Lue keskustelun säännöt.
Avicii-kiistelystä huomaa, että keski-ikäisistä iso osa fakkiutuu kuuntelemaan...
27.04.2018 |
...vain omaa nuoruudenaikaista suosikkimusiikkiaan.
Vähän säälittävää tuo. Oikeasti, ei se niin vaikeaa ole, ja voisitte yllättyä iloisesti.
Ei siinä mitään, on hyvä löytää suosikkeja, ja ylipäätään kuunnella musiikkia, mutta kuvitelma siitä, että "ei ole tehty mitään kuuntelemisen arvoista enää sen jälkeen kun Elvis/Bowie/Popeda/Coldplay/NKOTB" sulkee teiltä ulos paljon hyviä musiikkikokemuksia.
Minusta kuuluu yleissivistykseen seurata kulttuurielämää edes jonkin verran. Musiikki mukanalukien. Myös muita kuin omia kivikautisia suosikkejaan tai pelkästään omaa suosikkimusiikkialaansa.
T. 51-vuotias, joka kävi kuuntelemassa Aviciita Weekendissä 2015, vaikka omaa suosikkimusiikkia onkin blues ja jazz.
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelikymppinen ja kuuntelen mieluiten Tapio Rautavaaraa, en ruotsalaista dj:tä.
Ap voisi piipahtaa Porin jazzeilla ja jatkaa siitä Kaustisille niin ei fakkiutuisi liikaa.
Olen ollut molemmissa useita kertoja.
Kuten sanoin, jazz ja blues ovat mielimusiikkiani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on ihan naurettavaa, että joku vielä vänkää Aviciin olevan marginaali-ilmiö. Hepun kappaleita on katsottu ja kuunneltu esimerkiksi Youtubesta MILJARDEJA KERTOJA.
Wake me up esimerkiksi 1,5 miljardia kertaa.
Vertailun vuoksi paras Alman video on kerännyt 30 miljoonaa katsontakertaa.
Ja iki-ihana David Bowien Life on Mars - joka on videonakin kuuluisa klassikko - 68 miljoonaa katsontakertaa.
Joten älkää olko typeriä. Avicii ON iso tekijä ja kuuluisa, vaikka te ette tietämättömyyttänne ja vähäistä musiikin tuntemustanne häntä tietäisikään. Oma noloutenne..
Aika suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan ole hänestä kuullut aikaisemmin, en koe yhtään noloutta. Ihan yhtä paljon kuin koin noloutta kun tuttu näytti kuvaa lapsestaan ja kriketinpelaajasta, ilmeisesti joku kuuluisuus, äsken kuuklasin 2,5miljoonaa fania on kriketilläkin, itse aina unohdan kumpi on kriketti ja kumpi kroketti.
No, se on sinun häpeäsi. Sillä on muuten kylläkin 2,5 miljardia fania. Pikkuinen lukuvirhe sulla tuossa, tuhatkertainen.... mikä sekin kertoo aika lailla sinusta.
:D! Ei kai nyt sentään. 2,5 mrd kuuntelukertaa, ja niistäkin varmaan puoli miljardia tullut hänen kuoleman jälkeen.
Luepa uudelleen, mistä tuossa olikaan puhe. Krikettifaneista.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, tämä tapahtuu kaikille aikanaan. Kaikista tulee ns. vanhoja pieruja, jotka kelaa niitä oman nuoruutensa juttuja. Musiikissa sen nimenomaan näkee (tai kuulee). Lakkaa kiinnostamasta se, mitä omat lapset ja lapsenlapset hehkuttaa viimeiseen asti. Tuntuu, että vain se, mistä itse aikanaan tulenpalavasti innostui, on sitä ainoaa oikeaa.
Minä en ole jaksanut Queenin ja Freddie Mercuryn jälkeen kuunnella musiikkia oikeastaan enää ollenkaan. Tuntuu kuin huippukohta olisi ollut siinä ja sen jälkeen ei enää mitään. Mieluiten kuuntelen hiljaisuutta tai lintujen laulua.
Sama tapahtuu kaikille ennen pitkää.
