Aistiiko kissat ja koirat pahan ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan koirat tykkää niistä ihmisistä, kuin omistajakin. Lauma käyttäytyminen.

No ei mun koira ainakaan. On parikin kertaa käynyt niin, että minä olen tykännyt ihmisestä kovin, koira on ollut erittäin epäluuloinen, ja koira on osoittautunut olevan oikeassa myöhemmin.

Viimeksi näin kävi seurustelukumppanin kanssa. Mies vaikutti minusta aivan täydelliseltä: romanttinen, energinen, korkeasti koulutettu, älykäs, varakaskin vielä. Ja tuntui olevan minuun yhtä rakastunut kuin minä häneen. Koirani, joka yleensä rakastaa kaikkia ihmisiä, vieraitakin haluaisi nuolla kävelytiellä jos vähänkin vihjaavat että haluavat koiraan tutusta, kuitenkin suhtautui tähän mieheen hyvin epäluuloisesti. Mies yritti jopa mielistellä koiraa, antaa nameja, viedä sitä ulos jne, mutta koira aina ikään kuin jotenkin pelkäsi tätä, oli varuillaan kuin mies olisi arvaamaton. 

Mies sanoi että koira on vain mustasukkainen kun hän on viemässä emännän huomiosta osan, ja minäkin ajattelin että niin sen on oltava. Silti, vaikka kerran ennen koira oli onnistuneesti tunnistanut minua huijanneen ihmisen... No, muutettiin yhteen miehen kanssa, ja mies muuttui ihan ihmishirviöksi. Kävi ilmi että hänellä oli paranoidi skitsofrenia sekä bipolaarihäiriö. Kun tapasimme, bipo oli hypomaniavaiheessa, mistä energisyys ja hyvä mieliala. No, sittemmin kääntyi maniaksi, tuli ärtyisyys, väkivaltaisuus, pettäminen, juominen, ja alkoi paranoiakin vaivata, niin että tulin koirineni ajetuksi mm. ulos omasta kodistani, koska mies uskoi että minusta lähtee "outoa noitaenergiaa".

Mites yleensä ottaen?

Ei ikävä kyllä aisti ja se koitunut etenkin monen kissan, mutta varmasn myös koiran kohtaloksi.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan koirat tykkää niistä ihmisistä, kuin omistajakin. Lauma käyttäytyminen.

Cheek on sitten varmaan rakastunut mummooni.:D Hänellä on oikeasti tosi sosiaalinen ja ihmisrakas koira.

Mun labbis tykkää kaikista, ei tosiaankaan aisti mitään pahoja ihmisiä :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan koirat tykkää niistä ihmisistä, kuin omistajakin. Lauma käyttäytyminen.

No ei mun koira ainakaan. On parikin kertaa käynyt niin, että minä olen tykännyt ihmisestä kovin, koira on ollut erittäin epäluuloinen, ja koira on osoittautunut olevan oikeassa myöhemmin.

Viimeksi näin kävi seurustelukumppanin kanssa. Mies vaikutti minusta aivan täydelliseltä: romanttinen, energinen, korkeasti koulutettu, älykäs, varakaskin vielä. Ja tuntui olevan minuun yhtä rakastunut kuin minä häneen. Koirani, joka yleensä rakastaa kaikkia ihmisiä, vieraitakin haluaisi nuolla kävelytiellä jos vähänkin vihjaavat että haluavat koiraan tutusta, kuitenkin suhtautui tähän mieheen hyvin epäluuloisesti. Mies yritti jopa mielistellä koiraa, antaa nameja, viedä sitä ulos jne, mutta koira aina ikään kuin jotenkin pelkäsi tätä, oli varuillaan kuin mies olisi arvaamaton. 

Mies sanoi että koira on vain mustasukkainen kun hän on viemässä emännän huomiosta osan, ja minäkin ajattelin että niin sen on oltava. Silti, vaikka kerran ennen koira oli onnistuneesti tunnistanut minua huijanneen ihmisen... No, muutettiin yhteen miehen kanssa, ja mies muuttui ihan ihmishirviöksi. Kävi ilmi että hänellä oli paranoidi skitsofrenia sekä bipolaarihäiriö. Kun tapasimme, bipo oli hypomaniavaiheessa, mistä energisyys ja hyvä mieliala. No, sittemmin kääntyi maniaksi, tuli ärtyisyys, väkivaltaisuus, pettäminen, juominen, ja alkoi paranoiakin vaivata, niin että tulin koirineni ajetuksi mm. ulos omasta kodistani, koska mies uskoi että minusta lähtee "outoa noitaenergiaa".

Mites yleensä ottaen?

