Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku neuvoa painonpudottajaa ruokasuunnittelussa?
27.04.2018 |
Lähtötilanne: ikää reilut 20 vuotta, pituutta 165cm ja kiloja 144. (En tarvitse provohuutelijoita tai päivittelyä kuinka olen päästänyt itseni tähän kuntoon.) Olen totaalisen kyllästynyt siihen miltä kehoni näyttää ja tuntuu ja miten se on reagoinut näin moneen liikakiloon. En jaksa selostaa yksityiskohtia, mutta olen nyt siinä pisteessä, että aidosti pelkään mm. sydämeni puolesta. Paino on pakko saada normaalin rajoihin :/ en aio tehdä sitä millään keittopussikuureilla, koska en "osaa" normaalia syömistä. En kaipaa Syö vähemmän-neuvoja, koska ongelmani eivät ole yksinään annoskoot vaan myös ruokavalion laaduttomuus.
Haluaisin tehdä aina viikon ruokalistan kerrallaan ja suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon mm:
- Haluaisin laihduttaa terveellisesti, eli saada hyviä rasvoja, riittävästi proteiinia, vitamiineja jne.
- Elokuuhun asti ruokabudjetti on 200-250e
- Pakastimeni on tosi pieni
- Vatsani ei kestä vehnää
- Haluaisin syödä mahdollisimman ekologisesti
- Maidon juominen epäilyttää minua, koska sen terveellisyydestä niin ristiriitaista tietoa enkä tiedä mitä uskoa
- Olen aivan sekaisin siitä mikä on terveellistä ja mikä ei... esim. voi, sokeripitoiset hedelmät yms.
- En voi sietää kaalia, ainakaan kypsänä
- Haluaisin laihtua nopeammin kuin 1-2kg kuukaudessa
- Kaipaan vaihtelua, en jaksa viikon jokaisena päivänä samoja ruokia
- En tiedä yhtään kuinka paljon tarvitsen rasvaa, hiilaria tai proteiinia
- En haluaisi syödä proteiinipatukoita tai muita vastaavia keinotekoisia aterioita
Ruokalistallani on jo hernekeitto ja kaurapuuro, pakkasessa on reilu litra viime vuoden marjoja ja kaapissa.
Kaipaan kipeästi asiallisia vastauksia ja konkreettisia ruokaesimerkkejä. Heräsin viime yönä jo toista kertaa tällä viikolla aivan paniikissa siihen, että happi tuntuu loppuvan. Minulla saattaa siis olla uniapnea. Alan käydä totaalisen epätoivoiseksi.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että menet lääkäriin, jossa sulta otetaan arvot ja sen jälkeen suunnitellaan ravinto- ja liikuntaohjelma. Luultavasti tarvitset myös henkisellä puolella paljon apua, jotta "vääristyneitä malleja" mielessä saadaan muutettua. Yksin on hankala päästä alkuun tollasasa projektissa. Tsemppiä, ota rohkeasti lääkäriin yhteyttä.
Lääkärissä ollaan oltu ja hän totesi, että uniapneaan, hirsutismiin, selkäkipuihin, jalkakipuihin, kuukautisvaikeuksiin, kosteisiin nivusiin ja muihin oireisiini auttavat vain painon pudottaminen. Kilpirauhasissani ei ole vikaa, verenpaineet ja muut normaalin rajoissa. Liikunta ei ole minulta kielletty, mutta ainoana hyvänä vaihtoehtona lääkäri piti uintia. Uinti muuten ok, mutta en todellakaan mene tämän kokoisena uimahalliin. Ensin pitää saada painoa pois, ennen kuin menen nöyryyttämään itseäni ihmisten eteen.
Ravitsemusterapeutilla olen ollut ja hän esitteli minulle ruokapyramidin ja kehoitti syömään terveellisemmin. En haluaisi kuulostaa nyt hankalalta, mutta toivoisin ihan konkreettisia neuvoja ja esimerkkejä RAVITSEMUKSESTA ja ANNOKSISTA, jotka edes jotenkin istuvat noihin rajoituksiini. Haluaisin kuulla muiden näkemyksiä ja kokemuksia terveellisistä ruoka-aineista. Esim. suolistobakteerit olivat minulle ihan uutta tietoa.
Sinulla on oikeus päästä lihavuusleikkaukseen koska bmi on riittävä ja sinulla on uniapnea.
Lihavuusleikkauskaan ei ratkaise ongelmaa, ellei lihavuuden syitä ole käyty läpi.
