Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)
Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.
Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.
Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa
Peukku alas jos et ole käyttänyt
Esiemrkki: Puhelinkoppi
Kommentit (1940)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muovinen avaimenperä, joka oli kierteellä kuin puhelimen luurin johto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä luutia ja pärekoreja tehtiin siis ihmisten kotona maalla. Ihan itse ja kerättiin ne tarpeet itse. Myös päreet tehtiin pärekoneella tai vuoltiin. Tehtiin siis alusta loppuun itse, ei ostettu torilta tms. Toki joku osti.
Tässä juuri nähtiin tämä ajatusmaailma, ei vissiin tullut mieleenkään kuin tämä, että voihan niitä luutia ja koreja nykyäänkin ostaa.
Haluaisin tietää kuinka monen palstalaisen kotona, vaikka siinä kerrostalossa, nykyään tehdään käsin luutia ja pärekoreja omaan käyttöön tai myyntiin. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Puiset pyykkipojat.
Just ostin puisia pyykkipoikia, mökillä pyykit kuivuvat narulla, eli kyllä niitä vielä käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Altavista (joka oli sis hakukone kuten Google, mutta hävisi goolglen ylivallalle.)
Netscape-selain internetin alkuaikoina.
Oi niitä aikoja! :)
Ja ennen kuin tietokoneisiin tuli graafiset käyttöliittymät, oltiin DOS-maailmassa. Tietokoneen kun avasi, oli edessä vain lähes musta ruutu. Kaikki komennot piti muistaa ulkoa ja kirjoittaa käsin.
Vielä 80-luvulla ei oikein ollut mitään valmiita ohjelmistoja erikoistarkoituksiin. Meilläkin töissä inssien piti itse opetella ohjelmointia ja kirjoittaa omat ohjelmansa itse.
Jotain perusohjelmia toki oli. Oli sellainen DOS-pohjainen tekstinkäsittelyohjelma (WordPerfect), jossa piti muistaa ulkoa eri näppäinkomennot, joilla tekstiä muokattiin tai tulostettiin että pystyi kirjoittamaan nopeasti. Komennot olivat muistini mukaan F3-näppäimen alla. Myöhemmin ohjelmaan saatiin jonkinlainen palkki, jossa oli toimintoja, josta saattoi klikata.
Suomessakin keksittiin julkishallinnossa oma tekstinkäsittelyohjelma TEKO, ihan toimiva se oli niillä mittapuilla siihen aikaan. Siinä oli muistaakseni näytön yllä sellaisia laatikoita, joita painamalla sai tiettyjä toimintoja.
Vanha kurppa tässä: Pidän edelleen DOSista! Itselleni se oli helppo omaksua ja opetin sen pojalleni (tuolloin 5 v. - nykyinen IT-alan ammattilainen), joka oppi myös nopeasti. DOS oli erittäin looginen! Ja kun tiesi mitä teki, toimi varmasti. Tekstinkäsittelyssä käytössä töissä oli DW4 (varalla tuo WP ja TEKO *josta paranneltu versio oli TEKOPlus*). Hiirtä ei ollut käytössä vielä vuosiin, tuli paljon myöhemmin. Kotiin ostin työpaikan vaihtokoneen edullisesti ja 'nettiliittymä' piti vetää naapurin asunnon kautta, kesti kolme päivää ja asentaja kiroili ongelmia. :D Käytössä oli mm. Nokian 300 baudin puhelinmodeemi - 'soitit lankapuhelimella' ja modeemin kantoaallon äänen moni osaa vieläkin viheltää. Onneksi sekin löytyy... YouTubesta nostalgiannälkään. ;) Oi niitä aikoja. Ei ihme, etten ole hankkinut älypuhelinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vakosamettiset Nokian Retu-tossut. Niitä oli ainakin mustia ja ruskeita.
Retuja oli ensin vain tasaruskea, sitten tuli musta rinnalle. Seuraavana vuonna oli musta ja tummanharmaa, tasaruskea, harmaaseen vivahtava ruskea ja vaaleanruskea. :) Myöhemmin muistan nähneeni jännät vaaleat (olisiko nude) ja muitakin värejä, mutta en muista tarkemmin.
Ai, mistäkö muistan? Olin siskojeni kanssa näiden tossujen suurkuluttajat. Retujen lisäksi oli Pamit (joille tuli kilpailijana Jamit). Ne olivat kirkasvärisiä perus-Vansin näköisiä kangastossuja ja kivat jalassa. Itsellä oli ensin mustat Retut ja keltaiset Pamit. Seuraavaksi ruskeat Retut ja turkoosit Pamit. *huh* Kenkiä käytettiin ihan joka paikassa, ei ollut varaa useisiin kenkiin. Nämä eivät siis olleet yhtäaikaa itselläkään vaan peräkkäin ostettuina. Sain sentään valita kummat otin ja halusin vuorotella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitakki, väljä puuvillainen, yleensä kirjavasta kankaasta tehty suojavaate arkena kotiäideillä.
Milloin tällaista kotitakkia on käytetty, -60 luvulla?
Käytettiinkö sitä sisällä vai ulkona? Ja miltä sen avulla suojauduttiin? Mietin vaan kun itsellänikin 3 lasta ja ihan perinteisillä verkkareilla ja t-paidoilla olen pärjännyt ilman mitään megasuojavarusteita :)
Vaikka paistinkäryiltä.
