Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sopiva määrä tavaraa, mikä liikaa?
Tuota tavarasta eroon -ketjua lukiessani olen usein pohtinut, että mikä on kenellekin sopiva määrä tavaraa? Meillä on aika paljon säilytystilaa, ja kaikille tavaroille oma paikkansa. Minkä verran tavaraa on mielestänne sopiva määrä? Itse tykkään pitää kauniita esineitä esillä, toki se hidastaa siivotusta, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti. Tykkään myös kynttilöistä. Minulla on korutkin esillä (korutelineissä ja nalakossa), ne ovat niin kauniita, että saan niiden katsomisesta iloa. Isosta osasta kirjoja olen hankkiutunut eroon, mutta on meillä silti edelleen pari isoa kirjahyllyllistä kirjoja lasiovien takana.
Näin minimalismia ihannoivana aikana tunne itseni vähän oudoksi, kun tykkään tavaroistani. Entä te muut? Mitä tavaroita säilytätte?
Kommentit (80)
Olen tehnyt ison työn karsimisessa.
Viime joululomalla laskin tavarat, kun meillä oli kirppispaikka.
8000 tavaraa, 3 henkeä ja 120 neliötä.
On hyvin väljää.
No, vähän on huijattu. Joitain lapsen leluja on säilytetty, kuten kortteja. Nämä kaikki mahtuvat äitiyspakkaukseen sis esim Legot . Tämän laskin yhdeksi. Sisältää yli 1000 tavaraa. Ja valokuva-albumit laskin aina 1 per kansio, en 1 per kuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullutkaan sellaisesta, että pitäisi joka ikinen tavara tietää. Kiinnostava ajatus sinänsä. Tiedän, missä mitäkin säilytetään (paitsi miehen harrastusvälineet ja työhön liittyvät, kotityöhuoneessaan säilyttämät jutut) mutta en todennäköisesti muista joka asiaa, esimerkiksi talven aikana unohdan, millaisia kesäkenkiä minulla on - ja päinvastoin. Enkä halua käyttää aikaa tavaroiden laskemiseen, mikä sen idea on?
Kasoja meillä ei ole. Kirpparillla kävin ensin itse ja sittemmin tytär, joten kaikki liikenevä lähtee kiertoon.
Toki on turhaa tavaraa, kuten suvussa kulkevat itse tehdyt pöytäliinat ja vanhat valokuvat, mutta niillekin riittää säilytystilaa. Nuo isovanhempieni valokuvat aion käydä joku kerta läpi ja ehkä säästää muutaman kuvan....Äidin ja mummon pöytäliinoista olen säästänyt tunnesyistä osan.
Ap
4000 kirjaa on minulle liian vähän, mutta kuusi pussilakanaa ja kolme kattilaa liikaa.
300 kiloa /huone. Vaa'alla voit punnita.
Liikaa tavaraa on silloin, kun tavara estää elämästä normaalisti. Eli ei voi syödä pöydän ääressä, ennen kuin pöytä ja tuolit on ensin raivattu. Ikkunoita ei pääse pesemään, kun ikkuna on peittynyt tavararäykkiöistä.
En osaa kuvitella miten tavaraa voisi olla liian vähän... Ehkä siten että joutuu käyttämään haisevia vaatteita, koska on vain yksi paita, ja jos sen pesee, se on sitten kostea seuraavanakin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa määrää tavaraa. Oikea tavaramäärä riippuu niin monesta: persoonasta, elintavoista, ilmastosta, harrastuksista, perhekoosta, esteettisistä mieltymyksistä, säilytystilan määrästä, asunnon koosta jne. Yleensä tavaraa on liikaa silloin kun se ei mahdu kunnolla paikoilleen, on vaikea löytää sitä mitä tarvitsee, siivoaminen on vaikeaa tavaramäärän takia jne.