Yleensä ottaen tunnen ihan ok ihmisiä joten sekä koira että minä on oltu sitä mieltä että tyyppi on ok. Vieraista ihmisistä sen verran, että usein koira tykkää kyllä jostain ihmisistä joista minä en, esim. jotkut tietyt spurgut on sellaisia joista koirani tykkää kovasti, kun taas itse haluaisin vältellä. En heitä tunne joten en sen enempää osaa sanoa että onko koira oikeassa, mutta ainakin koirista tykkääviä ne on olleet joiden luo koira on pyrkinyt.

Ei aisti. Pahuus on ihmisen keksimä käsite, eläimet eivät ymmärrä sellaisesta mitään.

linnut ainakin muistaa kuka on kaveri ja kuka ei niin ja koirat tottakai kans

Varmasti, eläimet mestareita tulkitsemaan tunnetiloja ja elekieltä. Ihmiset keskittyvät liikaa sanoihin, eläin reagoi "gut feelingillä".

Yksi tapaus tulee mieleen. En itse omista eläimiä, mutta liikuttiin yhdessä paikoissa, joissa oli koiria. Koirat kyllä lähestyivät häntä yleensä ennen minua, mutta hän piti kiinni useammasta koirasta, tavallaan painoi sitä, myös pikkukoiraa. Aivan kuin pikkulapsi joka on fiksoitunut ajatukseen, että koiran on oltava hänen kaveri. Koirille tuli vaivaantunut ilme ja korvat meni luimuun, alistuivat. Alkuystävällisyyden jälkeen hän paljastuikin kontrolloivaksi ja lyttääväksi myös minua kohtaan.

Pistetään epäillyt rosmot riviin ja kenen kintuille musti kusee, on syyllinen.

Kustannustehokkuutta

entäs tyhmiä?

Analyysini on, että toiset aistii, toiset eivät. Koirallani tuntuu olevan jokin fiba ihmisistä - se on ehkäpä maailman kiltein ja ystävällisin koira, mutta joillekin ihmisille se murisee heti ne nähdessään. Teki niin heti ensinäkemältä, joten kyse ei voi olla siitäkään, että ko. ihminen olisi kiusannut  koiraani aikaisemmin.

Kissoistani toinen on hyvin varautunut miehiä kohtaan, varsinkin sellaisia, joilla on päällystakki. SE taas johtunee menneisyydestä, se oli löytökissa, eikä ole tietoa, onko sitä kiusattu sen ollessa mieron tiellä. Toinen taas on sellainen, että joitakin kohtaan se on aika varautunut, ja toisia se menee kiehnäämään heti. En nyt tiedä, onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen hyvä vai paha. Se on kyllä havaittavissa, että ne vaistoavat, kuka niistä tykkää ja kuka ei. Minulla taas on teoria, että itsekkäät ja vähän narsistiset ihmiset eivät tykkää kissoista, ne kun eivät ole kovin alistuvaisia elukoita.

Koirat ovat jostain syystä hulluna minuun. Tuntemattomatkin koirat lähestyvät häntä heiluen tervehtimään katutilanteissa. Siis sellaiset koirat, jotka eivät vieraista välitä (omistajien suusta kuultua) ja ilman mitään minun aloitettani. 

Aistivat jotenkin sen, että pidän koirista valtavasti tai näkevät jotain johtajuutta tai mitä lienevät, en tiedä. Voihan se olla jokin koiria kovasti miellyttävä hajukin. Sen jos saisi purkkiin, niin olisi miljonääri :)

Mikään hyvä ihminen en ole, joskaan tuskin mikään pahuudenkaan ilmentymä. 

Eli vastaukseni kysymykseen on ei. Ehdottomasti suopeammin suhtautuvat toisiin kuin toisiin, mutta ei hyvyys-pahuus -akselilla, miten sekin nyt sitten määritellään. 

Itse lähtisin siitä, että ns. hyvä ihminen ei ainakaan inhoa koiria. (Vai?)

Kyllä. Kun olin vauva ja nukuin lapsuuskodin pihalla kärryissä, yritti kaksi jehovantodistajaa ovelle. Perheeni saksanseisoja laittoi kuitenkin kapuloita rattaisiin asettumalla mutisten kärryjen ja noiden kusipäiden väliin. Tajusivat että sinne heillä ei ollut asiaa ja lähtivät peruuttamaan. Äitini näki tämän ikkunasta.

Jehovat pysyi poissa kymmenen vuotta meidän ovelta. Voi jestas että rakastan koiria.

Kissat monesti luikkii karkuun kun joku vieras lähestyy.

Varovasti sitten lähestyvät vierasta, ajan kanssa.

Vaikea vastata, kun meillä ei käy pahoja ihmisiä ja ulkona noi kissat ei ole.

Rotu ragdoll eli hyvin luottavainen luonne.

Musta spurgu ei ole paha ihminen vaan alkoholisti.

Koira voi hyvinkin lähestyä spurgua.