Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada selvyys tähän meidän "suhteeseen". Se, että yhteydenpito vähitellen hiipuu kokonaan ei ole selvä merkki. Voi olla kiire tai vaikea elämäntilanne taustalla. Siksi kaipaisinkin suoraa puhetta. Haluaisin tietää, välitätkö minusta enää ja millä tasolla. Jos tämän tiedon saisin, niin olisi helpompi suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin. Elämässäni on tällä hetkellä jälleen kerran kaikki "auki". En tiedä, missä olen vuoden päästä tai parin kuukauden. Mitä teen, missä asun ym.

Pystytkö sä kysymään tätä ko henkilöltä irl?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada selvyys tähän meidän "suhteeseen". Se, että yhteydenpito vähitellen hiipuu kokonaan ei ole selvä merkki. Voi olla kiire tai vaikea elämäntilanne taustalla. Siksi kaipaisinkin suoraa puhetta. Haluaisin tietää, välitätkö minusta enää ja millä tasolla. Jos tämän tiedon saisin, niin olisi helpompi suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin. Elämässäni on tällä hetkellä jälleen kerran kaikki "auki". En tiedä, missä olen vuoden päästä tai parin kuukauden. Mitä teen, missä asun ym.

Miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada selvyys tähän meidän "suhteeseen". Se, että yhteydenpito vähitellen hiipuu kokonaan ei ole selvä merkki. Voi olla kiire tai vaikea elämäntilanne taustalla. Siksi kaipaisinkin suoraa puhetta. Haluaisin tietää, välitätkö minusta enää ja millä tasolla. Jos tämän tiedon saisin, niin olisi helpompi suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin. Elämässäni on tällä hetkellä jälleen kerran kaikki "auki". En tiedä, missä olen vuoden päästä tai parin kuukauden. Mitä teen, missä asun ym.

Miehelle?

Miehelle kyllä

Kerro siitä sun ystävästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva saada selvyys tähän meidän "suhteeseen". Se, että yhteydenpito vähitellen hiipuu kokonaan ei ole selvä merkki. Voi olla kiire tai vaikea elämäntilanne taustalla. Siksi kaipaisinkin suoraa puhetta. Haluaisin tietää, välitätkö minusta enää ja millä tasolla. Jos tämän tiedon saisin, niin olisi helpompi suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin. Elämässäni on tällä hetkellä jälleen kerran kaikki "auki". En tiedä, missä olen vuoden päästä tai parin kuukauden. Mitä teen, missä asun ym.

Pystytkö sä kysymään tätä ko henkilöltä irl?

Periaatteessa pystyisin, mutta en uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelisit jos seuraisin sua instassa?

Se kertois mulle että oon sun ajatuksissa edelleen ja että merkitsin sittenkin jotain sulle.

Yksi kysymys sinulle. Miksi sä edelleen rakastat minua?

Mietitkö miksi en tykkää sinusta enää? Etkä muka keksi syytä. No siksi että petit mun luottamuksen.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella täällä näyttää tuo ihastuminen olevan jo niin vahvaa ellei pakkomielteistä, että kannattaisi pysähtyä miettimään. Auttaa ainakin vähän.

Vittumaisinta mitä tiedän on ihastua tuntemattomaan ihmiseen. Ymmärtää, että eihän niitä vahvoja tunteita oikeasti ole sitä kohdetta kohtaan vaan se halu tietää on niin suuri että meinaa päässä flippaa vaikka kuinka olisi vakaa ihminen. Vaikka vahva ihastus olisi molemminpuolista niin tietää että todellisuudessa se suhde olisi tuomittu epäonnistumaan. Aivan liian vahva tunteidenvuoristorata ennen kunnollista tutustumista.

Tunnen mm. pariskunnan jotka menivät naimisiin kun olivat tavanneet kaksi kertaa (taustalla tosin puolen vuoden nettichattailu) ja pariskunnan, jotka menivät naimisiin tunnettuaan toisensa kymmenen päivää - sitä ennen siis eivät tienneet toisistaan mitään.

Tunnen myös pariskunnan, jotka menivät naimisiin 2kk ensitapaamisesta ja tuon 2kk aikana näkivät ainoastaan välillä viikonloppuisin.

Em. tapauksissahan he eivät _tunteneet_ toisiaan juurikaan, tai niitä arkisia tapoja ja muita sellaisia, kun eivät ehtineet niistä ottaa selvää tai kokeneet niitä merkityksellisiksi kun menivät vain tunteiden perässä, mutta jokainen noista pareista on harvinaisen täynnä rakkautta ja sellaisia karismaattisia voimakaksikkoja.