Juu ei tapahdu. Sepä se onkin. Osa haluaa tutustua uusiin asioihin ja on utelias elämänsä loppuun saakka uusille ilmiöille. Osa taas fakkiutuu jo kolmekymppisenä.
Eikä koske pelkästään musiikkia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n täytyy olla se sama, joka kirjoitti toiseen Avicii -ketjuun:
Minä näin hänen konserttinsa Weekendissä 2015, ja oli kyllä hieno konsertti.
Ja olen siis 51-vuotias täti, joten aika outoa, jos joku nuorempi sanoo, että nevöhööd.
Huomaa kyllä, että hänellä on pakkomielle tähän suureen mitättömyyteen. Ei ole ihan normaalia jankuttaa samasta asiasta ketjusta ja kommentista toiseen.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei jaksa puolta minuuttia kauempaa paheksua, jos joku toinen ei tunne hänelle tärkeää ihmistä.
Ap on jauhanut jokaisessa Aviciita koskevassa keskustelussa kuinka hieno ihminen hän on kun on jo 51 ja Avicii-fani. Ja samalla, kuten tässäkin ketjussa, suhtautuu hyvin negatiivisesti ihmisiin, jotka eivät ole tunteneet ko. artistia.
Kumman hyvin olet perillä.... ettet vaan olisi itse meuhkannut aiheesta useammassa ketjussa...?
Alli virvaus tämä.
Niin, kyllä: tuo oli minun kommenttini. Kahdessa ketjussa olen asiasta avautunut - koska siinä toisessa sinun oma älämölösi esti kaiken keskustelun aiheesta.
ap
Ei ketjuissa tarvitse meuhkata, riittää että lukee niitä. Jotenkin luulisin, ettei teitä 51v oikeasti bluesia ja jazzia kuuntelevia avicii diggaajia kovin montaa näissä ketjuissa pyöri. Kuten huomaat, sinä annat itsestäsi aika hyvät tuntomerkit, niin että sinut oppii tunnistamaan.
Minä en ole ennen tätä ketjua muuten kirjoittanut yhtään viestiä näihin ketjuihin. Olen vain kiinnittänyt huomiota tuohon sinun asenteeseesi, että koska sinä 51 vuotiaana tykkäsit aviciista, on jotenkin kummallista jos sinua nuoremmat eivät ole edes kuulleet hänestä. Mikä siinä sinusta niin ihmeellistä on, jos kaikki eivät ole kuulleet tästä miehestä? Miksi se sinua niin paljon harmittaa, että tämänkin ketjun avasit ihan vain saadaksesi morkata ihmisiä, joille avicii ei ollut tuttu?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka ovat jämähtäneet jollekkin vuosikymmenelle vaikka just musiikin suhteen, nyt kun
jo eletään vuotta 2018, niin ei jaksa mitään 60-luvun ikivihreitä tangoja kuunnella vaikka olenkin yli 50-vuotias.
Jos oikeasti olisit yli 50-vuotias, varmaan tietäisit että 60-luvulla tehtiin paljon muutakin kuin tangoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n täytyy olla se sama, joka kirjoitti toiseen Avicii -ketjuun:
Minä näin hänen konserttinsa Weekendissä 2015, ja oli kyllä hieno konsertti.
Ja olen siis 51-vuotias täti, joten aika outoa, jos joku nuorempi sanoo, että nevöhööd.
Huomaa kyllä, että hänellä on pakkomielle tähän suureen mitättömyyteen. Ei ole ihan normaalia jankuttaa samasta asiasta ketjusta ja kommentista toiseen.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei jaksa puolta minuuttia kauempaa paheksua, jos joku toinen ei tunne hänelle tärkeää ihmistä.
Ap on jauhanut jokaisessa Aviciita koskevassa keskustelussa kuinka hieno ihminen hän on kun on jo 51 ja Avicii-fani. Ja samalla, kuten tässäkin ketjussa, suhtautuu hyvin negatiivisesti ihmisiin, jotka eivät ole tunteneet ko. artistia.
