Psykiatrinen väärä diagnoosi

Psykiatriset diagnoosit ovat kaikki vääriä. Ei mielen ongelmia voi diagnoosein luokitella kuten somaattisia sairauksia.

Psykoterapian saamiseksi vähän liioteltiin. Esim. Laitettiin sos. tilanteiden pelko. Vähän sitä on, mutta ei hirveän haittaavasti

Siitä on tehty tutkimuksiakin, että kun menee eri lääkärille saa helposti eri diagnoosin.

Munkaan tilanne ei kovin hehkeä ole. 

Määrittelemätön mielenterveyden häiriö

Epämääräinen syömishäiriö

Dissosiaatiohäiriöepäily

Lähde nyt tuosta purkamaan..... Noi on kyllä jääneet kauas menneisyyteen. Mutta kai ne jossain mun papereissa lukee? Tiedä häntä. Mulla menee hyvin jo kuudetta vuotta.

Kiva kuulla ettei "tuomio" välttämättä ole oikea.

Lääkkeet on tehnyt ikäviä haittoja ja nyt on sairaamman oloinen kuin ennen hoidon alkamista.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla ettei "tuomio" välttämättä ole oikea.

Lääkkeet on tehnyt ikäviä haittoja ja nyt on sairaamman oloinen kuin ennen hoidon alkamista.

Kannattiko uskoa mielisairasta psykiatria?

Minä sain psykiatrialta niin monta diagnoosia että meni lopulta luottamus koko psykiatriaan. Tyhmäkin jo tajuaa ettei lähes 10 diagnoosia voi yhteen ihmiseen päteä. Kertaakaan en siellä enää asioi vaikken kunnossa varsinaisesti olekaan.

Nämä diagnoosit vaikuttaa nuorten opiskeluaikana ikävä kyllä kielteisesti ja voi tuhota urasuunnittelmat väärin perustein.

Minä hain keskusteluapua lapsuuden asioihin noin parikymppisenä, ja keskusteluihin kuului psykiatrin tapaaminen. Sen jäljiltä minulla oli diagnosoituna PTSD, yleistynyt ahdistuneisuus, paniikkihäiriö ja keskivaikea masennus. Lisäksi mahdollinen kaksisuuntainen mielialahäiriö ja harhaisuutta. Psykiatri tarjosi lääkitystä josta kieltäydyin, koska en nähnyt sille tarvetta. Lopetin keskustelukäynnit myös psykologin kanssa enkä luvannut tulla psykiatrin tapaamiseen puolen vuoden päästä. Alkoi ahdistaa ihan oikeasti se, miten minusta leivottiin mielisairasta. Aloitin kotona uuden harrastuksen, ulkoilin ja aloin syödä terveellisemmin. Sain korkeakoulututkintoni valmiiksi normaalissa ajassa enkä edelleenkään tiedä millä tavalla olisin mielenterveysongelmainen. Diagnoosilistani ei ole onneksi tullut ilmi missään, toivon ettei tulekaan, tapahtumista aikaa nyt kymmenisen vuotta.

Psykiatri antaa yleensä ns. alustavan diagnoosin, jotta olisi jotakin, josta lähdetään liikkeelle. Myös sairaslomahakemukseen tarvitaan jokin diagnoosi. Jos kuitenkin malttaisitte käydä haastattelututkimuksissa/terapiassa, diagnoosinnekin tarkentuisi. Vääristä diagnooseista voidaan luopua ja oikea ottaa käyttöön. 

Myös minulle on aluksi yritetty tarjota aivan väärää diagnoosia, mutta en luovuttanut. Tutkimusten edistyttyä olen saamassa vihdoinkin oikean diagnoosin. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä diagnoosit vaikuttaa nuorten opiskeluaikana ikävä kyllä kielteisesti ja voi tuhota urasuunnittelmat väärin perustein.

Eivät ne vaikuta opiskeluaikana millään tavalla, jos ei kerro niitä oppilaitoksessa. Siihen ei ole yleensä minkäänlaista velvollisuutta. Todennäköisesti kuitenkin hoitoalalla tämäkin tieto tarvitaan. Oikaiskaa, jos olen väärässä. 

