Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)

Hyllypaperi ja niiden vaihtaminen

Vierailija kirjoitti:

Talkkuna.

70-luvulla tätä vielä syötiin. Saako enää kaupasta?

Kyllä talkkunaa saa. Mulla on talkkunapussi kaapissa, syön sitä viilin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Niitä luutia ja pärekoreja tehtiin siis ihmisten kotona maalla. Ihan itse ja kerättiin ne tarpeet itse. Myös päreet tehtiin pärekoneella tai vuoltiin. Tehtiin siis alusta loppuun itse, ei ostettu torilta tms. Toki joku osti.

Tässä juuri nähtiin tämä ajatusmaailma, ei vissiin tullut mieleenkään kuin tämä, että voihan niitä luutia ja koreja nykyäänkin ostaa.

Haluaisin tietää kuinka monen palstalaisen kotona, vaikka siinä kerrostalossa, nykyään tehdään käsin luutia ja pärekoreja omaan käyttöön tai myyntiin. 😊

Pärekorien tekeminen oli yksi käsityöläisammatti, esim. kotipitäjässäni eräs mies teki niitä talvikaudet, kun maataloustöitä oli vähän, eikä metsätöitäkään ollut. Hän teki korit sen mukaan, että ne mahtuivat sisäkkäin kuljetuksen ajaksi, itse veti isoa kelkkaansa talvella, kun kiersi töitään myymässä. Ei laiskan hommaa!

Vierailija kirjoitti:

Pyramidinmuotoiset trip-mehut

Höpö höö ja vielä kerran höö!

Pyramidissä on viisi nurkkaa ja viisi tasoa: 1 neliö +  4 kolmiota

Trip-mehujen pakkaus oli tetraedri, jossa oli neljä nurkkaa ja 4 kolmion muotoista tasoa.

Tarkkuutta!

Ei käytetty, mutta koulussa opiskeltiin aateekoota ja konekirjoitusta :)

Ostettiin kioskista 10 pennin irtokrkkeja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakosamettiset Nokian Retu-tossut. Niitä oli ainakin mustia ja ruskeita.

Retuja oli ensin vain tasaruskea, sitten tuli musta rinnalle. Seuraavana vuonna oli musta ja tummanharmaa, tasaruskea, harmaaseen vivahtava ruskea ja vaaleanruskea. :) Myöhemmin muistan nähneeni jännät vaaleat (olisiko nude) ja muitakin värejä, mutta en muista tarkemmin.

Ai, mistäkö muistan? Olin siskojeni kanssa näiden tossujen suurkuluttajat. Retujen lisäksi oli Pamit (joille tuli kilpailijana Jamit). Ne olivat kirkasvärisiä perus-Vansin näköisiä kangastossuja ja kivat jalassa. Itsellä oli ensin mustat Retut ja keltaiset Pamit. Seuraavaksi ruskeat Retut ja turkoosit Pamit. *huh* Kenkiä käytettiin ihan joka paikassa, ei ollut varaa useisiin kenkiin. Nämä eivät siis olleet yhtäaikaa itselläkään vaan peräkkäin ostettuina. Sain sentään valita kummat otin ja halusin vuorotella!

Retu-jalkineet kyllä muistan, mutta sittemmin nimi muutettiin Tahvoiksi. TV mainoksissa "Tahavo"  

Mustat tai ruskeat vakosamettikengät, joita teki Nokia. Pameista ei ole muistikuvaa, mutta lienee ollut Kivisten ja Sorasten hahmoista otettu nimike sekin. Huonot kengät, jotka kuluivat puhki yhdessä kesässä, jos kohta jalkakin kasvoi aina pari numeroa kesässä 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joitakin pieniä valkokantisia voidepurkkeja, joissa oli apteekin vihreä teksti.

Yksi oli “basimysiiniä”, luulisin, että se oli jotain parantavaa ainetta sekoitettuna

vaseliiniin. Toinen oli varmaankin sinkkivoidetta, se oli kovaa valkoista tatinaa. En

muista oikein, mihin sitä käytettiin.

