Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)
Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.
Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.
Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa
Peukku alas jos et ole käyttänyt
Esiemrkki: Puhelinkoppi
Kommentit (1940)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lanka myytiin vyyhdellä eikä kerällä, ja ennen käsityön aloittamista piti tehdä lankakerä. Tähän oli pöydän reunaan kiinnitettäviä telineitä, johon vyyhdin sai kiinni tiukalle ja pyöri kerimisen tahtiin.
Kai sellaisiakin oli, mutta kuka niitä raaski ostaa, kun perheessä oli aviomies tai lapsi, joka toimitti saman asian? Näiden puuttuessa tai poissaollessa tuolin selkänojakin passasi vallan hyvin.
Vähän isompana sain kyllä itsekin keriä langan, kun äiti piti vyyhteä.
Täh! Mä ostan langat vyyhdissä edelleen ja kerin sitten. Onko tää oikeesti jotenkin harvinaista? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienet kahvikupit ja asetit kahvipöydässä
Olivat kivempia kuin nämä nykyään vieraiden eteen katettavat kolmen desin Taika-rohjakkeet.
Pienistä kahvikupeista minä yhä tarjoan vieraille. Vain itselleni mukista.
kauan elänyt kirjoitti:
Vesi haettiin kaivosta, tiskivede, pyykinpesuvedet, vedet saunanlämmitykseen.
Hellaan piti sytyttää tuli, kun halusi tehdä ruokaa. Ruoka valmistettiin aina itse.
Eineksiä ei ollut ollenkaan (ei pitäisi olla nytkäään). Ei televisiota. Vain radio.
Puhelin oli ani harvassa taloudessa.
Vaatteet, lähes kaikki valmistettiin itse.
Ja paljon oli parempaa. Ihmiset liikkuivat paljon enempi. Talvella hiihtivät paljon. Kesällä uitiin.
Ystäviä tapailtiin enemmän, siis kasvotusten, koska somea ei ollut.
Ja kun ajattelee. Ennen oli kaikki paremmin. Ihmiset oli onnellisempia ennen.
No johan oli nostalgisointia! Ei ihmiset olleet sen onnellisempia, se on vain nykyajan luulo.
Ja ettei eineksiä pitäisi olla! Huh! Mitäpä itse tekisit, jos esim. muistisairaus veisi kyvyn valmistaa ruokaa alusta asti kuten kävi läheiselleni, ennen taitavalle kokille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekaaninen - tai sähkökirjoituskone. Tänään taidetaan lähes kaikki kirjoittaa tietokoneella.
476 yläpeukkua ja 14 alapeukkua.
Ihan en heti usko, että viestin lukeneista jopa 476 on käyttänyt mekaanista tai sähköistä kirjoituskonetta elämässään. Ja että vain 14:lle ne ovat jääneet käyttämättä.
Luulen, että porukka vaan peukuttelee, koska ketjun pääidea ei mennyt jakeluun:
Yläpeukku, jos olet käyttänyt
Alapeukku, jos et ole käyttänyt.Vielä 1980-luvun lopulla yläkoulussa sai valita valinnaisaineeksi konekirjoituksen. Viimeisen kerran olen kirjoittanut koneella 1990-luvun lopulla. Äkkiä niistä tuli vain lasten leikkikaluja joten hyvinkin on voinut moni lapsena sellaisella kirjoitella.
Pääsin yläasteelta 1992, ja mulla oli valinnaisena konekirjoitus. Siis vielä 1990-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Pokettikamera, jossa oli 4 kertakäyttösalamaa. Sellainen kuutionmallinen.
Voi kun tulee muistoja lapsuudesta mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei muista tai tiedä varmaan kukaan: luuliivit. Ehdin käyttää yhtenä keväänä. Olin vähän pullukka kun kävin rippikoulua ja äiti hommasi rippimekon alle sellaiset, että näyttäisin soukemmalta. Kävin muutaman kerran tansseissakin niissä, mutta äkkiä jäi pois. En ikävöi.
En muista enkä ole käyttänyt mutta luin näistä joskus IltaSanomista. Ja kovasti kaipasin että niitä olisi vielä saatavilla. Olis hyvä työpuvun alla, en näyttäisi niin pulskalta.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla ostettiin voita tai hiivaa palana. Jollain langalla leikattiin palat isommista könteistä.
