Lue keskustelun säännöt.
Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)
Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.
Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.
Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa
Peukku alas jos et ole käyttänyt
Esiemrkki: Puhelinkoppi
Kommentit (1940)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vesi haettiin kaivosta, tiskivede, pyykinpesuvedet, vedet saunanlämmitykseen.
Hellaan piti sytyttää tuli, kun halusi tehdä ruokaa. Ruoka valmistettiin aina itse.
Eineksiä ei ollut ollenkaan (ei pitäisi olla nytkäään). Ei televisiota. Vain radio.
Puhelin oli ani harvassa taloudessa.
Vaatteet, lähes kaikki valmistettiin itse.
Ja paljon oli parempaa. Ihmiset liikkuivat paljon enempi. Talvella hiihtivät paljon. Kesällä uitiin.
Ystäviä tapailtiin enemmän, siis kasvotusten, koska somea ei ollut.
Ja kun ajattelee. Ennen oli kaikki paremmin. Ihmiset oli onnellisempia ennen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan en heti usko, että viestin lukeneista jopa 476 on käyttänyt mekaanista tai sähköistä kirjoituskonetta elämässään. Ja että vain 14:lle ne ovat jääneet käyttämättä.
Luulen, että porukka vaan peukuttelee, koska ketjun pääidea ei mennyt jakeluun:
Yläpeukku, jos olet käyttänyt
Alapeukku, jos et ole käyttänyt.
Mistä sinä tiedät, kuka mitäkin on käyttänyt? Itse olen käyttänyt mekaanista ja sen jälkeen sähköistä kirjoituskonetta. Ei ole mitenkään eksoottista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekaaninen - tai sähkökirjoituskone. Tänään taidetaan lähes kaikki kirjoittaa tietokoneella.
476 yläpeukkua ja 14 alapeukkua.
Ihan en heti usko, että viestin lukeneista jopa 476 on käyttänyt mekaanista tai sähköistä kirjoituskonetta elämässään. Ja että vain 14:lle ne ovat jääneet käyttämättä.
Luulen, että porukka vaan peukuttelee, koska ketjun pääidea ei mennyt jakeluun:
Yläpeukku, jos olet käyttänyt
Alapeukku, jos et ole käyttänyt.
Eihän nuo mitään niin antiikkisia laitteita ole. Ja toisaalta vanhempieni luona on vieläkin vanha perinteinen mekaaninen kirjoituskone, jota omat muksumme välillä käyttää leikeissään. Toimii hyvin vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Laskujen maksu pankissa käymällä.
Laskujen maksu maksuautomaatilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oven avaamatta jättäminen tv-lupatarkastajalle :D
Tiekarhu.Soratiet pysyivät kunnossa kun välillä tiekarhulla höylättiin.Nyt tämä ´´karhu´´ on sukupuuttoon kuollut ja syrjäseutujen tiet montuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Putkiposti, toimistotalossa kesätyöpaikassa oli sellainen 80-luvulla.
On käytössä ainakin joissakin sairaaloissa vieläkin
Apteekkeihin on tullut jos jonkinlaista lääkepaketinkuljetusrobottia ja -automaattia. Myös putkiposteja on rakennettu ihan viimevuosina joihinkin apteekeihin
Toimistossa siinä lähetettiin paperiviestejä. Nykyään sama asia hoidetaan esim. sähköpostilla.
Vierailija kirjoitti:
Korjauslakka, jolla korjattiin yksittäiset kirjoitusvirheet kirjoituskoneella kirjoittaessa.
Joo, mutta onhan tällästä korjauslakkaa (millä lie nimellä..?) yhä olemassa. Itse just tänään korjasin perheen kalenteriin yhden asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
924 kirjoitti:
En löytänyt kuvaa, mutta sellainen tunnelmavalo josta lähti monta pitkää, jäykkää narua, jotka muodostivat yhdessä semmoisen puolipallon. Narujen päässä oli pieni valkoinen lamppu. Kai näitä oli myös erivärisiä.
