Minkälainen ihminen olet SINÄ, joka paheksut yh vanhempia?

Suhtautumiseni riippuu paljon siitä, miten yh:ksi on päädytty. Ja yleisesti ottaen paheksun yh:ita vähemmän kuin uusperheiden osa-aikavanhempia. Siis oikeasti, millainen ihminen asettaa oman mukavuutensa lastensa edelle?

Niin. Olihan mullakin tosiaan vaihtoehtoja. Joko onnellinen yksinhuoltajuus ja terve suhde lasten kanssa tai ydinperhe kunnollisen mutta tunnekylmän ja lopulta pettävän miehen kanssa.

Mies oli kyllä "perushyvä", ei hakannut, ei juonut ja toi rahat töistä kotiin. Lisäksi toi myös klamydian 13v yhdessäolon jälkeen. Olimme 14v yhdessä koska niin kuului olla mutta parisuhteessamme ei ollut todellista välittämistä eikä rakastavaa yhdessäoloa. Joten ihan helpolla en kuitenkaan luovuttanut.

Sitten otin lapset ja lähdin. Yh aika oli meille kaikille 4:lle hienoa aikaa, kukaan ei määrännyt mitä piti tai sai tehdä, ei paheksunut kun nauroimme hölmöille asioille tai halusimme yhtäkkiä lähteä vaikka reissuun. Isä (tämä "kunnon isä" )ei hirveästi ollut enää kiinnostunut lapsistaan kostona minulle mutta selvisimme keskenämme. Hänen elämäänsä tuli uusi nainen heti joten lapsille ei ollut aikaa. Meillä puolestaan keskityttiin uuden elämän luomiseen yhdessä eikä esim yhtään baarituttua (en ole koskaan  käynyt baareissa) tuotu kotiin. Lapsista tuli avoimempia ja iloisempia kaikin tavoin.

3v myöhemmin tapasin nykyisen mieheni joka halusi koko paketin. Lapset rakastuivat häneen heti, esikoispoika oli ensin varautuneempi koska luuli että hänen pitää olla lojaali omalle isälleen. Tämä onneksi meni kuukausissa ohi.

Nyt tuosta on jo yli 20v ja lapset aikuisia, tapaamme heitä lähes viikoittain ja meillä on ihania lapsenlapsiakin.  Lapsista kasvoi hyvin koulutettuja, kaikilla työpaikat jne. Tämä 2. perhe on meille se oikea ydinperhe.

Mihinkäs yh kategoriaan minä sitten menen? En ole ollut wt, olen kouluttautunut, työssäkäyvä, vain minimituet (yh korotus lapsilisiin) saanut, en baarissanotkuva, en miestävaihtava enkä lapsiakaan ole tehnyt ensimmäisenä tapaamisiltana???

Vierailija kirjoitti:

Niin. Olihan mullakin tosiaan vaihtoehtoja. Joko onnellinen yksinhuoltajuus ja terve suhde lasten kanssa tai ydinperhe kunnollisen mutta tunnekylmän ja lopulta pettävän miehen kanssa.

Mies oli kyllä "perushyvä", ei hakannut, ei juonut ja toi rahat töistä kotiin. Lisäksi toi myös klamydian 13v yhdessäolon jälkeen. Olimme 14v yhdessä koska niin kuului olla mutta parisuhteessamme ei ollut todellista välittämistä eikä rakastavaa yhdessäoloa. Joten ihan helpolla en kuitenkaan luovuttanut.

Sitten otin lapset ja lähdin. Yh aika oli meille kaikille 4:lle hienoa aikaa, kukaan ei määrännyt mitä piti tai sai tehdä, ei paheksunut kun nauroimme hölmöille asioille tai halusimme yhtäkkiä lähteä vaikka reissuun. Isä (tämä "kunnon isä" )ei hirveästi ollut enää kiinnostunut lapsistaan kostona minulle mutta selvisimme keskenämme. Hänen elämäänsä tuli uusi nainen heti joten lapsille ei ollut aikaa. Meillä puolestaan keskityttiin uuden elämän luomiseen yhdessä eikä esim yhtään baarituttua (en ole koskaan  käynyt baareissa) tuotu kotiin. Lapsista tuli avoimempia ja iloisempia kaikin tavoin.

3v myöhemmin tapasin nykyisen mieheni joka halusi koko paketin. Lapset rakastuivat häneen heti, esikoispoika oli ensin varautuneempi koska luuli että hänen pitää olla lojaali omalle isälleen. Tämä onneksi meni kuukausissa ohi.

