kolmena kesänä riparilla ja neljäntenä lastenleirillä) niin tää enkelikersanttikoulutus iski mun huumorintajuun :D En siis mikään raivouskovainen ole.
Mutta asiaan, meillä ensimmäisenä vuonna käytiin ihan perus isoskoulutus, jonka jälkeen pääsi ripareille isoseksi, jos "kouluttautuneempia" isosia oli vähemmän (määrä vaihteli vuosittain). Toisena vuonna kävimme Nuiskun (nuoriso- ja ihmissuhdekurssi) ikään kuin isko 2:na. Kolmantena vuonna käytiin isoisoskoulutus, eli sen jälkeen pystyi toimimaan isosten isosena. Meillä oli aina yksi isoiso riparilla, hän oli ikään kuin isosten oma isonen, jolta isoset saivat neuvoja ja vinkkejä ja isoiso opetti isosille raamattupiirien sisällöt leirillä (silloin kun leiriläisillä oli omaa opetusta ja isosia ei tarvittu) aina ensin, ennen kuin isoset vetivät raamikset leiriläisille.
Ja eikö tämä isoisonen ole myös jo täysi-ikäinen, jolloin voi yövahtia teinejä?
Ei ainakaan meillä ollut.
Ok, meillä poika oli 18-vuotta täytettyään leirillä sellaisena yövahti-isosena ainakin kerran.
Vierailija kirjoitti:
Aiotko tehdä samoin sitten kun lapsesi ei pääsekään siihen yliopistoon tai amkiin mihin haluaa? Soittaa oppilaitokseen ja valittaa että teidän tyttö on paljon parempi ihminen kuin kaikki muut hakeneet ja ainoastaan sillä perusteella hänet pitää ottaa sisään. Viis siitä osaako hän mitään mitä kokeessa olisi pitänyt osata, mutta hän nyt vaan on niin hieno ihminen?
En tiennyt yliopiston olevan uskonnollinen yhteisö. Kyllä mielestäni kristillisyyteen kuuluu se, että kaikki ovat samanarvoisia ja toinen toista tuetaan. Koko yhteiskuntahan on yhtä pudotuspeliä ja kilpailua, joten en ymmärrä miksi seurakunnankin pitää sellaista harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ex-isonen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä?
Pari vuotta jotain vi tun ryhmänjohtajakoulutusta! :)
Jotain enkelikersanttejako siellä koulutetaan?
Nyt täytyy sanoa, että vaikka olenkin entinen isonen (kolmena kesänä riparilla ja neljäntenä lastenleirillä) niin tää enkelikersanttikoulutus iski mun huumorintajuun :D En siis mikään raivouskovainen ole.
Mutta asiaan, meillä ensimmäisenä vuonna käytiin ihan perus isoskoulutus, jonka jälkeen pääsi ripareille isoseksi, jos "kouluttautuneempia" isosia oli vähemmän (määrä vaihteli vuosittain). Toisena vuonna kävimme Nuiskun (nuoriso- ja ihmissuhdekurssi) ikään kuin isko 2:na. Kolmantena vuonna käytiin isoisoskoulutus, eli sen jälkeen pystyi toimimaan isosten isosena. Meillä oli aina yksi isoiso riparilla, hän oli ikään kuin isosten oma isonen, jolta isoset saivat neuvoja ja vinkkejä ja isoiso opetti isosille raamattupiirien sisällöt leirillä (silloin kun leiriläisillä oli omaa opetusta ja isosia ei tarvittu) aina ensin, ennen kuin isoset vetivät raamikset leiriläisille.
Ja eikö tämä isoisonen ole myös jo täysi-ikäinen, jolloin voi yövahtia teinejä?
Ei ainakaan meillä ollut.
Ok, meillä poika oli 18-vuotta täytettyään leirillä sellaisena yövahti-isosena ainakin kerran.
Ne yövahdit on sitten asia erikseen. He ovat leireillä vain öisin.