Suurinosa pariskunnistahan on lähinnä tylsiä nobodyja ja eroavat silti, vaikka olisivat miten pitkällisesti ja rauhassa tutustuneet ja KATSELLEET.

Tollanen ”liian suuret tunteet pilaavat kaiken”-sössötys ei vain pidä yleisesti paikkaansa ja pätee lähinnä niihin, jotka on muutenkin luusereita ja syy siihen ”pilaantumiseen” on se, ettei henkilö osaa käsitellä ja hyväksyä tunteitaan.

Toki se on totta, ettei mistään kaipaukseksi eskaloituneesta pannukakusta tule ikinä mitään, sillä siitä olisi jo tullut jos olisi tullakseen.

Asiat joko tapahtuu tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella täällä näyttää tuo ihastuminen olevan jo niin vahvaa ellei pakkomielteistä, että kannattaisi pysähtyä miettimään. Auttaa ainakin vähän.

Vittumaisinta mitä tiedän on ihastua tuntemattomaan ihmiseen. Ymmärtää, että eihän niitä vahvoja tunteita oikeasti ole sitä kohdetta kohtaan vaan se halu tietää on niin suuri että meinaa päässä flippaa vaikka kuinka olisi vakaa ihminen. Vaikka vahva ihastus olisi molemminpuolista niin tietää että todellisuudessa se suhde olisi tuomittu epäonnistumaan. Aivan liian vahva tunteidenvuoristorata ennen kunnollista tutustumista.

Tunnen mm. pariskunnan jotka menivät naimisiin kun olivat tavanneet kaksi kertaa (taustalla tosin puolen vuoden nettichattailu) ja pariskunnan, jotka menivät naimisiin tunnettuaan toisensa kymmenen päivää - sitä ennen siis eivät tienneet toisistaan mitään.

Tunnen myös pariskunnan, jotka menivät naimisiin 2kk ensitapaamisesta ja tuon 2kk aikana näkivät ainoastaan välillä viikonloppuisin.

Em. tapauksissahan he eivät _tunteneet_ toisiaan juurikaan, tai niitä arkisia tapoja ja muita sellaisia, kun eivät ehtineet niistä ottaa selvää tai kokeneet niitä merkityksellisiksi kun menivät vain tunteiden perässä, mutta jokainen noista pareista on harvinaisen täynnä rakkautta ja sellaisia karismaattisia voimakaksikkoja.

Suurinosa pariskunnistahan on lähinnä tylsiä nobodyja ja eroavat silti, vaikka olisivat miten pitkällisesti ja rauhassa tutustuneet ja KATSELLEET.

Tollanen ”liian suuret tunteet pilaavat kaiken”-sössötys ei vain pidä yleisesti paikkaansa ja pätee lähinnä niihin, jotka on muutenkin luusereita ja syy siihen ”pilaantumiseen” on se, ettei henkilö osaa käsitellä ja hyväksyä tunteitaan.

Toki se on totta, ettei mistään kaipaukseksi eskaloituneesta pannukakusta tule ikinä mitään, sillä siitä olisi jo tullut jos olisi tullakseen.

Asiat joko tapahtuu tai ei.

Sä et koskaan petä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa seurata, kuinka sä pyhität koko elämäsi sille narsistille. Miksi se päättää aina kaikesta, eikä sun omiin tarpeisiin vastata ikinä? Sulla ei ole mitään omaa, koska sä elät sen elämää.

Äläkä sano, että te ootte niin samanlaisia, koska ette te ole. Se on narsisti, ja sinä läheisriippuvaisena joustat ja sopeudut. Sua ärsyttää, kun ulkopuoliset näkee sun heikkouden ja ihmettelee, miten annat vuodesta toiseen kohdella itseäsi. Silti oot salaa kateellinen heille, joilla on rohkeutta ja uskallusta elää omaa elämää.

Toivon, että sä joskus pysähdyt vielä miettimään, millainen sä itse oikeasti olet. Mikä sua itseäsi kiinnostaa? Mitä sä itse haluaisit harrastaa? Mihin sulla on lahjoja, taipumuksia ja intohimoa? Mitä sä haluaisit ostaa? Minne haluaisit matkustaa?

Lopeta sen narsistin palvominen ja ala elää!

Naiselle vai miehelle?

Naiselle.

Mikä on tuon naisen etunimen alkukirjain tai olisko jotain muuta tunnistetta?

Kirjain löytyy aakkosten ekasta puolikkaasta.

