Paniikkitilanteet ulkomailla

Joo kerran sattui,istuin Oak Barrelissa Vantaalla "parin" viskin jälkeen kun jotain nimeä kuulutettiin ja mainittiin että bussi odottaa. Tarkemmin ajateltuna nimi kuulosti tutulta.

Hoksasin sitten että sehän on sama nimi kun minulla.

No siitäkin sitten selvittiin muutamalla paheksuvalla katseella.

Kadotin silloin 3-vuotiaan poikani Gatwickin lentoasemalle pari vuotta sitten. Olimme menossa jatkolennolle Hkiin. Olimme kahvilassa ja kun lopettelimme, menin palauttamaan tarjotinta paikoilleen ja kun tulin takaisin niin poika oli kadonnut. Etsin itse joka suunnasta varmaan 10 minuutin ajan. Koko ajan hiipi semmonen kuoleman hiki niskaan, mutta en mennyt panikkiin. Sitten menin securityn luo ja selitin tilanteen. Oli kamala tunne vastailla niitten kysymyksiin ja antaa pojan tuntomerkit... Minut talutettiin johonkin huoneeseen kuin lammas. Lapsesta tehtiin kuulutus megafoneissa. Vastailin kysymyksiin kuin joku robotti. En mennyt hysteeriseksi tai itkenyt. Muistan vain miettineeni, onko tapahtunut oikeasti totta ja tapahtuuko tama oikeasti juuri meille? Lopulta poika saatiin tavoitettua, oli mennyt johonkin toiseen aulaan ja oli joittenkin isompien lasten kanssa. Poika oli kateissa varmaan sen 40 minuuttia, en ole varma, mutta se tuntui ikuisuudelta. Nousimme jatkolennolle ja kaikki oli OK silloin. Ne kaikki jossittelut ja kauhukuvat tulivat vasta myohemmin... 

Vierailija kirjoitti:

Kadotin silloin 3-vuotiaan poikani Gatwickin lentoasemalle pari vuotta sitten. Olimme menossa jatkolennolle Hkiin. Olimme kahvilassa ja kun lopettelimme, menin palauttamaan tarjotinta paikoilleen ja kun tulin takaisin niin poika oli kadonnut. Etsin itse joka suunnasta varmaan 10 minuutin ajan. Koko ajan hiipi semmonen kuoleman hiki niskaan, mutta en mennyt panikkiin. Sitten menin securityn luo ja selitin tilanteen. Oli kamala tunne vastailla niitten kysymyksiin ja antaa pojan tuntomerkit... Minut talutettiin johonkin huoneeseen kuin lammas. Lapsesta tehtiin kuulutus megafoneissa. Vastailin kysymyksiin kuin joku robotti. En mennyt hysteeriseksi tai itkenyt. Muistan vain miettineeni, onko tapahtunut oikeasti totta ja tapahtuuko tama oikeasti juuri meille? Lopulta poika saatiin tavoitettua, oli mennyt johonkin toiseen aulaan ja oli joittenkin isompien lasten kanssa. Poika oli kateissa varmaan sen 40 minuuttia, en ole varma, mutta se tuntui ikuisuudelta. Nousimme jatkolennolle ja kaikki oli OK silloin. Ne kaikki jossittelut ja kauhukuvat tulivat vasta myohemmin... 

Huh mikä paniikki! Voin vaan kuvitella. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin.

Kerran vatsataudissa kotiinlähtiessä niin että meinattiin myöhästyä. Istuin vessassa kun taksi jo odotti hotellin pihalla ja mies huuteli että nyt on pakko lähteä. Imodiumia naamaan. Koko pitkällä 8h lennolla en uskaltanu syödä mitään kun pelkäsin että tulee samantien ulos. Selvittiin silti.

Olimme maatilapihalla Espanjassa katselemassa elukoita, kun 2-vuotias lapsemme meni aidan raosta strutsien aitaukseen. Aita oli melko korkea ja mies alkoi paniikissa kiikkua sen yli ja sitten toiselta puolelta jonkun tallin uumenista tuli aitaukseen tyyppi, joka alkoi huutaa "Ei saa kiikkua aidan yli! Ei saa kiikkua !!!" ja se tyyppi heilui ja huusi naama punasena, jolloin kaikki strutsit alkoi juosta lasta kohti. Lopulta mies sai nostettua lapsen aidan turvalliselle puolelle mun syliin, mutta otti itse osumaa, kun yksi strutsi potkasi voimakkaasti eteen. Kaikki tapahtui niin nopeesti, ettei mies ehtinyt suojautua. Mies ei kuitenkaan loukkaantunut ja loppumatka meni hyvin. Saimme kuitenkin kauhean huutokonsertin ja vihat niskaamme niitten maatilaihmisten taholta. Hieman vitutti ja poistuimme paikalta melko nopeesti. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Olimme maatilapihalla Espanjassa katselemassa elukoita, kun 2-vuotias lapsemme meni aidan raosta strutsien aitaukseen. Aita oli melko korkea ja mies alkoi paniikissa kiikkua sen yli ja sitten toiselta puolelta jonkun tallin uumenista tuli aitaukseen tyyppi, joka alkoi huutaa "Ei saa kiikkua aidan yli! Ei saa kiikkua !!!" ja se tyyppi heilui ja huusi naama punasena, jolloin kaikki strutsit alkoi juosta lasta kohti. Lopulta mies sai nostettua lapsen aidan turvalliselle puolelle mun syliin, mutta otti itse osumaa, kun yksi strutsi potkasi voimakkaasti eteen. Kaikki tapahtui niin nopeesti, ettei mies ehtinyt suojautua. Mies ei kuitenkaan loukkaantunut ja loppumatka meni hyvin. Saimme kuitenkin kauhean huutokonsertin ja vihat niskaamme niitten maatilaihmisten taholta. Hieman vitutti ja poistuimme paikalta melko nopeesti. 

