Asioita joita ennen käytettiin, tänä päivänä ei enää (Peukutusketju)

Kortongit. Ennen käytettiin, ettei tule jälkikasvua. Nykyään vetäisen sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu ja on paljon asioita joita vielä parikymmentävuotta sitten käytettiin ja tänään ei.

Kirjoita vai yksi asia per viesti. Varsinaisten fyysisten esineiden esimerkiksi puhelinkoppi lisäksi voit kirjoittaa myös tekemisiä. Laskujen vienti pankkiin, jossa pankkineiti sitten hoisi ne täyttämäsi lipukkeen mukaisesti.

Peukku ylös jos olet käyttänyt asiaa

Peukku alas jos et ole käyttänyt

Esiemrkki: Puhelinkoppi

Tuosta puhelinkopista tuli mieleen, että kuinka moni on käynyt soittamassa lennätintoimistossa.

Puhelut siellä oli paljon edullisempia kuin kopista soitettaessa, olisko ollut pelkkä normaalin lankapuhelun taksa tai hieman yli. Lennätin oli postitoimiston yhteydessä, sieltä saattoi myös lähettää sähkösanomia, joita varten se oli alunperin perustettukin. Siellä oli myös koko maan puhelinluettelot käytettävissä. Taisivat lakkauttaa lennättimet siinä vaiheessa, kun Posti ja telelaitoksesta tuli valtion liikelaitos joskus 90- luvun alussa.

Lennättimiä oli yleensä yksi per paikkakunta. Helsingissä on saattanut olla useampikin.

Niinpä, kyläkoulut ja ne kyläkoulujen kirjastot.  Mitä kaikkea tuleekaan mieleen.

Harmooni, jota opettajamme polki siinä meidän seistessä ja veisatessa.  Joululauluista muistan aina sen "Tulemme Jeesus pienoises nyt Beetlehemiin seimelles, sä valos loistaa meille suo, ja joulurauha meille tuo."  Sitä me veisasimme ahkerasti joka joulu. 

Kyläkoulun kevätnäyttelyt.  Että oli tärkeätä, että joku oma piirustus tai askartelu oli päässyt näytille.  Äidille niitä sitten osoitettiin, että tuo on minun tekemä ja tuo!

Kilikalikello, jota pääsi kilisyttämään, kun oli järjestäjä ja sai ilmoittaa sillä kellolla, että välitunti päättyy.

Laitetaankohan enää lapsia koulussa nurkkaan häpeämään?  Tuskinpa vaan.  Meidän aikana se oli ihan normaalia, lähes joka päivä joku seisoi nurkassa selin luokkaan.  Luokalla oli muutama hulivilipoika, joille ainakin nurkka tuli tutuksi, ihan varmasti.

Kerran jouduimme toisen tytön kanssa kumpikin nurkkaan jostain hälisemisestä.  Seisoimme siellä samassa nurkassa kumpikin seinään päin, kun opettaja leväytti kartan telineeseen esille ja jäimme sen taakse.  Aloimme tirskua ja hirnua, jolloin opettaja tuli ja tukisti meitä molempia.  Sitten ei enää hirnuttu.

Jostain syystä lapsuudessani oli tapana, että polkupyörän satula piti aina päällystää tai peittää jollakin.  Me jopa virkattiin satulanpäällisiä.  Olikohan ne päälliset sitten kangasta, joka kului risaksi helpommin ilman päällistä, en muista.

Yksi tuttavanainen oli töissä polkupyöräliikkeessä ja hänen tehtävänsä oli kutoa polkupyöriin verkkomaisia suojuksia , ainakin takapyöriin näitä laitettiin.  Kai siksi, että takatelineellä mahdollisesti istuvan lapsen jalat ei olisi menneet pinnojen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitakki, väljä puuvillainen, yleensä kirjavasta kankaasta tehty suojavaate arkena kotiäideillä.

Milloin tällaista kotitakkia on käytetty, -60 luvulla?

Käytettiinkö sitä sisällä vai ulkona? Ja miltä sen avulla suojauduttiin? Mietin vaan kun itsellänikin 3 lasta ja ihan perinteisillä verkkareilla ja t-paidoilla olen pärjännyt ilman mitään megasuojavarusteita :) 

Vaikka paistinkäryiltä.

Käytän vieläkin, nykyään en paljon viitsi leipoa mutta ruoanlaitossa.  Tarkoitus myös on puhdas vaate yllä.