Kumman hyvin olet perillä.... ettet vaan olisi itse meuhkannut aiheesta useammassa ketjussa...?
Alli virvaus tämä.
Niin, kyllä: tuo oli minun kommenttini. Kahdessa ketjussa olen asiasta avautunut - koska siinä toisessa sinun oma älämölösi esti kaiken keskustelun aiheesta.
ap
Ei ketjuissa tarvitse meuhkata, riittää että lukee niitä. Jotenkin luulisin, ettei teitä 51v oikeasti bluesia ja jazzia kuuntelevia avicii diggaajia kovin montaa näissä ketjuissa pyöri. Kuten huomaat, sinä annat itsestäsi aika hyvät tuntomerkit, niin että sinut oppii tunnistamaan.
Minä en ole ennen tätä ketjua muuten kirjoittanut yhtään viestiä näihin ketjuihin. Olen vain kiinnittänyt huomiota tuohon sinun asenteeseesi, että koska sinä 51 vuotiaana tykkäsit aviciista, on jotenkin kummallista jos sinua nuoremmat eivät ole edes kuulleet hänestä. Mikä siinä sinusta niin ihmeellistä on, jos kaikki eivät ole kuulleet tästä miehestä? Miksi se sinua niin paljon harmittaa, että tämänkin ketjun avasit ihan vain saadaksesi morkata ihmisiä, joille avicii ei ollut tuttu?
Ei minusta ole ihmeellistä, että hänestä eivät ole kaikki kuulleet.
Ei hän ole minunkaan lempiartistini, EDM vielä vähemmän lempimusiikkiani-
Minua ihmetyttää se, että itseään musiikkituntijoiksi luonnehtivat ihmiset eivät ole tietoisia eri musiikki-genreiden tunnetuimmista nimistä ja vieläpä oikein leuhkivat sillä!
Ja oudointa on, kun samaiset ihmiset asettuvat ARVIOIMAAN jotain, josta itse myöntävät, etteivät tiedä mitään: "Kun mä en tunne sitä, ei se voi olla kuuluisa..."
Että täh?
Minua kiusaa - ja se on tämän nimenomaisen ketjun aiheena - ei Avicii, joka on tässä vain esimerkki - että monet keski-ikäiset eivät ole enää uteliaita tutustumaan mihinkään uuteen.
Kun oma nuoruus oli 80/90-luvuilla, mikään uudempi ei enää uppoa.
Minä pidän fakkiutumista ja ennakkoluuloisuutta huonona asiana.
Ei, ei tarvitse väkisin kuunnella paljoa mitään, mutta kannattaa edes hiukan kokeilla. Avoimin mielin.
Muuten sulkee ovia ihan hyviltä uusilta asioilta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, tämä tapahtuu kaikille aikanaan. Kaikista tulee ns. vanhoja pieruja, jotka kelaa niitä oman nuoruutensa juttuja. Musiikissa sen nimenomaan näkee (tai kuulee). Lakkaa kiinnostamasta se, mitä omat lapset ja lapsenlapset hehkuttaa viimeiseen asti. Tuntuu, että vain se, mistä itse aikanaan tulenpalavasti innostui, on sitä ainoaa oikeaa.
Minä en ole jaksanut Queenin ja Freddie Mercuryn jälkeen kuunnella musiikkia oikeastaan enää ollenkaan. Tuntuu kuin huippukohta olisi ollut siinä ja sen jälkeen ei enää mitään. Mieluiten kuuntelen hiljaisuutta tai lintujen laulua.
Sama tapahtuu kaikille ennen pitkää.
Juu ei tapahdu. Sepä se onkin. Osa haluaa tutustua uusiin asioihin ja on utelias elämänsä loppuun saakka uusille ilmiöille. Osa taas fakkiutuu jo kolmekymppisenä.
Eikä koske pelkästään musiikkia.
ap
Onko ihminen fakkiutunut, jos juuri tämä Avicii ei sisälly niihin uusiin asioihin mistä on kiinnostunut?
