Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen tiivis äitisuhde, vertaistukea kaivataan
01.05.2018 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden mutta emme vielä asu yhdessä. Minua on alkanut kyrsimään miehen ja hänen vanhempiensa tiivis suhde. Mies vierailee vanhemmillaan joka viikko syömässä, ikää hänellä on 30+. Miehen kanssa vietämme öitä yhdessä noin 2-3 kertaa viikossa, lähinnä viikonloppuisin sillä se on kummankin aikataulujen kannalta helpompaa. Sunnuntait menevätkin sitten miehen istuessa vanhempiensa luona, joten sille päivälle ei voi suunnitelmia tehdä (Grande Ruokailu alkaa jo alkuiltapäivästä).
Tästä viikottaisesta kyläilystä harvoin joustetaan, ja silloin kun joustetaan niin kinastellessa mies ottaa marttyyrilinjan "sinun takiasi jätin ruokailun väliin". Äiti auttaa miestä toisinaan myös taloudellisesti, tosin ihan omasta tahdostaan. Äiti kuulemma pahoittaa mielensä, jos sinne ei mene kyläilemään. Onko tämä nyt ihan normaalia vai tarvitsenko minä vain toisenlaista suhtautumistapaa? Jos tarvitsen, voisiko joku auttaa minua muodostamaan sellaisen?
Tämän asian takia en miestä kuitenkaan aio jättää, sinänsä pieni murhehan tämä on. Kaipaisin vain teidän kokemuksianne ja näin ollen vertaistukea asiaan liittyen. Miksi siellä vanhemmilla täytyy joka ikinen viikko käydä? Luulisi, että miestä itseäänkin alkaisi toisinaan ottamaan hermoon siellä ravaaminen. Itse käyn vanhemmillani kylässä silloin kun huvittaa ja vanhemmille sopii, aikatauluni eivät ole siitä riippuvaisia vaikka välimme ovatkin läheiset. Toivoisin että mies näkisi vanhempiaan edes epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta se ei kuulemma onnistu. Miehen vanhemmat nyt vaan kokevat että sunnuntaipäivä on paras päivä aterioinnille.
Niuhotanko nyt ihan turhaan, vai miksi tämä menee niin tunteisiin? Mielestäni annan miehelle paljon omaa aikaa ja omaa tilaa. Onko se liikaa vaadittu, että vanhemmat pärjäisivät vaikka yhden viikon tapaamatta poikaansa? Ja toisinpäin.
V***U auttakaa. Miksi.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.
Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaako siltä, että lapset (eli mies ja hänen veljensä) ovat vanhempiaan varten eikä päinvastoin? Yleensä vanhemmat ajattelevat lastensa parasta, mutta tämä on voinut vinksahtaa niin, että vanhemmat kokevat lastensa olevan heitä itseään varten.
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija81 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.Näin minäkin asian näen ja siksi tuntuu oudolta että tämä olisi ongelma. Jos tunti viikossa asiaa x on iso ongelma niin ehkä se ongelma on AP itse tai muuten huono suhde.
Tunti tai viisikin viikossa asiaa x ei ole tässä ongelma. Miksi pitää kommentoida jos ei lue aloituspostausta? -AP
Ap. täällä on nyt joku mammanpoika mustamaalaamassa sua.
Se on tavallaan hyvä, koska siitä saat osviittaa mikä sua odottaa. Jos siis jäät tohon.
Sun sydän särkyy, kun rakastamasi mies ei ymmärrä sua, ja jossain vaiheessa syyttää siitä, että "haluat että hän alkaa vihata äitiään!"
Minä tiedän ja sinä tiedät, ettei ole kyse siitä.
Lopulta alat epäillä että olet tosiaan kohtuuton ja takertuja, mitä tämä palstamammanpoika yrittää sulle jo uskotella.
"Koska tulee mun vuoro?" huudat lopulta miehelle. Ei ikinä, ehkä sit kun mamma kuolee.
Sä ansaitset parempaa. Aikuisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?
Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP
Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.