Vierailija kirjoitti:

Kietaisumekot

Nämä ovat niin käteviä, kaavalehdissä ohjeita ainakin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitakki, väljä puuvillainen, yleensä kirjavasta kankaasta tehty suojavaate arkena kotiäideillä.

Milloin tällaista kotitakkia on käytetty, -60 luvulla?

Käytettiinkö sitä sisällä vai ulkona? Ja miltä sen avulla suojauduttiin? Mietin vaan kun itsellänikin 3 lasta ja ihan perinteisillä verkkareilla ja t-paidoilla olen pärjännyt ilman mitään megasuojavarusteita :) 

Vaikka paistinkäryiltä.

Käytän vieläkin, nykyään en paljon viitsi leipoa mutta ruoanlaitossa.  Tarkoitus myös on puhdas vaate yllä.

Kai se "kotitakkki" tai "siivoustakki" tai mikä lie olikin oikeastaan sama asia, kuin nykyään joku legginsit ja teepaita tai collegeverkkarit ja pitkä paita tms., eli tarkoitettu sellaiseen kotona oleiluun ja puuhailuun.  Kai sen kotitakin saattoi kietaista vaikka tavallisen hameen ja puseron päällekin kun alkoi tehdä vaikka siivousta.   60-luvulla niitä oli, ei enää myöhemmin.  Jos olisi Anttilan luetteloita tuolta ajalta, niin varmasti siellä niitä näkyisi.

Ja sitten ne äitiysmekot.  Jokaisen kunnon odottavan äidin piti hankkia ainakin muutama äitiysmekko.  Ne oli ihan kamalia.  Päätarkoitus oli ikään kuin peittää raskaus.  Mekko oli sellainen väljä suora lojotti, hyvin usein tummansininen.  Siihen haettiin sitten sellaista viatonta söpöyttä pitsikauluksilla ja hihansuilla  ja empireleikkauksilla jne.  Ne naiset jotka esitteli niitä mekkoja niissä Anttilan kuvastoissa  oli aina katse alaspäin, hieman kuin häpeilevän näköisiä , herkkiä ja unelmoivan oloisia, aivan kuin olisivat noloissaan siitä, että ovat tehneet "sitä" ja pamahtaneet paksuksi, mutta nyt he ovat jonkun ihanan salaisuuden äärellä, tulossa äidiksi.  Erityisesti muistan yhden mainoskuvan, jossa naisella oli kädet siveästi ja sievästi rintojen päällä ristissä ja vasemman käden nimettömässä kaksi paksua sormusta merkkinä siitä, että hän oli varmasti naimisissa!  Raskaus oli hyväksyttyä kun oli vihitty vaimo.  Mutta kyllä niitä au-lapsia syntyi ihan tavalliseen tahtiin silloinkin.

Raskautta ei tosiaan ennen kuulunut korostaa, vaan mieluummin peittää niin paljon kuin pystyi.  Ei olisi tullut kuuloonkaan, että raskaana oleva olisi pistänyt tiukat vaatteet päälleen ja varsinkaan että olisi mennyt uimarannalle bikineissä mahaansa esittelemään!  Ei, sitä piti näyttää siveämmältä kuin olikaan, kun kerran oli todistettavasti mennyt sellaista hävettävää miehen kanssa tekemään.  Oli sitten naimisissa tai ei.  Vasta 80-luvulla tämä asenne alkoi hälvetä.

Telex-laite, jolla lähetettiin ja tulostettiin viestejä esim. pankissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitakki, väljä puuvillainen, yleensä kirjavasta kankaasta tehty suojavaate arkena kotiäideillä.

Milloin tällaista kotitakkia on käytetty, -60 luvulla?

Käytettiinkö sitä sisällä vai ulkona? Ja miltä sen avulla suojauduttiin? Mietin vaan kun itsellänikin 3 lasta ja ihan perinteisillä verkkareilla ja t-paidoilla olen pärjännyt ilman mitään megasuojavarusteita :) 

Vaikka paistinkäryiltä.

Käytän vieläkin, nykyään en paljon viitsi leipoa mutta ruoanlaitossa.  Tarkoitus myös on puhdas vaate yllä.

Kai se "kotitakkki" tai "siivoustakki" tai mikä lie olikin oikeastaan sama asia, kuin nykyään joku legginsit ja teepaita tai collegeverkkarit ja pitkä paita tms., eli tarkoitettu sellaiseen kotona oleiluun ja puuhailuun.  Kai sen kotitakin saattoi kietaista vaikka tavallisen hameen ja puseron päällekin kun alkoi tehdä vaikka siivousta.   60-luvulla niitä oli, ei enää myöhemmin.  Jos olisi Anttilan luetteloita tuolta ajalta, niin varmasti siellä niitä näkyisi.

