Huhtikuisten maanantai!!!

Jos nyt ehtisin jonkinlaisen synnytyskertomuksen kirjotella ennenkuin poika herää. Siis vauvalehen sivut pelaa taas moitteettomasti monen viikon tauon jälkeen. Ja se tauko tuli tietenki siihen paikkaan kun itsellä oli hermot kireimmillään eli mentiin jo yli lasketun ajan ja toisaalta kauan odotetut huhtikuiset alkoivat syntyä. En siis yhtään tiiä milloin kukakin on nyyttinsä hakenut.

Oma synnytystarina tuntuu jo vanhalta ja tapahtui kauan sitten. Poikakin on kasvanut aivan älyttömästi.

Vauva siis syntyi rv 41+1 ja minusta oli alkanut tuntua jo pieneltä ihmeeltä, jos se joskus suvaitsee tulla ulos. 9.4. aamulla seittemän aikaan edellis iltaisten supistelujen ja hyvin nukutun yön jälkeen aloin taas laskea supistelujen välejä. Minusta tuntui että olin koko ajan kipeä kun olin luullut, että sitä ollaan kipeä vain supistusten aikana. Kivut vain kovenivat ja lopulta ajattelin, että joka tapauksessa on lähdettävä koska kotona en pärjää, oli se sitten synnytystä tai ei. Sairaalaan mentäessä supistuksia tuli niin tiheään, että ei todellakaan voinut enää istua paikallaan yhtään ja olin jo 4 cm auki. Pääsin heti synnytyssaliin. Alku kivut kestin ilokaasun voimin ja koveneviin supistuksiin sain sitten epiduraalia. Sen jälkeen olo oli niin taivaallinen, että olisin halunnut synnyttää koko lopun ikäni. Se oli kylläkin vain hetken ilo, kun supistuket kovenivat, alkoi paineen tunne joka koveni koko ajan. Synnytys melkein pysähtyi välillä, joten lisättiin vähän oksitosiinia ja puhkaistiin kalvot. Ponnistamaan sain alkaa klo 16.50. Loppujen lopuksi siihen vaiheeseen otettiin avuksi imukuppi, koska vauvan sydänäänet menivät huonoiksi. Ponnistusvaihe kesti 16 min. ja minun mielestäni se oli koko synnytyksen kamalin vaihe. Huolimatta imukupista ja vauvan isosta koosta repesin vain vähän. Olo oli tosi heikko synnytyksen jälkeen mutta niin sitä vaan on palauduttu jo aikalailla. Sairaalassa jouduttiin olemaan 5 päivää, mikä tuntuikin ikuisuudelta. Vauva ei halunnut eka päivänä syödä ja hoitajatkin olivat ihmeissään, kun ei eväs kelpaa. Tissin tyrkyttäminen aiheutti vauvalle vain raivokohtauksen. Vähitellen alkoi sitten kyllä ruokakin kelvata ja nykyisin on mitä melkoinen syömään.

Yöt on meillä nukuttu suhteellisen hyvin mutta tämä pyykin määrä on kyllä yllättänyt minut täydellisesti. Vaipat falskaa minkä kerkiää. Yöllä voi kastua hyvässä lykyssä kolmetkin lakanat. Vielä ei oo keksitty vaippaa joka pitäisi koko yön. Ilmavaivoja pitää kitistä jonkin verran mutta niitäkin on helpottanut disflatyl.

Nyt kuuluu uhkaavaa ähinää ja puhinaa, että täytynee tästä lopettaa. Kohta saattaa herätä poika joka on nälkäinen kuin susi.



lyyli ja poika 2vk ja 1pv

Peetulle ja Lyyli-tädille(En muista,että olenko jo sinua onnitellut,joten onnitellaan nyt sitten=) )



Meidän vauva tuli tänään yhden kuukauden ikäiseksi.Kylläpäs aika menee nopeasti!!

Kyllä rupeaa rivit harvenemaan huhtikuisten odottajista! No, eipä kyllä olekaan kuin viikko toukokuuhun... Katsellaan sitten viikon päästä, moniko täällä kohtalotoveria huhuilee.



Mutta täällä toki vielä ollaan yksissä kasoissa. Toissa yönä supisteli pari tuntia (ei tosi kipeästi, mutta niin, että oli helppo tunnistaa) 7-10 min. välein, mutta niinpä kuitenkin laantuivat. (Olisikin ollut hauskaa saada lapsille tuplasynttärit!) Sen jälkeen ei mitään.



Mä en oikeen edes osaa ajatella, että tämä vekkuli tuolta joskus syntyisi. Koko ajankhan se synnytys on mielessä, mutta ei se tunnu mitenkään todelliselta. Siis että itse tässä nyt voisi kohta synnyttämässä olla. Vaikka ei siihen ihan oikeasti voi paljon yli kahta viikkoa mennä. (Pyydän, pyydän, vähän aikaisemmin kuitenkin!)



Tänään siis 39+4, ja tällä ajalla oli esikoinen nahan ulkopuolella. Mutta ultrassa aikoinaan katsoivat tämän raskauden useamman päivän nuoremmaksi (ei kuitenkaan la:a muutettu). Joten eiköhän tämä nyt vapulle mene ainakin. Ihan turhia nää itse-tsemppaukset, hermo ihan riekaleina enivei... :)



Käynnistyviä synnytyksiä!



Tilp. 39+4