Kamferipullo oli aina lääkekaapissa, se oli lattea ja ruskea pieni pullo. Jos oli esim.

korvasärkyä, otettiin tuppo pumpulia ja siihen tiputettiin kamferia ja tuppo tungettiin

korvaan. Jos särky ei hellittänyt, saattoi äiti ottaa teelusikkaan kamferia (tai

kamferttia niin kuin sitä meillä kutsuttiin) ja lämmittää se tulitikulla lusikan

alapuolelta. Sitten lämmin kamfertti korvaan. Hyi olkoon.

Bacimycin on samaa ainetta, mitä nykyään on Bacibact. En tässä siis väitä, etteikö olisi ollut joskus purkissa, mutta mun lapsuudessa ja nuoruudessa se oli voideputkilossa ja putki pahvikotelossa, aivan kuten nykyinen Bacibact, mutta värit olivat erit kuin nykyään. Kerron tätä pitkäveteistä tarinaa siksi, että mä edelleen sanon Bacibactia Bacimyciiniksi ja esim. mun mies ei ollenkaan tajua mistä mä puhun. :) (Vanhoja Bacimycin -mainoksia/tuubeja muuten näkee kun laittaa googleen kuvahaun.)

Vierailija kirjoitti:

Mattojen tamppaus rottinkisella mattopiiskalla

Meillä edelleen tämmöinen, sama mattopiiska kuin mun lapsuudessa, jesarilla vaan vähän paikattu. Ja itse tamppaan matot ehkä 2 kertaa vuodessa ja mattojakin on vaan kolme, niin ei ole kovassa käytössä.

(Sori tää oli ohis!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joitakin pieniä valkokantisia voidepurkkeja, joissa oli apteekin vihreä teksti.

Yksi oli “basimysiiniä”, luulisin, että se oli jotain parantavaa ainetta sekoitettuna

vaseliiniin. Toinen oli varmaankin sinkkivoidetta, se oli kovaa valkoista tatinaa. En

muista oikein, mihin sitä käytettiin.

Kamferipullo oli aina lääkekaapissa, se oli lattea ja ruskea pieni pullo. Jos oli esim.

korvasärkyä, otettiin tuppo pumpulia ja siihen tiputettiin kamferia ja tuppo tungettiin

korvaan. Jos särky ei hellittänyt, saattoi äiti ottaa teelusikkaan kamferia (tai

kamferttia niin kuin sitä meillä kutsuttiin) ja lämmittää se tulitikulla lusikan

alapuolelta. Sitten lämmin kamfertti korvaan. Hyi olkoon.

Bacimycin on samaa ainetta, mitä nykyään on Bacibact. En tässä siis väitä, etteikö olisi ollut joskus purkissa, mutta mun lapsuudessa ja nuoruudessa se oli voideputkilossa ja putki pahvikotelossa, aivan kuten nykyinen Bacibact, mutta värit olivat erit kuin nykyään. Kerron tätä pitkäveteistä tarinaa siksi, että mä edelleen sanon Bacibactia Bacimyciiniksi ja esim. mun mies ei ollenkaan tajua mistä mä puhun. :) (Vanhoja Bacimycin -mainoksia/tuubeja muuten näkee kun laittaa googleen kuvahaun.)

Wanha kunnon Basimysin , kuten myös sinkkipasta myytiin metallisessa tuubissa, eikä muovitötteröissä, kuten nykyisin kaikki tahnat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joitakin pieniä valkokantisia voidepurkkeja, joissa oli apteekin vihreä teksti.

Yksi oli “basimysiiniä”, luulisin, että se oli jotain parantavaa ainetta sekoitettuna

vaseliiniin. Toinen oli varmaankin sinkkivoidetta, se oli kovaa valkoista tatinaa. En

muista oikein, mihin sitä käytettiin.

