Onko insinööriopinnot muka vaativammat kuin sosionomiopinnot?

Ei ole insinööriopinnot yhtään vaikeampia, ovat jopa helpompia. Sosionomien täytyy osata olla ihmisten kanssa ja se vaatii lahjakkuutta ja osaamista eikä jokainen siihen pysty. Nörteille on luonnollista osata matikkaa ja laskea, insinööriopinnot ovat helpompia. Insinööriopintoihinhan pääseekin ihan heittämällä sisään eli kertoo kyllä paljon. 

Vierailija kirjoitti:

nykyään insinööriopinnot paljon vaativampia kun työllistyäkseen pitää olla hyvä jätkä ja verkostoitumisen mestari. Sosionomi pääsee töihin jos ei ole rikollinen.

Ei pääse. Kaksi vuotta sitten valmistuin ja jouduin tekemääm entisen alan töitä, kun ei vaan saanut sosionomin duuneja. +Miksi palkata sosionomi koska amiksesta valmistunut terveysalan "ammattilainem" on halvempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on kuitenkin, että sosionomiopiskelijat ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin insinööriopiskelijat. Johtuu siitä, että jos lukiossa on pärjännyt edes jotenkin matemaattisissa aineissa, näistä ihmisistä on niin kova pula, että yliopiston tai teknillisen korkeakoulun ovet näille ihmisille aukeavat. Insinööriopintoihin päätyvät pelkät jämät. AMK-opettajat tietävät tämän ongelman.

Sen sijaan niille yliopistoaloille, joille sosionomiksi opiskelevat haluaisivat, on hyvin vaikea päästä, ja erittäin hyvälläkin papereilla voi jäädä ulos (psykologi, luokanopettaja jne), jolloin sosionomiksi voi päätyä opiskelemaan hyvinkin fiksua porukkaa.

Sisäänpääsyprosentit ei kerro mitään älykkyydestä vaan hakijoiden ja paikkojen suhteesta. Jos 1000 tyhmää hakee 10 paikkaa verrattuna 1000 fiksua 400 paikkaa, mitä se prosentti oikein kertoo?

Sinä olet ainoa, joka puhuu prosenteista. Matemaattisille aloille pääsee magnan papereilla suoraan yliopistoon, luokanopettajan haussa ei pääse noilla edes pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi voi valmistua täydellinen idioottikin mikäli lukee ahkerasti.

Insinööriksi idiootin on mahdoton valmistua edes äärimmäisellä ahkeruudella.

Siinäpä noiden erot sitten ovatkin.

Olen eri mieltä. Tunnen kaksi sellaista insinööriä, että jos en tietäisi, en uskoisi. Ihme että osaavat solmia kengännauhansa.

Koulutuksessa on pakko olla jotain porsaanreikiä, kun nämä kaksi ovat saaneet paperit. Tietotaito esikoululaisen tasoa.

Palkka on aika hyvä mittari sille, mikä mitäkin on. Kysynnän ja tarjonnan laki paljastaa alan vaativuuden. Esim. Tiettyjen insinöörialojen palkat ovat pudonneet, koska niitä voi tehdä kuka vaan ja harrastunut amatööri voi olla usein jopa nopeampi ratkaisemaan ongelmia, joskin tehden myös karmeita virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 90-luvulla inssiopintoihin pääsi heittämällä sisään. Ja nykyisin palkkakuittia lukiessa ja omaa työnkuvaa miettiessä, ei harmita pätkääkään että elämä heitti näin päin.

Inssiopintoihin pääseee helposti sisälle mutta ulospääsy on se hankalampi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin korkeakoulututkintoja molemmat. Ärsyttää tuttavani, joka väittää sosionomiopintojen hoituvan hyvillä arvosanoilla miltei vasemmalla kädellä, mutta insinööriopinnoissa joutuu tekemään töitäkin.

Itse siis olen hakemassa sosionomiopintoihin aikuispuolelle.

Itse sanoisin, että kuka tahansa voi opetella matematiikkaa ja laskemaan, mutta ihmisten kanssa pitää jo käyttää älyä. He eivät toimi kaavojen mukaan ennustettavasti.

Miksi sosiaalialalla ja hoiva-alalla (amk) on "helppouden" maine? Että opiskelemaan pääsee kun osaa nimensä kirjoittaa ja opinnot alakoulutasoa. Ja että alalle hakeutuvat lähinnä bimbot ja huonoarvosanaiset, jotka eivät keksi muutakaan. Skarpit menevät teknisille ja kaupallisille aloille, ehkä yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan tai kasvatusaloja. Mutta amk ei ole mitään.

