Miten huomauttaa rva Suorasuulle kohteliaan nasevasti ilkeilystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitäisi tosiaan sanoa ihan suoraan... En vaan haluaisi laittaa välejä poikki kilttiin ja kohteliaaseen veljeeni.

Kyseinen rouva on myös sanonut ihan suoraan, että hänellä on siitä kurja olo, kun veljelläni on niin hyvä suhde sukulaisiinsa ja sisaruksiinsa ja että kadehtii sitä, miten meillä on ollut hauskaa lapsina ja nuorina. Että kadehtii sitä, kun olen tuntenut veljeni ennen häntä ja meillä on yhteisiä muistoja, joissa hän ei ole mukana.

En oikeasti tiedä, mitä ajatella tuollaisesta.

Onko hällä mt ongelmia?

Ahdistavalta kuulostaa mutta hyvä kun ei ole tunkenut muistoihin mukaan? Siis että alkaisi kertomaan jotain sinun ja veljesi yhteisestä muistosta kuin olisi ollut siinä mukana. Semmosii hulluja on nimittäin 😬

Hulluja riittää, mutta myös matalalla äo:lla varustettuja yksilöitä, jotka ymmärtää kaikkien sanomiset joko tahallaan tai vajavaisuuttaan väärin. On myös olemassa erinäisiä sairauksia, jotka saa puheen puuroutumaan, kuten lievä afasia. (Päänvamma) Noin esimerkiksi.

nainen 47 v. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?

OMG.  Kälylle puolison suku on vierasta niin kauan, kunnes heihin tutustuu. Ja se onnistuu parhaiten esim. vierailemalla sukujuhlissa tai kyläilemällä puolin ja toisin. Ei niin, ettei tapaa puolison sukua.  Mutta tämähän on nykyään tapana: minä, minä, minä haluan nyt tehdä ja tätä. Kumppanin puolesta ei olla valmiita joustamaan edes sen verran, että tutustuttaisiin sukuun. Voi teitä. 

Älä sinä nyt siellä ala henkilökohtaisuuksiin vain siksi, että kerroin tapoja olevan monenlaisia. Minä henkilökohtaisesti kyllä olen tutustunut mieheni sukuun.

Mutta en todellakaan ole vaatimassa, että puolison pitää olla minun suvustani kiinnostunut (jossakin määrin hän on, serkkutapaamisiin ei ole tosin tullut, eikä tarvitsekaan) . Ja toisin kuin sinä, osaan hyvin kuvitella myös MUUNLAISIA mielipiteitä kuin vain omani.

Ap:n käly on tekemisissä miehensä lähisuvun, mukaanlukien kälynsä (ap:n) kanssa. Kaikkien serkkujen ja tätien ja isosetien kanssa minusta EI tarvitse.

Nykyaikana moni ei pidä yhteyttä edes omiin vanhempiinsa, miksi hitossa pitäisi miehen etäisiin sukulaisiin pitää?

Ja ei, se ei ole mitään sen kummempaa "itsekkyyttä", vaan sitä, että töissä käyvillä ihmisillä on rajallisesti aikaa ja he pyrkivät priorisoimaan sen käyttöä. Jos ei kunnolla ehdi huolehtia edes lähipiiristä, mitä erityistä järkeä on kerran vuodessa NÄYTTÄYTYÄ jossain sukujuhlissa? Isotädin elämä pelastuu, kun kaukaisen sukulaisen vaimokin on raahattu paikalle?

Ziisus sun kanssasi.

En uskokaan että kukaan haluais tunkea tuon yhden kirjoittajan muistoihin edes mielikuvissa. :D Minkä maakunnan muretta muuten on "hällä"? Tietääkö kukaan?

Vierailija kirjoitti:

ihmettelijä-Iitu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmettelijä-Iitu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nainen 47 v. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?

OMG.  Kälylle puolison suku on vierasta niin kauan, kunnes heihin tutustuu. Ja se onnistuu parhaiten esim. vierailemalla sukujuhlissa tai kyläilemällä puolin ja toisin. Ei niin, ettei tapaa puolison sukua.  Mutta tämähän on nykyään tapana: minä, minä, minä haluan nyt tehdä ja tätä. Kumppanin puolesta ei olla valmiita joustamaan edes sen verran, että tutustuttaisiin sukuun. Voi teitä. 

Tietysti minä. Tuo toisten kautta ja muille eläminen vasta kieroutunutta tarinaa kertookin. Ennen oli ehkä tarvetta puoliväkisin tehdä tuttavuutta kummin kaimojen kanssa - nykyisin ei. Minua kiinnostaa tasan puolisoni, ei hänen geeniensä jakajat vain koska on tapana. Teeskentelyä.

Jos tutustut kumppanisi sukuun (serkkuihin, setiin, täteihin jne) miten se on toisten kautta elämistä ja muille elämistä? En oikein ymmärrä. Et kai vain sortunut toisten kautta elämiseen ja kutsunut kumppanisi sukua häihisi? Teillehän riittää vain toisenne. Ja käyt vierailulla omien sukulaistesi luona yksin? 