Ikävää tässä on se että joustankin. Jos joku joustaa, se olen minä. -AP
Niin. Mies ei siis ole yhtä kiinnostunut viettämään aikaa kanssasi kahden kesken, kuin sinä hänen. Hänellä on muitakin merkityksellisiä ihmissuhteita elämässään. Sinä haluaisit katkoa ja heikentää niitä, että hän olisi samassa veneessä kanssasi? Sen sijaan, että hyppäisit miehen veneeseen? Jos pidät traditiota outona ja yrität sitä kitkeä, en yhtään ihmettele miksei mies halua sinua mukaan tuohon traditioon. Ei ydinperhe ole ainoa muoto jakaa elämää.
Onko anoppi ikävä luonteeltaan? Naljaileeko, vittuileeko, arvosteleeko? Vai onko mukava ja lempeä? Itse voisin heittäytyä toisenkin äidin lellittäväksi oikein mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieslukija81 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeuksia luvassa. Yksi tuttu mies vieraili joka ikinen viikko vanhemmillaan. Vaimo ei ollut sinne tervetullut. Kun lapsia tuli, niin vaimo oli lasten kanssa kotona miehen ollessa äitinsä luona joka ikinen viikonloppu. Erohan siitä tuli.
Seurasin tilannetta sivusta, mutten silloin tiennyt, että äidin ja pojan yhteys oli noin tiivis. Eron jälkeen huomasin, että miehen äiti pyrki pitämään poikansa itsellään. Pojan lapsia haukuttiin ja äiti oli mustasukkainen siitä ajasta, jonka poika oli lastensa kanssa. Ei ole tervettä, ettei äiti anna lapsensa aikuistua ja ottaa vastuuta omasta perheestään.
Eihän tässä nyt ole yhtään tuollaisesta kyse!
Miehen vanhemmat, isä ja äiti, kutsuvat molemmat lapsensa sunnuntaisin syömään, ja puolisot/tyttöystävät on myös tervetulleita.Näin minäkin asian näen ja siksi tuntuu oudolta että tämä olisi ongelma. Jos tunti viikossa asiaa x on iso ongelma niin ehkä se ongelma on AP itse tai muuten huono suhde.
Tunti tai viisikin viikossa asiaa x ei ole tässä ongelma. Miksi pitää kommentoida jos ei lue aloituspostausta? -AP
Ap. täällä on nyt joku mammanpoika mustamaalaamassa sua.
Se on tavallaan hyvä, koska siitä saat osviittaa mikä sua odottaa. Jos siis jäät tohon.Sun sydän särkyy, kun rakastamasi mies ei ymmärrä sua, ja jossain vaiheessa syyttää siitä, että "haluat että hän alkaa vihata äitiään!"
Minä tiedän ja sinä tiedät, ettei ole kyse siitä.
Lopulta alat epäillä että olet tosiaan kohtuuton ja takertuja, mitä tämä palstamammanpoika yrittää sulle jo uskotella."Koska tulee mun vuoro?" huudat lopulta miehelle. Ei ikinä, ehkä sit kun mamma kuolee.
Sä ansaitset parempaa. Aikuisen miehen.
Ikävää luettavaa tämmöinen :( Kiitos tuestasi. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tarinan (ap.n ) yksityiskohdat muistuttaa kammottavan tarkasti ex.mieheni perhekuviota.
Luulin ettei sellaista ole kellään muulla.
Miehellä oli siskokin. Hän ei ollut koskaan seurustellut, eikä ole vieläkään. Nyt 46v. Istui vanhenpiensa pöydässä vielä tiiviimmin.
Toivoin aina, että kunpa siellä olisi joku muukin ulkopuolinen kuin minä arvioimassa tilannetta. Mutta ei ollut.
Siinä pelattiin lahjomisella (raha), velvoittamisella, ja syyllistämällä. Kun äiti toivoo, kun äidille on tärkeää,
Ex.mieheni itki että hän on saanut vanhemmiltaan niin paljon, että hänen kuuluu sitä heille hyvittää. Niinpä. Hän uhrasi sitten minut. Ja avioliittonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta että kerrot ihan sen todellisen ongelman. Jos miehen perhe on mukava, eivätkä sekaannu asioihinne tungettelevasti, eikö se ole mukava tapa syödä yhdessä sunnuntaisin?
Oletko yleensä mukana siellä, vai meneekö mies yksin?
Ja joulusta, eikö ole aivan se ideaali viettää yhteistä usean sukupolven perhejoulua? Minusta on omituista ahdistua joulunvietosta jo kauan ennen mahdollista yhteenmuuttoa tai lasten saamista.
