Lue keskustelun säännöt.
Miten huomauttaa rva Suorasuulle kohteliaan nasevasti ilkeilystä?
01.05.2018 |
Veljeni meni hiljan naimisiin varsinaisen totuudentorven kanssa. Nainen toteaa usein, että kun hänellä on tapana sanoa asiat suoraan. Ja sitten hän laukoo puoli-ilkeitä kommentteja, joista moni sukulainen on jo pahoittanut mielensä.
Naisen lempiaihe on perheemme kesämökki, joka pitäisi hänen mukaansa pistää täysin uusiksi. Jo ensi käynnillä mökillä hän totesi, että sormet oikein syyhyävät päästä sisustamaan paikkaa. Hän painostaa meitä muita, että meidän pitäisi toteuttaa hänen visionsa.
Hän tekee myös selväksi, että seura ei kelpaa. Jos he tulevat veljeni kanssa mökille, tämä nainen vetäytyy omiin oloihinsa. Kuulemma nukkuu ja lepää. Ja lähettää veljeni yksin sukujuhliin, koska hän kaipaa omaa aikaa.
Sitten kuitenkin, kun hän haluaisi tulla Helsinkiin esim teatteriin, meidän pitäisi heti innolla olla majoittamassa häntä. Ja jos sen virheen tekee, saa kuulla valitusta, miten ei vierasvuode eikä aamiainen tai mikä milloinkin ole rouvan mieleen.
Miten sanoa asiasta ystävällisesti mutta napakasti ja vähän samaan tapaan piiloilkeillen kuten hän tekee?
Kommentit (69)
Seuraavan kerran kun se vonkuu yösijaa sanot, että yöpyminen aamiaisineen maksaa 150e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piikikkäisiin puoli-ilkeilyihin tehoaa se, kun rauhallisesti kysyt suoraan "mitä sinä tuolla tarkoitit?", leikit vähän tyhmää, niin kuin et millään ymmärtäisi mitä vihjailee ja annat itse upota suohonsa. Jos taas ei vihjaile, vaan valittaa suoraan (näitäkin röyhkimyksiä on), niin silloin voi kans suoraan sanoa takaisin. Esim. jos valittaa että sänky tai aamupala ei kelpaa, niin silloin voi sanoa suoraan että kannattaa varmaan hankkia sellainen majapaikka, missä sänky ja aamupala miellyttää häntä. Ja jos on sukumökkiä sisustamassa, niin voi ihan suoraan ja vilpittömästi ihmetellä että "ai, miten sinä ajattelit että sulla on päätäntävalta sisustaa meidän sukumökki? Kun tämä ei ole sun mökki, niin miten ajattelit että sinä saat päättää asioista?" Ihan rauhallisesti ja suoraan vain kysyy. Tuollainen päällepäsmäri on kyllä yksi rasittavimmista ihmistyypeistä mitä on. Voimia!
Älä viitsi, ilkeys ei pue sua. Tehoaa!
Ehkä pitäisi tosiaan sanoa ihan suoraan... En vaan haluaisi laittaa välejä poikki kilttiin ja kohteliaaseen veljeeni.
Kyseinen rouva on myös sanonut ihan suoraan, että hänellä on siitä kurja olo, kun veljelläni on niin hyvä suhde sukulaisiinsa ja sisaruksiinsa ja että kadehtii sitä, miten meillä on ollut hauskaa lapsina ja nuorina. Että kadehtii sitä, kun olen tuntenut veljeni ennen häntä ja meillä on yhteisiä muistoja, joissa hän ei ole mukana.
En oikeasti tiedä, mitä ajatella tuollaisesta.