No en kutsunut - mentiin kahdestaan maistraatissa. Ja kyllä, hoidan omat sukulaiseni itse. Tietenkin! Yhteisiä ystäviä meillä kyllä on - yhdessä valittuja.

Hui kamala, onneksi en ole sinunkaltaisesi ihmisen kanssa naimisissa.  En kykene sulkemaan sukua ulos elämästäni, enkä edes halua. Tai sitten sinulla on käynyt huono mäihä suvun kanssa. Tai ehkä sitä ei vain ole.  Oli miten oli, säälin sinua kuitenkin kun suvutta elät.  

Ja minä sinua kun suvun kautta elät. Etkä ”kykene”. Ehkä on aika kasvaa ihmisenä.

Voisitko hieman perustella, että miten eletään suvun kautta, jos haluaa tavata omia sukulaisiaan? Omasta tahdostaan siis haluaa tavata eikä pakotettuna. Nyt ei oikein minulle tämäsinun logiikkasi aukene. Entinen anoppini eli kyllä poikansa kautta, kun tämän asioihin koko ajan puuttui, mutta ei tämä muuta sukua koskenut.

Kannattaa ap muistaa, että kun joku uskoutuu sulle asioistaan, se on luottamuksen osoitus. Anna sille ansaitsemansa arvoa, älä räävi niitä asioita koko suomen ihmeteltäväksi, kun kuitenkaan siinä ei ole kun murunen totuudesta. Kertoja on voinut jättää kertomatta myös hänen kannaltaan edukkaita asioita, koska ei ole ajatellut, että olisit suuruusfantasioinen ihminen, joka pitää itseään jonain ylituomarina maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

nainen 47 v. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?

OMG.  Kälylle puolison suku on vierasta niin kauan, kunnes heihin tutustuu. Ja se onnistuu parhaiten esim. vierailemalla sukujuhlissa tai kyläilemällä puolin ja toisin. Ei niin, ettei tapaa puolison sukua.  Mutta tämähän on nykyään tapana: minä, minä, minä haluan nyt tehdä ja tätä. Kumppanin puolesta ei olla valmiita joustamaan edes sen verran, että tutustuttaisiin sukuun. Voi teitä. 

Älä sinä nyt siellä ala henkilökohtaisuuksiin vain siksi, että kerroin tapoja olevan monenlaisia. Minä henkilökohtaisesti kyllä olen tutustunut mieheni sukuun.

Mutta en todellakaan ole vaatimassa, että puolison pitää olla minun suvustani kiinnostunut (jossakin määrin hän on, serkkutapaamisiin ei ole tosin tullut, eikä tarvitsekaan) . Ja toisin kuin sinä, osaan hyvin kuvitella myös MUUNLAISIA mielipiteitä kuin vain omani.

Ap:n käly on tekemisissä miehensä lähisuvun, mukaanlukien kälynsä (ap:n) kanssa. Kaikkien serkkujen ja tätien ja isosetien kanssa minusta EI tarvitse.

Nykyaikana moni ei pidä yhteyttä edes omiin vanhempiinsa, miksi hitossa pitäisi miehen etäisiin sukulaisiin pitää?

Ja ei, se ei ole mitään sen kummempaa "itsekkyyttä", vaan sitä, että töissä käyvillä ihmisillä on rajallisesti aikaa ja he pyrkivät priorisoimaan sen käyttöä. Jos ei kunnolla ehdi huolehtia edes lähipiiristä, mitä erityistä järkeä on kerran vuodessa NÄYTTÄYTYÄ jossain sukujuhlissa? Isotädin elämä pelastuu, kun kaukaisen sukulaisen vaimokin on raahattu paikalle?

Ziisus sun kanssasi.

Ohoh, nyt tais mennä jollain tunteisiin! Mutta joo, vedä vaan porot nokkaas jos haluat viestistä jossa ei ollut mitään henkilökohtaista. Mun mielestä tässä puhutaan ihan selkeästi eri asioista. Ihmiset käsittävät suvun eri tavalla. Itselleni suku on sama kuin lähisuku, sinä taas käsität siihen kuuluvan isotädinkin. Keskustelua on siis turha jatkaa ennenkuin määritellään mitä suku tässä tarkoittaa. Eikä varmaan kellään ole nykyaikana tapana järjestää kerran vuodessa jotain sukujuhlia, haloo.

Mites ystävien kautta eläminen tai oman aseman nostattaminen ystävien kustannuksella. Ulkonäkö seikat ym.

Entä, kun ihminen ei käyttäydykään ollenkaan tuolla tavalla, kun ainoastaan ap:n pään sisällä, joka ei edes kuulu sukuun.

Miltä susta ap tuntuis jos sun tekemisistäs ym kirjoiteltaisi? Mukavalleko? Juttuahan varmasti kyllä riittäis sustakin.. Muut ei ole vaan noin ilkeitä, kun sinä.