Ap selitti jo alussa, että ei ole fyysisesti aktiivinen ja syö paljon noutoruokaa. Eli syyt ovat selvillä.
Lihavuusleikkaukseen hakeutuvan pitää syödä kuukauden ajan lihavuusleikatun ruokavalion mukaan. Lihavuusleikatut syövät ihan normaaleja ruoka-aineita poislukien sellaiset, jotka voivat jäädä kiinni mahalaukun niitteihin kuten esim. sitrushedelmät sellaisenaan tai viinirypäleet. Sitrushedelmän saa sileäksi ja syötäväksi smoothieblenderillä.
Laihtumisen suurin salaisuus ovat juuri joka kolmas tunti syöminen ja annoskokojen noudattaminen. Niin sanottua roskaruokaa ei tietenkään voi syödä koska siitä ei saa tarpeeksi ravintoaineita.k
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Tärkein juttu: Pistät itsellesi tarkat ruoka-ajat, esim. aamupala 7-8, lounas 11-12, jne, etkä syö "välipaloja" niiden välissä. Ensimmäisillä viikoilla voi olla jatkuva nälkä, mutta se helpottaa vähitellen. Lisäksi et osta mitään herkkuja kaappiin "vieraiden varalle", koska kumminkin tulet itse ne syömään.
Tärkein asia on päätös joka pitää. Hanki vertaistukea esim faceryhmistä? Vältä tilanteita, jotka altistavat terveellisestä ruokavaliosta poikkeamiseen. Jätä kokonaan pois pääongelmasi esim noutoruoka tai sokeriherkut. Itselläni toimii ehdoton kielto, helpompi käydä kaupassakin kun ei tarvitse miettiä, että saako nyt herkutella vai ei.
Usein ylipainoiset tietävät faktat ja keinot mitä pitäisi tehdä. Toteutus vain ontuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Sen voi tehdä toisinkin vähentämällä/rajoittamalla hiilaria ja lisäämällä rasvaa (+kasviksia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Mikä siinä ihmetyttää?
Karpata voi myös hyvillä rasvoilla. Itse syön hiilaritietoisesti, mutta en syö juuri koskaan voita, pekonia tai kermaa.
Rasvat: oliiviöljy, avokado, siemenet, pähkinät, mantelit, rasvainen kala, kananmunat, joskus kookosmaitoa
Kasvikset: syö paljon, siis TODELLA PALJON, olen korvannut pasta/peruna/riisin juureksilla, syö myös hedelmiä ja marjoja
Liha: kalaa, broileria pääsääntöisesti
Leivän sijaan siemennäkkäriä, myös joskus voi syödä 100 % kauraleipää
Maitotuotteet: kreikkalainen jogurtti ja muut hapanmaitotuotteet, maitoa en juo juuri ollenkaan
Juo runsaasti vettä
Sitten ne herkut... raakakakut, itsetehdyt suklaat, halva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karpata voi myös hyvillä rasvoilla. Itse syön hiilaritietoisesti, mutta en syö juuri koskaan voita, pekonia tai kermaa.
Rasvat: oliiviöljy, avokado, siemenet, pähkinät, mantelit, rasvainen kala, kananmunat, joskus kookosmaitoa
Kasvikset: syö paljon, siis TODELLA PALJON, olen korvannut pasta/peruna/riisin juureksilla, syö myös hedelmiä ja marjoja
Liha: kalaa, broileria pääsääntöisesti
Leivän sijaan siemennäkkäriä, myös joskus voi syödä 100 % kauraleipää
Maitotuotteet: kreikkalainen jogurtti ja muut hapanmaitotuotteet, maitoa en juo juuri ollenkaan
Juo runsaasti vettä
Sitten ne herkut... raakakakut, itsetehdyt suklaat, halva.
Karppaajat käyttävät nimenomaan hyviä rasvoja: oliiviöljyä, kookosöljyä, voita, läskiä, maitorasvaa. Jättävät huonot rasvat syömättä, kuten rypsiöljy ja siemenöljyt ja margariinit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karpata voi myös hyvillä rasvoilla. Itse syön hiilaritietoisesti, mutta en syö juuri koskaan voita, pekonia tai kermaa.
