Annoimme lapsellemme vahingossa kälyn varaaman nimen
Poikamme näytti heti synnyttyään Kaalepilta*, mutta mietimme nimeä noin kuukauden ennen nimiäisiä. Kaaleppi varmistui nimeksi, joka sitten nimiäisissä julkistettiin. Käly mainitsi juhlissa päättäneensä jo lapsena että hänen pojastaan tulee ehdottomasti Kaaleppi. Anoppi komppasi, ja tässä vaiheessa myös mieheni muisti että näinhän se olikin. Minulla ei ollut asiasta hajuakaan, eikä miehen muisti pelannut missään vaiheessa kun nimeä mietimme. Nyt anoppi voivottelee jatkuvasti vauvalle, miten tällä on tädin keksimä nimi. Jankuttaa rasittavuuteen saakka myös minulle, miten tyttärensä ei enää voi saada Kaaleppiaan vaikka on pikkutytöstä asti poikavauvasta haaveillut. "Kyllähän se nimi oli Sirpan* pojalle varattu." Huom., käly on 41-vuotias sinkku joka tuskin saa enää ainoatakaan Kaaleppia saati mitään muutakaan. Miten voisin päättää tämän shown tahdikkaasti?
* nimi muutettu
Kommentit (34)
Voi luoja, jos tämä on tosi tarina niin on siinä miehelläsi melkoinen suku. Laitat stopin anopille ja kälylle sanomalla, että pojalle on nimi annettu eikä sitä lähdetä muuttamaan, eikä nimiä voi muutenkaan "varata" mitenkään. Jos kälylle tuo nimi on ollut niin iso juttu niin miksei ole jo ajoissa muistuttanu teitä että haluaisi omalle lapselleen antaa nimeksi Kaaleppi. Jos ei mutinat nimestä lopu niin kylmästi välit poikki kunnes tajuavat.
Kälyllä on aika kiire jos aikoo saada Kaalepin tai Justiinan ennenkuin kioski menee kiinni!
Jos anoppi ei lopeta niin ole ilkeä ihminen ja kysy onko se käly jo raskaana vai mikä tässä nyt niin on kamalaa. Pyydä myös kälyltä ja anopilta varattujen nimien lista että tiedät mahdollisesti varoa toisella kerralla ;)
Sanot että jos Siltsu saa vielä joskus pojan niin se voi aivan hyvin olla kaaleppi ja teidän poikaa saa kutsua sukujuhlissa kalleksi ja lisäät että hyvähän se on että saatiin kuitenkin varmuudella yksi kaaleppi sukuun.
Meille syntyi tyttö mutta olimme miettineet nimen pojallekin, sanotaan nyt vaikka Veikko. Kun tyttömme sai serkun, hänen nimekseen tuli Veikko. Veikon vanhemmat eivät ollenkaan tienneet, että olimme aikanaan ihastuneet samaan nimeen. Ja minä olen ikionnellinen, että nimi tuli sukuun. Meille ei sitten myöhemminkään tullut poikaa - ja vaikka olisi tullut, emme silti olleet varanneet nimeä.
Eli ihan asiatonta käytöstä kälyltä ja anopilta. Olisivat pikemminkin onnellisia, että nimi tuli sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Jankuttaa rasittavuuteen saakka myös minulle, miten tyttärensä ei enää voi saada Kaaleppiaan vaikka on pikkutytöstä asti poikavauvasta haaveillut.
Miksi ei voi olla kahta Kaaleppia samassa suvussa?
Miksi netissä ei ole sivustoa, josta voisi varata nimen? Sieltä sitten rekisterinpitäjä tarkistaisi, että onko lähisuku jo tehnyt varauksen ja jos on,lapselle annetaan rekisterinpitäjän listalta joku varaamaton nimi tyyliin Oiva tai Veini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jankuttaa rasittavuuteen saakka myös minulle, miten tyttärensä ei enää voi saada Kaaleppiaan vaikka on pikkutytöstä asti poikavauvasta haaveillut.
Miksi ei voi olla kahta Kaaleppia samassa suvussa?
Samaa mieltä. Mun mielestä serkukset voi hyvin olla saman nimisiä. Sukunimi todennäköisesti olisi kuitenkin eri, kun kyse olisi sisaren lapsesta. Lapsistakin olisi varmaan vain hauskaa, että olisivat kaimoja. Voisivat viettää joka vuosi vaikka yhteisiä nimppareita!