Miehessäni on hieman samaa vikaa, töräytteli aikoinaan ilkeitä kommentteja ja sitten naureskeli loukkaantujille että hänhän on vain rehellinen. Loppui kyllä saman tien kun totesin rauhallisella äänellä aamiaispöydässä että on lapsellista perustella ilkeitä möläytyksiä rehellisyydellä, suoraselkäinen ja rehellinen ihminen miettii etukäteen mitkä hänen päässään liikkuvista ''totuuksista'' ovat hyödyksi myös ääneen lausuttuina. Ihmiset eivät pidä möläyttelijöitä rehellisinä hyvinä tyyppeinä vaan inhottavina kusipäinä. Ilkeys sekoitetaan turhan usein nokkeluuteen, mikään ei ole niin tolloa kuin toisia jatkuvasti loukkaava loppasuu. Fiksu ihminen osaa suodattaa ajatuksiaan ennen kuin mylväisee ne ilmoille.
Jos ette ole kuitenkaan sellaisissa väleissä että totuudentorvi jaksaisi kuunnella ja arvostaa torumista, sano suoraan että sinusta tuntuu pahalta kun henkilö piilovittuilee/suhtautuu kaikkeen negatiivisesti/tipauttelee ilkeitä kommentteja. Älä vänkää, korota ääntä tai ota kinastelevaa sävyä. Rauhallinen ja jämpti puhetapa, suoraan silmiin katsominen ja pieni huolestunut kulmien kurtistus uppoavat paremmin kuin kränääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä pitäisi tosiaan sanoa ihan suoraan... En vaan haluaisi laittaa välejä poikki kilttiin ja kohteliaaseen veljeeni.
Kyseinen rouva on myös sanonut ihan suoraan, että hänellä on siitä kurja olo, kun veljelläni on niin hyvä suhde sukulaisiinsa ja sisaruksiinsa ja että kadehtii sitä, miten meillä on ollut hauskaa lapsina ja nuorina. Että kadehtii sitä, kun olen tuntenut veljeni ennen häntä ja meillä on yhteisiä muistoja, joissa hän ei ole mukana.
En oikeasti tiedä, mitä ajatella tuollaisesta.
On täysi häiriintynyttä kokea aikuisena tuollaisia kateustunteita - ja vielä tuoda ne julki. Jätä tuttavuus niin pian kuin mahdollista.
"Noh, tulikos nyt hyvä olo kun pääsit sanomaan?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6:lla on hyviä neuvoja. Ehkä yritän puhua asiasta ihan suoraan, kun se tulee seuraavan kerran ajankohtaiseksi. Sanon, miltä minusta tuntuu. Etenkin tuon mökin suhteen, josta kyseiselle rouvalle on tullut suorastaan pakkomielle ja alkanut varsinainen ajojahti.
Koska jos mökki olisi sellainen kuin hän haluaa, hän voisi välillä muuttaa sinne kuulemma vaikka useaksi kuukaudeksi asumaan!
Vierailija kirjoitti:
Miehessäni on hieman samaa vikaa, töräytteli aikoinaan ilkeitä kommentteja ja sitten naureskeli loukkaantujille että hänhän on vain rehellinen. Loppui kyllä saman tien kun totesin rauhallisella äänellä aamiaispöydässä että on lapsellista perustella ilkeitä möläytyksiä rehellisyydellä, suoraselkäinen ja rehellinen ihminen miettii etukäteen mitkä hänen päässään liikkuvista ''totuuksista'' ovat hyödyksi myös ääneen lausuttuina. Ihmiset eivät pidä möläyttelijöitä rehellisinä hyvinä tyyppeinä vaan inhottavina kusipäinä. Ilkeys sekoitetaan turhan usein nokkeluuteen, mikään ei ole niin tolloa kuin toisia jatkuvasti loukkaava loppasuu. Fiksu ihminen osaa suodattaa ajatuksiaan ennen kuin mylväisee ne ilmoille.
Jos ette ole kuitenkaan sellaisissa väleissä että totuudentorvi jaksaisi kuunnella ja arvostaa torumista, sano suoraan että sinusta tuntuu pahalta kun henkilö piilovittuilee/suhtautuu kaikkeen negatiivisesti/tipauttelee ilkeitä kommentteja. Älä vänkää, korota ääntä tai ota kinastelevaa sävyä. Rauhallinen ja jämpti puhetapa, suoraan silmiin katsominen ja pieni huolestunut kulmien kurtistus uppoavat paremmin kuin kränääminen.