Kuulostaa siltä että tyttö ei ehkä ole tarpeeksi kypsä isoseksi kun äidilleni soitti itkien. Kykeneekö hän näin herkkä nuori edes soittamaan itse ja tiedustelemaan miksi häntä ei valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla kovat luulot seurakuntien oikeamielisyydestä. Ainahan siellä on koulukiusaajia ollut isosena, sillä he on yleensä porukassa niitä jotka ottaa roolia ja ovat taitavia taivuttelemaan aikuisia. Sitäpaitsi, seurakunnassa usein katsotaan muutakin nuorten perseilyä, kuten tupakanpolttoa ja irtosuhteita läpi sormien. Lisäksi ohjaajilla on usein omia suosikkejaan. Eiköhän nyt oo parasta että annat olla ja keksitte tyttären kanssa kesäksi jotain kivempaa tekemistä. Miten ois vaikka kielikurssi?
Tuntuu vähän oudolta, jos on ollut koulutuksessa ja tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnalle ja olisi halukas tehtävään. Väärältä jotenkin. Ota yhteyttä seurakuntaan, eikö muka millekään leirille mahtuisi yhtä lisäksi. Ei voi tuolla tavalla kohdella nuorta ihmistä, joka tekee töitä ja opiskelee tehtävän eteen. Kirjoita vaikka ystävällinen kirje, asiallinen kuvaus lapsesi tekemisistä ja päätöksen seurauksista. Lähetä se, ei asiasta päättäneille, vaan päättävien esimiehille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apn lapsi liian hiirulainen isoseksi kuten pappi sen jo kertoikin. Isosen pitää olla tahdikas jämäkkä ulospäinsuuntautunut esimerkillinen henkilö. Ei itkevää pikkutyttöä oteta isoseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vähän oudolta, jos on ollut koulutuksessa ja tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnalle ja olisi halukas tehtävään. Väärältä jotenkin. Ota yhteyttä seurakuntaan, eikö muka millekään leirille mahtuisi yhtä lisäksi. Ei voi tuolla tavalla kohdella nuorta ihmistä, joka tekee töitä ja opiskelee tehtävän eteen. Kirjoita vaikka ystävällinen kirje, asiallinen kuvaus lapsesi tekemisistä ja päätöksen seurauksista. Lähetä se, ei asiasta päättäneille, vaan päättävien esimiehille.
Tämä onkin hyvä idea. Aion toteuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiotko tehdä samoin sitten kun lapsesi ei pääsekään siihen yliopistoon tai amkiin mihin haluaa? Soittaa oppilaitokseen ja valittaa että teidän tyttö on paljon parempi ihminen kuin kaikki muut hakeneet ja ainoastaan sillä perusteella hänet pitää ottaa sisään. Viis siitä osaako hän mitään mitä kokeessa olisi pitänyt osata, mutta hän nyt vaan on niin hieno ihminen?
En tiennyt yliopiston olevan uskonnollinen yhteisö. Kyllä mielestäni kristillisyyteen kuuluu se, että kaikki ovat samanarvoisia ja toinen toista tuetaan. Koko yhteiskuntahan on yhtä pudotuspeliä ja kilpailua, joten en ymmärrä miksi seurakunnankin pitää sellaista harrastaa.
Isosiksi haluavia on vain niin paljon, ettei kaikkea voi ikävä kyllä ottaa. Ja se on myös kustannuskysymys - majoitus, ruokailu, vakuutukset jne. Ja usein vanhemmat menee edelle. Ja niin kuin kerrot, seurakunnassa on paljon muutakin toimintaa, kuin isosena oleminen, miksi tyttäresi ei hakeudu niihin.
Meilläkin tytär pääsi eka kerran isoseksi 17v vaikka on seurakunnan aktiivinuori ja minusta se oli ok. kun sitä ennen sai kokemusta srk-työstä.