Nyt tuosta on jo yli 20v ja lapset aikuisia, tapaamme heitä lähes viikoittain ja meillä on ihania lapsenlapsiakin.  Lapsista kasvoi hyvin koulutettuja, kaikilla työpaikat jne. Tämä 2. perhe on meille se oikea ydinperhe.

Mihinkäs yh kategoriaan minä sitten menen? En ole ollut wt, olen kouluttautunut, työssäkäyvä, vain minimituet (yh korotus lapsilisiin) saanut, en baarissanotkuva, en miestävaihtava enkä lapsiakaan ole tehnyt ensimmäisenä tapaamisiltana???

Ok mutta oikaisisin sen verran että sinulla ei ole ydinperhettä. Sinulla on uusperhe. Vaikka menisi hyvin niin uusperhe ei muutu ydinperheeksi. Ja lisäyksenä että olen itsekin yh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ollenkaan, että myös sinä voit joutua samaan tilanteeseen? Mitkä ovat motiivisi haukkua vanhempaa, joka kuitenkin tekee kahden vanhemman työt yksin?

Asiallista keskustelua toivoisin tästä.

En joudu, lapseni on jo aikuisia.

Oletko yhtä sydämetön jos lapsestasi tulee yksinhuoltaja?

Tässä ketjussa on nyt kantavana ajatuksena taas, että jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia. Voi luoja tätä typeryyttä! 

Väsynyttä läppää niin monelta näppikseltä.. vai vain yksi avohuollon asiakasko se tehtailee äärimmäisen provosoivia "vastauksia" ja "yleisiä käsityksiä"...

Vaikka ehkä niin on, että on tyyppejä jotkä käyttävät kaikki tilaisuudet hyväksi tunteakseen itsensä muiden (jonkun ihmisryhmän) yläpuolella olevaksi. Se, joka kategorisesti luokittelee kaikki yksinhuoltajat (yhden aikuisen perheen vanhemmat) muita huonommiksi, on luultavasti itse jollakin elämänalueella pahasti epäonnistunut, kouluja käymätön ja/tai kognitiivisilta taidoiltaan heikkolahjainen. Siis yhden agendan ihminen, joka kuvittelee, että yksi tekijä riittää määrittelemään koko ihmisryhmän.

Mutta milläpä sellaisen vakuutat? Tyyppi kun ei pysty ottamaan informaatiota vastaan millään elämänalueella eikä muuttamaan luutuneita käsityksiään.

Itseä kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, mitä joku minusta ja meistä ajattelee. Ei ole baarilöytöjä eikä muitakaan pikasuhteita, lapset ovat tasapainoisempia kuin monen "hyvän ydinperheen" lapset, arki on rauhallista, lapsilla on hyviä harrastuksia ja menestyvät koulussa, itsellä on hyvä (ja hyväpalkkainen) työ, asumme omistusasunnossa hyvällä asuinalueella jne. Mutta jos joku katsoo asiakseen halveksia minua ja sääliä lapsiani, antaa mennä vaan.

Kukahan niitä paheksuu kun sellaisia on suurin osa vanhemmista?

Sitä en ymmärrä miksi näitä yksinhuoltaja naisia ei koskaan saisi syyllistää mistään, vaan ne ovat aina vaan olosuhteitten viattomia uhreja. Ei koskaan ole mitään peilin katsomisen paikkaa, ei. Ne jotka puhuvat p*skaa yksinhuoltajista ovat saa*staa. Yhteiskunnan ja läheisten pitäisi vain rajattomasti auttaa näitä koska se nyt vaan on niin vaikeata olla yhoo. Töissäkin (jos sitä työpaikkaa edes on) pitäisi joustaa ja ymmärtää ettei sitä normaalia työpanosta nyt vaan voi vaatia. Palkan kuitenkin pitää olla reilulainen koska vaipat ja emmaljungat ovat niin kalliita. Ja sille pikku äp*rälle tietenkin pitää olla kaikki ainoastaan olla sitä parasta ja kalleinta merkkiä. Ja instagram pitää täyttää sen äpär*n kuvilla tietenkin.

Jatkuu...

....

Tässä sitten pari esimerkkiä yh oista jotka tunnen jotta ymmärrätte miten nämä jutut käytännössä tapahtuvat.

Yhden piti varatulle miehelle kahdesti tehdä lapsi. Tämä mies oli minulle kerran sanonut suoraan että se muija on sille pelkkä h *ro jonka kanssa se vaan huvittelee eikä sillä ole aikomustakaan jättää vaimoa. Tämän kerroin sille muijalle mutta eipä se menoa haitannut. 