Käytän vieläkin, nykyään en paljon viitsi leipoa mutta ruoanlaitossa. Tarkoitus myös on puhdas vaate yllä.
Kai se "kotitakkki" tai "siivoustakki" tai mikä lie olikin oikeastaan sama asia, kuin nykyään joku legginsit ja teepaita tai collegeverkkarit ja pitkä paita tms., eli tarkoitettu sellaiseen kotona oleiluun ja puuhailuun. Kai sen kotitakin saattoi kietaista vaikka tavallisen hameen ja puseron päällekin kun alkoi tehdä vaikka siivousta. 60-luvulla niitä oli, ei enää myöhemmin. Jos olisi Anttilan luetteloita tuolta ajalta, niin varmasti siellä niitä näkyisi.
Ja sitten ne äitiysmekot. Jokaisen kunnon odottavan äidin piti hankkia ainakin muutama äitiysmekko. Ne oli ihan kamalia. Päätarkoitus oli ikään kuin peittää raskaus. Mekko oli sellainen väljä suora lojotti, hyvin usein tummansininen. Siihen haettiin sitten sellaista viatonta söpöyttä pitsikauluksilla ja hihansuilla ja empireleikkauksilla jne. Ne naiset jotka esitteli niitä mekkoja niissä Anttilan kuvastoissa oli aina katse alaspäin, hieman kuin häpeilevän näköisiä , herkkiä ja unelmoivan oloisia, aivan kuin olisivat noloissaan siitä, että ovat tehneet "sitä" ja pamahtaneet paksuksi, mutta nyt he ovat jonkun ihanan salaisuuden äärellä, tulossa äidiksi. Erityisesti muistan yhden mainoskuvan, jossa naisella oli kädet siveästi ja sievästi rintojen päällä ristissä ja vasemman käden nimettömässä kaksi paksua sormusta merkkinä siitä, että hän oli varmasti naimisissa! Raskaus oli hyväksyttyä kun oli vihitty vaimo. Mutta kyllä niitä au-lapsia syntyi ihan tavalliseen tahtiin silloinkin.
Raskautta ei tosiaan ennen kuulunut korostaa, vaan mieluummin peittää niin paljon kuin pystyi. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että raskaana oleva olisi pistänyt tiukat vaatteet päälleen ja varsinkaan että olisi mennyt uimarannalle bikineissä mahaansa esittelemään! Ei, sitä piti näyttää siveämmältä kuin olikaan, kun kerran oli todistettavasti mennyt sellaista hävettävää miehen kanssa tekemään. Oli sitten naimisissa tai ei. Vasta 80-luvulla tämä asenne alkoi hälvetä.
Kotitakkeja myydään vieläkin esim. Klingelin verkkokaupassa.
Kivoja kotitakkeja (mukavia värejä ja kuoseja) saa Tallinnasta, Balti Jaam (Asematorin) sisätiloista, 2. krs, oikealle ja oikealla viimeinen kauppapuoti. Siinä vieressä myös emaliastioita ja muuta kuvaan sopivaa. Mukavan nostalgista tavaraa ja aina tervetullutta piristystä keittiöön! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyyhekumi, jossa oli punainen ja sininen puoli, keskellä meni valkoinen raita.
Sinisellä kuulemma pystyi kumittamaan kuulakärkikynän jälkeä.
No tuota, tuossa pöydällä on yksi sellainen käyttöä varten ja toinen laatikossa (vakosamettipenaalissa, jonka tein v. 1969). Kätevä, kun postitan paljon pikkutavaraa ja osoitteeseen voi tulla kirjoitusvirheitä. Myydään vieläkin.
t. Nettimyyjä
Vierailija kirjoitti:
Itse tehdyt katiskat
Täh? Ostaako joku oikeasti katiskan??? :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selänpesuun tarkoitettavaa välineistöä (pesulaput, -vamput ja -harjat). Nykyään käydään joka päivä suihkussa, joten selkää ei tarvitse erikseen hinkata. Toki jotkut tätä tekevät edelleen.
Juu, minä ainakin. Joka päivä suihkussa pesen selän. Miten se muuten puhdistuisi?
En ole viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen pessyt suihkussa/saunassa kuin hiukset ja laittanut saippuaa kainaloihin ja haarojen väliin ja huudellut kaiken vedelle. Muu iho ei todellakaan kaipaa mitään kummempaa pesua ja iho voi todella hyvin. Naamaakaan en ole saippuoinut.
Suosittelen
Vierailija kirjoitti:
Kunnallinen vesiposti, eli käyttöveden noutopaikka niille, jotka asuivat ennen sotia rakennetuissa taloissa, joissa ei ollut omaa vesiliittymää. Näitä näki vielä ainakin 70-luvulla joillakin vanhoilla mummovaltaisilla pientaloalueilla PK-seudullakin.
Onhan näitä vieläkin Hgissä, useitakin. Malmilla mm. Ylä-Malmin torilla sekä Kirkonkyläntienllä kaksikin, on myös mm. Tapanilassa, Seurasaareen mennessä... Hyvää vettä ja jotkut mummot hakevat kahviveden näistä edelleen. :) Täytän vesipullon usein näistä, jos kuljen ohitse.
Vierailija kirjoitti:
Elohopeakuumemittari.
On käytössä vielä, kun ei ole särkynyt. :D
Alue: Aihe vapaa
Laskettelusukset, jotka olivat suorat pötkylät