751
No on sulla ongelmat :D Maailmaan mahtuu puhetta ja nimiä eikä kukaan niitä voi varata. Jos muut on tahdittomia idiootteja niin ei siinä ole pakko itse heittäytyä hiireksi. Käskisin anoppia lakkaamaan aiheesta jauhamisen koska ei jaksa kuunnella.
Sitä vaan ihmettelen mistä näin tyhmiä ihmisiä löytyy....
Maksat anopille terapian tästä hirvittävästä järkytyksestä toipumiseksi. Kälykin voisi sanoa että rauhoitupa nyt mamma kulta.
Ainakin meidän suvussa huomataan jälkeenpäin, miten samat nimet kiertää toisina ja kolmansina niminä, mikä on hauska asia! Tuntuu ihan perinteiltä, vaikka olisivat vasta ensimmäisen polven "Joonaksia" :)
Ap:n mies saa panna systerinsä ja maminsa aisoihin, eikä antaa heidän kiusata poikansa äitiä.
Kyllä sukuun ja maailmaan "Kaaleppeja" mahtuu.
On minullakin lapsille, joita tuskin tulee ikinä nimet katsottuna. En ole kertonut kenellekään juuri tuosta syystä, että joku sen antaa omalleen.
Voiko joku olla oikeasti noin pimeä?
Jos tämä ei ole provo, niin lohduta anoppia ja kälyä, että vaihdatte poikanne nimen heti sinä päivänä kun kälyn poika syntyy.
Ja muistuta kälyä, että hänellä on ollut jo yli 20 vuotta aikaa laittaa pojalleen varaamansa nimi. Nopeat syövät hitaat!
Siskoni sai nimeksi "Martan". Äidin sisko oli suuttunut äidilleni, että veit hänen tytön nimen. Tätillä oli vaan poikia, seuraava oli tyttö ja hänestä tuli "Martta".
Sitten synnyin minä ja äiti ja isä oli ajatellut minulle nimeksi "Kyllikkiä". Täti oli ennen kastejuhlaa ilmoittanut, että "Kyllikki" on varattu hänen seuraavalle tytölle. Eli minusta ei tullut "Kyllikkiä".
Täti sai vielä muutaman pojan ja meille tuli tyttöjä. Äiti tuumas siskolleen, ettei hänkään saa "Kyllikkiä" ellei meille tule sitä ensin. Pitkin hampain antoi luvan nimen käytölle. Pikkusiskostani tuli sitten "Kyllikki" ja täti sai myös tytön ja hänestä tuli "Kyllikki". Itse en ymmärrä näitä nimen varailijoita. Nopeat syövät hitaat. 😂
Tiedän tapauksen missä nimi "varastetaan" ja kasteilla väliä pari viikkoa. Kiva sillä jälkimmäisellä kun piti keksiä kokonaan uusi nimi parissa viikossa, kun ei saman ikäisille serkuksille kehdannut samaa nimeä antaa.
Nimiä ja kaupunkeja ei voi varata. Ei edes Helsinkiä.
Lapsellisuuden huippu. Lisääntyminen pitäisi varata älykkäille ja tyhmiltä katkoa putket varhaisteini-iässä.
Nimien ehdottelu ja varaaminen ovat mielestäni molemmat epäkohteliaita tapoja. Jätä omaan arvoonsa moiset anoppi ja käly.
Älkää kertoko hyvät ihmiset. Jos sattuma iskee, sille ei sitte voi mitään, eikä v*tuta niin paljon, kuin suora ideavarkaus.
Minulla on iso ja läheinen serkkukatras ja näemme isolla kokoonpanolla kerran vuodessa. Näin on tehty jo yli 10 v.
Yksi serkuista, minua 10 v vanhempi, meni nuorena naimisiin ja sai 2 lasta. Olen nähnyt heidät alle 5 krt.
Kun minusta tuli äiti, emme kertoneet lapsen nimeä kuin vasta kirkossa. Nimikaima löytyikin jo suvusta. Nyt jos puhutaan serkun lapsista, sanotaan Kallen Mikko ja Tiinan Mikko. Mikot eivät ole kertaakaan edes nähneet toisiaan.
Ketään ei ole haitannut. Sukua on yli 150 henkeä, miten sitä edes voisi välttyä kaimalta.
Sano anopille että jo riittää. Kerro ettei sinulla ollut aavistustakaan että nimi oli "varattu" ja mies ei sellaisia muistanut. Ja turhahan sitä nimeä on varata millekään olemattomalle vauvalle.