Itse pyrin säilyttämään vaan ne tavarat joita tarvitsen ja/tai jotka tuottavat iloa. Minun tapauksessani esim. kirjoja ja dvd:tä on paljon, lakanoita 3 settiä, pitkiä housuja 3 paria, ei kahvinkeitintä eikä kahvikuppeja.
No, ei todellakaan tarvitse raivata pöytää, että voisi syödä siinä :D Pohdin aloituksessani sitä, missä menee se liian tavaran raja. Ihan kiintoisia kommentteja monella.
Minulla ei ole mitään minimalisteja vastaan, itse kuitenkin tykkään monista tavaroista, kuten tauluista, kauniista esineistä, kirjoista ja koruista. Kaaoksesta, epäjärjestyksestä tai sotkusta en pidä, eikä sitä kotonamme olekaan. Meillä on aika hyvät ja toimivat säilytysratkaisut, mutta se ei tarkoita, että haluaisin kaikki tavarat piiloon.
Olisi myös kiva tietää, miksi laskette tavaroitanne -siis te, jotka niitä laskette. Mikä idea siinä on? Mikä määrä sitten on liikaa henkeä kohden? Eihän sellaista voi määrittää, vai voiko?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, ei todellakaan tarvitse raivata pöytää, että voisi syödä siinä :D Pohdin aloituksessani sitä, missä menee se liian tavaran raja. Ihan kiintoisia kommentteja monella.
Minulla ei ole mitään minimalisteja vastaan, itse kuitenkin tykkään monista tavaroista, kuten tauluista, kauniista esineistä, kirjoista ja koruista. Kaaoksesta, epäjärjestyksestä tai sotkusta en pidä, eikä sitä kotonamme olekaan. Meillä on aika hyvät ja toimivat säilytysratkaisut, mutta se ei tarkoita, että haluaisin kaikki tavarat piiloon.
Olisi myös kiva tietää, miksi laskette tavaroitanne -siis te, jotka niitä laskette. Mikä idea siinä on? Mikä määrä sitten on liikaa henkeä kohden? Eihän sellaista voi määrittää, vai voiko?
Ap
No kaikkea en laske, mutta joitain olen laskenut ihan vaan mielenkiinnosta esim. suursiivouksen tai muuton yhteydessä. Ja esim. liinavaatteita tai lautasia ei edes tarvitse erikseen laskea kun määrä on meillä itsestäänselvä ihan arkielämän puitteissa.
Minustakin on vaikea tietää, mikä on turha tavara. Vappuviikonloppuna kävimme täällä lapsuudenkodissa vieraillen aikuisten laten kanssa läpi heidän lapsuudenmuistolatikkonsa - olen säilönyt sinne piirustuksia, tarinoita, kortteja, askarteluja, kouluaineita ja muita hauskoja muistoja. Meillä on hirveän hauskaa! Ja lopuksi pakkasimme osan muistoihin takaisin laatikoihin ja takaisin varaston ylähyllylle. Turhaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaraa on liikaa, jos sitä täytyy jatkuvasti antaa pois tai heittää menemään. En tosin käsitä, mistä sitä tavaraa tulee, jos ei osta. Minulla on paljon harrastuksiini liittyvää tavaraa, mutta erittäin vähän mitään muuta. Saan iloa niistä tavaroista, jotka liittyvät harrastuksiini. En osta tavaroita, joita en tarvitse, ja harvemmin niitä lahjaksikaan suuria määriä saa.
Sinkkutaloudessa on helppo päättää, mikä on sopiva tavaramäärä.
Vierailija kirjoitti:
No, ei todellakaan tarvitse raivata pöytää, että voisi syödä siinä :D Pohdin aloituksessani sitä, missä menee se liian tavaran raja. Ihan kiintoisia kommentteja monella.