Rasvat: oliiviöljy, avokado, siemenet, pähkinät, mantelit, rasvainen kala, kananmunat, joskus kookosmaitoa
Kasvikset: syö paljon, siis TODELLA PALJON, olen korvannut pasta/peruna/riisin juureksilla, syö myös hedelmiä ja marjoja
Liha: kalaa, broileria pääsääntöisesti
Leivän sijaan siemennäkkäriä, myös joskus voi syödä 100 % kauraleipää
Maitotuotteet: kreikkalainen jogurtti ja muut hapanmaitotuotteet, maitoa en juo juuri ollenkaan
Juo runsaasti vettä
Sitten ne herkut... raakakakut, itsetehdyt suklaat, halva.
Karppaajat käyttävät nimenomaan hyviä rasvoja: oliiviöljyä, kookosöljyä, voita, läskiä, maitorasvaa. Jättävät huonot rasvat syömättä, kuten rypsiöljy ja siemenöljyt ja margariinit.
Itse jätän nuo voit ja läskit pois. Siemenet ovat kyllä terveellisiä, en sitten tiedä, onko siemenöljyt sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Mikä siinä ihmetyttää?
Kova rasva ei ole terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Mikä siinä ihmetyttää?
Kova rasva ei ole terveellistä.
Miksi?
Olen reilusti ylipainoinen ja olen lähes koko ikäni jojoillut painoni kanssa. Olen kokeillut lähes kaikki mahdolliset dieetit karppausta lukuunottamatta. Päätin kokeilla, miten saisin ruokavaliota paremmaksi mahdollisimman pienillä muutoksilla. Söin siis kuten ennenkin, mutta iltapalaksi aloin syödä vain kasviksia ja hedelmiä. Hedelmillä lähti myös makeannälkä. Lopetin myös leipomisen vaikka pidän siitä, sillä itsehän ne leipomukset sitten söin.
Minun ongelma on ollut liiallinen ruisleivän ja juuston syönti. Syön edelleenkin aamulla kahvin kanssa kaksi palaa hyvää ruisleipää, jonka käytän paahtimessa ja päälle laitan muutaman viipaleen juustoa. Muuten en leipää syö. Pidän maitotuotteista, joten syön aamulla maustamatonta jukurttia ja sellaiseen epämääräiseen oloon, kun jotain tekisi mieli syödä, juon lasillisen rasvatonta piimää. Ostin myös monivitamiiniporetabletteja, ne on kuin henkinen korsetti, heti tulee jotenkin ryhdikkäämpi olo.
Kolmessa kuukaudessa painoa on lähtenyt ihan kivasti, sen näkee vaatteista kun vaakaa en käytä. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä, mutta tulen entistä pienemmillä annoksilla kylläiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen, että menet lääkäriin, jossa sulta otetaan arvot ja sen jälkeen suunnitellaan ravinto- ja liikuntaohjelma. Luultavasti tarvitset myös henkisellä puolella paljon apua, jotta "vääristyneitä malleja" mielessä saadaan muutettua. Yksin on hankala päästä alkuun tollasasa projektissa. Tsemppiä, ota rohkeasti lääkäriin yhteyttä.
Lääkärissä ollaan oltu ja hän totesi, että uniapneaan, hirsutismiin, selkäkipuihin, jalkakipuihin, kuukautisvaikeuksiin, kosteisiin nivusiin ja muihin oireisiini auttavat vain painon pudottaminen. Kilpirauhasissani ei ole vikaa, verenpaineet ja muut normaalin rajoissa. Liikunta ei ole minulta kielletty, mutta ainoana hyvänä vaihtoehtona lääkäri piti uintia. Uinti muuten ok, mutta en todellakaan mene tämän kokoisena uimahalliin. Ensin pitää saada painoa pois, ennen kuin menen nöyryyttämään itseäni ihmisten eteen.
Ravitsemusterapeutilla olen ollut ja hän esitteli minulle ruokapyramidin ja kehoitti syömään terveellisemmin. En haluaisi kuulostaa nyt hankalalta, mutta toivoisin ihan konkreettisia neuvoja ja esimerkkejä RAVITSEMUKSESTA ja ANNOKSISTA, jotka edes jotenkin istuvat noihin rajoituksiini. Haluaisin kuulla muiden näkemyksiä ja kokemuksia terveellisistä ruoka-aineista. Esim. suolistobakteerit olivat minulle ihan uutta tietoa.
Sinulla on oikeus päästä lihavuusleikkaukseen koska bmi on riittävä ja sinulla on uniapnea.
Lihavuusleikkauskaan ei ratkaise ongelmaa, ellei lihavuuden syitä ole käyty läpi.
Ap selitti jo alussa, että ei ole fyysisesti aktiivinen ja syö paljon noutoruokaa. Eli syyt ovat selvillä.