Onko kyse jostain muusta, toivoisit että suhteenne etenisi seuraavalle tasolle, viettäisitte enemmän aikaa yhdessä, tms?
Kiitos asiallisesta kommentista, sai miettimään. Minä käyn miehen vanhemmilla myös satunnaisesti. Hän ei mielellään haluaisi minun vanhemmilla käydä, kokee sen ahdistavana. Syytä en tiedä.
-AP
Kuulostaa pahalta. Mies ei ole niin sitoutunut sinuun, että haluaisi tutustua sinun vanhempiisi. Miksi näin?
Tämä piirre oli minunkin poikaystävässäni.
-se, jonka appiehdokkaat haukkuivat selän takana
Miehesi ahdistuu vanhempiesi luona. Vaikuttaa vieraannuttamisen ensioireilta. Kohta hän ei pidä siitäkään, että sinä käyt vanhempiesi luona. Voin olla väärässäkin miehesi suhteen. Oikeastaan suorastaan toivon olevani väärässä.
Minulle kävi näin. Lisäksi muutkaan sukulaiseni tai ystäväni eivät olleet eksäni mieleen. Miehen mieliksi olin valmis kutistamaan itseni hyttysenpissaksi. Eikä sekään olisi riittänyt hänelle. Toivottavasti sinä olet vahvatahtoinen etkä alistu jos sinua kutistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän tarinan (ap.n ) yksityiskohdat muistuttaa kammottavan tarkasti ex.mieheni perhekuviota.
Luulin ettei sellaista ole kellään muulla.Miehellä oli siskokin. Hän ei ollut koskaan seurustellut, eikä ole vieläkään. Nyt 46v. Istui vanhenpiensa pöydässä vielä tiiviimmin.
Toivoin aina, että kunpa siellä olisi joku muukin ulkopuolinen kuin minä arvioimassa tilannetta. Mutta ei ollut.Siinä pelattiin lahjomisella (raha), velvoittamisella, ja syyllistämällä. Kun äiti toivoo, kun äidille on tärkeää,
Ex.mieheni itki että hän on saanut vanhemmiltaan niin paljon, että hänen kuuluu sitä heille hyvittää. Niinpä. Hän uhrasi sitten minut. Ja avioliittonsa.
Äiti auttaa miestä taloudellisesti. Mahtaako mieheni kokea syyllisyyttä, jos ei ramppaa vanhemmillaan joka viikko? Onko se joku kiristys-velvoitus-syyllistyskeino? -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?
Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP
Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.
Ikävää tässä on se että joustankin. Jos joku joustaa, se olen minä. -AP
Ja niin sinä joustat vastaisuudessakin.
Mutta kiitosta et saa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä, vaikka en itse tapaakaan vanhempiani noin usein. Kai nyt miehesi joskus voi jättää ruokailun väliin, jos tulee jotain muuta spesiaalia tekemistä? Etkö voi mennä miehesi mukaan ruokailemaan? Voiko olla, että olet omistushaluinen ja haluat kontrolloida, mitä miehesi kulloinkin tekee? Miksi miehesi pitäisi käyttäytyä samalla tavalla kuin sinun?
Väkisinkin tässä tilanteessa omistushaluisuus puskee pintaan, kun näemme niin harvoin ja toivoisin että se aika vietettäisiin yhdessä, tehden jotain kahdestaan. :D -AP
Miten jo sinua ennen olemassa ollut mukava traditio on yhtäkkiä sinulta pois? Ei kai miehen sunnuntai koskaan ollutkaan sinun? Voit varmasti joustaa jostakin omasta aikataulustasi esimerkiksi arkena jos haluat lisää aikaa miehen kanssa.
Ikävää tässä on se että joustankin. Jos joku joustaa, se olen minä. -AP
Ja niin sinä joustat vastaisuudessakin.
Mutta kiitosta et saa siitä.
Jos hän joustaa, siitä pitäisi saada pokaali. Mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella. En jaksaisi jankata miehelle enää näitä samoja asioita ja tunteita siitä että jään toiseksi. -AP
Mitä tapahtuisi, jos tilanne ratkeaisi juuri kuten haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.
Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP
Niin no sun mies on ikäänkuin lapsuudenperheensä muualla asuva jäsen.