Minulla ei ole mitään minimalisteja vastaan, itse kuitenkin tykkään monista tavaroista, kuten tauluista, kauniista esineistä, kirjoista ja koruista. Kaaoksesta, epäjärjestyksestä tai sotkusta en pidä, eikä sitä kotonamme olekaan. Meillä on aika hyvät ja toimivat säilytysratkaisut, mutta se ei tarkoita, että haluaisin kaikki tavarat piiloon.
Olisi myös kiva tietää, miksi laskette tavaroitanne -siis te, jotka niitä laskette. Mikä idea siinä on? Mikä määrä sitten on liikaa henkeä kohden? Eihän sellaista voi määrittää, vai voiko?
Ap
Itse olen luetteloinut vaatteet, kengät ja asusteet omaan kännykkäohjelmaan. Kun ostan uutta, lisään sinne. Kun käytän vaatetta, merkitsen kalenteriin jne. Kokoan asuja. Ohjelma laskee mm. kuinka paljon arvo on per käyttömäärä, listaa käyttämättömät ja paljon käytetyt, värit ym. Se on hyvin mielenkiintoista ja paljastaa helposti, jos osa vaatteista vain on kaapissa. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa säilöä mitään turhaa. Huonekalut on puhtaasti funktionaalisia, nättejä toki, ja kaikkea on minimimäärät. Helpottaa huomattavasti kiireistä lapsiperhe-elämää.
Jos kotiin tulee jotain sisään, niin jotain lähtee ulos. Oikeastaan vain käyttötavaraa tulee enää ostettua.
Vierailija kirjoitti:
No, ei todellakaan tarvitse raivata pöytää, että voisi syödä siinä :D Pohdin aloituksessani sitä, missä menee se liian tavaran raja. Ihan kiintoisia kommentteja monella.
Minulla ei ole mitään minimalisteja vastaan, itse kuitenkin tykkään monista tavaroista, kuten tauluista, kauniista esineistä, kirjoista ja koruista. Kaaoksesta, epäjärjestyksestä tai sotkusta en pidä, eikä sitä kotonamme olekaan. Meillä on aika hyvät ja toimivat säilytysratkaisut, mutta se ei tarkoita, että haluaisin kaikki tavarat piiloon.
Olisi myös kiva tietää, miksi laskette tavaroitanne -siis te, jotka niitä laskette. Mikä idea siinä on? Mikä määrä sitten on liikaa henkeä kohden? Eihän sellaista voi määrittää, vai voiko?
Ap
Joskus tulee vimma on saatava kaikkea, uusia vaatteita ym. Ehkä sitten menisi överiksi, jos ei pidä lukua näistä, hamstraamisesta tulee itsetarkoitus.
Se on liikaa kun säilytystila tupaten täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin Marie Kondon kirjan ja vähän "masensi". Nimittäin jos on näin, että pitäisi säilyttää VAIN sellaiset tavarat, jotka tuovat mielihyvää niin silloinhan minulla ei ole mitään turhaa tavaraa, vaikka mielestäni minulla on hurjasti kaikkea. Oletan, että keskimääräistä enemmän. Tiedän kyllä erittäin tarkkaan mitä minulla on, tiedän montako kuulakärkikynää, kirjaa tai vaatetta minulla on johtuen siitä että olen hyvin järjestelmällinen ja analyyttinen luonne. Mutta kämppä on ihan TÄYNNÄ, mutta kaikki kuitenkin järjestyksessä ja löydän kaiken, vaikka joskus onkin vaivalloista hakea jotakin tiettyä tavaraa kaapista kun joutuu tyhjentämään kaiken muun sen edestä. Kamalaa, jos joutuisin muuttamaan...ja kuitenkin mitään en raaskisi heittää pois. Asuntoni on 29 neliöitä ja olen asunut tässä kolmisenkymmentä vuotta. Mutta rakastan jokaikistä "rojua" mitä minulla on. Laskeskelin, että