Psykiatrinen väärä diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Sain yksityisellä puolella 45 min juttelun jälkeen alustavan Asperger + ADHD -diagnoosin, mutta hän laittoi lähetteen poliklinikalle laajempiin tutkimuksiin. Siellä se muuttui muotoon sekamuotoinen persoonallisuushäiriö ties kuinka monin eri piirtein. En jaksa valittaa AVIin tästä, joudun vielä osastolle.

Elämäni on yhtä kaaosta: kärsin kaikkien aistien ylivirittyneisyydestä, toiminnanohjauksessa ja tunteiden säätelyssä on puutteita, olen työelämän ulkopuolella, sössin kaikki raha-asiani ja ihmissuhteeni... Minulla on myös ollut kapeita mielenkiinnon kohteita erityisesti lapsena ja nuorena, mutta yleensä ne aikuisena häviävät suurimmalta osalta, ja sen takia en saanut virallista Asperger + ADHD-diagnoosia. En jaksa enää. 

Kantelusta ei joudu osastolle. Kannattaisi tehdä se kantelu vaan.

Itekin sain täysin perusteitta ton sekamuotoiset persoonallisuushäiriöt-diagnoosin. Eivätkä muuta sitä, vaikka kuinka yrittänyt niitä vakuuttaa, että diagnoosi on väärä. Persoonallisuushäiriö(diagnoosit) ovat niin mielipidekysymys ja stigmaava ja ihmisen tuhoava, että ne pitäisi etiikan mukaan poistaa kokonaan tautiluokituksesta.

Lapsellani on vääriä diagnooseja. Seitsemän eri diagnoosia, mikä osa oli tullut ihan meiltä tietämättä. Tuli toisen lääkäri käynnin yhteydessä esiin. Olen osaa saanut purettua pois. Osaa en, tuntuu että psykiatri antaa diagnoosin ja rakentaa potilas kertomukseen jotain tarinaa vähän sinnepäin. Eikä ne ole mennyt niin, eikä diagnoosi vastaa oireita. Olin aluksi yllättynyt miten psykiatrian puolella toimitaan. Nykyään ahdistaa vähän se, ettei viitsi hakea apua, kun toiminta on mitä sattuu.

Aloitin tästä aiheesta ketjun, mutta se poistettiin, niin kirjoitan sitten vaikka tänne.

En halua oikeita diagnoosejani kertoa, pahoittelen että joudun niitä hieman muuttamaan, mutta tilanteeni on suurin piirtein tällainen:

Hakeuduin hoitoon työuupumuksesta, työuupumus todettiin. Myöhemmin minua haastatteli eri henkilö ja kyseli, mitä kaikkia oireita on, kyseltiin mm. onko pakko-oireita. Vastasin että no ainut noista mitä on, että pidän kyllä tavaroita hyvässä järjestyksessä, mutta toisaalta olen pitänyt aina, ei se tähän nykytilanteeseen liity... Hän sitten kyseli asiasta enemmän ja vastailin että no ei mitään ihmeellistä, kirjahyllyni on järjestetty värin mukaan, mutta sellainen on kai aika suosittua. Tämän jälkeen minulle kirjattiin OCD-epäily. Sanoin että hetkinen, ei tilanteeni kyllä todellakaan ole minkään pakko-oireisen häiriön tasolla, vastasin vain kun kysyttiin pakko-oireista että no tuollainen järjestystaipumus on, mutta ei minua mitenkään erityisesti haittaa, vaikka ne tavarat eivät ihan järjestyksessä olisikaan, eikä asia ole tuottanut minulle elämässä mitään ongelmia. Tästä huolimatta OCD-epäily kirjattiin uudelleen. Lisäksi perusteluihin oli kirjattu aivan älytön pieni detalji vastaanotolta ja sitten oli vielä kolmas perustelu, joka oli täysin hatusta vedetty - käyttäytymismalli, jota minulla ei todellakaan ole ja josta meillä ei ollut mitään puhetta.

No, sitten hain sairaslomaa ja luulin hakevani sairaslomaa siihen työuupumukseen, joka oli jo heti aluksi todettu. :D

Kelan täti soittaa: "Hei, valitettavasti pakko-oireinen häiriö ei oikeuta sairaslomaan."

Minä: "Mitä, luulin hakeneeni sairaslomaa työuupumukseen??"

Kela: "Ai jaa. Erikoista. Täällä ei lue muuta kuin tuo pakko-oireinen häiriö."

Eli alkuperäinen sairauteni oli yhtäkkiä vaihdettu kokonaan toiseen. Nyt sitten tässä ihmettelen, että mites tämä homma oikein menee. On kyllä outoa touhua.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin tästä aiheesta ketjun, mutta se poistettiin, niin kirjoitan sitten vaikka tänne.

En halua oikeita diagnoosejani kertoa, pahoittelen että joudun niitä hieman muuttamaan, mutta tilanteeni on suurin piirtein tällainen:

Hakeuduin hoitoon työuupumuksesta, työuupumus todettiin. Myöhemmin minua haastatteli eri henkilö ja kyseli, mitä kaikkia oireita on, kyseltiin mm. onko pakko-oireita. Vastasin että no ainut noista mitä on, että pidän kyllä tavaroita hyvässä järjestyksessä, mutta toisaalta olen pitänyt aina, ei se tähän nykytilanteeseen liity... Hän sitten kyseli asiasta enemmän ja vastailin että no ei mitään ihmeellistä, kirjahyllyni on järjestetty värin mukaan, mutta sellainen on kai aika suosittua. Tämän jälkeen minulle kirjattiin OCD-epäily. Sanoin että hetkinen, ei tilanteeni kyllä todellakaan ole minkään pakko-oireisen häiriön tasolla, vastasin vain kun kysyttiin pakko-oireista että no tuollainen järjestystaipumu

* vielä kolmas perustelu joka oli täysin hatusta vedetty*. Tutulta kuulostaa. Minulle oli kirjattu että olen kertonut kuulleeni ääniä. Tällaista en ollut sanonut koskaan, varmaankin siksi että tällaista ei ollut tapahtunut lainkaan. Käsittämätöntä kyllä, tätä asiaa ei saanut korjattua papereihin. Olen lopettanut kokonaan asioinnin kanssaan.

Haepa jos löytäisit etsi-toiminnolla sen ketjun, jossa ihmiset kertovat mitä he oikeasti ovat sanoneet ja mitä lääkärit (etenkin psykiatrit) ovat kirjanneet. He kirjaavat sinne suoranaisia valeita. Kannattaa tehdä joku muistutus asiasta.