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon on kyllä ihan psykologinen selitys. Nuorena ihminen yleensä kokee elämykset syvemmin ja kiihkeämmin. Johtuu mm. hormoneista. Kun sitten vanhempana kuulee nuoruuden lemppareita, muistaa ja tuntee samoja tunteita kuin nuorena.
Minäkin tykkään kuunnella myös uutta musiikkia, mutta kun välillä kuuntelee kasaripoppia, tuntuu hetken kuin olisi nuori taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, tämä tapahtuu kaikille aikanaan. Kaikista tulee ns. vanhoja pieruja, jotka kelaa niitä oman nuoruutensa juttuja. Musiikissa sen nimenomaan näkee (tai kuulee). Lakkaa kiinnostamasta se, mitä omat lapset ja lapsenlapset hehkuttaa viimeiseen asti. Tuntuu, että vain se, mistä itse aikanaan tulenpalavasti innostui, on sitä ainoaa oikeaa.
Minä en ole jaksanut Queenin ja Freddie Mercuryn jälkeen kuunnella musiikkia oikeastaan enää ollenkaan. Tuntuu kuin huippukohta olisi ollut siinä ja sen jälkeen ei enää mitään. Mieluiten kuuntelen hiljaisuutta tai lintujen laulua.
Sama tapahtuu kaikille ennen pitkää.
Juu ei tapahdu. Sepä se onkin. Osa haluaa tutustua uusiin asioihin ja on utelias elämänsä loppuun saakka uusille ilmiöille. Osa taas fakkiutuu jo kolmekymppisenä.
Eikä koske pelkästään musiikkia.
ap
Onko ihminen fakkiutunut, jos juuri tämä Avicii ei sisälly niihin uusiin asioihin mistä on kiinnostunut?
eri
Juu "eri", rauhoitu nyt jo. Montako kertaa aiot aiheesta jankuttaa, "eri"?
Avicii oli vain esimerkki, josta lähdettiin liikkeelle.
Kyse oli asenteesta, että "minähän en tutustu uuteen musiikkiin", ja "mitään kuuntelemisen arvoista ei ole tehty mun nuoruuteni jälkeen".
Minähän en itsekään EDM:stä pidä. Aviciin esitys oli 2015 hyvä, mutta ei minua nyt hänen fanikseen voi kirjata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää lokerointia.
Avicii-ketjussa tuntui olevan kyllä paljon nuoria, jotka eivät olleet tyypistä kuulleet mitään. Itse kuuntelen radiota ja luen lehtiä, ja Aviciita en ole voinut välttää kuulemasta. Ihan hyvää musiikkia. Jokainen kuuntelee mitä kuuntelee, ja voin sanoa, että jos pitäisi kaikki muusikot tuntea, niin olen tosi sivistymätön. En esim. tunnistanut yhtään bändiä, jotka tyttäreni luetteli olevan siellä festareilla, joille oli menossa.
Itse kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Välillä sitä nuoruuden musaa, välillä iskelmää, välillä Nightwishiä, toisinaan Suomiräppiä jne. Mutta en ikinä jazzia tai klassista, koska en tykkää niistä. Olen siis ihan rohkeasti oma itseni, enkä koe tarvetta sivistää itseäni sellaisella mistä en tykkää. 18-vuotias tyttäreni muuten tykkää kuunnella Popedaa yms. näiden minulle tuntemattomien rock-, heavy- ja punkbändien lisäksi.
T: 45 v.
Niin, todistit hyvin mun pointtini.
Että keski-ikäisillä on tuollainen omahyväinen omaan makuun ja tykkäämisiin uppoutuminen, eikä uteliaisuutta tai motivaatiota tutustua. Siinä on se iso riski, että hertti, joutuisi ehkä jopa korjaamaan ennakkoluulojaan ja toteamaan, että täähän ON ihan hyvää!
Kyllä saa olla lemppareita, mutta et sä voi itseäsi kyllä musiikinharrastajana pitää, jos et edes suostu kuuntelemaan välillä vähän muutakin kuin jotakin kasarilemppariasi.
Ja isoimmat tähdet muiltakin musiikinaloilta kuuluu tietää. Kaikkia bändejä ja artisteja ei KUKAAN tunne.