Hyvää oppia, tietää sitten työnhaussa, ettei aina onnistu.
Saattaa tehdä ihan hyvää että tyttö kasvaa vielä vuoden, jos on tosiaan kovin hiljainenkin.
Prototyyppi kirjoitti:
Saattaa tehdä ihan hyvää että tyttö kasvaa vielä vuoden, jos on tosiaan kovin hiljainenkin.
Tytär on nyt sanonut, ettei aio olla missään tekemisissä enää seurakunnan kanssa. Mietimme ensin isoseksi lähtemistä toiselle paikkakunnalle, mutta tyttö tulikin siihen tulokseen, ettei halua mennä samalle leirille aivan vieraiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakaan ei aikoinaan valittu toiselle leirille, vaikka kaikki muut isoset pääsivät kahdelle leirille (paitsi toki he, jotka eivät kahdelle leirille halunneet). Äitini soitti nuorisotyöntekijälle, jonka jälkeen pääsin minäkin toiselle leirille. Nuorisotyöntekijä ei ilmeisesti pitänyt minusta... todella aikuismaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Kannattaa soittaa isosista vastaavalle työntekijälle seurakunnassa. Ymmärtääkseni jokaiselle isoskoulutuksen käyneelle pitäisi taata vähintään yksi leiri!
Jatkan vielä, että täällä on aika paljon negatiivisia kommentteja ja kyllä se niin on, että tämän EI pitäisi olla nuorelle oppitunti pettymysten sietämisestä. On todella kurjaa, jos nuori käyttää 1-2v koulutuksen suorittamiseen, eikä sitten tulekaan valituksi. Käytännössä koulutuksen suorittaneille kuitenkin ainakin yksi leiri mahdollistetaan seurakunnan puolesta. Eli jos isosia on otettu koulutukseen liikaa, on syy silloin muualla kuin lapsessa...
Ja kuka ihmeessä pitää lasten puolia, jos aikuiset eivät sitä tee? Kyseessä voi kuitenkin olla väärinkäsityskin.. minkälaisen viestin te lapsillenne haluatte antaa? Että asioita ei kannata aikuismaisesti selvittää, vaan antaa olla vaikka kyseessä voi olla virhe? Että vastoinkäymisten kohdalla ihmiset pitää jättää yksinään selviytymään? Että lasta kannattaa neuvoa korkeintaan kääntämään toinenkin poski lyötäväksi? Kyllä on ihmeellistä porukkaa täällä - ei ihme, että Suomi on täynnä tunnetaidottomia, empatiakyvyttömiä ja pahoinvoivia ihmisiä!
Eikö sen nuoren pitäisi ihan itse soitella sen paikan perään ja kysellä miksi ei päässyt? Tämä olisi täysin normaalia käytöstä. Sen sijaan se että äippä soittelee pastorille että miksi hänen kultamussukkansa ei päässyt leirille ei ole. Se on täysin noloa.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Saattaa tehdä ihan hyvää että tyttö kasvaa vielä vuoden, jos on tosiaan kovin hiljainenkin.
Tytär on nyt sanonut, ettei aio olla missään tekemisissä enää seurakunnan kanssa. Mietimme ensin isoseksi lähtemistä toiselle paikkakunnalle, mutta tyttö tulikin siihen tulokseen, ettei halua mennä samalle leirille aivan vieraiden ihmisten kanssa.
Tyttö on siis suoraan sanottuna hiirulainen. Hyvä että tulitte tuohon lopputulokseen. Kyllä hänellekin varmasti sopivia hommia löytyy, kunhan ei tarvitse olla niin paljon muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Esimerkiksi siivoamista tai postinjakelua.
Tottakai. Tyttäreni mukaan hän on kuitenkin kiusannut myös seurakunnassa. Haukkunut vaatteita ym. Ja kyllä minusta silti hyvin käyttäytyvän nuorten tulisi aina olla etusijalla.