Vielä ainakin -90-luvulla kotiseutuni kyläkaupassa hiivaa myytiin eri kokoisina punnittuina paloina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen syöttötuoli, jossa oli saranat puolivälissä ja sen sai käännettyä niin, että lapselle sai siitä matalan tuolin ja pöydän.
Koulun kautta kirjeenvaihtokaveri jostain päin maailmaa. Itselläni oli amerikasta ja saksasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päin ei ole näkynyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen tiekarhuja.Joskus on autossa ala-aura,mutta ei siinä ole juurikaan tehoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiekarhu.Soratiet pysyivät kunnossa kun välillä tiekarhulla höylättiin.Nyt tämä ´´karhu´´ on sukupuuttoon kuollut ja syrjäseutujen tiet montuilla.
Kyllä täällä meillä päin käytetään tiekarhuja vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen pyörivän häkkyrän nimi on kerinkakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lanka myytiin vyyhdellä eikä kerällä, ja ennen käsityön aloittamista piti tehdä lankakerä. Tähän oli pöydän reunaan kiinnitettäviä telineitä, johon vyyhdin sai kiinni tiukalle ja pyöri kerimisen tahtiin.
Kai sellaisiakin oli, mutta kuka niitä raaski ostaa, kun perheessä oli aviomies tai lapsi, joka toimitti saman asian? Näiden puuttuessa tai poissaollessa tuolin selkänojakin passasi vallan hyvin.
Vähän isompana sain kyllä itsekin keriä langan, kun äiti piti vyyhteä.
Kirjastokirjojen lainalappu, joihin kirjoitettiin käsin lainaajan kirjastokortin numero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekaaninen - tai sähkökirjoituskone. Tänään taidetaan lähes kaikki kirjoittaa tietokoneella.
476 yläpeukkua ja 14 alapeukkua.
Ihan en heti usko, että viestin lukeneista jopa 476 on käyttänyt mekaanista tai sähköistä kirjoituskonetta elämässään. Ja että vain 14:lle ne ovat jääneet käyttämättä.
Luulen, että porukka vaan peukuttelee, koska ketjun pääidea ei mennyt jakeluun:
Yläpeukku, jos olet käyttänyt
Alapeukku, jos et ole käyttänyt.Vielä 1980-luvun lopulla yläkoulussa sai valita valinnaisaineeksi konekirjoituksen. Viimeisen kerran olen kirjoittanut koneella 1990-luvun lopulla. Äkkiä niistä tuli vain lasten leikkikaluja joten hyvinkin on voinut moni lapsena sellaisella kirjoitella.
Pääsin yläasteelta 1992, ja mulla oli valinnaisena konekirjoitus. Siis vielä 1990-luvun alussa.
Siinä vaiheessa kun sähkökirjoituskoneista siirryttiin tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmiin, niin oli huvittava haivaita että osa kirjoittajista käytti yhtä paljon voimaa näppäimien painamiseen kuin kirjoittaisi edelleen kirjoituskoneella. Semmoisesta muinaisesta konekirjoituskurssista on kyllä se etu että edelleen tulee käytettyä enemmän tai vähemmän kymmensormijärjestelmää. Esimerkiksi a-kirjain tulee painaa näppäimistössä vasemman käden pikkusormella ja h-kirjain oikean käden etusormella.
Muuten ei tule ikävä niitä sähkökirjoituskoneita, sillä tekstinkäsittelyohjelmilla tekstiä voi halutessaan muokata moneen kertaan eikä tekstiä tarvitse tulostaa ennen kuin on tyytyväinen sen ulkoasuun. Niissä sähkökirjoituskoneissa oli kylläkin korjausnauha yksittäisiä virheitä varten.
Radio-ohjelma " matkalla jossainpäin suomea", tai joku sen niminen... Tuli radiosta ennen kännyköitä, sinne siis otettiin yhteyttä, jos haluttiin saada yhteys lomailevaan/ matkustelevaan omaiseen, esim. näin " Perhe Matti ja Maija Virtanen, lomailemassa lapissa, ottakaa yhteys kotiväkeen, asia kiireellinen! "
Oranssinväriset postibussit. Ajoivat pidempiä reittejä ja kuljin koulusta kotiin tuollaisessa.
Alue: Aihe vapaa
Kirjevaihtoilmoituksissa luki usein lopussa Läskit ja rillipäät olkää vaivautuko -lause.