Ja sitten ne äitiysmekot.  Jokaisen kunnon odottavan äidin piti hankkia ainakin muutama äitiysmekko.  Ne oli ihan kamalia.  Päätarkoitus oli ikään kuin peittää raskaus.  Mekko oli sellainen väljä suora lojotti, hyvin usein tummansininen.  Siihen haettiin sitten sellaista viatonta söpöyttä pitsikauluksilla ja hihansuilla  ja empireleikkauksilla jne.  Ne naiset jotka esitteli niitä mekkoja niissä Anttilan kuvastoissa  oli aina katse alaspäin, hieman kuin häpeilevän näköisiä , herkkiä ja unelmoivan oloisia, aivan kuin olisivat noloissaan siitä, että ovat tehneet "sitä" ja pamahtaneet paksuksi, mutta nyt he ovat jonkun ihanan salaisuuden äärellä, tulossa äidiksi.  Erityisesti muistan yhden mainoskuvan, jossa naisella oli kädet siveästi ja sievästi rintojen päällä ristissä ja vasemman käden nimettömässä kaksi paksua sormusta merkkinä siitä, että hän oli varmasti naimisissa!  Raskaus oli hyväksyttyä kun oli vihitty vaimo.  Mutta kyllä niitä au-lapsia syntyi ihan tavalliseen tahtiin silloinkin.

Raskautta ei tosiaan ennen kuulunut korostaa, vaan mieluummin peittää niin paljon kuin pystyi.  Ei olisi tullut kuuloonkaan, että raskaana oleva olisi pistänyt tiukat vaatteet päälleen ja varsinkaan että olisi mennyt uimarannalle bikineissä mahaansa esittelemään!  Ei, sitä piti näyttää siveämmältä kuin olikaan, kun kerran oli todistettavasti mennyt sellaista hävettävää miehen kanssa tekemään.  Oli sitten naimisissa tai ei.  Vasta 80-luvulla tämä asenne alkoi hälvetä.

Kotitakkeja myydään vieläkin esim. Klingelin verkkokaupassa.

Vierailija kirjoitti:

924 kirjoitti:

En löytänyt kuvaa, mutta sellainen tunnelmavalo josta lähti monta pitkää, jäykkää narua, jotka muodostivat yhdessä semmoisen puolipallon. Narujen päässä oli pieni valkoinen lamppu. Kai näitä oli myös erivärisiä.

Sellainen löytyy vieläkin kaapin perukoilta.

Eivätkö ne olleet valokuituja ne "narut"?

Kylmäkaappi/lokero kerrostalossa. Oli Otaniemessä opiskelija asunnossa vielä 2000-luvulla. Ikkunaseinällä ovellinen luukku joka pysyi kylmänä. En tiedä mitä varten alunperin tehty, mutta pidin siellä viinapulloja. Olisikohan ollut jääkaapin korvike?

Ristiinnaulitseminen. Olisi edelleen ihan hyvä tapa hoitaa rupusakki.

Vierailija kirjoitti:

Tietokoneessa tallennusvälineenä korppu.

Tallennusvälineenä lerppu?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, kyläkoulut ja ne kyläkoulujen kirjastot.  Mitä kaikkea tuleekaan mieleen.

Harmooni, jota opettajamme polki siinä meidän seistessä ja veisatessa.  Joululauluista muistan aina sen "Tulemme Jeesus pienoises nyt Beetlehemiin seimelles, sä valos loistaa meille suo, ja joulurauha meille tuo."  Sitä me veisasimme ahkerasti joka joulu. 

Kyläkoulun kevätnäyttelyt.  Että oli tärkeätä, että joku oma piirustus tai askartelu oli päässyt näytille.  Äidille niitä sitten osoitettiin, että tuo on minun tekemä ja tuo!

Kilikalikello, jota pääsi kilisyttämään, kun oli järjestäjä ja sai ilmoittaa sillä kellolla, että välitunti päättyy.

Laitetaankohan enää lapsia koulussa nurkkaan häpeämään?  Tuskinpa vaan.  Meidän aikana se oli ihan normaalia, lähes joka päivä joku seisoi nurkassa selin luokkaan.  Luokalla oli muutama hulivilipoika, joille ainakin nurkka tuli tutuksi, ihan varmasti.

