Oletko (ollut) kiltteyttäsi paskassa parisuhteessa?

E ole, sama täällä, miehen sairauden takia ei voi jättää.

Olen ollut,loppujen lopuksi pelasi,petti ja jätti.Tosin luuli lähtevänsä voittajana siitä suhteesta,mutta katkeruus on käynyt lankeamuksen päälle pitkässä juoksussa...

Vierailija kirjoitti:

E ole, sama täällä, miehen sairauden takia ei voi jättää.

Meilläkin muka näin. Kun on sairas eli ahdistunut ja juoppo, niin olisin kamala ihminen kun jätän sairaan.

Ap

Laitoin juuri viikko sitten tuollaisen suhteen katki! Oli ihan kauheaa. Mitä pidemmälle suhde eteni, sitä enemmän mies kiintyi ja avautui huolistaan ja sitä kaverillisemmiksi omat tunteeni kävivät. En vain kyennyt näkemään häntä tasavertaisena saati katsomaan ylöspäin. Sosiaalialan ammattilaisena olisin osannut häntä tukea, mutta ei se mikään parisuhde ois ollut... Hirveää oli sanoa miehelle, että tunteeni ovat vääränlaisia.

Vastuuta omasta suhteestaan ei saa vierittää vastapuolen niskoille, et sinä etkä mies.

Mutta kuulostaa että kaipaisit vertaistukea, eikö alkoholistien läheisille ole jotain tukiryhmää, muistelisin niin. Sieltä voisit saada sellaista keskusteluapua, joka auttaisi sinua arvioimaan tilannettanne monelta kantilta katsoen, jolloin saisit itsekin sen tunteen, että teet oikean ratkaisun, mikä se sitten onkin. Tsemppiä!

Joo olen. Teininä seurustelin n. vuoden läskin muijan kanssa, joka suhteen aikana vielä lihoi entisestään. Lopulta kyllä sain sanottua etten halua enää jatkaa, ei siinä vaiheessa tullut varmaankaan yllätyksenä, kun olin erilaisilla verukkeilla lykännyt tapaamista jo pari viikkoa.

Joo, teininä, en enää ees laske sitä mikskään suhteeksi, se oli jotain pelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vastuuta omasta suhteestaan ei saa vierittää vastapuolen niskoille, et sinä etkä mies.

Mutta kuulostaa että kaipaisit vertaistukea, eikö alkoholistien läheisille ole jotain tukiryhmää, muistelisin niin. Sieltä voisit saada sellaista keskusteluapua, joka auttaisi sinua arvioimaan tilannettanne monelta kantilta katsoen, jolloin saisit itsekin sen tunteen, että teet oikean ratkaisun, mikä se sitten onkin. Tsemppiä!

Alkoholi ei ole suhteemme pahin ongelma, sillä juominen on vähentynyt ja on satunnaista. Ahdistus on ongelma ja läheisyyden puute. Miestä ahdistaa, hän haluaisi olla muile näkymätön ja vaatii sitä myös minulta. Tuntuu etten ole olemassakaan kun missään en saisi näkyä tai kuulua.

En, mutta olen kiltteyttäni mennyt kahden neitsyen kanssa sänkyyn. Toisaalta kun ei ole hirveästi harmittanut jälkeenpäin, niin ei kai siinä mitään pahaa ole ollut.

Toiselta näistä herroista kuulin vastikään, ettei ole minun jälkeeni kenenkään kanssa ollut, ja siitä kerrasta on sentään jo toistakymmentä vuotta...

olen ollut 20v miehen kanssa josta yritin erota aiemmin ja hänen äitinsä soitteli perääni ja valitti kun mies ihan maassa ym. Mentiin takaisin yhteen, jotekin säälin miestä, on ressukka, meillä siiis lapsia, ei seksiä ole ollut pariin vuoteen. Ei vaan tee mieli. Minä saîrastan jo masennusta, mies jollain tapaa narsisti ja minä läheisriippuvainen varmaan, en tiedä pitäisikö vielä yrittää repiä itsensä irti tästä.