Lihavuusleikkaukseen hakeutuvan pitää syödä kuukauden ajan lihavuusleikatun ruokavalion mukaan. Lihavuusleikatut syövät ihan normaaleja ruoka-aineita poislukien sellaiset, jotka voivat jäädä kiinni mahalaukun niitteihin kuten esim. sitrushedelmät sellaisenaan tai viinirypäleet. Sitrushedelmän saa sileäksi ja syötäväksi smoothieblenderillä.
Laihtumisen suurin salaisuus ovat juuri joka kolmas tunti syöminen ja annoskokojen noudattaminen. Niin sanottua roskaruokaa ei tietenkään voi syödä koska siitä ei saa tarpeeksi ravintoaineita.k
Joo, mutta miksi syö liian suuria annoksia jne, kyllä sille joku syy täytyy olla, koska ei kaikkea syömäänsä ole kuluttanut, koska on ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karpata voi myös hyvillä rasvoilla. Itse syön hiilaritietoisesti, mutta en syö juuri koskaan voita, pekonia tai kermaa.
Rasvat: oliiviöljy, avokado, siemenet, pähkinät, mantelit, rasvainen kala, kananmunat, joskus kookosmaitoa
Kasvikset: syö paljon, siis TODELLA PALJON, olen korvannut pasta/peruna/riisin juureksilla, syö myös hedelmiä ja marjoja
Liha: kalaa, broileria pääsääntöisesti
Leivän sijaan siemennäkkäriä, myös joskus voi syödä 100 % kauraleipää
Maitotuotteet: kreikkalainen jogurtti ja muut hapanmaitotuotteet, maitoa en juo juuri ollenkaan
Juo runsaasti vettä
Sitten ne herkut... raakakakut, itsetehdyt suklaat, halva.
Karppaajat käyttävät nimenomaan hyviä rasvoja: oliiviöljyä, kookosöljyä, voita, läskiä, maitorasvaa. Jättävät huonot rasvat syömättä, kuten rypsiöljy ja siemenöljyt ja margariinit.
Ja ruoka on normaalirasvaista, ei mitään keinotekoista "kevyttä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Mikä siinä ihmetyttää?
Kova rasva ei ole terveellistä.
Miksi?
Se lisää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä langoilla?
Langoilla ollaan!
Älkää pliis alkako väittelemään keskenänne tässä ketjussa, vain omat näkemyksenne sellaisinaan riittävät ihan hyvin. Karppaus ei kiinnosta, koska haluan ruokavalion, josta ei tarvitse suuremmin "palautua" sitten kun tavoitepaino on saavutettu.
Ei karppauksesta tarvitse "palautua", sitä voi nimenomaan noudattaa koko loppuelämänsä. Omalla kohdalla se on minulle itselleni sellainen ruokavalio, jota pystyn noudattamaan ilman että tarvitaan mitään pinnistelyä ja tahdonvoimaa. Olen lihottanut itseni liialla leivänsyömisellä ja sen mukana tulleella karkinhimolla. Leipä ei vain sovi minulle. En tiedä onko sokeriaineenvaihdunta mennyt jotenkin siitä sekaisin, mutta itselleni sopii paremmin karppaus, joka ei nosta verensokeria ylös ja aktivoi insuliinintuotantoa. Samaten tuolla hiilaripitoisella ruokavaliolla tuli se hiilarinälkä, joka on kouristava tunne vatsassa ja saa aikaan sellaisen nälänhätäpaniikin, jossa pitää saada ruokaa ja vauhdilla. Karpatessa nälkä tulee maltillisemmin, se ei kourista vatsassa vaan tuntuu enempi jonkinlaisena heikotuksena ja sellaisena olona, että käy jotenkin hitaammalla.
Minulle sopii tämä, että syön kolme kertaa päivässä. Ateriavälit on noin 6 tuntia, mutta jos on tilanne ettei pääse heti 6 tunnin päästä syömään niin se väli voi olla pidempikin ilman että lamaantuu ihan toimintakyvyttömäksi tai että tulee kauhea nälkäkiukku. Aamiainen on minulla vakio - pinaattimunakas jossa on tilkka kermaa ja mozzarellaraastetta ja muutama siivu pekonia. Kesäisin saatan paistaa siihen kaveriksi vielä yhden tomaatin. Olen liikkuvassa työssä jossa ei ole mahdollisuutta syödä lounasruokaloissa joten työpäivän syömisen hoituu välipalanomaisesti, syön pienen salamisnacksin ja lisäksi kirsikkatomaatteja ja porkkanaa. Siksi tuon aamiaisen pitää olla aika tukeva. Syön toisen kunnollisen ruuan noin 10-11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se vaihtelee sitten sen mukaan mitä on laitettu. Jos ei ole mitään valmista jota lämmittää, heitän paistinpannulle pakkasesta jotain valmista kasvissekoitusta ja siihen kaveriksi jotain lihaa/kalaa/kanaa mitä jääkaapista sattuu löytymään.