Kamferipullo oli aina lääkekaapissa, se oli lattea ja ruskea pieni pullo. Jos oli esim.

korvasärkyä, otettiin tuppo pumpulia ja siihen tiputettiin kamferia ja tuppo tungettiin

korvaan. Jos särky ei hellittänyt, saattoi äiti ottaa teelusikkaan kamferia (tai

kamferttia niin kuin sitä meillä kutsuttiin) ja lämmittää se tulitikulla lusikan

alapuolelta. Sitten lämmin kamfertti korvaan. Hyi olkoon.

Bacimycin on samaa ainetta, mitä nykyään on Bacibact. En tässä siis väitä, etteikö olisi ollut joskus purkissa, mutta mun lapsuudessa ja nuoruudessa se oli voideputkilossa ja putki pahvikotelossa, aivan kuten nykyinen Bacibact, mutta värit olivat erit kuin nykyään. Kerron tätä pitkäveteistä tarinaa siksi, että mä edelleen sanon Bacibactia Bacimyciiniksi ja esim. mun mies ei ollenkaan tajua mistä mä puhun. :) (Vanhoja Bacimycin -mainoksia/tuubeja muuten näkee kun laittaa googleen kuvahaun.)

Wanha kunnon Basimysin , kuten myös sinkkipasta myytiin metallisessa tuubissa, eikä muovitötteröissä, kuten nykyisin kaikki tahnat

Kuka keksi pasimysiinin?

Mysiinin Pasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joitakin pieniä valkokantisia voidepurkkeja, joissa oli apteekin vihreä teksti.

Yksi oli “basimysiiniä”, luulisin, että se oli jotain parantavaa ainetta sekoitettuna

vaseliiniin. Toinen oli varmaankin sinkkivoidetta, se oli kovaa valkoista tatinaa. En

muista oikein, mihin sitä käytettiin.

Kamferipullo oli aina lääkekaapissa, se oli lattea ja ruskea pieni pullo. Jos oli esim.

korvasärkyä, otettiin tuppo pumpulia ja siihen tiputettiin kamferia ja tuppo tungettiin

korvaan. Jos särky ei hellittänyt, saattoi äiti ottaa teelusikkaan kamferia (tai

kamferttia niin kuin sitä meillä kutsuttiin) ja lämmittää se tulitikulla lusikan

alapuolelta. Sitten lämmin kamfertti korvaan. Hyi olkoon.

Bacimycin on samaa ainetta, mitä nykyään on Bacibact. En tässä siis väitä, etteikö olisi ollut joskus purkissa, mutta mun lapsuudessa ja nuoruudessa se oli voideputkilossa ja putki pahvikotelossa, aivan kuten nykyinen Bacibact, mutta värit olivat erit kuin nykyään. Kerron tätä pitkäveteistä tarinaa siksi, että mä edelleen sanon Bacibactia Bacimyciiniksi ja esim. mun mies ei ollenkaan tajua mistä mä puhun. :) (Vanhoja Bacimycin -mainoksia/tuubeja muuten näkee kun laittaa googleen kuvahaun.)

Mulle Bacimyciini on myös jäänyt lääkkeen nimeksi eikä kukaan tunne sitä, yritän sitten käyttää Bacibact nimeä, mutta nykyihmiset eivät tunne sitäkään. Vastaavaa hyvää ainetta on myös Bepanthen.

Tohon avaukseen heti korjaus. Meillä on avokonttorissa koppeja, jotka on tarkoitettu puheluita varten.

Viiksivaha

Hattu

Järki

Vierailija kirjoitti:

Järki

Unohtui mainita, että tämä käsitys vahvistuu erityisesti tätä palstaa lukiessa.

R kioskista pystyi vuokraamaan videonauhurin. Kuljetettiin salkussa

Vierailija kirjoitti:

R kioskista pystyi vuokraamaan videonauhurin. Kuljetettiin salkussa

MovieBox?

Tuli tämä ketju mieleeni kun tänään käytin pitkästä aikaa pannumyssyä. Kenellä vielä on tarvetta sellaiselle?