jos minulla olisi 40-neliöinen kämppä niin silloin kaikki tavarani olisivat erinomaisen hyvin saatavilla eikä kämppä näyttäisi niin ahtaalta. Lähinnä tietysti huonekalut vievät tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Luin Marie Kondon kirjan ja vähän "masensi". Nimittäin jos on näin, että pitäisi säilyttää VAIN sellaiset tavarat, jotka tuovat mielihyvää niin silloinhan minulla ei ole mitään turhaa tavaraa, vaikka mielestäni minulla on hurjasti kaikkea. Oletan, että keskimääräistä enemmän. Tiedän kyllä erittäin tarkkaan mitä minulla on, tiedän montako kuulakärkikynää, kirjaa tai vaatetta minulla on johtuen siitä että olen hyvin järjestelmällinen ja analyyttinen luonne. Mutta kämppä on ihan TÄYNNÄ, mutta kaikki kuitenkin järjestyksessä ja löydän kaiken, vaikka joskus onkin vaivalloista hakea jotakin tiettyä tavaraa kaapista kun joutuu tyhjentämään kaiken muun sen edestä. Kamalaa, jos joutuisin muuttamaan...ja kuitenkin mitään en raaskisi heittää pois. Asuntoni on 29 neliöitä ja olen asunut tässä kolmisenkymmentä vuotta. Mutta rakastan jokaikistä "rojua" mitä minulla on. Laskeskelin, että jos minulla olisi 40-neliöinen kämppä niin silloin kaikki tavarani olisivat erinomaisen hyvin saatavilla eikä kämppä näyttäisi niin ahtaalta. Lähinnä tietysti huonekalut vievät tilaa.
Jos sinulla on vain mieluisaa tavaraa, mutta liikaa, niin katso voitko vähentää osan niistä käyttämällä loppuun. Eli jos on vaikka liikaa t-paitoja, ota osa tehokäyttöön kunnes kuluvat puhki äläkä osta uusia ennen kuin on oikeasti niille tarvetta. Itse olen tehnyt näin, ja vaikka vähennyksen hitaus on välillä harmittanut, niin vielä typerämpää olisi minusta ollut hankkiutua eroon tavaroista joista pidän ja joita käytän. Nyt eivät kaapit tursuile ja kaikkea alkaa olla sopiva määrä.
Miten uusavutonta porukkaa tällä palstalla pyörii, kun ei osata edes itse katsoa onko tavaraa tarpeeksi, liian vähän vai liikaa ilman, että joku kertoo sen täällä tai kirjassa?
Vierailija kirjoitti:
Miten uusavutonta porukkaa tällä palstalla pyörii, kun ei osata edes itse katsoa onko tavaraa tarpeeksi, liian vähän vai liikaa ilman, että joku kertoo sen täällä tai kirjassa?
Ei sinäsnä ole uusavuttomuutta vaan enemmänkin oman refrointpisteen puuttumista, se "minä" osa puuttuu tai on kovin heikko. Omakuva on lähinnä kokoelma telkkarista ja idoleista poimittuja osia. Tai mahdollisesti. ja surullisesti, niinkin että häpeää itseään ja haluaakin lähinnä olla täysmegamuggletavis jolla on tasan ne 1,7 lasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella on paikkansa ja löydät asiat helposti ja mahdut itse elämään, niin silloin tavaroita ei ole liikaa. Minä määrittelisin paikaksi lähes aina kaapin, komeron tai ovellisen hyllyn. Esimerkiksi lehtien paikka ei voi olla keittiön pöytä tai tuoli, eikä purnukoiden paikka keittiön työtaso.
Itse kyllä inhoan tuota tyyliä, että kaikenlainen krääsä roikkuu esillä tai että jokaisella tasolla on jokin härpäke kuten kynttilä. Kokeile joskus raivata kaikki piiloon; se lisää kummasta tilan ja siisteyden tuntua. Mutta kukin toki tavallaan.
