18 vuotias poikani ei välitä ulkonäöstään
Poikani on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja parin viikon päästä on yliopiston pääsykokeet. Hän on aina ollut koulussa tosi hyvä. Hoiti itsenäisesti kesätyön hankinnan ja tälläiset asiat hoituu mallikkaasti. Mutta sitten, en voi ymmärtää kun ulkonäkö ei kiinnosta pätkääkään. Toki suihkussa käy ja muutenkin huolehtii hygieniastaan. Olemus on jotenkin sellainen että kun löisi selkään niin hanskat tippuisi käsistä. Tukka on korvilla ja hänen äitinsä ajaa hiukset koneella sitten kun "tarvii". Huppari ja farkut joka päivä. Kotitöitä ei mitään. Kaverien kanssa kuulokkeet päässä counter strike- peliä tietokoneella. Ennen lihoikin kun söi koko ajan eikä liikkunut, nyt on jo solakampi. Ei varmaan ole pitänyt tyttöä kädestä, aina vaan poikaporukassa käydään esim. kalassa. En ymmärrä. 18 v ikä oli itselleni huippuaikaa ja olin aina tarkka onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Muodin mukaiset vaatteet ja kauhea yritys iskeä muijia mikä aika kivasti onnistuikin. Kun katson poikani koulun tyttöoppilaita ovat he tyylikkäitä nuoria naisia ja kundit on pahimpia nörttejä mitä oon nähnyt. Sitten ihmetellään kun syntyvyys on alhainen ja tytöt ja pojat ei oikeen kohtaa. No ei kyllä tällä tyylillä. Onko nyt jotain mitä mulle ei oo kerrottu? Rakas poika kumminkin. T. Isä 70-luvulta.
Kommentit (26)
Sellainen huoleton nuoren nörtin look on taatusti samanikäisten silmiin paljon miellyttävämpi kuin joku "hieno kellokin kato" papparainen puku päällä ja insinöörihomotukka ojennuksessa.
Miten onkaan fiksu lapsi tullut tuollaisesta miehestä?
Kunhan hygienia on kunnossa eikä haise pahalle ja on mukava ja tasapainoinen, kaikki on ok.
Hoh hoitaa. En kammannut minäkään koskaan tukkaani. Olin monen ällän yö, sittemmin DI, töissä päällikkötasolla, aviomies ja isä. Koskaan ei nais- eikä muutkaan asiat ulkonäköön kaatuneet.
Oletteko huomanneet, että nää arabit on kyl perkeleen tarkkoja ulkonäöstään? Välillä oikee vituttaa, ku on nii tyylikkäitä moneen suomalaiseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Nuorille miehille hoetaan liikaa kuinka ne riittää sellaisena kun ovat. Eihän siinä tyytyväisyyden tunteessa tee edes mieli ulkonäköön panostaa, koska "kyllähän minä riitän"
Ketä varten ulkonäköön pitäisi panostaa? Miksi ulkonäköön panostamaton ei riitä, kenelle hän ei riitä, kenelle hänen pitäisi riittää?
Kun olin 17 seurustelin 18-vuotiaan pojan kanssa, joka oli elämäni rakkaus. Muistan ikuisesti hetken kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, ihastuin häneen aivan täysillä ennen kuin hän edes avasi suutaan. Seurustelimme neljä vuotta ja koko sen ajan hän oli mielestäni niin ihana.
Kyseessä oli poika joka ei ollut pätkääkään kiinnostunut ulkonäöstään. Käytti 60-vuotiaan isänsä vanhoja vaatteita vuodesta toiseen, kaikessa vain käytännöllisyys oli tärkeintä. Valtava paksu vaalea epäsiististi pehkotukka kunnes lähti armeijaan. Paha akne. Minua lyhyempi. Muutama ystävä lapsuudesta joita tapasi ehkä neljä kertaa vuodessa. Tästä tulee varmaan miinuksia sadellen mutta itse tiedostan olevani suht hyvännäköinen; sinisilmäinen siloposkinen pitkä hoikka blondi, sosiaalisestikin ihan menevä. Ulkonäkö ja olemus ei ole kaikki kaikessa.
Pikkuveljeni on myös todella kuvaamasi kuuloinen poika, tosin jo kaksikymmentä ja tekee paljon kotitöitä. Muuten olisin luullut sinua isäkseni :D Olen aina ollut niin ylpeä hänestä, aivan ihana ihminen, ahkera ja itsenäinen. Just sellainen mies jonka itselleni haluaisin.