Ap
Miksi ne kuuluu tietää? Ja kuinka monta tähteä kuuluu tietää? Itseäni ei edes hirveästi kiinnosta kuunnella musiikkia tai varsinkaan seurata laulajien kuulumisia. Tykkään kyllä soittaa pianoa ja Youtubesta kuuntelen joskus jotain.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon on kyllä ihan psykologinen selitys. Nuorena ihminen yleensä kokee elämykset syvemmin ja kiihkeämmin. Johtuu mm. hormoneista. Kun sitten vanhempana kuulee nuoruuden lemppareita, muistaa ja tuntee samoja tunteita kuin nuorena.
Minäkin tykkään kuunnella myös uutta musiikkia, mutta kun välillä kuuntelee kasaripoppia, tuntuu hetken kuin olisi nuori taas.
Totta. Muistot on tärkeitä, ja monesta kappaleesta tulee todella vahvoja muistoja.
Se on silti vähän eri kuin että sulkee kokonaa korvansa uudelta ja hakee vain tuttuutta.
Ehkä tuollainen asenne johtuu turvallisuushakuisuudesta? En osaa sanoa, kun en psykologiaa kovin suuresti tunne tieteenalana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää lokerointia.
Avicii-ketjussa tuntui olevan kyllä paljon nuoria, jotka eivät olleet tyypistä kuulleet mitään. Itse kuuntelen radiota ja luen lehtiä, ja Aviciita en ole voinut välttää kuulemasta. Ihan hyvää musiikkia. Jokainen kuuntelee mitä kuuntelee, ja voin sanoa, että jos pitäisi kaikki muusikot tuntea, niin olen tosi sivistymätön. En esim. tunnistanut yhtään bändiä, jotka tyttäreni luetteli olevan siellä festareilla, joille oli menossa.
Itse kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Välillä sitä nuoruuden musaa, välillä iskelmää, välillä Nightwishiä, toisinaan Suomiräppiä jne. Mutta en ikinä jazzia tai klassista, koska en tykkää niistä. Olen siis ihan rohkeasti oma itseni, enkä koe tarvetta sivistää itseäni sellaisella mistä en tykkää. 18-vuotias tyttäreni muuten tykkää kuunnella Popedaa yms. näiden minulle tuntemattomien rock-, heavy- ja punkbändien lisäksi.
T: 45 v.
Niin, todistit hyvin mun pointtini.
Että keski-ikäisillä on tuollainen omahyväinen omaan makuun ja tykkäämisiin uppoutuminen, eikä uteliaisuutta tai motivaatiota tutustua. Siinä on se iso riski, että hertti, joutuisi ehkä jopa korjaamaan ennakkoluulojaan ja toteamaan, että täähän ON ihan hyvää!
Kyllä saa olla lemppareita, mutta et sä voi itseäsi kyllä musiikinharrastajana pitää, jos et edes suostu kuuntelemaan välillä vähän muutakin kuin jotakin kasarilemppariasi.
Ja isoimmat tähdet muiltakin musiikinaloilta kuuluu tietää. Kaikkia bändejä ja artisteja ei KUKAAN tunne.
Ap
Miksi ne kuuluu tietää? Ja kuinka monta tähteä kuuluu tietää? Itseäni ei edes hirveästi kiinnosta kuunnella musiikkia tai varsinkaan seurata laulajien kuulumisia. Tykkään kyllä soittaa pianoa ja Youtubesta kuuntelen joskus jotain.
Ei toki tarvitse tietää mistään mitään. Mutta silloin ei esiinnytä asiantuntijana.
ap
Ap voisi vaikka kertoa, mitä uutta eri musiikkigenreistä hän on viime aikoina löytänyt. Me fakkiutuneetkin voisimme ehkä löytää jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, tämä tapahtuu kaikille aikanaan. Kaikista tulee ns. vanhoja pieruja, jotka kelaa niitä oman nuoruutensa juttuja. Musiikissa sen nimenomaan näkee (tai kuulee). Lakkaa kiinnostamasta se, mitä omat lapset ja lapsenlapset hehkuttaa viimeiseen asti. Tuntuu, että vain se, mistä itse aikanaan tulenpalavasti innostui, on sitä ainoaa oikeaa.