Koska työpäivinä se työpäivänaikainen syöminen ei ole kunnollinen ateria, saatan tarvita vielä jotain pientä illemmalla. Tätä varten minulla on aina jotain juustoa, leikkeleitä, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, latva-artisokkaa. Napsin tarpeen mukaan vähän proteiinia ja sitten tuollaista rasvaista kasvislisuketta mikä riittää pieneen nälkään.
Minusta on kätevää, ettei minun tarvitse koko ajan miettiä syömisiä, kun ei tarvitse syödä niin usein. Parempi olisi, jos voisin työpäivän aikana syödä oikean aterian, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin on hyvä että pärjään vähemmälläkin ja tankkaan enemmän sitten kotona. Minun ei tarvitse laskea mitään kaloreita eikä punnita ruokia. Enkä kärsi mistään makeanhimosta, jota vastaan pitäisi taistella. En edes koe olevani millään laihdutuskuurilla, mutta paino tippuu hiljalleen. Joskus (ei joka kuukausi) käymme ravintolassa ja silloin otan myös jälkiruuan - eli mitään ehdotonta herkkukieltoakaan ei ole. En tietenkään syö mitään perunoita tai leipää siellä ravintolassakaan, mutta tuon jälkiruuan sallin. Ja tiedän etukäteen että siitä voi tulla turvotusta joka näkyy vaa'alla ja myös se hiilarinälkä, joka kouristaa vatsanpohjassa. Mutta en enää sorru siitä sen enempi mitään mässyä syömään vaan nälän tullen syön jotain karpille sopivaa ja siitä jälkiruuasta ei seuraa sen suurempaa katastrofia. Mies saattaa ravintolassa maistaa leipääkin, mutta itse pysyttelen ihan varmuuden vuoksi erossa eikä minun tee sitä edes mieli.
Karppausfoorumilla on loputon määrä hyviä reseptejä joilla voi laittaa ruokaa. Meillä tehdään jonkin verran keittoja/patoja/laatikoita, joista riittää pariksi kolmeksi päiväksi, ettei tarvitse viikolla kokata niin usein.
Olen katsonut karppien reseptejä ja ihmetellyt miksi ihmeessä niissä käytetään niin paljon kovaa rasvaa sisältäviä aineksia?
Mikä siinä ihmetyttää?
Kova rasva ei ole terveellistä.
Miksi?
Se lisää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta.
Millä perusteella?
Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia laihduttamisesta, mutta pari ehdotusta tuli mieleeni.
Noutoruoka: tee päätös, että sallit itsellesi noutoruuan esim. kerran kuukaudessa. Silloin tällöin nautittuna annos epäterveellistä ruokaa ei haittaa. Noutoruuan harventamista puoltaa myös tiukka budjetti.
Kotiruoka: Tee päätös, että syöt joka aterialla kasvislisuketta. Jos salaatin teko tuntuu työläältä, pilko kurkkua ja/tai paprikaa lautaselle tai napsi pikkutomaatteja. Tai keitä lisukkeeksi porkkanaa (pilkottuja tai pikkuporkkanoita pakkasesta), parsakaalia tai mistä nyt itse pidätkin. Tai kuori ja pilko juureksia napsittavaksi.
Kun teet ruokaa, mieti, voisiko sekaan lisätä kasviksia tai tehdä siitä muutenkin kevyempää ilman että maku muuttuu. Esim lasagneen voi raastaa reilusti porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Jos on aiemmin käyttänyt valkoisessa kastikkeessa täysmaitoa, sen voi vaihtaa kevytmaitoon, eikä eroa huomaa valmiissa ruuassa. Kun annoskoon pitää samana kuin aiemmin, tulee huomaamatta syötyä kasvispitoisempaa ja kevyempää ruokaa. Lautaskokoakin voi pienentää, jolloin tulee syötyä vähemmän. Jos vain onnistuu, niin voi tehdä myös päätöksen, että santsiannoksia ei oteta vaan se yksi annos riittää.
Mikä on uniapneavyö?