En ole ap, mutta onpa sinulla aivan harvinaisen vastenmielinen kirjoitustyyli. Ensin puhut toisten tavaroista "krääsänä", jota inhoat, ja sitten annat muka ystävällisen vinkin kokeilla raivausta. Ja loppuun tuo ylemmyydentuntoa huokuva "kukin toki tavallaan".
Oletko tosielämässäkin yhtä kiva tyyppi?
Ei hätää, en tokikaan tuo mielipidettäni millään muotoa esiin toisten luona kyläillessäni. Taisi vaan sinusta tuntua pahalta kuulla, mitä todella moni hiljaa mielessään ajattelee näissä kodeissa, joissa on roinaa ja rihkamaa joka paikassa, mihin katsoo. Ymmärrän tietenkin, että ne muovikorut ovat sinulle tärkeitä ja pölyiset kynttilät luovan kotiisi itsellesi mieluista tunnelmaa. Minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni, jota sanavalintani epäilemättä henkivät. Kertaakaan en ole ääneen kuitenkaan kenenkään kotona mielipidettäni lausunut.
Täällä keskustelu on kuitenkin lähtökohtaisesti latteaa, jos viestiä kirjoittaessaan pitäisi alkaa miettiä, loukkaantuuko mahdollinen lukija siitä, että minusta turha roina on krääsää. Ehkä ei kannata tulla tänne lukemaan ja kyselemään muiden mielipiteitä, jos niiden lukeminen noin kirpaisee.
Itse olen lukenut täältä monta viestiä, joissa kuvaillaan minulle kenties mieluisampaa tyyliä tylsäksi ja kalseaksi ja rumaksi jne. Ei ole kyllä sattunut yhtään sieluun, koska kuten sanoin, jokainen tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Luin Marie Kondon kirjan ja vähän "masensi". Nimittäin jos on näin, että pitäisi säilyttää VAIN sellaiset tavarat, jotka tuovat mielihyvää niin silloinhan minulla ei ole mitään turhaa tavaraa, vaikka mielestäni minulla on hurjasti kaikkea. Oletan, että keskimääräistä enemmän. Tiedän kyllä erittäin tarkkaan mitä minulla on, tiedän montako kuulakärkikynää, kirjaa tai vaatetta minulla on johtuen siitä että olen hyvin järjestelmällinen ja analyyttinen luonne. Mutta kämppä on ihan TÄYNNÄ, mutta kaikki kuitenkin järjestyksessä ja löydän kaiken, vaikka joskus onkin vaivalloista hakea jotakin tiettyä tavaraa kaapista kun joutuu tyhjentämään kaiken muun sen edestä. Kamalaa, jos joutuisin muuttamaan...ja kuitenkin mitään en raaskisi heittää pois. Asuntoni on 29 neliöitä ja olen asunut tässä kolmisenkymmentä vuotta. Mutta rakastan jokaikistä "rojua" mitä minulla on. Laskeskelin, että jos minulla olisi 40-neliöinen kämppä niin silloin kaikki tavarani olisivat erinomaisen hyvin saatavilla eikä kämppä näyttäisi niin ahtaalta. Lähinnä tietysti huonekalut vievät tilaa.
Kondon kirja tuskin sopii hamstraajille, jotka kiintyvät esineisiin ja joille ne kaikki tuovat mielihyvää. Minusta ihmisellä on ongelma, jos hän on kiintynyt tuhansiin tavaroihin ihan emotionaalisella tasolla. Jos ei pysty luopumaan ylimääräisestä t-paidasta tai kuulakärkikynästä, pitäisi varmaan hakeutua hoitoon.
Kuulehan, minimalismi on joillekin ehkä muotia mutta joillekin se iloinen ja onnea tuova asia. Sinulla on ihan täysi oikeus elää kuten SINÄ haluat ja pitää tavaroita esillä tai keräillä niitä. Se ei tee sinusta huonompaa eikä toisesta parempaa vaan kaikki voimme elää sovussa keskenämme.