Sitten on mat*laälyinen liha vahko tum maihoinen muija (kuubassa syntynyt) joka tykkää vain mu stista miehistä (tai se ei vaan kelpaa muille). "Poikakaverit" joitten kanssa juttelin olivat niitä stereotyyppisiä mus tia eli sellaisia jotka takuulla häipyvät heti kun pulla on uunissa. Eivät ollenkaan peitelleet millaisia olivat vaan kerskuivat panoillaan ja pettämisillään. Sitten se muija tuli raskaaksi ja juuri se mikä oli odotettavissa tapahtui. Lisäksi se muija oli ollut matkalla ja pettänyt poikakaveriaan (koska sekin pettää kokoajan nyyh nyyh) eikä tiennyt kumpi oli isä.

Stereotyyppittely jyllää ...

Olen yh. Leski. Todellista typeryyttä tuo leimailu. Itse melkein toivoin lapsena, että vanhempani eroaisivat. Sitä jatkuvaa vittuillua toiselle oli paha kuunnella lapsena ja vielä aikuisenakin.

Kateutta taitaa löytyä myös, koska kuvitellaan yleisesti, että yh saa jotain aivan massiivisia rahallisia tukia ihan noin vaan. Todellisuudessa ne ovat nettona muutaman kympin luokkaa. Ei eletä enää missään runsaudessa. Joka asia on erikseen haettava ja pyydettävä.

Kateellinen ihminen paheksuu yh-vanhempia korottaen itsensä samalla todelliseksi kärsijäksi ja huonostikohdelluksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen töissäkäyvä veronmaksaja, jonka veroista yh-tuetkin maksetaan, joten en kestä kuunnella yhtään valitusta yh loisilta

Wau!

Eli se puoliso joka on hylännyt ja jättänyt perheensä pulaan on mielestäsi tosi kingi.

Uskomattoman itsekäs olet joten eipä pitäisi ihmetellä miksi jättäjä ilman lapsia on sinulle hieno ihminen.

Empaattisuuden kyvyttömyys paljasti sinut narskuksi.

Olen 37 vuotta. Menin naimisiin kolmen vuoden seurustelun ja yhdessäasumisen jälkeen 20- vuotiaana. Vietimme aikaa pariskuntana kaikessa rauhassa ja ensimmäinen lapsemme syntyi ollessani 28 vuotta. Siihen mennessä tunsin hyvin puolisoni ja avioliittomme oli hyvä ja vakaa, samoin taloudellinen tilanteemme. Nyt olen ollut naimisissa 17 vuotta, kolme lasta.

Yh- äitejä on monenlaisia. En ymmärrä työtöntä yh-äitiä jolla on neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Mielestäni jostain elämänhallinnan puutteesta se kertoo. En myöskään ymmärrä sitä, että lapsi saatetaan alulle samantien kun ehkäisystäkin voisi huolehtia. Vakaa suhde luo paremman pohjan vanhemmuuden haasteisiin ja toisen tunteminen on erittäin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

....

Tässä sitten pari esimerkkiä yh oista jotka tunnen jotta ymmärrätte miten nämä jutut käytännössä tapahtuvat.

Yhden piti varatulle miehelle kahdesti tehdä lapsi. Tämä mies oli minulle kerran sanonut suoraan että se muija on sille pelkkä h *ro jonka kanssa se vaan huvittelee eikä sillä ole aikomustakaan jättää vaimoa. Tämän kerroin sille muijalle mutta eipä se menoa haitannut. 

Sitten on mat*laälyinen liha vahko tum maihoinen muija (kuubassa syntynyt) joka tykkää vain mu stista miehistä (tai se ei vaan kelpaa muille). "Poikakaverit" joitten kanssa juttelin olivat niitä stereotyyppisiä mus tia eli sellaisia jotka takuulla häipyvät heti kun pulla on uunissa. Eivät ollenkaan peitelleet millaisia olivat vaan kerskuivat panoillaan ja pettämisillään. Sitten se muija tuli raskaaksi ja juuri se mikä oli odotettavissa tapahtui. Lisäksi se muija oli ollut matkalla ja pettänyt poikakaveriaan (koska sekin pettää kokoajan nyyh nyyh) eikä tiennyt kumpi oli isä.