Minä en ole jaksanut Queenin ja Freddie Mercuryn jälkeen kuunnella musiikkia oikeastaan enää ollenkaan. Tuntuu kuin huippukohta olisi ollut siinä ja sen jälkeen ei enää mitään. Mieluiten kuuntelen hiljaisuutta tai lintujen laulua.
Sama tapahtuu kaikille ennen pitkää.
Juu ei tapahdu. Sepä se onkin. Osa haluaa tutustua uusiin asioihin ja on utelias elämänsä loppuun saakka uusille ilmiöille. Osa taas fakkiutuu jo kolmekymppisenä.
Eikä koske pelkästään musiikkia.
ap
Onko ihminen fakkiutunut, jos juuri tämä Avicii ei sisälly niihin uusiin asioihin mistä on kiinnostunut?
eri
Juu "eri", rauhoitu nyt jo. Montako kertaa aiot aiheesta jankuttaa, "eri"?
Avicii oli vain esimerkki, josta lähdettiin liikkeelle.
Kyse oli asenteesta, että "minähän en tutustu uuteen musiikkiin", ja "mitään kuuntelemisen arvoista ei ole tehty mun nuoruuteni jälkeen".
Minähän en itsekään EDM:stä pidä. Aviciin esitys oli 2015 hyvä, mutta ei minua nyt hänen fanikseen voi kirjata.
ap
Minä tosiaan olen eri kirjoittaja, vaikka ilmeisesti et uskokaan sitä. En itse asiassa edes tiedä, mikä tuo EDM on. Aviciin olen nyt oppinut tietämään. Mielestäni paras musiikki on tehty jo ennen syntymääni, nuoruusvuosien musiikki on omalla laillaan parasta ei niinkään musiikillisten ansioiden vaan siihen liittyvien tunnetilojen vuoksi. Uudesta musiikista esim. Viikate on iskenyt lujaa, valtavirtakonepoppi ei vaan kiinnosta.
En ole juuttunut kuuntelemaan oman nuoruuteni musiikkia, mutta enpä kyllä ole pysytellyt nykymusiikin kyydissäkään. Olen laajentanut repertuaariani taakse päin. Sieltä, ennen omien kasari-ysärivuosieni aikaa, ne popaarteet löytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta ole ihmeellistä, että hänestä eivät ole kaikki kuulleet.
Ei hän ole minunkaan lempiartistini, EDM vielä vähemmän lempimusiikkiani-
Minua ihmetyttää se, että itseään musiikkituntijoiksi luonnehtivat ihmiset eivät ole tietoisia eri musiikki-genreiden tunnetuimmista nimistä ja vieläpä oikein leuhkivat sillä!
Ja oudointa on, kun samaiset ihmiset asettuvat ARVIOIMAAN jotain, josta itse myöntävät, etteivät tiedä mitään: "Kun mä en tunne sitä, ei se voi olla kuuluisa..."
Että täh?
Minua kiusaa - ja se on tämän nimenomaisen ketjun aiheena - ei Avicii, joka on tässä vain esimerkki - että monet keski-ikäiset eivät ole enää uteliaita tutustumaan mihinkään uuteen.
Kun oma nuoruus oli 80/90-luvuilla, mikään uudempi ei enää uppoa.
Minä pidän fakkiutumista ja ennakkoluuloisuutta huonona asiana.
Ei, ei tarvitse väkisin kuunnella paljoa mitään, mutta kannattaa edes hiukan kokeilla. Avoimin mielin.
Muuten sulkee ovia ihan hyviltä uusilta asioilta.
ap
Itseään musiikkituntijaksi luonnehtiva on hyvinkin voinut erikoistua jollekin tietylle alueelle, esimerkiksi rockabillyyn ja psychobillyyn. Tai grungeen. Tai blacmetalliin. Tai mihin tahansa muuhun, mistä ap sinä taas et välttämättä tiedä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Musiikit kyllä monasti jää nuoruuteen kun ruuhkavuodet ja lasten teini-iät saa muuta mietittävää.Musiikkiin sitten palataan kun lapset lentää pesästä ja on taas omaa aikaa.