Valokuitulamppu!
https://ae01.alicdn.com/kf/HTB1Y65GOpXXXXXDaFXXq6xXFXXXN/1-Piece-Multic…
Ostin tällaisen muutama vuosi sitten ja nököttää tuossa vieressä olohuoneessamme.
Vierailija kirjoitti:
Tiekarhu.Soratiet pysyivät kunnossa kun välillä tiekarhulla höylättiin.Nyt tämä ´´karhu´´ on sukupuuttoon kuollut ja syrjäseutujen tiet montuilla.
Kyllä täällä meillä päin käytetään tiekarhuja vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoitus kouluissa (Viimeinen lukuvuosi jona kaunokirjoitusta opetettiin oli 2016-2017)
Itse en kyllä laskisi sitä viimeksi käytössä ollutta tyyppikirjaimistoa enää kaunoksi, eihän siinä juurikaan sidottu kirjaimia toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, kyläkoulut ja ne kyläkoulujen kirjastot. Mitä kaikkea tuleekaan mieleen.
Harmooni, jota opettajamme polki siinä meidän seistessä ja veisatessa. Joululauluista muistan aina sen "Tulemme Jeesus pienoises nyt Beetlehemiin seimelles, sä valos loistaa meille suo, ja joulurauha meille tuo." Sitä me veisasimme ahkerasti joka joulu.
Kyläkoulun kevätnäyttelyt. Että oli tärkeätä, että joku oma piirustus tai askartelu oli päässyt näytille. Äidille niitä sitten osoitettiin, että tuo on minun tekemä ja tuo!
Kilikalikello, jota pääsi kilisyttämään, kun oli järjestäjä ja sai ilmoittaa sillä kellolla, että välitunti päättyy.
Laitetaankohan enää lapsia koulussa nurkkaan häpeämään? Tuskinpa vaan. Meidän aikana se oli ihan normaalia, lähes joka päivä joku seisoi nurkassa selin luokkaan. Luokalla oli muutama hulivilipoika, joille ainakin nurkka tuli tutuksi, ihan varmasti.
Kerran jouduimme toisen tytön kanssa kumpikin nurkkaan jostain hälisemisestä. Seisoimme siellä samassa nurkassa kumpikin seinään päin, kun opettaja leväytti kartan telineeseen esille ja jäimme sen taakse. Aloimme tirskua ja hirnua, jolloin opettaja tuli ja tukisti meitä molempia. Sitten ei enää hirnuttu.
Jostain syystä lapsuudessani oli tapana, että polkupyörän satula piti aina päällystää tai peittää jollakin. Me jopa virkattiin satulanpäällisiä. Olikohan ne päälliset sitten kangasta, joka kului risaksi helpommin ilman päällistä, en muista.
Yksi tuttavanainen oli töissä polkupyöräliikkeessä ja hänen tehtävänsä oli kutoa polkupyöriin verkkomaisia suojuksia , ainakin takapyöriin näitä laitettiin. Kai siksi, että takatelineellä mahdollisesti istuvan lapsen jalat ei olisi menneet pinnojen väliin.
Ne oli naisille tarkoitettujen pyörien "hamesuojia". Midimittainen tai kellohameenhelma olisi muuten helposti mennyt pinnojen väliin. Tällaisia pyöriä oli aina mummolassa.
Nuoriso ajoi 70-luvulla pyykkipojat farkunlahkeissa, etteivät liehuvat lahkeet olisi menneet pinnoihin.
Ei mitkään housunlahkeet sentään niin leveät olleet, että olisivat pinnoihin ylettyneet. Polkimen rattaisiin ja ketjuihin kylläkin, ja olisivat ketjusuojasta huolimatta tahriintuneet ketjuöljyyn ja siihen sekoittuneeseen likaan ilman pyykkipoikia.