Ei arvosteta yhtä paljon kuin tekniikan aloja, vaikka äärimmäisen tärkeää työtä ja vaativaa tunnetyötä.

Laskemista voi toki opetella ja voihan kommunikointitaitojakin harjoitella. Mutta jotta osaa soveltaa laskemista, niin se vaatii tietynlaista älykkyyttä ja oivaltamiskykyä. Vastaavasti ihmisten kanssa toimeentuleminen on hyvin paljon kiinni persoonallisuudesta. Kumatkin vaatii erinlaista osaamista. En oikein ymmärrä miksi edes vertaat noita toisiinsa. Tuskinka kovinkaan moni on tehnyt valintaa noiden kahden koulutuksen välillä.

Juurikin näin.

Amk inssinä sanon, että ei ollut opiskelutovereissa tyyppejä jotka sopisivat hoitoalalle. Ei sillätavalla ihmisläheisiä. Ne jotka sopivat, lopettivat ekan vuoden aikana ja vaihtoivat linjaa.

Vaimo on sosionomi, taisi opiskeluaikana tehdä yhden tentin vuodessa, muutoin tekivät vain jotain ryhmäesitelmiä. Valitti usein, että ne esitelmät niitä työläitä oli. Kirjoja jaksoi kyllä päntätä, mutta kun sai ne hankalat tyypit työpariksi, niin itki monta iltaa miten paljon hommaa on korjata muiden mokia, ettei oma arvosana tipu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Siihen ei ahkerakaan lukeminen auta, jos on täysi idiootti asiakkaiden kanssa.

Kin lukee päivittäin av-foorumilta niiden muutaman lopulta oman alan duuniin pääseen sosionomin uhriksi joutuneiden asiakkaiden kokemuksia niin vaikuttaa siltä että tuo on päinvastoin ehdoton pääsyvaatimus.

Jos saisin diktaattorin valtuudet niin kutakuinkin ensimmäiseksi heittäisin julkiselta sektorilta pihalle jokaisen sosionomin ja korvaisin ne ensimmäisellä ohikulkijalla jolla on edes hiukan maalaisjärkeä päässään.

Sosionomiopintojen pääasiallinen sisältö näyttää oleva viimeistenkin siteiden katkaiseminen tähän maailmaan tai mihinkään mitä kutsutaan "yleiseksi oikeustajuksi" tai lyhyemmin maalaisjärjeksi. Tuolla kriteerillä mitattuna kyseisiä opintoja voidaan ainakin pitää ilmiömäisen onnistuneina.

Sulla taitaa olla pikkusen paha olo ja nolla tutkintoa? Tark.huom. Kysymysmerkkini oli kohteliaisuutta ja kannustusta vauvalla pahaa oloaan oksentavalle luuserille.

Matematiikka on tarpeen ihmistieteessä, mutta toisella tavalla kuin sille, joka laskee vaikka sillan kantavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi voi valmistua täydellinen idioottikin mikäli lukee ahkerasti.

Insinööriksi idiootin on mahdoton valmistua edes äärimmäisellä ahkeruudella.

Siinäpä noiden erot sitten ovatkin.

Olen eri mieltä. Tunnen kaksi sellaista insinööriä, että jos en tietäisi, en uskoisi. Ihme että osaavat solmia kengännauhansa.

Koulutuksessa on pakko olla jotain porsaanreikiä, kun nämä kaksi ovat saaneet paperit. Tietotaito esikoululaisen tasoa.

No itse ammattikorkeaa nähneenä aika pahasti saa sössiä, jos ei pääse läpi. Eräälläkin kurssilla piti ola vain yksi tilaisuus tenttiä, ja kurssi reputtuisi automaattisesti jos tenttiä ei läpäise.

No, tarpeeksi moni reputti tentin, joten äkkiä suunnanmuutos: tentin saikin uusia ja peräti kahteen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nykyään insinööriopinnot paljon vaativampia kun työllistyäkseen pitää olla hyvä jätkä ja verkostoitumisen mestari. Sosionomi pääsee töihin jos ei ole rikollinen.

Ei pääse. Kaksi vuotta sitten valmistuin ja jouduin tekemääm entisen alan töitä, kun ei vaan saanut sosionomin duuneja. +Miksi palkata sosionomi koska amiksesta valmistunut terveysalan "ammattilainem" on halvempi

Asut siis pk -seudun ulkopuolella.