Mikä on kiikkua espanjaksi? 

Italiassa naamamme edessä skootteri jäi ison henkilöauton alle,nuori kuljettaja kuoli samantien koska nopeushan oli paikallisesti vakio eli 69km/h esikaupungissa.olin silloin 4-vuotiaan kanssa samassa risteyksessä.koska kuolema oli selvä,jouduin paniikkiin,nostin lapsen kasvot peitettynä syliin ja juoksin itkien pois.

8 jatkaa.Egyptistä saimme ystävän kanssa kolmantena päivänä niin pahan vatsataudin että kotiin päästäksemme jouduimme paastoamaan 2.päivää myös ilman nesteitä,että pääsimme koneeseen.olimme tajunnan toisella puolin jo ennen lentoa.

Minulle on kyllä vuosien saatossa sattunut ja tapahtunut matkustaessa.

Lapsena olin tädin ja sedän kanssa Roomassa, ja setä pyörtyi kesken ostosreissun kauppaan. Ambulanssilla sairaalaan, jossa löytyi leikkausta vaativa sairaus. Onneksi tilanne ei vielä ollut niin akuutti, että leikkaus tehtiin vasta Suomeen palattuamme. Mielenkiintoisen tilanteesta teki se, että iäkkäämpinä henkilöinä (ja vielä koko episodista säikähtäneenä), tädin ja sedän kommunikointi hoitohenkilökunnan kanssa ei oikein sujunut, ja minä pääsin tulkkaamaan englanniksi. Siitäkin selvittiin kunnialla.

Mieheni tapasin myös matkustuskommelluksen seurauksena. Olin itsekseni muutaman päivän lomalla Ranskassa, ja lähtöpäivänä juna jäi asemalle mellakoiden vuoksi. Myöhästyin koneesta ja lentoyhtiö tarjosi seuraavaa vapaata paikkaa koneessa parin päivän päästä, mutta suoria lentoja ei ollut eli jouduin yöpymään Kööpenhaminassa. Olin jutellut yhden ihan mukavan tyypin kanssa netissä puolisen vuotta, ja hän työskenteli sattumalta juuri Kööpenhaminassa. Laitoin viestiä, tavattiin ja jäin sille tielle.

Viimeisin ja ylivoimaisesti kamalin tapahtui viime vuonna, kun 4-v poikamme (siis tuon yllämainitun miehen ja minun) tippui Maltan lomalla keinusta, ja oli todella sekava ja itkuinen. Sairaalareissuksi meni tälläkin kertaa, onneksi "vain" solisluu murtui. Loppuloma meni aika lailla piloille pojan kovien kipujen takia, ja paluulento oli hirveä. Pahemminkin olisi toki voinut käydä, itse säikähdin hirveästi tuota tippumista seurannutta sekavuutta.

8jatkaa.Samaisella Italian reissulla nappasin 9.krs loungessa taaperon takaisin taloon.Raasu tassutteli lattiasta kattoon olevien ikkunoiden innoittamana ulos auki olevasta ikkunasta (ko.hotellissa siis ikkunat lattiasta kattoon ja ne avataan alhaalta asti sivuille). Paniikki ja itku silläkin kertaa,tällä kertaa tärisin ei-oma lapsi sylissä ja 1.kertaa sydän jätti pari kertaa lyömättä.