Mikäs muu näitä ihmisiä yhdistää kuin yksinhuoltajuus? Se, että ovat sinun kaveripiiriäsi. Voimme siis varmaankin myös olettaa, että olet itse yhtä sekaisin, eikös. Hyi hitto, mikä h*r* olet! Häpeä! 

Katkera. Seurustelin yli 10 vuotta miehen kanssa, jota rakastan yhä koko sydämestäni. No, kuvioihin tuli kahden pienen lapsen yh, joka "varasti" mieheni minulta. Omia lapsia meillä ei vielä ollut, mutta sen sijaan että mieheni olisi perustanut perheen minun kanssani, hän vaihtoi minut lennossa vittumaiseen yh-mammaan, joka ahneuksissaan ja mustasukkaisuuksissaan tuhosi minun ja rakkaan mieheni välit täysin käsittämättömillä tempuillaan. Nyt olen yksin ja ikävöin rakasta eksääni, joka on valinnut kasvattaa ja elättää toisten lapsia.

Tapahtumasta on vasta vähän aikaa, joten toivon että pääsen katkeruudestani eroon, (en todellakaan halua tuntea näin!) mutta tämän pariskunnan käytös on ollut alusta asti niin jäätävää, että todellisuudessa olisin varmasti terapian tarpeessa. Ihan kuin se ei olisi riittänyt, että menetin rakastamani miehen typerälle yh:lle (molemmat lapset alle 5v, naimisissa lasten biologisen isän kanssa, joka ei edes olisi halunnut erota) mutta lisäksi minua on nöyryytetty somessa ja tämän uuden naisen kanssa on edetty sellaista tahtia, että olen joutunut kyseenalaistamaan koko entisen elämäni aitouden. Yhteenmuutto, kihlat, sukulaisille esittelyt, kaikki tapahtuivat vain muutamien kuukausien sisällä parin tapaamisesta. Samaan aikaan kun itse vasta yritin ymmärtää eroamme, solmi eksäni jo uutta avoliittoa. (Mekin olimme asuneet jo vuosia yhdessä ja olimme kihloissa).

Niin... että katkera ja loukattu ihminen olen. Minulla ei ole mitään sellaisia yh-äitejä vataan, jotka ovat eronneet HYVÄSTÄ SYYSTÄ ja KUNNOLLISEN YRITTÄMISEN jälkeen lasten biologisesta isästä ja pysyttelevät yksin säntillisen ajan ja todella ajattelevat LASTENSA PARASTA, eivätkä vaihda miehiä lennossa ja/tai katsele varattuja miehiä omien lastensa elättäjiksi. (Yh-)äidin ensisijainen tehtävä on pitää huolta omien lastensa hyvinvoinnista, eikä riskeerata sitä oman miehenkipeytensä takia. Lisäksi olen huomannut, että monet yh-äidit ovat kovia pitämään meteliä omasta kurjuudestaan ja valittavat jatkuvasti oman elämänsä ankeutta, se on todella rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä. 

Iänikuisen wt-nimittelyn sijaan yh-äiti voi olla:

- ihminen joka jaksoi uskoa useamman kuin yhden miehen kohdalla rakkauteen ja onneen

- leski

- kahdesta vastuuttomasti toimineesta ihmisestä se joka jäi kantamaan vastuun

- ihminen, jonka elämä ei vain mennyt suunnitelmien mukaan

Itse olen lapseton, mutta juuri eilen saimme tästä asiasta mieheni kanssa riidan aikaiseksi. Onneksi tajusi olleensa ajattelematon. Inhoan yh-äiteihin kohdistuvia oletuksia joihin jopa naiset sortuvat :(

Täällä ilmoittautuu yksi, jonka elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan. En minä halunnut eronneeksi äidiksi, mutta ei ollut yksin minusta kiinni. Meillä on kyllä yhteishuoltajuus ja ex onneksi haluaa tavata lastaan usein, mutta silti tää on perseestä. Pakko vaan yrittää tehdä parasta näillä eväillä ja uskoa tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Olihan mullakin tosiaan vaihtoehtoja. Joko onnellinen yksinhuoltajuus ja terve suhde lasten kanssa tai ydinperhe kunnollisen mutta tunnekylmän ja lopulta pettävän miehen kanssa.

Mies oli kyllä "perushyvä", ei hakannut, ei juonut ja toi rahat töistä kotiin. Lisäksi toi myös klamydian 13v yhdessäolon jälkeen. Olimme 14v yhdessä koska niin kuului olla mutta parisuhteessamme ei ollut todellista välittämistä eikä rakastavaa yhdessäoloa. Joten ihan helpolla en kuitenkaan luovuttanut.