Hän on tiukasti talutushihnassa.
Ei kai vanhemmat ole ostaneet hänen asuntoaan?
Meille appivanhemmat olisivat ostaneet TALON kun muutettiin yhteen!
En tietenkään suostunut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minista ap:n olisi hyvä päästä mukaan sunnuntaipäivällisille, ainakin joskus. Miehestä kertoo paljon se, miten hän kohtelee vanhempiaan ja millainen perhedynamiikka hänen lapsuuskodissaan on. Jos mies kohtelee vanhempiaan hyvin ja hänellä on lämpimät välit vanhempiinsa, ilman että vanhemmat pitävät tossun alla poikaansa, on se todella iso plussa.
Pitää miehen sinne juosta samana päivänä jos esim. joku kodinkone on mennyt rikki, vaikka perheessä on kaksi järkevää vanhempaa. En tiedä, onko se tossun alla pitämistä. -AP
Niin no sun mies on ikäänkuin lapsuudenperheensä muualla asuva jäsen.
Hän on tiukasti talutushihnassa.
Ei kai vanhemmat ole ostaneet hänen asuntoaan?Meille appivanhemmat olisivat ostaneet TALON kun muutettiin yhteen!
En tietenkään suostunut siihen.
Ovat ostaneet. Mistä arvasit. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samoja kokemuksia. Tuppasin sitten itseni mukaan tälle viikottaiselle ruokailulle ja siitä eteenpäin menimme yhdessä aina. Anopin kanssakin tulin toimeen heti kun käyttäydyin kuin kotonani eli autoin myös tiskien pesussa ruoan jälkeen. Noh, anopista tuli paras ystäväni ja pojasta aviomieheni. Näin olemme menneet jo 21 vuotta.
Jos jonkun vakaan suhteen saan, pidän kyllä oman äitini loitolla. Se on ihan mahdoton ja mahdoton loukkaantumaan.
Onko se ihan mahdoton ajatus, että ap:n miehellä on normaalit miellyttävät vanhemmat, joilla on tapana kutsua lapset puolisoineen / perheineen sunnuntaisin syömään, ja että tämä perinne on kaikkien muiden asianosaisten paitsi ap:n mielestä mukava?
Ja eikö sekin, että hyvin toimeentulevat vanhemman auttaa taloudellisesti omaa lastaan, ole ihan normaalia.
Ap:lla on oikeus tunteisiinsa, mutta ei tässä minusta mikään viittaa siihen että miehessä tai hänen vanhemmissaan olisi jotain vialla.
Vierailija kirjoitti:
Onko se ihan mahdoton ajatus, että ap:n miehellä on normaalit miellyttävät vanhemmat, joilla on tapana kutsua lapset puolisoineen / perheineen sunnuntaisin syömään, ja että tämä perinne on kaikkien muiden asianosaisten paitsi ap:n mielestä mukava?
Ja eikö sekin, että hyvin toimeentulevat vanhemman auttaa taloudellisesti omaa lastaan, ole ihan normaalia.
Ap:lla on oikeus tunteisiinsa, mutta ei tässä minusta mikään viittaa siihen että miehessä tai hänen vanhemmissaan olisi jotain vialla.
Voi olla näinkin, näkökulmia on monia ja siksi halusinkin avata keskustelun. -AP
Etsit sen eksoottisten ulkomaanlaisen miehen, joiden kulttuurissa perhe on tärkein niin sitten vasta tiedät mitä tarkoittaa, ettei kahdenkeskistä aikaa ole. Ellei ne vanhemmat ole siinä koko ajan niin joku muu serkun veljen vaimo on ainakin. Muuta suhtautumistasi ja hyväksy viikottainen kyläily ja pyydä päästä aina silloin tällöin mukaan.
Vertaistuki mallia vauvapalsta, eli ringissä haukutaan ja tilanteen hyvät puolet miinustetaan. Eroa ja vapauta mies jollekin, joka arvostaa häntä ja lämpimiä perhesuhteitaan. Etsi sinä kaltaisesi, joka nauttii kahdestaan olemisesta.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa pahalta. Mies ei ole niin sitoutunut sinuun, että haluaisi tutustua sinun vanhempiisi. Miksi näin?
Tämä piirre oli minunkin poikaystävässäni.
-se, jonka appiehdokkaat haukkuivat selän takana