En tiedä lasketaanko paniikiksi, mutta äitini ryöstettiin melkein 10 vuotta sitten Espanjassa. Jouduttiin menemään poliisiasemalle. Oltiin siellä muutama tunti. Reissussa oltiin siis minä, mun perhe, isän vanhemmat ja isän veljen perhe. Sekä isoeno ja hänen tyttärensä. Yhteensä 12 ihmistä. Muut olivat ryöstön jälkeen, että okei, mihin mennään syömään? Äiti ja minä oltiin ihan järkyttyneitä tästä. Ei mitään myötätuntoa. No, lähdettiin poliisiasemalle isän ja äidin kanssa. Isä kyllästyi siellä odotteluun ja lähti syömään muiden kanssa. Itse jäin äidin luo. Mutta kun meillekin alkoi tulla nälkä, hain läheiseltä mäkkäriltä meille ruokaa. Kun viimein päästiin pois ja löydettin muu suku, he oikein kyselivät, että missäs me viivyttiin, kun oli niin hyvä ruoka tässä ravintolassa. Teki mieli itkeä. Ei, heidän ei olisi tosiaankaan tarvinnut tulla poliisilaitokselle, mutta pieni myötätunto olisi ollut paikallaan!

Olen sairastunut pahasti, mutta vakuutus korvasi.

Säikähtänyt muutaman kerran, mutta välttynyt pahemmalta.

Vierailija kirjoitti:

8jatkaa.Samaisella Italian reissulla nappasin 9.krs loungessa taaperon takaisin taloon.Raasu tassutteli lattiasta kattoon olevien ikkunoiden innoittamana ulos auki olevasta ikkunasta (ko.hotellissa siis ikkunat lattiasta kattoon ja ne avataan alhaalta asti sivuille). Paniikki ja itku silläkin kertaa,tällä kertaa tärisin ei-oma lapsi sylissä ja 1.kertaa sydän jätti pari kertaa lyömättä.

8 jatkaa ja jatkaa. Onko liian vaikea kirjoittaa kaikki samaan viestiin?

Viime kesäinen Amerikan mantereen 3 viikon lomani tuplaantui. Sain viimeisellä lomaviikolla molemminpuolisen keuhkoveritulpan ja sen seurauksena minut määrättiin lentokieltoon.

Jatkoin siis lomaani toisen mokoman vakuutusyhtiön piikkiin. Paluulento sairaanhoitajan valvonnassa Business-luokassa oli oikein mukava.

Käytännössä kesäni siis meni lämpimästä säästä ja upeasta maasta nautiskellen. Ei huono :-)

Paljonkin on tapahtunut, reissaan melkeinpä kerran kuussa (työ-tai lomamatkoja) mutta mielestäni ne kuuluvat asiaan.

-hotellihuoneeni kassakaappi on ryöstetty

-mieheni passi on kadonnut x 2

-olen ollut korttelin päässä terroristi-iskusta

-useampi ruokamyrkytys

-olen päätynyt väärälle kentälle Lontoossa

Yms.

Eksyin Englannissa eräässä isomman puoleisessa kaupungissa, kun olivat laittaneet väliaikaiset esteet kaduille kilpailun  (maraton) vuoksi etten päässyt tuntemiani tuttuja reittejä takaisin hotellille.

Olin ekaa päivää kaupungissa ja harhailin väärään suuntaan, tuli paniikki ja väsytti enkä tiennyt ilmansuuntiakaan enää. Kyselin neuvoja, mutta jokainen neuvoi eri suuntaan. Alkoi jo itkettää ja jalkoja särki. Sanoi ääneen itsekseni   ääneen "auta". En kohdistanut sitä varsinaisesti kenellekään.

Hyppäsin ensinmäiseen bussiin joka tuli, ja ajattelin että menkööt ihan mihin vain, koska iltakin alkoi jo tulla ja kadut tuntuivat jo pelottavilta. Bussin reitti vei aivan hotellin oven eteen!!! Ihme juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8jatkaa.Samaisella Italian reissulla nappasin 9.krs loungessa taaperon takaisin taloon.Raasu tassutteli lattiasta kattoon olevien ikkunoiden innoittamana ulos auki olevasta ikkunasta (ko.hotellissa siis ikkunat lattiasta kattoon ja ne avataan alhaalta asti sivuille). Paniikki ja itku silläkin kertaa,tällä kertaa tärisin ei-oma lapsi sylissä ja 1.kertaa sydän jätti pari kertaa lyömättä.

8 jatkaa ja jatkaa. Onko liian vaikea kirjoittaa kaikki samaan viestiin?

8 jatkaa,ilmeisesti on,mutta onko sinullakaan ihan helppoa?

Aamulla heräsin eri hotellista kuin mihin olin edellisenä päivänä mennyt ja vienyt tavarat. Ja muistin että olin jonnekki pesulaan vienyt vaatteita.  Jostain syystä(edelleen humalassa) ei tullut kutenkaan paniikkia.

Muutaman loivarin jälkeen alkoi muisti palata ja löysin sen alkuperäisen hotellin,ja muistin vielä pesulankin, mutta jonkun aikaa piti kierrellä ja miettiä .

Khaosan rd. Bkk.  voi niitä aikoja .

Pommi-isku Roomassa. Olimme juuri päässeet hotelliimme illalla, kun kuului räjähdys.

Aamulla selvisi, että juuri sillä kadulla, paikalla, jossa olimme olleet n. 5 min sitten.