Onkohan sosionomit, hoitajat ja lastentarhanopettajat, jotka pysyvät tiukasti omassa kannassaan, ärsyyntyvät muiden sanomisista/tekemisistä ja raivoavat somessa ihan niitä oikeita ihmisiä hoitamaan muiden ongelmia , opastamaan ja kasvattamaan?

Kyllä minusta insinööri on vaativampi, koska erilaisia terveys- ja sosiaalialan koulutuksia käytetään sijoituspaikkoina entisille hämärähemmoille ja muille, joiden ÄO on todennäköisesti matalahko ja etniset erityisryhmät pääsevät opiskelemaan alennetuilla vaatimuksilla. Ei sen sijaan kuule puhuttavan, että ex-linnakundi Stjälaström pääsi nyyhkytarinallaan matematiikkaa lukemaan. Mutuilemalla ja jaarittelemalla ylevästi ei voi myöskään päästä läpi testejä, joissa on konkreettinen oikea ja väärä vastaus.

Osin tuossa vaikuttaa myös se, että insinöörijuttuihin ei törmää elävässä arkielämässä, kun taas kaikilla lukutaitoisilla ihmisillä on nykyään ymmärrystä esim.mielenterveydestä, vaikka harva onkaan psykologi.

Osalla opiskelijoista on jo valmiina sellaista tietoa, mikä koulutukseen kuuluu. Tähän ei ole kuitenkaan pakko tehdä jakoa ns.kovien tieteiden ja ns.humanistihömpän välille, koska ei tavallinen suomalainen myöskään osaa yhtään sanaa kiinaa eikä kokeesta voisi päästä läpi hokemalla ching-chongia ja siansaksaa, vaan siinäkin on yksi selvästi oikea ja väärä vastaus ja oikean vastauksen arvaaminen on yhtä todennäköistä kuin lottovoitto.

Sen lisäksi minun mielestä tuota asiaa on parempi lähestyä niin, että mitä tahansa työtä tehdään kuitenkin ensisijaisesti tiedolla eikä älykkyydellä; älykkyys vain helpottaa ja tehostaa sitä työtä, jonka osaisi tehdä vähemmälläkin älykkyydellä. Kukaan ei synny tietäen minkään alan asioita kunnolla ilman opiskelua ja siksi ihan minkä tahansa alan ihminen voi olla ylpeä siitä, että on jaksanut hankkia sitä tietoa ja tekee sitä työtä sillä tiedolla. Toisissa tehtävissä tietoa tarvitaan enemmän ja joissakin tehtävissä tulosvastuu on enemmän omatunnon asia kuin toisissa; sosionomin kaltaisissa hommissa ihminen voi tehdä samalla nimikkeellä ja tutkintotodistuksella hyvin eritasoista jälkeä ilman, että se näkyy palkassa tai muodollisessa arvostuksessa; ne, jotka haluavat olla enemmän kuin ns.hyviä tyyppejä ovat sitten sen kysymyksen edessä, että ollako iso kala pienessä lammikossa ja tehdä helpohkoa työtä asiantuntijan taidoilla ja panoksella vai opiskellako vielä lisää ja saada lisää palkkaa ja vastuuta. Tavallaan esim.lääkärinkin työhön voi liittyä tuo sama mahdollisuus olla kiinnostunut potilaasta ja työstä vain sen verran kuin on välttämätöntä ilman valituksia ja negatiivisia seuraamuksia vai tavoitella jotain korkeampaa osaamistasoa, mutta koska tuossa tapauksessa status ja arvostus on jo lähtökohtaisesti korkea, samanlaista angstia ja epävarmuutta ei pitäisi tulla kuin sellaiselle ihmiselle, joka melko fiksuna ja skarppina ihmisenä työskentelee laiskanpulskeassa työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sosiaalialalla ja hoiva-alalla (amk) on "helppouden" maine? Että opiskelemaan pääsee kun osaa nimensä kirjoittaa ja opinnot alakoulutasoa. Ja että alalle hakeutuvat lähinnä bimbot ja huonoarvosanaiset, jotka eivät keksi muutakaan. Skarpit menevät teknisille ja kaupallisille aloille, ehkä yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan tai kasvatusaloja. Mutta amk ei ole mitään.

Kutakuinkin näin. Kaikkia ammatteja tarvitaan, mutta kaikki eivät ole yhtä vaativia.

M30 (Tekn. tri.)