Synnytyspelon vuoksi ohjattiin psykiatrian sairaanhoitajan luokse. Eikä menny kovin kauan kun minua vietiin jo erikoislääkärin luokse. Ensimmäinen diagnosoi mulle keskivaikean masennuksen ja toinen diagnoosi toiselta lääkäriltä oli persoonallisuus häiriö. 😒

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä diagnoosit vaikuttaa nuorten opiskeluaikana ikävä kyllä kielteisesti ja voi tuhota urasuunnittelmat väärin perustein.

Eivät ne vaikuta opiskeluaikana millään tavalla, jos ei kerro niitä oppilaitoksessa. Siihen ei ole yleensä minkäänlaista velvollisuutta. Todennäköisesti kuitenkin hoitoalalla tämäkin tieto tarvitaan. Oikaiskaa, jos olen väärässä. 

Tarkoitin juuri omalla kohdalla hoitoalan opiskelua ja sitähän et voi tehdä jos saat vaikka kaksisuuntaisen diagnoosin

Kerran noin hyvin AP tietää niin kerroppa mikä se diagnoosi oli?

Vierailija kirjoitti:

Kerran noin hyvin AP tietää niin kerroppa mikä se diagnoosi oli?

Mitä ihmettä se sinua liikuttaa?

Oikeastaan kysymys voisikin olla, että oletko päässyt pois ilman diagnoosia psykiatrian osastolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran noin hyvin AP tietää niin kerroppa mikä se diagnoosi oli?

Mitä ihmettä se sinua liikuttaa?

Mitä sinä kysyt jos ei apu kelpaa. Vaikeaa vastata moiseen kysymykseen jos et kerro taustoista yhtään mitään. Plus mitä sinä kysyt toisten ihmisten diagnooseista? Ei ole sinun diagnoosi jonkun tutun diagnoosi. Mitä se sinua liikuttaa? On siinä yksi järjen jättiläinen kanssa meillä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä diagnoosit vaikuttaa nuorten opiskeluaikana ikävä kyllä kielteisesti ja voi tuhota urasuunnittelmat väärin perustein.

Mahdollisesti, mutta mistäpä ne aina selville saadaan? Kaikkiin oppilaitoksiin päästäkseen ei suinkaan tarvitse esittää lääkärintodistusta. Oireilu ja vointi opiskeluun ja uramahdollisuuksiin enemmän vaikuttaa.

Kannattaa jatkaa normaalia elämää, jos oikeasti on saanut väärän dg:n.

Virheitä sattuu ja osa psykiatreista on itse vähän sekaisin päästään.

Minulle noin 9vuotta sitten sanottiin, että olen parantumattomasti mielisairas ja lyöntiin päälle vahva psyykelääkitys. Vielä sekaisin oleva psykiatri ilmoitti että paikkani on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Lääkkeitä en muutamaa kuukautta pidempää syönyt, palasin työelämään jossa 9 vuotta mennyt hyvin, ei sairauslomia tämä aikana. Työni kiireistä ja tarkkuutta vaativaa, olisin varmasti jäänyt kiinni tai romahtanut jos päävikaa olisi oikeasti ollut.

Normaalia arkea elän, en käytä päihteitä, liikun ja syön terveellisesti.

Aikoinaan lähdin hakemaan apua psyk puolelta työpaikkakiusaamiseen ja voitte uskoa, että luotto vähän horjui systeemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä diagnoosit vaikuttaa nuorten opiskeluaikana ikävä kyllä kielteisesti ja voi tuhota urasuunnittelmat väärin perustein.

Mahdollisesti, mutta mistäpä ne aina selville saadaan? Kaikkiin oppilaitoksiin päästäkseen ei suinkaan tarvitse esittää lääkärintodistusta. Oireilu ja vointi opiskeluun ja uramahdollisuuksiin enemmän vaikuttaa.

Itse tarkoitin jos on opiskelemassa esim sairaanhoitajaksi eli väärälläkin diagnoosilla loppuu opiskelu.

Totta ettei vaikuta monellakaan muulla alalla.