Sain juuri tietää eläneeni järkyttävissä oloissa hoitopaikassani

Ainoat muistoni kyseisestä hoitopaikasta ovat negatiivisia, mutta en ole muistanut tapahtumia, joista sain tietää. Minulla on elämässäni ollut ja on vieläkin paljon ongelmia. En nyt yritä kuitata ajanjaksolla elämässäni, jota en edes muista, kaikkia epäonnistumisia elämässä vaan mietin voisiko tämä kuitenkin olla taustalla ainakin yhtenä osatekijänä.

Olen aina kokenut selittämätöntä tunnetilaa. Se on kuin sekoitus pelkoa, ahdistusta, stressiä, epätoivoa, surua ja vihaa. Niin muita ihmisiä kohtaan ja oikeastaan ei vain ihmisiä, mutta myös ympäristöäni kohtaan. Esimerkiksi tarkkailen koko ajan ympäristöäni, pidän ihmisiä arvaattomana ja pelkään koko ajan menettäväni kaiken; ihmiset ympäriltäni, rahani, asuntoni ja työpaikan, kaiken. Jos kiinnyn johonkin ihmiseen pelkään hänen saavan ikään kuin totuuden selville minusta (en edes tiedä tarkkaan mikä se totuus olisi), ja otan etäisyyttä enkä edes tietoisesti. Voin fyysisesti mennä tapaamisiin, mutta en henkisesti olla läsnä ja mukana tai käyttäytyä sen mukaan.

Mutta nyt kun sain kuulla tästä olen, en edes vihainen, mutta järkyttävän surullinen ja koen suurta avuttomuutta. Koen maailman silmittömän pahana paikkana. Kuinka olisin muka voinut puolustautua? Kuinka voin edes enää puolustautua? Miten heikkouttani voitiin niin käyttää hyväkseen? Olenko heikko ihminen? Miksi minä?

Olen siis muuttunut todella itsekkääksi ja itsesäälissä pyöriväksi pelkuriksi.