Hei Maria, pistä tekstari jos oot sinkku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella täällä näyttää tuo ihastuminen olevan jo niin vahvaa ellei pakkomielteistä, että kannattaisi pysähtyä miettimään. Auttaa ainakin vähän.

Vittumaisinta mitä tiedän on ihastua tuntemattomaan ihmiseen. Ymmärtää, että eihän niitä vahvoja tunteita oikeasti ole sitä kohdetta kohtaan vaan se halu tietää on niin suuri että meinaa päässä flippaa vaikka kuinka olisi vakaa ihminen. Vaikka vahva ihastus olisi molemminpuolista niin tietää että todellisuudessa se suhde olisi tuomittu epäonnistumaan. Aivan liian vahva tunteidenvuoristorata ennen kunnollista tutustumista.

Tunnen mm. pariskunnan jotka menivät naimisiin kun olivat tavanneet kaksi kertaa (taustalla tosin puolen vuoden nettichattailu) ja pariskunnan, jotka menivät naimisiin tunnettuaan toisensa kymmenen päivää - sitä ennen siis eivät tienneet toisistaan mitään.

Tunnen myös pariskunnan, jotka menivät naimisiin 2kk ensitapaamisesta ja tuon 2kk aikana näkivät ainoastaan välillä viikonloppuisin.

Em. tapauksissahan he eivät _tunteneet_ toisiaan juurikaan, tai niitä arkisia tapoja ja muita sellaisia, kun eivät ehtineet niistä ottaa selvää tai kokeneet niitä merkityksellisiksi kun menivät vain tunteiden perässä, mutta jokainen noista pareista on harvinaisen täynnä rakkautta ja sellaisia karismaattisia voimakaksikkoja.

Suurinosa pariskunnistahan on lähinnä tylsiä nobodyja ja eroavat silti, vaikka olisivat miten pitkällisesti ja rauhassa tutustuneet ja KATSELLEET.

Tollanen ”liian suuret tunteet pilaavat kaiken”-sössötys ei vain pidä yleisesti paikkaansa ja pätee lähinnä niihin, jotka on muutenkin luusereita ja syy siihen ”pilaantumiseen” on se, ettei henkilö osaa käsitellä ja hyväksyä tunteitaan.

Toki se on totta, ettei mistään kaipaukseksi eskaloituneesta pannukakusta tule ikinä mitään, sillä siitä olisi jo tullut jos olisi tullakseen.

Asiat joko tapahtuu tai ei.

Sä et koskaan petä. :)

En niin. Kavereideni mielestä minun pitäisi perustaa vaahtoamis- ja jankkausblogi, jota lukemalla he viihdyttäisivät itseään.

Sä et tiedä kuinka paljon mä olisin tarvinnut sua. Ehkä tää masennus ei olis vyöryny ylitseni ja tuhonnu kaikkea jos en olis ollut niin yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Sä et tiedä kuinka paljon mä olisin tarvinnut sua. Ehkä tää masennus ei olis vyöryny ylitseni ja tuhonnu kaikkea jos en olis ollut niin yksin. 

Pyysitkö sä häneltä apua? Mistä se olisi voinut tietää muuten jos et kerro.

Haluaisin kyllä seksiä, mutta vain sinun kanssasi. Ja ne unet ja haaveet meistä yhdessä eivät johdu ”seksin puutteesta”, ne johtuvat sinun puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä seksiä, mutta vain sinun kanssasi. Ja ne unet ja haaveet meistä yhdessä eivät johdu ”seksin puutteesta”, ne johtuvat sinun puutteesta.

Tähän on saatava tunnisteita. Millainen tämä kaipaamasi henkilö on? Jokin sellainen tunniste vaikka, josta vain hän voisi tunnistaa, ettei nyt menisi sekaisin jonkun toisen kanssa lainkaan.

Tavallaan minä uskon ja tavallaan en usko ollenkaan, että voisit olla minusta kiinnostunut. Jotkut seikat  kertovat että voisit olla, jotkut kertovat että ei se voi olla mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et tiedä kuinka paljon mä olisin tarvinnut sua. Ehkä tää masennus ei olis vyöryny ylitseni ja tuhonnu kaikkea jos en olis ollut niin yksin. 

Pyysitkö sä häneltä apua? Mistä se olisi voinut tietää muuten jos et kerro.

Eiköhän itku kerro enemmän kuin tuhat sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kyllä seksiä, mutta vain sinun kanssasi. Ja ne unet ja haaveet meistä yhdessä eivät johdu ”seksin puutteesta”, ne johtuvat sinun puutteesta.

Voitko sitten tehdä asialle jotain?