Ja kyllä ne takapyörien pinnasuojat olivat juurikin estämässä lasten jalkojen joutumista pinnojen väliin. Äitien ja mummojen pyörissähän niitä oli. Jäivät pois käytöstä nykyaikaisten turvaistuinten yleistyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helmeilevä omppuviini. Nuoruudenmuistoja :)
Kulki isoveljeni kaveripiirissä (tai ehkä laajemminkin paikkakunnallamme?) nimellä "hölmöilevä röntti" :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoissa turvavyö, joka kulki ainoastaan kaulasta sivulle. Toisaalta ei turvavyötä ollenkaan. Ei edessä, eikä takana.
Niin, sen nimi oli kaksipisteturvavyö (kaksi kiinnityspistettä), kolmipistevyöt tuli pakolliseksi muistaakseni joskus -70 luvun lopussa tai aivan -80 alussa. Rullavyöt yleistyi samoihin aikoihin, sitä ennen vyöt oli hankalampia kun niiden sotkuja piti setviä välillä ja yleensä niitä onkia penkin välistä.
Joissain autoissa (ainakin vanhat takatuuppari-Skodat) oli turvavyö toteutettu siten, että vyössä ei ollut sitä lukitusklipua (mikä lienee virallinen nimitys) lainkaan, vaan lukkomekanismissa oli semmoinen vipu, jonka alta vyöremmi vedettiin ja sitten se vipu painettiin lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
sienellinen lattiamoppi, josta varren mekaniikan avulla puristettiin liika vesi pois.
Sinipiika. Käytetään meillä vieläkin, tosin valitettavasti näissäkin on laatu huonontunut. Vanha kesti vuosikymmeniä, siis mekaniikaltaan, toki sieni uusittiin tarvittaessa. Nykyiset eivät kestä kunnolla vuottakaan, yksi saatiin vaihdettua takuuseen, kun hajosi ekalla käyttökerralla.
Vierailija kirjoitti:
Lanka myytiin vyyhdellä eikä kerällä, ja ennen käsityön aloittamista piti tehdä lankakerä. Tähän oli pöydän reunaan kiinnitettäviä telineitä, johon vyyhdin sai kiinni tiukalle ja pyöri kerimisen tahtiin.
Kai sellaisiakin oli, mutta kuka niitä raaski ostaa, kun perheessä oli aviomies tai lapsi, joka toimitti saman asian? Näiden puuttuessa tai poissaollessa tuolin selkänojakin passasi vallan hyvin.
Vähän isompana sain kyllä itsekin keriä langan, kun äiti piti vyyhteä.
Pitsikaulus kirjoitti:
Nauhoilla solmittava pitsikaulus mekon päälle. Joka tytöllä 90 luvulla..
Kääntyiköhän sinulla nyt kuutonen väärin päin?
Vierailija kirjoitti:
Neliön muotoiset valokuvat (10*10 cm?)
Sai erillisellä filmin alle laitettavalla levyllä valittua kuvakooksi joko neliön tai suorakaiteen. Olikohan se niin, että filmille mahtui 12 suorakaiteen muotoista kuvaa tai 16 neliötä tjsp. Äidillä on tuollainen vanha kamera vieläkin, periaatteessa ihan toimintakuntoisena, valitettavasti vain filmiä siihen ei enää taida mistään saada...
Kuvaaminen ei tuolla kameralla ollut mitään tähtää ja laukaise -touhua. Piti säätää etäisyys ja valotus, salama oli erillinen lisälaite, joka kiinnitettiin kameran päälle ja kytkettiin suljinmekanismiin. Salaman käyttö piti harkita tarkkaan, koska se oli yksi välähdys per lamppu, eivätkä ne olleet kovin halpoja. Mitään pikakuvia ei salamalla otettu senkään takia, koska se "latasi" itseensä virtaa, kun pisti salamalaitteen päälle, kuului vinkuvaa ääntä, ja muutaman sekunnin päästä syttyi valo sen merkiksi, että salama oli käyttövalmis.
Korjauslakka, jolla korjattiin yksittäiset kirjoitusvirheet kirjoituskoneella kirjoittaessa.