Ai noinko? Katsotko telkkaria?
Mä en ole ehtinyt istua peffallani telkkarin edessä kuin tunnin viikossa (tää on tarkka, yksi jakso, yhdestä sarjasta kerran vkossa) moneen vuoteen. Mutta musiikki soi monta tuntia päivittäin. Koska sitä voi kuunnella kun pesee pyykkiä, kokkaa, siirtyy paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä muuta muttakun 80-luvun musiikki on oikeasti parempaa kuin nyky”musiikki”
Ei 80-luvulla ollut muuta hyvää kuin Michael Jackson ja thriller. Vai tarkoititko jotain suomihumppaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n täytyy olla se sama, joka kirjoitti toiseen Avicii -ketjuun:
Minä näin hänen konserttinsa Weekendissä 2015, ja oli kyllä hieno konsertti.
Ja olen siis 51-vuotias täti, joten aika outoa, jos joku nuorempi sanoo, että nevöhööd.
Huomaa kyllä, että hänellä on pakkomielle tähän suureen mitättömyyteen. Ei ole ihan normaalia jankuttaa samasta asiasta ketjusta ja kommentista toiseen.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei jaksa puolta minuuttia kauempaa paheksua, jos joku toinen ei tunne hänelle tärkeää ihmistä.
Ap on jauhanut jokaisessa Aviciita koskevassa keskustelussa kuinka hieno ihminen hän on kun on jo 51 ja Avicii-fani. Ja samalla, kuten tässäkin ketjussa, suhtautuu hyvin negatiivisesti ihmisiin, jotka eivät ole tunteneet ko. artistia.
Kumman hyvin olet perillä.... ettet vaan olisi itse meuhkannut aiheesta useammassa ketjussa...?
Alli virvaus tämä.
Niin, kyllä: tuo oli minun kommenttini. Kahdessa ketjussa olen asiasta avautunut - koska siinä toisessa sinun oma älämölösi esti kaiken keskustelun aiheesta.
ap
Ei ketjuissa tarvitse meuhkata, riittää että lukee niitä. Jotenkin luulisin, ettei teitä 51v oikeasti bluesia ja jazzia kuuntelevia avicii diggaajia kovin montaa näissä ketjuissa pyöri. Kuten huomaat, sinä annat itsestäsi aika hyvät tuntomerkit, niin että sinut oppii tunnistamaan.
Minä en ole ennen tätä ketjua muuten kirjoittanut yhtään viestiä näihin ketjuihin. Olen vain kiinnittänyt huomiota tuohon sinun asenteeseesi, että koska sinä 51 vuotiaana tykkäsit aviciista, on jotenkin kummallista jos sinua nuoremmat eivät ole edes kuulleet hänestä. Mikä siinä sinusta niin ihmeellistä on, jos kaikki eivät ole kuulleet tästä miehestä? Miksi se sinua niin paljon harmittaa, että tämänkin ketjun avasit ihan vain saadaksesi morkata ihmisiä, joille avicii ei ollut tuttu?
Ei minusta ole ihmeellistä, että hänestä eivät ole kaikki kuulleet.
ap
"Minä näin hänen konserttinsa Weekendissä 2015, ja oli kyllä hieno konsertti.
Ja olen siis 51-vuotias täti, joten aika outoa, jos joku nuorempi sanoo, että nevöhööd."
Ihan suoraan sinä tuossa esimerkiksi kerrot pitäväsi outona, jos joku sinua nuorempi ei ole kuullut aviciista. Kertoisitko nyt, että miksi se on sinusta outoa?
Kumman hyvin olet perillä.... ettet vaan olisi itse meuhkannut aiheesta useammassa ketjussa...?
Alli virvaus tämä.
Niin, kyllä: tuo oli minun kommenttini. Kahdessa ketjussa olen asiasta avautunut - koska siinä toisessa sinun oma älämölösi esti kaiken keskustelun aiheesta.
ap