Sitten otin lapset ja lähdin. Yh aika oli meille kaikille 4:lle hienoa aikaa, kukaan ei määrännyt mitä piti tai sai tehdä, ei paheksunut kun nauroimme hölmöille asioille tai halusimme yhtäkkiä lähteä vaikka reissuun. Isä (tämä "kunnon isä" )ei hirveästi ollut enää kiinnostunut lapsistaan kostona minulle mutta selvisimme keskenämme. Hänen elämäänsä tuli uusi nainen heti joten lapsille ei ollut aikaa. Meillä puolestaan keskityttiin uuden elämän luomiseen yhdessä eikä esim yhtään baarituttua (en ole koskaan  käynyt baareissa) tuotu kotiin. Lapsista tuli avoimempia ja iloisempia kaikin tavoin.

3v myöhemmin tapasin nykyisen mieheni joka halusi koko paketin. Lapset rakastuivat häneen heti, esikoispoika oli ensin varautuneempi koska luuli että hänen pitää olla lojaali omalle isälleen. Tämä onneksi meni kuukausissa ohi.

Nyt tuosta on jo yli 20v ja lapset aikuisia, tapaamme heitä lähes viikoittain ja meillä on ihania lapsenlapsiakin.  Lapsista kasvoi hyvin koulutettuja, kaikilla työpaikat jne. Tämä 2. perhe on meille se oikea ydinperhe.

Mihinkäs yh kategoriaan minä sitten menen? En ole ollut wt, olen kouluttautunut, työssäkäyvä, vain minimituet (yh korotus lapsilisiin) saanut, en baarissanotkuva, en miestävaihtava enkä lapsiakaan ole tehnyt ensimmäisenä tapaamisiltana???

Ok mutta oikaisisin sen verran että sinulla ei ole ydinperhettä. Sinulla on uusperhe. Vaikka menisi hyvin niin uusperhe ei muutu ydinperheeksi. Ja lisäyksenä että olen itsekin yh.

Olet oikeassa. Minäkin inhoan sanoja ydin- ja uus - .

Siispä meillä on PERHE. Ja se jos mikä on kaikkein tärkeintä!

Tässäkin ketjussa y h oot ovat vain ja ainoastaan uhreja. Ei koskaan yh sen takia että kännissä teki mieli kokeilla irakilaista, turkkilaista, angolalaista ja/tai amis-kossukingi maken munaa paljaana ja se ei halunnutkaan isäksi. Aborttiakaan ei voinut tehdä koska murha.

Aina vaan kaikki ovat yhoita sen takia että ovat leskiä tai se unelmien mies veti sitä täysin uskottavaa roolia viisi vuotta putkeen. Jepjep...

Vierailija kirjoitti:

Olen 37 vuotta. Menin naimisiin kolmen vuoden seurustelun ja yhdessäasumisen jälkeen 20- vuotiaana. Vietimme aikaa pariskuntana kaikessa rauhassa ja ensimmäinen lapsemme syntyi ollessani 28 vuotta. Siihen mennessä tunsin hyvin puolisoni ja avioliittomme oli hyvä ja vakaa, samoin taloudellinen tilanteemme. Nyt olen ollut naimisissa 17 vuotta, kolme lasta.

Yh- äitejä on monenlaisia. En ymmärrä työtöntä yh-äitiä jolla on neljä lasta neljän eri miehen kanssa. Mielestäni jostain elämänhallinnan puutteesta se kertoo. En myöskään ymmärrä sitä, että lapsi saatetaan alulle samantien kun ehkäisystäkin voisi huolehtia. Vakaa suhde luo paremman pohjan vanhemmuuden haasteisiin ja toisen tunteminen on erittäin tärkeää.

Jos puolisoksi päättää lähteä et sinä sitä estä. Hän voi hyvinkin vielä repäistä ja löytää uuden. Joku kriisi voi myös sekoittaa toisen pään niin, että Tämä ei enää kykene olemaan vanhempi. Toinen voi kuolla yms.

Ei ihmiset tuolla yksinhuoltajia katsoessaan tiedä koko tarinaa.

Luulisin ettei suurin osa ihmisistä pysty asiaan oikein vaikuttamaan.

Ne on samoja ihmisiä, jotka haukkuvat kaupan alan työntekijöitä ja ovat samaan aikaan itse työttömiä. Niitä piisaa.

Ja tänne nyt kerääntyy kaikki sakea aines. Lähden täältä pois. Heippahei.