Ai sun mies on alkoholisti?
Loppasuu ei tarkoita lörppöä, vaan ruoat ja varsinkin alkoholijuomat nopeasti ahnehtivaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiselle ylimieliselle ilkeilijälle täytyy laittaa rajat.
Sanot että SE ON KUULE SILLALAILLA, että jos ei tarjottava kelpaa niin hotelliin on tuossa latu auki.
Mökkiin ei kosketa ja piste.
Jokainen sisustaa OMAA mökkiään.
Pitäisiköhän pikkurouvan vetäytyä taas lepäämään?
Ei missään nimessä pidä alentua samalla tasolle vinoilijoiden kanssa. Sama kuin lähtisi murrosikäisen kanssa kilpaa kiukuttelemaan. Ystävällinen ja rauhallinen lähestymistapa on aina paras. Pidä itsesi tyynenä, sano suoraan mutta kiukustumatta ja v-ttuilematta, että ei ole kohteliasta puuttua toisten sisustukseen, tai arvostella majapaikkaa, jonka on ilmaiseksi saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä lähtisit pelaamaan samaa piiloilkeilypeliä? Paljasta piiloilkeys, se tehoaa parhaiten. "Olipa ilkeästi sanottu" toimii ihan hyvin. Jos hän vastaa, että ei tarkoittanut olla ilkeä tai ei mielestään ole ilkeä, voi ihan pokkana jatkaa "Tuntuu ikävältä, kun kotia haukutaan". Jos ei tämäkään tehoa, voi ihan suoraan sanoa: "En halua mielipiteitäsi kotiini tms. liittyen". Tavallinen piiloilkeilijä nolostuu, kun hänelle näytetään peiliä. He kuvittelevat, että voivat kylvää sontaansa niin, ettei kukaan pääse puuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos alat piikitellä, vajoat samalle tasolle kuin kälysi. Älä.
Paljon parempi sanoa suoraan, mutta rauhallisesti. Että et pidä hänen kommentistaan, joka on loukkaava.
Älä ala haukkua takaisin tai ilkeillä, toteat vaan rauhallisesti toisen olevan loukkaava.
Ja hänen mökki-ideansa on tietysti huomioitava, jos hän veljesi kautta on yksi mökin osakkaista. Oletan siis, että kyse on perikunnan - teidän sisarusten - yhteisestä mökistä?
Mutta ei hän tietenkään YKSIN asioista päätä. Sen voi rauhallisesti hänelle sanoakin. Että "ihan kiva idea, mutta koska tämä mökki on teidän vain - mitä 1/2, 1/3? - niin kaikista ehdotuksista pitää neuvotella meidän sisarusten kesken".
Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?
Yöpymispaikan tarjoatte vain, jos se täysin teille itsellenne sopii. Jos on muuta menoa suunniteltuna, sen kun sanotte sen. Että valitettavasti ei nyt sovi, meillä on muuta menoa.
Jos sänky ei kelpaa tai aamiainen on kälystä huono, kommentoit kuten sinua jo neuvottiin, ihan rauhallisesti: "Semmoista se on, kun ei olla hotellissa. Pitäisiköhän teidän ensi kerralla ottaa huone vaikka Scandicista?"
Heittäydy tyhmäksi. Kysy ilkeyden jälkeen, että "mitä tarkoitit? Miksi sanoit noin? Jne" Pidä kuitenkin huoli ettet missään tapauksessa jää alakynteen, vaan kysymyksilläsi nostat toisen ääliömäisyyden ystävällisesti esiin.
Kun itse käyttäytyy rauhallisesti eikä lähde mukaan ilkeilyyn, vaan jättää sen näennäisesti huomiotta, niin tehoaa paremmin kuin ilkeilykilpailu. Jos myös veljesi on kiltti ja itse käyttäydyt hyvin, ehkä vieraskin vähitellen jotain tajuaa. Säälin veljeäsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?
