Peräpukama

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika iso (noin sormenpään kokoinen) peräpukama. Nyt olen raskaana ja mietin, että varmaan synnytyksessä ponnistusvaiheessa se suurenee siitä entisestään. Eli kannattaisiko se käydä poistattamassa ennen synnytystä vai vasta synnytyksen jälkeen?

niitä tulee kuitenkin uusia jos pitkään ponnistat. kysy neuvolalääkäriltä, samalla kun se muutenkin kurkkaa sun alapäähän

Voiko peräpukama korjautua itsestään, kun ärsyttävä tekijä on poistunut? (raskaudenaikainen painonnousu, synnytys, ruokavalion korjaaminen noin esim)

kysyy toinen

Voi korjaantua itsestaan, mutta kannattaa just pitaa tarkasti huolta.  Ma en itse ole ikina ollut raskaana tai synnyttanyt joten tahan en osaa vastata mutta pelkaan jo etukateen :(  

Oon oikeestaan aina karsinyt jonkinsortin ummetuksesta (27v nyt) ja kivuliaasta sellaisesta.  Kai pienena sitten ns opin panttaamaan kun pontolla kaynti sattui niin usein.  Mun aiti ei oikeestaan tahan reagoinut ikina paitsi osti valilla pullon levolacia ja se siita.  Uskon kanssa, etta lapsuuteni "perussuomalainen" ruokavalio eli paljon perunaa ei tahan kylla auttanut kanssa yhtaan !

Nyt aikuisena kun ostan itse omaa ruokaa ja oon oppinut syomaan vahan erilailla niin perapukamat vaivaa paljon vahemman.  Syon tosi paljon kasviksia,  hummusta jne mika tuntuu auttavan pitamaan vatsaa virkeana.   Valilla jos syon tosi paljon roskaruokaa,  leipaa tai lihaa,  tai jos juon kaljaa tai siidereita niin saattaa perapukamat vaivailla.   Luin ulkomaisilta palstoilta orgaanisesta omenaviinietikasta ja se auttaa.  Laitan sita raakana pumpulitukossa peppureikaa vasten ja pukamat selkeasti kutistuu.  Samalla joutuu tietenkin huolehtimaan ruokavaliosta,  ettet yhtaan joudu ponnistamaan pontolla eika kannata jaada sinne kauaksi aikaa istuskelemaan (ei missaan tapauksessa pelata mtn kannykkapeleja tai vastaavia)

Tsemppia synnytykseen!

Raskausaikana pamahti peräpukamat eikä ne ole hävinneet mihinkään vaikka synnytyksestä on jo 1,5 v. Ensimmäisen kerran ne tulivat kun ensimmäinen raskaus meni kesken, häipyivät silloin mutta palasivat uudelleen seuraavan raskauden myötä. En ensimmäisellä kerralla mennyt lääkäriin, eikä ne silloin huolineet terveyskeskukseenkaan keskenmenosta 6+viikoilla vaan käskivät vaan testaamaan viikon päästä raskaustestillä että onko enää raskaana. En sitten vertavuotavana mennyt niitä pukamia näyttämään vaikka oli kivulias. Menivät pois voiteella.

Ei kannata ehkä vielä leikkauttaa, uusia voi tulla lisää ponnistaessa ja raakauden viimevaiheilla. Eri asia jos on tullut verihyytymä joka on erityisen kipeä, se voidaan puhkaista ja paranee nopeammin.

Vettä ja liikuntaa sekä kuituja, pyydä resepti kuitulisään, halvempaa. Rautalisä pahentaa ummetusta, obsidan ehkä siedetyin raskausaikana, tietää kun kokeilee.

eli lekuriin niin saa ohjeet, tiettyjä pukamavoiteita ei saa käyttää raskaana ei myöskään särkylääkkeitä ja pukamaleikkaus on jälkeenpäin todella kipeä, kuulemma.

Jos asia huolettaa ja aiheuttaa kipua niin näytä terveydenhoitajalle. Hän kertoo miten asian kanssa voidaan menetellä. Tuhansia poistetaan vuosittain. Pääasia ettet ala häpeilemään ja kieltämään asiaa ja elä kivun kanssa.

Kannattaa vessassa käynnin yhteydessä työntää pukamaa varovasti takaisin ja lopuksi kylmällä vedellä suihkutus se supistaa suonia. 

Tähän ketjuun varmaan kohta tulee sektiosynnytäjä kehumaan että ei tumlut pukamia. Pukamien alkusyyhyn eli peräsuolen tukikudoksen heikkouteen ei sektio auta, eli jos on taipumusta pukamiin niin se vatsan kasvu ja paino aiheuttaa ne sekä vatsan toiminnan hidastuminen raskauden vuoksi.

Joillain pukamat häviää kun on synnyttänyt, jollain ei.

Joo se on tosi paljon varmaan geeneista kiinni kenelle tulee helpommin.  Mun isalla oli aivan jarkyttavat pukamat joita leikattiinkin,  mutta kai ne edelleen valilla oireili ja vuosivat vertakin etta han joutui valilla kayttamaan naisten siteita.     Mun aidilla taas kolme lasta saaneena ei mitaan ongelmia koskaan.  

 Mulla on ollut vatsavaikeuksien takia ja oikeen pelkaan kyseista asiaa jos saan joku paiva lapsen :(   On niin inhottavaa valilla olla kivuliaiden pukamien kanssa ja sekin viela, etta kun on nuori niin hapean tosi paljon ja haittaa seksielamaa kun pepussa killuu jotain ylimaaraista.  Ei todellakaan tee mieli koettaa mitaan takaapain-asentoa pitkaan aikaan sen jalkeen kun pukamat on tehnyt taas comebackin :(

Mut kokeilkaa tota etikkakonstia.  Pitaa olla nimenomaan sita orgaanista pastoroimatonta omenaviinietikkaa.  On taysin luonnollinen ja ei vaikuta raskauteenkaan.  Kyllahan se vahan saattaa kirvella, mutta oon kokenut etta ulkoiset pukamat supistuu silla konstilla noin viikossa.  

T: kirjottaja numero 3

2. synnytyksen yhteydessä tuli herneen kokoinen pukama. Iski epätoivo, ettei koskaan parane mutta reseptillä saatavat puikot ja voide kuurina auttoi. Pitää vaan juoda vettä riittävästi, ettei vatsa ole kovalla ja lämpimällä vedellä suihkuttelu auttaa. Pukama tuli uudelleen tosi helposti ensimmäiset kuukaudet synnytyksen jälkeen sitten hävisi. 3. Synnytyksessä tuli taas uudelleen ja reseptilääke ja aika paransi.

Mulla tuli raskausaikana isot peräpukamat. Raskauden jälkeen on kyllä "tyhjentyneet", mutta sellaiset tyhjät ihohetulat niistä on pysyvästi jäänyt peräaukon reunoille. Eivät ole kipeät, vuoda tai mitään. Ulkoiset peräpukamat lääkärin mukaan. Niille ei tehdä mielellään mitään koska komplikaatioriski on olemassa ja toipuminen erittäin kivulloinen, eivätkä vaivaa mitenkään. Ainoa vaiva on että kun käy isommalla hädällä, on aina pakko peseytyä vedellä eikä paperi riitä, koska ei sellaisten hetuloiden väleistä saa tavaraa milään paperilla pois.