Kerran jouduimme toisen tytön kanssa kumpikin nurkkaan jostain hälisemisestä.  Seisoimme siellä samassa nurkassa kumpikin seinään päin, kun opettaja leväytti kartan telineeseen esille ja jäimme sen taakse.  Aloimme tirskua ja hirnua, jolloin opettaja tuli ja tukisti meitä molempia.  Sitten ei enää hirnuttu.

Jostain syystä lapsuudessani oli tapana, että polkupyörän satula piti aina päällystää tai peittää jollakin.  Me jopa virkattiin satulanpäällisiä.  Olikohan ne päälliset sitten kangasta, joka kului risaksi helpommin ilman päällistä, en muista.

Yksi tuttavanainen oli töissä polkupyöräliikkeessä ja hänen tehtävänsä oli kutoa polkupyöriin verkkomaisia suojuksia , ainakin takapyöriin näitä laitettiin.  Kai siksi, että takatelineellä mahdollisesti istuvan lapsen jalat ei olisi menneet pinnojen väliin.

 Ne oli naisille tarkoitettujen pyörien "hamesuojia". Midimittainen tai kellohameenhelma olisi muuten helposti mennyt pinnojen väliin. Tällaisia pyöriä oli aina mummolassa.

Nuoriso ajoi 70-luvulla pyykkipojat farkunlahkeissa, etteivät liehuvat lahkeet olisi menneet pinnoihin.

Vierailija kirjoitti:

Telex-laite, jolla lähetettiin ja tulostettiin viestejä esim. pankissa.

Moni ei varmaan edes tiedä, mikä tämä on. Tämä on siis eri laite kuin telefax, mihin jotkut ehkä sotkevat. En ole itse näitä kohdannut missään 80-luvun jälkeen, telefaxeja on paikoin vieläkin joillain, vaikka tosi vähän.  Meidänkin firmassa on, mutta ei sitä käytetä. 

Kaikki varmaan muistaa ne levyautomaatit, joita oli huoltoasemilla ja kahviloissa? Laitoit rahan, valitsit kappaleen ja laite soitti sen ja kaikki joutuivat kuuntelemaan. Minä muistan myös 1987-1988 paikallisen yökerho-diskon "videoautomaatin", joka toimi samalla metodilla, mutta siitä pystyi valitsemaan jonkun hittivideon, joka sitten pyörähti soimaan ajallaan ja video näkyi sellaisissa muhkeissa tv-monitoreissa :D Vaikea kuvitellakin tätä kun nykyään kaiken löytää joka kännykästä ja on tubet sun muut. Vuodenkin muistan noin tarkkaan, koska muistan yhden valitsemistani videoista😂

Siouxsie and the Banshees: Passenger

Hikipanta.

80-luvulla tämä oli niin kova hitti, että piti diskoon ja tanssilavalle laittaa kun oli muutenkin ykköset päällä.

Jumppapuvun päälle vedetty hikipantamainen joustava vyö!

Jumppapuku oli kiiltävä ja kireä, lahkeensuu nousi lantionluun paljastaen mahdollisimman ylös ("sääresi näyttävät pitkiltä", sen alla oli leggingsit ja vyötäröllä vyö. Jaloissa aerobic- tai tanssitossu ja säärystimet - tai paljaat jalat ja tanssisäärystimet, joissa päkiä ja kantapää oli paljaana - päässä muhkea tukka tai ponnari ja muhkea otsatukka sekä se hikipanta. Ehkä myös rannekkeet, ja tunnille tultiin trendikkäästi VESIPULLO kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Lomamatkalta lähetettävät maisemapostikortit

Musta on ihana saada näitä, ja itsekin lähetän läheisilleni kun ulkomailla satun käymään. 

"Peukutusketju"? Kuulostaapa typerältä

Vierailija kirjoitti:

Kaikki varmaan muistaa ne levyautomaatit, joita oli huoltoasemilla ja kahviloissa? Laitoit rahan, valitsit kappaleen ja laite soitti sen ja kaikki joutuivat kuuntelemaan. Minä muistan myös 1987-1988 paikallisen yökerho-diskon "videoautomaatin", joka toimi samalla metodilla, mutta siitä pystyi valitsemaan jonkun hittivideon, joka sitten pyörähti soimaan ajallaan ja video näkyi sellaisissa muhkeissa tv-monitoreissa :D Vaikea kuvitellakin tätä kun nykyään kaiken löytää joka kännykästä ja on tubet sun muut. Vuodenkin muistan noin tarkkaan, koska muistan yhden valitsemistani videoista😂

Siouxsie and the Banshees: Passenger

Hyi hitto...