OMG. Kälylle puolison suku on vierasta niin kauan, kunnes heihin tutustuu. Ja se onnistuu parhaiten esim. vierailemalla sukujuhlissa tai kyläilemällä puolin ja toisin. Ei niin, ettei tapaa puolison sukua. Mutta tämähän on nykyään tapana: minä, minä, minä haluan nyt tehdä ja tätä. Kumppanin puolesta ei olla valmiita joustamaan edes sen verran, että tutustuttaisiin sukuun. Voi teitä.
nainen 47 v. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?
OMG. Kälylle puolison suku on vierasta niin kauan, kunnes heihin tutustuu. Ja se onnistuu parhaiten esim. vierailemalla sukujuhlissa tai kyläilemällä puolin ja toisin. Ei niin, ettei tapaa puolison sukua. Mutta tämähän on nykyään tapana: minä, minä, minä haluan nyt tehdä ja tätä. Kumppanin puolesta ei olla valmiita joustamaan edes sen verran, että tutustuttaisiin sukuun. Voi teitä.
Tietysti minä. Tuo toisten kautta ja muille eläminen vasta kieroutunutta tarinaa kertookin. Ennen oli ehkä tarvetta puoliväkisin tehdä tuttavuutta kummin kaimojen kanssa - nykyisin ei. Minua kiinnostaa tasan puolisoni, ei hänen geeniensä jakajat vain koska on tapana. Teeskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
nainen 47 v. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä minusta on ihan ok, että kukin viettää aikaa lomallaan miten haluaa. Jos normaalisti esim. työnsä takia joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, on ihan ymmärrettävää, että lomalla rentoutuu parhaiten yksinollen. Ja teidän sukulaiset ovat ehkä sinusta kivaa seuraa - koska sinä tunnet heidät lapsuudestasi asti - mutta kälylle he ovat vieraita ihmisiä. Miksi hänen pitäisikään viihtyä jollain sukujuhlilla?
OMG. Kälylle puolison suku on vierasta niin kauan, kunnes heihin tutustuu. Ja se onnistuu parhaiten esim. vierailemalla sukujuhlissa tai kyläilemällä puolin ja toisin. Ei niin, ettei tapaa puolison sukua. Mutta tämähän on nykyään tapana: minä, minä, minä haluan nyt tehdä ja tätä. Kumppanin puolesta ei olla valmiita joustamaan edes sen verran, että tutustuttaisiin sukuun. Voi teitä.
Tietysti minä. Tuo toisten kautta ja muille eläminen vasta kieroutunutta tarinaa kertookin. Ennen oli ehkä tarvetta puoliväkisin tehdä tuttavuutta kummin kaimojen kanssa - nykyisin ei. Minua kiinnostaa tasan puolisoni, ei hänen geeniensä jakajat vain koska on tapana. Teeskentelyä.
Jos tutustut kumppanisi sukuun (serkkuihin, setiin, täteihin jne) miten se on toisten kautta elämistä ja muille elämistä? En oikein ymmärrä. Et kai vain sortunut toisten kautta elämiseen ja kutsunut kumppanisi sukua häihisi? Teillehän riittää vain toisenne. Ja käyt vierailulla omien sukulaistesi luona yksin?
Joo, ymmärtäisin tämän halun lepäillä, jos hän kävisi töissä. Mutta kun puheista päätellen lepäilee kotonakin, mitä nyt välillä katsoo hömppää tvstä. Veljeni tekee ruoat ja siivouksen hoitaa siivousfirma. Ja samaan aikaan huokailee, miten kulturelli ihminen hän on.
Todella erikoinen tapaus.
Veljeni tai minä emme omista mökkiä, se on vanhempieni omistuksessa. Hän painostaa myös vanhempiani ja yrittää minua ja muita sisaruksia saada painostamaan heitä myös.
Sanot ihan suoraan, ei noihin piiloilkeilyt tehoa.